haluan esitellä itseni

[airik]

Minä en ole erotettu. Enkä ole eronnut. Ja miksi en ole? Varmaan koska olen pelkuri.

Olen kasvanut jt-perheessä ja jt-suvun ympäröimänä. Lapsuuteni ja nuoruuteni kuuluin puistolan srk:an (nyk. jakomäki). Kotikasvatus oli ankara ja varsin tyypillinen näissä ympyröissä. Isäni ei aina luottanut sanan voimaan vaan käytti myös kättä pidempää saadakseen minut ja vuotta vanhemman veljeni kunnioittamaan ja tottelemaan kaikkea, mitä salilla sanottiin. Jos kokouksessa kehoitettiin vanhempia tutustumaan lasten levykokoelmaan, niin se tapahtui välittömästi kokouksista kotiuduttua. Isäni ei osannut sanaakaan englantia, joten levyn kansien tutkiminen oli minusta jokseenkin naurettavaa puuhaa. Levykokoelmasta löytyi mm Rainbow, Scorpions ja AC/DC ja muuta samantyylistä musiikkia joten pikkuisen jouduin "kääntämään" sanoituksia, koska kannethan oli selvästi sopimattomia. Ja jotta sain levyn pitää, kääntelin tekstejä vähän miten sattui.

Jatkuvasti sain kuulla, miten minun tuli ajatella muita ystäviä seurakunnassa. Kuinka olisin verivelkainen, jos ja kun joku kompastuisi, koska minä kuljin mustissa vaatteissa. En siinä uskaltanut ääneen kyseenalaistaa toisten uskon lujuutta tai heikkoutta jos luopumus tapahtuu jonkun vaatevalinnan vuoksi.

Koskaan ei saanut kyseenalaistaa. Ei koskaan. Ei epäillä eikä mietiskellä mitään muuta kuin vt-seuran julkaisuja. Koska muutenhan itse suuri ja paha olisi päässyt valtaamaan mielen. Päätin lujasti, että omia lapsiani en näin kasvattaisi.

4 vuotta sitten, jäätyäni yksin kolmen lapsen kanssa, tuolloin 14 poikani ilmoitti että ei halua enää käydä kokouksissa. Minähän olin kastettu ja ns kunnollinen jt vaikka en koskaan ollut se, joka ensimmäisenä käden nosti saadakseen vastausvuoron. Kävimme siis jotakuinkin säännöllisesti kokouksissa ja poikani oli kastamaton julistaja. Mutta nyt siis tahtoi lopettaa kokouksissa ja kentällä käynnit. Pyysin poikaa miettimään pari viikkoa ja sitten juttelisimme asiasta uudelleen. En halunnut kuullostaa isältäni, joka sanoi että niin kauan kun kotona asumme, niin mehän kulkisimme kokouksissa mukana. Halusimme tai emme. Poika mietti asioita tasan kaksi viikkoa ja sitten istuimme sohvalle juttelemaan. Hän kertoi, että ei usko raamattuun. Ei usko eikä voi hyväksyä kaikkea salilla oppimaansa. Ei hyväksy valmiita ajatuksia ja valmiita sanoja. Ei halua olla robotti. Kuuntelin ja juttelimme pari tuntia. Sen aamun kokous jäi pojan viimeiseksi. Ensin olin surullinen. Sitten olin ylpeä. Poikani teki juuri sitä, mitä minä en ole tehnyt, mutta mitä meidän kaikkien tulisi tehdä. Käyttää omia aivojaan. Miettiä. Kyseenalaistaa. Vertailla.

En siis ole erotettu. Enkä eronnut. 4 vuoteen en ole käynyt kokouksissa jonka takia minua kohdellaan kuin erotettua. Ystävät, joihin törmään kaupan kapeilla käytävillä, laskevat katseen alas ja kävelevät nopein askelin ohitseni. Sukulaiseni ei pidä minuun eikä lapsiini mitään yhteyttä. Mutta on joitain ystäviä, joiden ystävyyttä en halua menettää, siksi olen pelkuri. Enkä tee sitä, mitä minun oikeasti pitäisi tehdä.

Olen kuitenkin onnellinen pelkuri.

[Tony]

Olen kuitenkin onnellinen pelkuri.

Eroaminen ei ole välttämättä mikään itseisarvo. Onnellisuus on.

Ja pojastasi saat tosiaan olla ylpeä. Omilla aivoillaan ajattelevasta jälkikasvusta saa aina olla ylpeä.

Tervetuloa foorumille.

[Veli-Hopea]

Tässä kertomuksessa on onnellinen loppu. Hienoa. Pojalle terveisiä, rohkeutta löytyy kurjaa miten jotkut kohtelee. Shitheads

[airik]

Kiitos

Ja täysin samaa mieltä olen.

[airik]

kurjaa miten jotkut kohtelee. Shitheads [/quote]

Tämä elämä on kuitenkin niin lyhyt, ettei kannata jäädä menetettyjä ihmissuhteita suremaan. Se on sääli, että hylkää toisen ihmisen vain siksi, että tämä ajattelee eri tavalla. En koe tarvitsevani ihmisiä, jotka tarjoavat seuraansa vain jos olen samaa mieltä heidän kanssa. MInulla on upeita ihmisiä ympärilläni, jotka haluavat olla ystäväni, ja joille erillaisuus on vain rikkaus.

[Kaarmis]

Kiitos kertomuksestasi. Nyt uskon taas ihmisiin.

