Jonkinnäköinen esittely

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
jext
Viestit: 92
Liittynyt: 03.05.2014 18:47

Jonkinnäköinen esittely

Viesti Kirjoittaja jext » 07.05.2014 17:53

En nyt olen ihan varma, että mitä tähän kirjoittaisin, mutta jospa näillä väsyneillä aivoilla saisi edes suunnilleen selkeän kirjoituksen aikaiseksi.

Olen nykyisin vähän yli parikymppinen naisen alku. Minut erotettiin 18-vuotiaana ja kasteella taisin käydä 15-vuotiaana (tai 16, en ole aivan varma). Olen aina ollut se tyttö, jolle kaikki muut todistajat jaksoivat milloin mistäkin valittaa. Vaatteeni olivat liian paljastavia, kiroilin liikaa, kapinoin ja mielipiteeni olivat kuulema vääristyneet. Mikään ei kyllä mielestäni ollut totta, vaikka osasinkin kyllä käyttää omia aivojani ja esim. järjestön mukaista miehen ja naisen asemaa kritisoin aivan pikkutytöstä asti. Sisäinen feministi ei vain osannut pysyä hiljaa.

Isäni puoleinen suku on kokonaan Jehovan todistajia, osa on ihan lähestystyössäkin. En siis ole missään tekemisissä isäni tai hänen sukulaistensa kanssa. Äitini onneksi on myös eronnut ja siskoni ja veljeni eivät ikinä menneet kasteelle asti.

Olen siis ollut lapsesta asti "mukana" ja oikeastaan en ole ikinä Jumalaan uskonut, kasteellekin menin, koska halusin muiden hyväksyntää ja edes jonkinlaisia ihmisiä ystävikseni, kun niitä ei seurakunnan ulkopuoleltakaan saanut olla. Nyt se tuntuu todella typerältä syyltä, mutta silloin pahimmissa teini-iässä sitä vain pelkäsi jäävänsä yksin. Tosin kakkosluokan kansalaisena minua pidettiin kasteen jälkeenkin, olin aina se muita huonompi, jota ei haluttu pyytää mukaan, ettei vain tulisi ongelmia.

Karttamisen lisäksi eniten järjestön toiminnassa vihaan sitä, että pariskunnat koitetaan väkisin pitää yhdessä. Isäni oli väkivaltainan, hakkasi äitiä ja lapsia ja silti vanhimmisto kehotti äiti pysymään saman katon alla. Asioiden piti kärjistyä niin pahaksi, että veljeni melkein kuoli, ennen kuin vanhimmisto myönsi, että avioero olisi hyvä vaihtoehto. Aluksi järjestö oli tukena, mutta hyvin nopeasti se tuki ja apu katosi. Isäni erotettiin hetkeksi, mutta otettiin melko pian takaisin ja sen jälkeen järjestö oli aina isäni puolella kaikessa, vaikka äiti oli myös todistaja. Se taisteli aika vahvasti oikeustajuani vastaan ja sai miettimään asioita eli ilmeisesti sitten kapinoimaan.

Tuo kapinointi johti sitten lopulta siihen, että ajatukseni näkyivät myös teoissani. Aloin juomaan (liikaa ihan normaali ihmisenkin mittapuulla), koska olin yksinkertaisesti täysin hajalla ja en jaksanut enää välittää. Sitten seurasi kaikki muutkin maailmalliset tavat ja lopulta oikeuskomitea oli vain keino lopettaa kaksoiselämä. Mutta silti oikeuskomitea oli yksi elämäni ahdistavimmista kokemuksista, mikä on aika paljon, kun minun elämääni ajattelee.

Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni, olen löytänyt oikeita ystäviä, jotka eivät tuomitse minua vaikka syytä olisikin. Ja olen myös löytänyt rinnalleni paremman miehen kuin mitä järjestöllä olisi ikinä ollut tarjota.
Älä suostu olosuhteiden uhriksi.

Veli-Hopea
Viestit: 5325
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Jonkinnäköinen esittely

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea » 07.05.2014 18:27

Nyt liioittelen tietenkin mutta luettuani tuhansia miljoonia triljoonia tarinoita jt lapsuudesta, ei ne hengelliset asiat pois laskettuna poikkea muista perheistä mitenkään. Tarkoitan tällä sitä, että ihan yhtälailla isä hakkaa, joku on juoppo,akka lähti toisen mukaan tai ihan miten vaan jos on ollakseen. Kyseinen uskonto ei näytä antavan suojaa tällaisilta asioilta sen kummemmin kuin muissakaan uskonnoissa. Kiiltokuvan alla tapahtuu ja jossain vaiheessa kestohymy murtuu.

Jos helluntalaisissa on 100 väkivaltaista isää, niin se löytyy sama määrä mormooneiltakin ja jos niiltä, niin tasan sata niitä on jehovantodistajillakin. Jos tuossa uskossa ,siis todistajuudessa olisi edes JOTAKIN erikoisuutta ja jumalvetoisuutta lisättynä se kuuluisa "rakkaus keskuudessamme" niin jotenkin sen pitäisi ihan oikeasti ilmetä ilman sen teeskentelemistä.



