Itsensä etsimistä edelleen

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Itsensä_etsijä
Viestit: 40
Liittynyt: 03.05.2014 13:45
Paikkakunta: Riihimäki

Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Itsensä_etsijä » 03.05.2014 14:07

Moro!

Kirjauduin tänne kun luin tänään Hesarista ex-jt:stä ja aattelin vilkasta josko löytyisi apua täältä. Itse jättäydyin pois asiasta jo muutamia vuosia sitten, varmaankin reilu 4v (?) sitten erosin Maistraatin kautta. Se tapahtui kohta sen jälkeen kun Kristiina Komulainen tuli "kaapista ulos" ja kertoi miten helposti voi lähteä. Se oli suuri helpotus. Mulla oli jo uusi elämä mieheni kanssa. Kavereita. Mutta menneisyys ei vaan jätä rauhaan millään...kun lapsesta asti oli jt, niin jäi niin tyhjän päälle. Tuntui, että kaikesta on valehdeltu ja mikään ei pidä paikkaansa eikä edes tiedä kuka on ihmisenä. Kaikki kun oli ollut tuttua ja turvallista ja kerrottu mitä piti tehdä. Sitten jos kysyit miksi näin, vastauksena oli usein "No kun se vaan on niin" tai "Kun se lukee Raamatussa". Ei perusteltu enempää. Asioista ei saanut ottaa selvää. Sitten kun jäit lopulta pois, stressitasolaski ja terveys parani kun ei tarvinnut pitää kulissia yllä. Tiettyjä kavereita on edelleen ikävä..varsinkin yhtä joka lupasi vuosia sitten että pitää aina mun puolia eikä jätä...hänen oma siskonsa oli ollut erotettu ja meillä oli asiasta puhetta ja tiesi miten vaikeeta mulla oli. Hänkin taipui oman puolisonsa painostuksen alla ja hylkäsi lopulta. Se tuntu äärettömän pahalta :( No mutta..menneisyys vaanii mua edelleen kaikessa...haluisin päästä eroon siitä, mut kun tuntuu ettei tiedä muuta kun jt taustat, niin en tiedä mistä lähtee eteenpäin. Tuntuu ettei mikään pysy elämässä kun on itsensä kanssa hakusessa. Olen miettinyt ammattiauttajaakin, mutta tuntuu niin vaikeelta avautua jollekin vieraalle :( Kun hävettää omat taustat ja miten hukassa on. Olisi kiva löytää joku kaveri täältä. :) Ei mitään hajua mitä pitäs tehdä kun pääkoppa on ihan sekasin vieläkin. Välillä asiat vaan nousee mieleen ja tuntuu niin pahalta. Läheisiä jt on kuollut ja tuntuu siltä kun heidän kanssa välit kylmeni, vaikka aikanaan olin niin läheinen, että nyt olen ihan ypöyksin. Vaikka onhan mulla oma perheeni ja uudet kaverit. Mutta tuntuu, etten kuuluisi vieläkään joukkoon, ettei mulle oo paikkaa :( Oon niin "erilainen" taustojeni takia. Huoh.. Ei nuoren ihmisen elämän pitäisi olla näin vaikeeta. :/

rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja rippeli » 03.05.2014 15:23

Tervetuloa kirjottelemaan.
Täältä on moni löytänyt apua ja ystäviäkin lopulta.
Ja tsemppiä tietty :)
Let me go Master I hate you so

Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8106
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 03.05.2014 15:31

Itsensä_etsijä kirjoitti:Olen miettinyt ammattiauttajaakin, mutta tuntuu niin vaikeelta avautua jollekin vieraalle :( Kun hävettää omat taustat ja miten hukassa on. --- Ei nuoren ihmisen elämän pitäisi olla näin vaikeeta. :/
No ei. Silti suosittelen ammattiauttajan puoleen kääntymistä, mikäli se suinkin on mahdollista. Tuo häpeä, mitä tunnet, se on Sinun tunteesi ja aivan oikeutettu, normaali tunne. Se ei ole ammattiauttajalle mikään ongelma. Mitä enemmän noita omia tunteitaan pystyy käsittelemään turvallisessa, luottamuksellisessa ja neutraalissa ympäristössä, sitä suuremman hyödyn se ajan oloon tuottaa, jopa niin, että voi kasvaa pahan olonsa ja häpeänsä yli. Ajatuksetkin siinä kirkastuvat. Tosin prosessi voi olla hyvinkin pitkä. Rohkeutta: olet astunut jo kaikkein merkittävimmän ja vaikeimman askeleen.