[rippeli]

Tervetuloa palstalle.
Kiva että joskus käy näinkin.

[Kivikko]

Se on sääli, että hylkää toisen ihmisen vain siksi, että tämä ajattelee eri tavalla. En koe tarvitsevani ihmisiä, jotka tarjoavat seuraansa vain jos olen samaa mieltä heidän kanssa. Minulla on upeita ihmisiä ympärilläni, jotka haluavat olla ystäväni, ja joille erilaisuus on vain rikkaus.

Allekirjoitan täysin, olen viimeaikoina huomannut ajattelevani juuri noin!

[Veli-Hopea]

Se on sääli, että hylkää toisen ihmisen vain siksi, että tämä ajattelee eri tavalla. En koe tarvitsevani ihmisiä, jotka tarjoavat seuraansa vain jos olen samaa mieltä heidän kanssa. Minulla on upeita ihmisiä ympärilläni, jotka haluavat olla ystäväni, ja joille erilaisuus on vain rikkaus.

Allekirjoitan täysin, olen viimeaikoina huomannut ajattelevani juuri noin!

Kyse ei mielestäni ole ihan 100% tästä kuitenkaan vaikka olenkin aikalailla samaa mieltä. Jos ei kieltoja olisi , moni tarjoaisi todennäköisesti seuraansa, sama mitä mieltä kukin on.

Minullakin on sukua jotka haluaisivat käydä kylässä, mutta eivät tahdo uskaltaa ettei vaan kukaan näe. En voi mitenkään syyttää heitä ja sulkea heitä ulkopuolelle tyyliin : " ihan sama , jos ette kerran halua , niin en mäkään tarvi teitä." syy tuohon on jonkun muun. Onko jollain villi veikkaus, miksi eivät oikein uskalla tulla?

[airik]

Mietin tuota, ettei uskalla tulla? Voisiko olla niin, että kun on opetettu ehdoitta tottelemaan niin yksinkertaisesti ei ole muuta vaihtoehtoa. Sitä haluaa tehdä niin kuin ajattelee että on oikein. Motiivi totella on valtavan suuri.

[Veli-Hopea]

Mietin tuota, ettei uskalla tulla? Voisiko olla niin, että kun on opetettu ehdoitta tottelemaan niin yksinkertaisesti ei ole muuta vaihtoehtoa. Sitä haluaa tehdä niin kuin ajattelee että on oikein. Motiivi totella on valtavan suuri.

Eivät oikein uskalla kun pelkäävät että joku srksta näkee.

[Jaakko Ahvenainen]

Joko se on kertomus Nikodemuksestakin Raamatusta poistettu?

[Maria_70]

Kiitos tarinastasi. Jäi hyvä mieli.

Onneksi pojallasi on sinut ja sinulla hänet.

Ajattelen, että karttamaan joutuvat ovat uhreja siinä missä kartetutkin. Varmasti tuntuu pahalta, jos joutuu hylkäämään oman lapsensa tai ystävänsä. Toisaalta seurakunta antaa tukea ja omaa lastaan tai läheistään karttava uskoo tekevänsä oikein. -M

[paula]

Tervetuloa kirjoittelemaan airik. Olet tehnyt rohkeita siirtoja ja sinulla on ollut niihin hyvät syyt. Voimia sinulle jatkaa oman tiesi kulkua.

Veli-Hopea kirjoitti:"Minullakin on sukua jotka haluaisivat käydä kylässä, mutta eivät tahdo uskaltaa ettei vaan kukaan näe."

Tyttäreni antoi eroamiseni jälkeen minun käydä muutaman kerran vuodessa tervehtimässä lapsenlapsiani. Alkuun hän oli aina vähän nihkeä mutta jo hetken päästä rupatteli kuten aiemminkin, ja jutteli vävykin. Koskaan ei luvannut etukäteen vastaanootoa, niinpä en soitellut etukäteen...
Perhe oli muuttamassa ulkomaille ja olin taas käymässä e-suomessa, halusin toivotella hyvät jatkot ja nähdä pikkuset. Kurvasin pihaan vaikka tunnistin pihalla vävypojan äidin auton, näempä samalla tämän erittäin ystävällisen vanhan rouva. Koputtelin ovelle ja menin sisään: tervehdin iloisesti- ei yhtään vastausta, vain tyrmistyneitä ilmeitä ja tytär aivan raivona kiskoi minut ulos talosta.

Minun mokani kun menin anopina aikana paljastamaan että käyn kylässä....

Näillä muistoilla nyt mennyt kolme vuotta, kun tulevat suomeen lomalla eivät suostu tapamaan.

[Kivikko]

Veli-Hopea kirjoitti:
Minullakin on sukua jotka haluaisivat käydä kylässä, mutta eivät tahdo uskaltaa ettei vaan kukaan näe. En voi mitenkään syyttää heitä ja sulkea heitä ulkopuolelle

Olet oikeassa, tämä on hyvä lisäys, jos tämän lajin ihmisiä ympärilläsi on. Minun ympäriltäni ovat kaikonneet juurikin vain sen lajin Jt:t jotka paheksuvat minua koska kehtaan pilata heidän rauhansa olemanna toimeton. Siitä tämä minun reaktioni etten halua epäaitoja mukakavereita. Toki tilanteeni on vasta toimeton, ei eronnut, joten ne jotka haluavatkin pitää yhteyttä tekevät juuri niin, niiden ei ole vielä tarvinnut hylätä minua. Ja siinä onkin ainut syy miksen ole vielä srk:sta eronnut.