Mutta ei. Ei mitään eroa.

Me olemme parempia, meillä on hyvä perhe ja avioliitto kolmisäikeinen... Meiltä löytyy . Ylistys ja kunnia!, koska -> jehova.


Ei. Mikään ei ole yhtään sen paremmin. Jumalan ohjauksessa olevilla pitäisi minun järkeni mukaan asiat olla paremmin.


No jos nyt joku ajattelee että " kyllä minä tiedän , se kukkosen jt-perhe on niin hyvä ja kaikki siellä on niin mallillaan",niin ok, niin voi ollakkin .
Se on vain siinä, että löytyy Mattisen ateistiperhe jolla asiat on ihan yhtä hyvällä mallilla asiat.
Mielipiteitä niitä nämä vain.

Kiitoksia kertomuksesta jext
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.

jext
Viestit: 92
Liittynyt: 03.05.2014 18:47

Re: Jonkinnäköinen esittely

Viesti Kirjoittaja jext » 07.05.2014 18:53

Veli-Hopea, aivan totta. Itse ainakin olen nähnyt läheltä väkivaltaisi perheitä, alkoholistiperheitä, lääkekoukussa olevia äitejä jne. Järjestön sisällä olevat ongelmat ovat ehkä jopa pahempia, koska kipu hakea apua on paljon "normi-ihmisiä" suurempi. Masennukseen ei saisi hakea ammattiapua, eikä myöskään alkoholismiin. Väkivaltaisissa parisuhteissa olevia kehotetaan olemaan ottamatta yhteyttä viranomaisiin (oman äitini kohdalla näin tehtiin). Kaikin tavoin koitetaan pitää kulissit pystyssä ja vähät välitetään ihmisten onnellisuudesta ja hyvinvoinnista.

Järjestön asenne on se, että rukoilemalla selviää kaikesta. Se rukoileminen tuskin auttaa, jos juo itsensä hengiltä tai masentuneena päätyy itsemurhaan. Ammattiapua pitäisi suositella, ei pelätä sitä, että seurakuntalaisten ongelmat paljastuu.
Älä suostu olosuhteiden uhriksi.

Elisenda
Viestit: 106
Liittynyt: 13.01.2014 19:40

Re: Jonkinnäköinen esittely

Viesti Kirjoittaja Elisenda » 10.05.2014 09:11

Veli-Hopea kirjoitti:No jos nyt joku ajattelee että " kyllä minä tiedän , se kukkosen jt-perhe on niin hyvä ja kaikki siellä on niin mallillaan",niin ok, niin voi ollakkin .
Tai sitten ei. Usein olen huomannut, että mitä kauniimmin ulkokuori kiiltää, sitä enemmän sisäpuolella on ongelmia.

On tosiaan sääli millaisella innolla todistajat yritetään saada pitämään kulisseja yllä ja lakaisemaan ongelmat maton alle. Tämänkin vuoksi ihmiset voivat sisällä niin huonosti.
"Niin minun äitini itki hieman ja kuiskas miksi sä lähdet?
Kun täällä on turva ja täällä on rauha ja taivaalla kauneimmat tähdet.
Mä sanoin täällä puhua saa vaan jos haluaa kiittää.
Kuka niin voi olla, kenelle se riittää?" M. Vilkkumaa, Timantti

Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8101
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Jonkinnäköinen esittely

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 10.05.2014 11:59

Elisenda kirjoitti:On tosiaan sääli millaisella innolla todistajat yritetään saada pitämään kulisseja yllä ja lakaisemaan ongelmat maton alle. Tämänkin vuoksi ihmiset voivat sisällä niin huonosti.
Vielä raskaammaksi tämä käy, kun joku "kiinnostunut" saadaan salille. Silloin hymyn määrä sopii vaikka Pepsodent -mainokseen ja muu ylenpalttinen huomaavaisuus suorastaan käy päälle (tympii, ei ole mitenkään realistista). Voi sitä kiinnostunut raukka, joka potee kiitollisuuden velkaa, mikä suinkaan ei ole raamatullista. Siellähän opetetaan kierrätystä.

Vieraas
Viestit: 3192
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Jonkinnäköinen esittely

Viesti Kirjoittaja Vieraas » 16.05.2014 15:51

jext kirjoitti:Olen nykyisin vähän yli parikymppinen naisen alku. Minut erotettiin 18-vuotiaana ja kasteella taisin käydä 15-vuotiaana (tai 16, en ole aivan varma)
Hieno homma, että pääsit pois noin nuorena, ei mennyt puolta elämää hukkaan valheellisessa todellisuudessa. Tervetuloa!
Video ei ollut ohjeistusvideo.

Vastaa Viestiin