Voimantorni
Viestit: 986
Liittynyt: 07.06.2009 16:16

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Voimantorni » 03.05.2014 15:37

Itsensä_etsijä kirjoitti:Kirjauduin tänne kun luin tänään Hesarista ex-jt:stä ja aattelin vilkasta josko löytyisi apua täältä.
Tervetuloa! Täällä meitä on monia Vartiotornista lähteneitä.
Itsensä_etsijä kirjoitti:Se tapahtui kohta sen jälkeen kun Kristiina Komulainen tuli "kaapista ulos" ja kertoi miten helposti voi lähteä. Se oli suuri helpotus.
Tällaiset julkiset avautumiset ovat olleet monelle todella avartavia ja helpottavia kokemuksia. Lahko kun kieltää seurakuntalaisiltaan kaiken kritiikin, jopa entisten jäsenten kanssa keskustelun ja heidän ajatustensa kuuntelemisen / lukemisen. Mutta juuri siitä voi ihminen saada ymmärryksen, että en ole tämän asian kanssa yksin. On muitakin, jotka ovat tunteneet aivan samalla tavalla, ja tällaisille tuntemuksille on olemassa syynsä.
Itsensä_etsijä kirjoitti:Mutta menneisyys ei vaan jätä rauhaan millään...kun lapsesta asti oli jt, niin jäi niin tyhjän päälle.
Helppoa se ei tosiaankaan ole. Olet Jehovan todistajana tottunut kuulemaan asiasta vain yhden puolen. Järjestö vähättelee - jopa mitätöi täysin - entisten jäsenten kokemukset, olivatpa ne millaisia tahansa. Vt-seuran piiristä lähteneet (joko erotetut tai itse eronneet) ovat poikkeuksetta väärässä, ja järjestö aina oikeassa. Asiaan liittyy paljon pelottelua ja syyllistämistä, ja ne ovat tunnetusti keinoja joita lahkot käyttävät.

Itse en ole kasvanut Jt-perheessä, vaan liityin järjestöön mukaan vasta nuorena aikuisena. Olin 20-vuotiaana kasteella (ja 30-vuotiaana erosin). Mutta täällä on monia, jotka jakavat kanssasi Jt-lapsuuden. Varsinkin heiltä voit saada hyvää ymmärrystä ja vertaistukea tilanteeseesi.
Itsensä_etsijä kirjoitti:Tuntui, että kaikesta on valehdeltu ja mikään ei pidä paikkaansa
Tämän tunteen voin jakaa kanssasi täysin. Noiden kymmenen vuoden aikana, kun olin Jehovan todistaja, uskoin suurimman osan ajasta täysin tuohon oppiin. Uskoin Jumalan todella ohjaavan ja käyttävän tuota järjestöä, sen johtajia. Uskoin maailmanlopun olevan aivan ovella ja uuden maailman tulevan omana elinaikanani. - Sitten sain tietooni asioita, jotka olivat täydessä ristiriidassa tämän fantasiamaailman kanssa. Tein tutkimustyötä ja tajusin pian, että järjestö ei ole lainkaan rehellinen jäseniään kohtaan, ei oppikysymyksissä eikä käytännön asioissakaan. Tästä alkoi oma ajatteluprosessini ja tieni ulos järjestöstä.
Itsensä_etsijä kirjoitti:Tiettyjä kavereita on edelleen ikävä..varsinkin yhtä joka lupasi vuosia sitten että pitää aina mun puolia eikä jätä
Ymmärrän. Lahkon jäsenyys tarkoittaa sitä, että kaikki ihmissuhteet ovat ehdollisia. Ne ovat ehdollistettu uskollisuudelle järjestöä ja sen johtajia kohtaan. Ystävyyssuhteet, rakkaussuhteet, sukulaisuussuhteet, kaikki katkeavat siinä vaiheessa, kun et enää alistukaan hallintoelimen alaisuuteen. Itse ihmettelin vanhimmille ääneen, mitä Sananlaskujen 17:17 todella tarkoittaa. En saanut asiallista vastausta.

