Nokkosilla piiskaa pikkuveljelle salin pihassa

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Maria_70
Viestit: 4
Liittynyt: 05.05.2014 23:37

Nokkosilla piiskaa pikkuveljelle salin pihassa

Viesti Kirjoittaja Maria_70 » 06.05.2014 00:41

Täytän kesällä 44-vuotta. Erotettiin/erosin noin 18-vuotiaana. Siitä ajasta muistikuvat eivät ole kovin selvät. En muista, missä järjestyksessä asiat tapahtuivat.

Tiedän paljon erotettuja. En ole ollut tekemisissä. Olen mennyt eteenpäin. Jotenkin - en ole halunnut liittyä mihinkään "vastaavaan" ryhmään - osoittamaan mieltä tai jotain. Mitään tukea en ole saanut enkä osannut etsiä.

Hyvä että asiasta puhutaan julkisesti. Valtavan hienoa. Nyt tuntuu kuin joku pato sisälläni olisi murtumassa. Minulla olisi paljon asiaa. En ole lukenut vielä koskaan muiden kirjoituksia. Pois sulkeminen on ollut minun selviytymisstrategiani - tosin tiedostamattani. Nyt jopa pelottaa. Olen joskus koittanut päästä terapiaan mutta lääkäri ei ole suositellut/katsonut tarpeelliseksi - Käyn töissä ja menee "hyvin" terapiaan mennään kun masentuu eikä kykene toimimaan. Voiko traumojen auki repiminen olla vahingollista. Kannattaisiko sittenkin jatkaa kuten tähänkin saakka?

Meitä oli 4 sisarusta. Minä vanhin. Nuorin pikkuveli oli niin kiltti kuin olla ja voi. Ei vain osannut istua hievahtamatta kuten minä. Nokkoset tulivat tutuksi. Puistattaa vieläkin. Olin jonkinlainen "pikku-äiti", hoidin sisaruksiani. Äiti oli heikko ja tunsi huonommuutta, koska isä ei ollut mukana. Paljon pakottamista. Kaksi keskimmäistä sisko ja veli ovat mukana vielä. Karttavat.

Kastekysymyksiä en sisäistänyt. Kukaan ei kuulostellut. Kannustettiin vain menemään kasteelle.

Erottaminen oli helpotus mutta jätti jälkensä. Oli pidetty kuplassa enkä tuntenut ketään - "Under the dome". Ei ollut / saanut olla harrastuksia. Kokouksissa käytiin orjallisesti. Jos jäi pois tuli huono omatunto - paitsi jos äiti antoi siunauksensa poissaololle. Maailma kuitenkin avautui erottamisen myötä, kaikki maailmalliset olivatkin "tavallisia". Vieläkin tosin ihmisten päästäminen lähelle hankalaa. Kannattaako taustasta puhua, ihmiset ei ymmärrä, esim. työkaverit.

Isä oli tukipilari. Oli kotoa välillä poissa työn takia. Hoidin pieniä, kun äiti tapaili jt- miestä. (Myöhemmin paljastui, että kävi naimassa). Isä tuli kerran yllättäen kotiin ja lähti mun pyörällä äitiä etsimään. Kuva äidistä oli yhtäkkiä likainen ja repaleinen. Äiti katui ja jatkoi todistajana. Näin voi käydä mutta minulle lapsena se oli iso pettymys. Äiti valehteli toistuvasti..ja uskoin.

Tässä tämä vuodatus. Selkeämpikin olisi voinut olla, mutta tällä mennään. -M

Misled
Viestit: 209
Liittynyt: 29.10.2013 13:18

Re: Nokkosilla piiskaa pikkuveljelle salin pihassa

Viesti Kirjoittaja Misled » 06.05.2014 08:31

Kaunis kirjoitus. Surullista että et ole voinut olla tekemisissä sisarustesi kanssa.

Omasta kokemuksesta voin sanoa sen verran, että asian käsitteleminen on auttanut.

Tervetuloa!