Ystäväsi ovat Vt-seuran uhreja. Valitettavasti. Siksi he käyttäytyvä niin kuin käyttäytyvät.
Karta tai tule kartetuksi.
Itsensä_etsijä kirjoitti:Ei mitään hajua mitä pitäs tehdä kun pääkoppa on ihan sekasin vieläkin. Välillä asiat vaan nousee mieleen ja tuntuu niin pahalta.
Olet elämässäsi uuden tilanteen edessä. Nyt vain rauhallisesti eteenpäin. Itse olen oppinut ainakin sen, ettei asioita voi kiirehtiä. Se on prosessi ja se vie aikaa. Etsi tukea niiltä, joita sinulla on. Ja täällä palstalla voit tutustua uusiin ihmisiin vaikka yksityisviestin kautta. Monet täällä kirjoittavista ovat kokeneet samoja tyhjyyden tunteita, mutta ovat selvinneet ajan kanssa eteenpäin.

Veli-Hopea
Viestit: 5325
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea » 03.05.2014 16:41

Sitten kun jäit lopulta pois, stressitasolaski ja terveys parani kun ei tarvinnut pitää kulissia yllä.
Tässä komppaan.Tätä olen sanonut vanhemmillenikin. Olo on hyvin helpottunut ja kaikki on jotenkuten erittäin hyvin. Turhaan roikuin mukana tuskaillen vuosia. Voisin väittää olevani jopa onnellinen ja olinko sitä kun olin mukana? Tuskinpa päivääkään.

Maailman onnellisin kansa? Hohhoijaa mitä häränkakkaa nuokin lausahdukset ovat. Teeskentelyä ja tekopyhyyttä.

Sanat aito ja Jt kuulostavat korviini riitasoinnulta.
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.

Itsensä_etsijä
Viestit: 40
Liittynyt: 03.05.2014 13:45
Paikkakunta: Riihimäki

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Itsensä_etsijä » 03.05.2014 21:22

Mä olin täysillä mukana asiassa ja pidin siitä. Olin tienraivaajanakin ja olin karvan varassa etten mennyt Beteliin. Sitten se alko tökkiin, kun kasvaessa tuli hirveet paineet..monet tunsi mun vanhemmat ja isovanhemmat ja multa odotettiin tietynlaista käytöstä. Suoriuduin siitä todella odotusten mukaan, mutta elin monta vuotta kaksoiselämää, kun en ois muuten jaksanu...mut sehän kuluttaa :S Löysin maailmasta miehen itselleni ja erkanin lisää asiasta. Mieheni halusi oppia tuntemaan minua ja kyseli siksi asiasta. Kaikkiin kysymyksiin vastattiin, niin että asiathan nyt vaan on näin ja Raamattukin niin sanoo. Ei perusteltu miksi, ei luvattu ottaa selvää ja palata... Olinko ainoa joka oli tuon perusjutun oppinut miten "kiinnostuneita" kohdellaan? Mieheni teki hienoja kysymyksiä ja jopa omat vanhempani nousivat vastaan ja käskivät lopettaa käännyttämisen. Täh? :O Hänhän kyseli ja perusteli omaa ajatusmaailmaansa kuten kuka tahansa jonka oven takana käydään. Se avas mun silmät. Vanhat konkarit ajatteli näin, eivätkä hekään voineet ikinä sanoa, että ottavat asioista selvää. No, kun vaihdoin paikkakuntaa ja silloin tällöin näin vanhempiani, he koitti antaa mulle lehtiä luettavaksi käännettynä tietystä kohtaa joka VOISI mua kiinnostaa. Alussa otin kohteliaisuudesta vastaa ja heitin kotona roskiin. Kerran taisin vilkasta ja sekalaisin fiiliksin. Samoin aina porukoita nähdessä he alkoivat saarnaamaan mulle. Olivat huolissaan musta ja toivoivat mut takaisin (he eivät tienneet, että olin eronnut, olin hoitanut Maistraatin kautta eroomisen siis). Lopulta keräsin voimani ja sanoin, etten halua enään kuulla sitä, että mulle saarnataan. Että he voivat uskoa mitä haluavat (vanhoilta ihmisiltä en lähde viemään heidän elämää ylläpitävää toivoaan ja uskoaan tulevasta, se olisi ollut heidän menoa), mutta antaa mun elää omaa elämääni. Oltiin todella harvoin tekemisissä. Kun aiemmin oltiin monta ketaa päivässä soiteltu ja nähtykin usein, niin nyt sitä oli harvakseltaan vuoden mittaan. Mutta äitillä tuli vaan välillä niin kova ikävä, että soitti tai teki kärpäsestä härkäsen ja piipahti isän kanssa vaikka talon edessä läpikulku matkalla. Enemmän sen jälkeen kun soitin raskaana ollessani ja kysyin, haluavatko he olla mummu ja vaari. Vai kasvaako lapsi ilman heitä, etten ala sotkeen lastani samaan juupaseipäs-juttuun. Sitä joka ollaan tai ei olla isovanhempia. Se oli niiden unelma. Joten vaikkei me edes joka kuukausi oltu yhteydessä, sieltä tuli aika ajoin tavaraa, vaatetta, leluja, soittoja miten menee. Äiti aina yritti, että kyllähän säkin äitinä ymmärrät miten lapsistaan on aina huolissaan ja toivoisi heidän palaavan asiaan. Mä vastasin, et kyllä äiti. Ja mä rakastan sua. Edelleen. Sä tiedät sen kyllä. Mutta se tässä idea onkin, NYT mä oon onnellinen ja mulla on kaikki lopultakin hyvin. Mulla on terveyskin parantanut. Sitähän säkin oot aina halunnu, että mulla on kaikki hyvin ja oon onnellinen, eikö..? Siihen ne keskustelut loppu. Nyt oon menettänyt molemmat vanhempani lopullisesti kun heitä ei enään ole ja sen jälkeen on tuntunu, ettei missään oo mitään järkee. Ensin ei saanut olla yhteydessä ja nyt ei enään voi. :( Jotain on pakko tehdä, että saa taas elämästä kiinni. Ehkä tänne sivulle tuleminen on yksi askel eteenpäin siinä..

Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8106
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 03.05.2014 21:53

Itsensä_etsijä kirjoitti:Mieheni teki hienoja kysymyksiä ja jopa omat vanhempani nousivat vastaan ja käskivät lopettaa käännyttämisen. Täh? :O Hänhän kyseli ja perusteli omaa ajatusmaailmaansa kuten kuka tahansa jonka oven takana käydään.
Tämä on todistajille suuri pelon aihe, että joku voi sotkea pyhät kuviot. Vielä hankalammaksi asian tekee, jos pystyy näkemyksensä Raamatulla perustelemaan
Itsensä_etsijä kirjoitti:Ehkä tänne sivulle tuleminen on yksi askel eteenpäin siinä..
Näin toivon. On hyvä, että voit kertoa täällä tarinaasi sitä mukaa, mitä jaksat ja voit. Kirjoittaminen auttaa kummasti ja kuten edellä todettiin, täältä löytyy monta korvaa ja monta silmää, jotka osaavat asettua asemaasi ja mahdollisesti auttaa Sinua.

Myös UUT:n sivuilta löytyy avunlähteitä.