Veli-Hopea
Viestit: 5325
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Nokkosilla piiskaa pikkuveljelle salin pihassa

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea » 06.05.2014 08:40

Hyvä vuodatus. Eikös ollutkin kivaa päästellä vähän höryjä? :)

Ei tarinasi suinkaan ole poikkeus vaan yhtäläisyyksiä löytyy muiltakin.
Tänä päivänä taitaa olla risut ja nokkoset vähemmän käytössä, kuten maailmassa yleensä. Eihän lapsia saa satuttaa.

Meillä oli nokkosten sijaan koivunrisut ja muistan tuon ihanan lempipaikan , jossa kokouksen jälkeen tuli risua persauksille. Jos oli sateinen ilma, niin sitten kärpäslätkä hoiti hommat sen sijaan.
Tämä samainen pieksijä sitten myöhemmällä ajalla kuksi hänkin toista miestä salaa , miten nyt tekikään.

Kiiltokuva, että jt touhuissa väki olisi puhtaampaa on ihan höpöhöpöä. Samalla tavalla tehdään "syntejä" salaa kuin muissakin, eikä siis millään tavoin edes prosentuaalisesti jt-väki erotu edukseen. Ihmiset olevat ihmisiä ja käy miten käy.

Jos jt-väestä löytyy joku hurskas ja absolutisti henkilö, löytyy sellainen toisestakin uskonnosta. Tämä tosin vain minun mielipide, ainakin tällä hetkellä.

Mukavaa kun uusiakin kirjoittajia ilmaantuu.
Tervetuloa palstalle vuodattelemaan :)
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.

rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Nokkosilla piiskaa pikkuveljelle salin pihassa

Viesti Kirjoittaja rippeli » 06.05.2014 10:50

Tervetuloa.
Nokkosia ei ole onneksi persuksille tullut. Meillä oli salilla lastenhoitohuoneessa muoviruusu, jolla lapsia hoidettiin. Kätevä kestopiiska.
Nyt kun olet aloittelemassa avautumista, niin onnea valitsemallesi tielle. Toivottavasti siitä on hyötyä.
Let me go Master I hate you so

Vieraas
Viestit: 3192
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Nokkosilla piiskaa pikkuveljelle salin pihassa

Viesti Kirjoittaja Vieraas » 06.05.2014 13:35

Maria_70 kirjoitti:Pois sulkeminen on ollut minun selviytymisstrategiani - tosin tiedostamattani. Nyt jopa pelottaa. Olen joskus koittanut päästä terapiaan mutta lääkäri ei ole suositellut/katsonut tarpeelliseksi - Käyn töissä ja menee "hyvin" terapiaan mennään kun masentuu eikä kykene toimimaan. Voiko traumojen auki repiminen olla vahingollista. Kannattaisiko sittenkin jatkaa kuten tähänkin saakka?
On varmaan yksilöllistä voiko jatkaa ilman haavojen auki repimistä vai ei. Kun itse lopulta päädyin masennuksen kautta terapiaan, koin helpotusta kun vanhan paskan sai viimein ulos. Terapeutin ansiosta sain jopa palautetuksi mieleen kokonaan unohtuneita asioita JT-lapsuudesta. Tajusin miten syvällä selkäytimessä kyseinen omituinen elämäntapa on ollut, kun sitä on pienestä asti istutettu. Tuloksiin tietysti vaikuttaa olennaisesti myös se, miten hyvä terapeutti on. Omani sanoi, että vaihda heti jos tuntuu, että ei toimi.

Meillä meni välillä melko turhaksi juttelemiseksi, mutta jälkikäteen olen prosessiin erittäin tyytyväinen. Nyt osaan nähdä JT-sumutuksen paljon selvemmin ulkoapäin.

Yksityiselle terapeutillehan pääsee ihan ilman lääkäriä, mutta tyyristä se on. Lääkärin lähetteellä KELA voi antaa päätöksen maksaa esim. puolet kuluista. Itse sain kielteisen päätöksen, mutta makselin itse. Siinä kohtaa oli ylimääräistä, muussa tapauksessa parisataa kuussa olisi ollut kohtuuton panostus.
Maria_70 kirjoitti:Tässä tämä vuodatus. Selkeämpikin olisi voinut olla, mutta tällä mennään. -M
Tervetuloa!
Video ei ollut ohjeistusvideo.