Nimrod
Viestit: 267
Liittynyt: 09.09.2013 19:10

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Nimrod » 03.05.2014 22:51

Voimantorni, oletko sattunut huomaamaan että UMK Sananlaskut 17:17 on pehmennetty siten ettei siitä voi suoranaisesti tulkita karttamiskäytäntöä vääräksi? Vuoden 92 Raamatussa oli tämä jae aivan erilainen mitä UMK:ssa.
"Kuka on jumala, niin että minun pitäisi totella hänen ääntään? En tunne ketään jumalaa." -Mahtava metsästäjä

Esa H
Viestit: 39
Liittynyt: 14.10.2013 17:08
Paikkakunta: Riihimäki

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Esa H » 04.05.2014 20:54

Tervetuloa joukkoomme

Mievaan
Viestit: 489
Liittynyt: 14.10.2011 00:15

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Mievaan » 13.05.2014 16:17

tervetuloa=) melkein kuin oma elämäni, lasta lukuunoottamatta.

January
Viestit: 61
Liittynyt: 14.05.2014 15:05

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja January » 15.05.2014 22:31

Kyllä sen itsensä voi löytää, vaikka olis lapsuus vietetty jt:nä :) Ennemmin tai myöhemmin, näin minäkin tein :) Nyt alan vain pilkkoa osiin omaa kokemustani, jotta pääisin siitä yli. Tämä oli minun askeleeni, alkaa kirjoitta tänne. Joten uskon, että tämä sinunkin askeleesi tulla tänne oli oikein hyvä ratkaisu.
Elämästä ei selviä hengissä.

Vieraas
Viestit: 3192
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Vieraas » 15.05.2014 23:06

Tervetuloa!
Video ei ollut ohjeistusvideo.

Itsensä_etsijä
Viestit: 40
Liittynyt: 03.05.2014 13:45
Paikkakunta: Riihimäki

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Itsensä_etsijä » 17.05.2014 23:05

Joo, kyllä tänne tuleminen oli hyvä ratkasu. Löytäny hyvää seuraa ja saanu vähän uutta suuntaa elämälle :) Ja kiitos kun ootte tsempannu!

Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Kaarmis » 18.05.2014 20:27

Lupaan että tähän mennessä kokemasi on vasta pieni alku! Jopa raamattu tulee aukeamaan sinulle uudella tavalla...

Päätin vasta kun tuon kirjoitin, avata raamattuni satunnaisesta kohdasta, ja se aukesi tästä: Luukas 15:11-32. Onko kukaan karttamista harjoittava JT tai komiteassa toiminut vanhin, näin esimerkkejä mainitakseni, kertaakaan ajatuksen kanssa lukenut edes tätä raamatun kertomusta?!?
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."

Itsensä_etsijä
Viestit: 40
Liittynyt: 03.05.2014 13:45
Paikkakunta: Riihimäki

Re: Itsensä etsimistä edelleen

Viesti Kirjoittaja Itsensä_etsijä » 18.05.2014 20:39

Kaarmis kirjoitti:Lupaan että tähän mennessä kokemasi on vasta pieni alku! Jopa raamattu tulee aukeamaan sinulle uudella tavalla...

Päätin vasta kun tuon kirjoitin, avata raamattuni satunnaisesta kohdasta, ja se aukesi tästä: Luukas 15:11-32. Onko kukaan karttamista harjoittava JT tai komiteassa toiminut vanhin, näin esimerkkejä mainitakseni, kertaakaan ajatuksen kanssa lukenut edes tätä raamatun kertomusta?!?
Voi olla ettei tuu aukastua Raamattua :D Mä jokunen aika sitten heitin kaiken vanhan kirjallisuuden Raamattuja myöten roskikseen :lol: Haha.. Sinne meni vanha elämä, tervetuloa uusi elämä tai jotain sinne päin! :) Raamattua oon lähinnä kuunnellu nykysin kirkkohäissä tai viimeks kun oli kummipojan ristiäiset. Virallinen kummihan en oo kun en kuulu kirkkoon, mutta vastaavasti mun poika on heidän kummipoika ja pidettiin oman poikani kohdalla vaan nimiäiset ja hankin netistä kummitodistukset, niin tuntuu aidommalta koko touhu :D Mutta varmaan moni asia saa uuden merkityksen kun täällä ja miiteissä juttelee porukan kanssa :)

Vastaa Viestiin