Natsku
Viestit: 282
Liittynyt: 18.08.2008 15:40
Paikkakunta: NZ/Australia

Re: Nokkosilla piiskaa pikkuveljelle salin pihassa

Viesti Kirjoittaja Natsku » 06.05.2014 20:22

Hei ja tervetuloa! Itse olen kantanut taakkana sitä, että en kyennyt suojelemaan suloista pikkuveljeäni isäni väkivallalta. Olin tietenkin itsekin vasta lapsi enkä tiennyt, että lapsien hakkaaminen on väärin (paitsi omassa mielessäni), joten en tiennyt, että olisin saanut ehkä jostain apua. Isä hakkasi meitä suuttuessään vyöllään ja äiti tukisteli ja uhkaili koulukodilla, poliisin tulolla jne. En luota vieläkään keneenkään. JT-touhujen teennäisyyttä katseltuani ei tulisi mieleenkään...

Kaarmis
Viestit: 3895
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Nokkosilla piiskaa pikkuveljelle salin pihassa

Viesti Kirjoittaja Kaarmis » 06.05.2014 20:26

Tykkäsin lukea tekstiäsi. Kokeile varovasti lukea lisää täältä. Paljon mahdollista että jossain vaiheessa tulee selittämätön pahan olon tunne, mutta se on merkki että tervehtyy, prosessoi asioita. Uskon että sisälläsi on möykky jonka vähittäinen purkaminen auttaisi sinua ymmärtämään paremmin itseäsi, käy se tie mieluummin nyt kuin sitten kun olet eläkeiän kynnyksellä. Valoisia päiviä elämääsi! :)
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."

Maria_70
Viestit: 4
Liittynyt: 05.05.2014 23:37

Re: Nokkosilla piiskaa pikkuveljelle salin pihassa

Viesti Kirjoittaja Maria_70 » 06.05.2014 22:38

Kiitos vastauksistanne!

Haluaisin kutsua teitä ystäviksi, mutta vierastan sitä termiä :)
Sivuston nimikin hieman karmii. MÄ TULIN NY - 26 vuoden jälkeen - alkutekijöiksi ajattelin ehdottaa sivuston nimen vaihtamista ;)

tarinani jatkuu..

Olin neljä-vuotias, kun äiti "kiinnostui" asiasta ja se oli menoa. Ovelle tuli mukava pariskunta, veli oli vauva ja äiti ehkä yksinäinen tai muuten otollisessa mielentilassa. Isä vastusti aluksi, mutta se meni ohi. Rauhallinen mies heitteli kenkiä! (Näin on kerrottu, en muista ;)

Lapsena ja kouluiässä uskoin "totuuteen". Tunsin olevana erityisessä asemassa - olinhan matkalla paratiisiin. Se oli mahtavaa - ehkä tiedätte, mitä tarkoitan. Pidin koulussa esitelmän, miksi en vietä joulua - taisin olla kolmannella tai neljännellä luokalla.

Muistan myös, että pyysin opettajalta "jonkun muun väristä kartonkia" koulussa joulun alla. Askarreltiin joulukortteja - tykkäsin askartelusta, mutta en missään tapauksessa voinut tehdä punaisesta kartongista! Opettaja antoi sinistä kartonkia. Olisi mukava tietää, mitä opettaja mietti. Vasta ihan äskettäin oivalsin, miten älytöntä tuo oli. Punainen tuntui lapsen mielestä pahalta. Muistan senkin, että äiti oli oikein tyytyväinen, kun kerroin kotona asiasta. Tietty tuska askartelusta toistui joka vuosi.

Olin niin tosissani kuin pieni ihminen voi olla. Rukoilin joka ilta ja luotin Jehovaan. Eksyin metsään ja löysin kotiin rukouksen voimalla. Jehova oli totta. Riittämättömyyden tunne oli kuitenkin aina läsnä. Kenttää olisi pitänyt olla enemmän. Olin osa-aikainen mutta tuntui, että pitäisi olla vakituinen tienraivaaja - mikään ei ollut tarpeeksi.

Muistan hetken, joskus 15-16-vuotiaana - uusi kaunis vaaleansininen neuleasu päällä - loppurukouksen aikana - ajattelin jotain aivan muuta - uusia vaatteita tai jotain - koin siitä syyllisyyttä. En halunnut teeskennellä! Tuntui, että teeskentely oli pahinta mitä olla voi. Siitä hetkestä alkoi irtautuminen.

Tein tietoisen päätöksen elää tämän yhden elämän. Erottamisen aikoihin uskoin vielä ikuiseen elämään, mutta jätin sen. Opiskelin ja treenasin kuntosalilla. Arvosanat kiitettäviä. Noin neljä vuotta myöhemmin erottamisesta oivalsin - (minulla oli silloin 21-vuotiaana oma pieni vauva, siksi muistan ajan melko hyvin) - oivalsin tietyllä hetkellä lipaston vieressä että "totuus" ei olekaan välttämättä "totta".

Osaisinpa kirjoittaa niin, että tarinastani olisi apua jollekin, joka käy samaa läpi. Kokemukseni mukaan uskonnosta irtaantuminen vie oman aikansa. Vuosiin ei ole enää tuntunut pahalta. Päinvastoin. Kokemus muokkaa ihmistä mutta vahvistaa samalla. Joku saa uskonnon rintamaidon kautta (ev.lut.) eikä ehkä koskaan sitä mieti. Minä olen itse valinnut ja maksanut siitä kovan hinnan.

Uskonnonvapaus ei toteudu - vielä. -M

Kaarmis
Viestit: 3895
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Nokkosilla piiskaa pikkuveljelle salin pihassa

Viesti Kirjoittaja Kaarmis » 06.05.2014 22:58

Uskon jo nyt että tarinastasi on jollekin apua, vertaistukea... Tervetuloa kirjoittamaan! Mä sain kenkää 1998 mut olin mukana 7v lähtien, joten vanha nyrkkisääntö (saman ajan mitä on ollu sisällä joutuu pyristelemään vielä siitä ulos) mun prosessini kestää ehkä vielä sen 7 vuotta... Joku tosta ehkä laskee mun ikänikin! :) Matematiikka on ihanaa mut niin on elämäkin!

Terapiaehdotukseni. Osta punaista kartonkia ja askartele siitä jotain.
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."

paula
Viestit: 136
Liittynyt: 11.06.2007 04:04
Paikkakunta: muuttanut keskisuomeen

Re: Nokkosilla piiskaa pikkuveljelle salin pihassa

Viesti Kirjoittaja paula » 07.05.2014 00:19

Tervetuloa kirjoittelmaan ja lukemaan toisten selviytymistarinoita.
Minä olin 16v kun tulin mukaan, 16v mukana ja 16v kärvistelyä kun perhe jatkoi......
ja 2007 täysirtiotto: neljä nyt aikuista lasta karttavat kuuliaisesti. Mutta nyt minä elän mielestäni normaalia ja onnellista elämää:-)

Vuosia häpesin perheeni uskontoa ja pelkäsin että esim töissä paljastuu tuo outo uskonto. Kun vihdoin sen uskalsin tunnustaa niin helpotus oli valtava ja ainakin minun työtoverit ja ei uskovat sukulaiset olivat valtava tuki minulle irtautumisessa.

Suosittelen asioiden pohtimista ja sitten niistä voi myös tunnetasolla saada etäisyyttä ja antaa monia asioita anteeksi itselle.

meikku
Viestit: 70
Liittynyt: 03.08.2013 18:13

Re: Nokkosilla piiskaa pikkuveljelle salin pihassa

Viesti Kirjoittaja meikku » 16.05.2014 15:16

Tervetuloa :)

Tuosta kartonkijutusta tuli mieleen kun ekaluokalle mennessä opettaja sanoi että saamme kummioppilaat. Minä aloin itkemään ja polkemaan jalkaa että ei minulla voi olla kummia kun olen jt.... Sain sitten olla ala-asteen ilman kummioppilasta. Harmitti monta kertaa.

Vastaa Viestiin