Sakurabana esittäytyy - kiitos ja kumarrus

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Sakurabana
Viestit: 4
Liittynyt: 13.05.2014 00:16

Sakurabana esittäytyy - kiitos ja kumarrus

Viesti Kirjoittaja Sakurabana »

Olen 36-vuotias itäsuomalainen naisimmeinen. Itse erosin ilman sen suurempaa draamaa 9 vuotta sitten. Olen niin iloinen, että olin niinkin onnekas, kun en joutunut kärsimään mitään oikeuskomiteaprosessia :D .

Synnyin JT-perheeseen, menin kasteelle muistaakseni "vasta" 18-vuotiaana. Tuolloin en nähnyt muutakaan vaihtoehtoa, se oli joko/tai, sisään tai ulos. Koko elämäni ajan olin kamppaillut noudattaakseni JT-normeja ja sääntöjä. Sääntöjä en koskaan suuremmin rikkonutkaan, mutta ne muut vaatimukset... Huh huh :roll: . Koin jatkuvasti syyllisyyttä, huonoa omaatuntoa ja huonommuudentunnetta ja huonoa omanarvontuntoa; piti olla täydellinen epätäydellisenä ihmisenä :shock: , eihän se tietenkään koskaan ollut tarpeeksi, omasta mielestäni en ollut koskaan tarpeeksi hyvä. Ne UUT:n raportoimat lapsuudenkokemukset todellakin osuvat minullakin kohdalleen: syyllisyys, demonien ja Harmagedonin pelko; ne ovat EDELLEENKIN osa psyykeäni vaikka tiedostankin ne perusteettomiksi ja järki sanoo ettei syytä niistä kärsimiseen ole. Mutta minkäs teet: aivopesu on ja pysyy :evil: .

No siis. Lukioaikana aloin - näin jälkikäteen tajuten - kärsiä masennuksesta. Lukion kituutin vanhalla rutiinilla kunnialla päätökseen. Mutta jaksamattomuus ulottui myös - tietenkin - uskonasioihinkin, mitenkäs muutoinkaan, kun JT:nä olemisen pitäisi olla elämäntapa. Muutin opiskelun aloitettuani opiskelija-asuntoon. Olin toimeton. Vanhimmat tekivät silloin tällöin "paimennuskäyntejä", yrittivät saada minut takaisin seurakunnan toimintaan mukaan. Se oli silloin on/off, välillä tsemppasin täysillä ja jaksoin sitä jonkin aikaa, sitten taas väsyin yrittämiseen ja olin taas toimeton. Tätä jatkui vuosikausia. Ammattiapuahan ei suositeltu, joten mistään masennuksesta en mitään tiennytkään, että se olisi ollut kaiken takana, eikä tietenkään täysin ollutkaan. Jos en olisi sairastunut masennukseen, tiedä häntä, vaikka edelleenkin olisin JT :P .

En ollut myöskään koskaan kyennyt täysin USKOMAAN kaikkia JT-opetuksia, mutta yrittämisen puutteesta ei minua kyllä voi ainakaan syyttää :wink: . En kokenut pahemmin vetoa maailmaankaan enkä mihinkään ns. "luopio-ajatuksiin". En varmaankaan muustakaan tiennyt enkä osannut kaivata. Vikana oli vaan ns. uskonpuute ja jaksamattomuus. Tosin minulla oli mielenkiinnonkohteita, jotka eivät olleet hyväksyttäviä JT:n mukaan :wink: . Eli jouduin kieltämään ja tukahduttamaan osia itsestäni; tämähän ei ole todellakaan tervettä psykologian tietojen pohjalta. Näitä ns. "kiusauksia" vastaan jouduin jatkuvasti kamppailemaan, mikä oli TODELLA uuvuttavaa ja varmaankin tärkein syy syyllisyydentunteisiini.

En ollut enää vuosiin käynyt kokouksissa enkä kentällä enkä tavannut muita Jehovan Todistajia, eihän minulla tosin juuri JT-ystäviäkään ollut. Ajauduin erilleni seurakunnasta ja uskosta. Vähitellen uskalsin kiinnostua ja ottaa selvää minua kiinnostavista asioista "maailmassa". Aloin vähitellen luoda uutta maailmankuvaa, minunlaistani. Sitten tuli taas sama risteyskohta kuin kasteenikin yhteydessä: Joko olen mukana tai sitten en, joko alan taas aktiiviseksi Jehovan Todistajaksi tai eroan. Ja minähän erosin :D ! Se oli vapauttava kokemus: olin VAPAA olemaan oma itseni ja toteuttamaan itseäni aidosti ja ilman syyllisyyttä <3. En siis jäänyt - onneksi - tyhjän päälle. Kysyin - muistaakseni - yhdeltä vanhimmalta, kuinka erota Jehovan Todistajista, ja hänhän kilttinä miehenä kertoi :P : lähettää vanhimmistolle kirjallinen erokirje. Ja näin tein. En siinä alkanut pitkästi runoilemaan, kerroin vain lyhyesti ja ytimekkäästi eroavani Jehovan Todistajista, etten enää kokenut olevani JT enkä uskovani heidän oppeihinsa. Ja sillä siisti. Yksi varmistuspuhelu tuli, ja kerroin olevani tosissani ja varma. En muista, kävivätkö vanhimmat luonani sen jälkeen vai eivätkö; ehkä kävivät vielä varmistamassa, en muista asiaa varmasti. Sen jälkeen kukaan vanhin eikä JT ole ollut yhteydessä kanssani, vain jokunen tietämätön onneton tuonut parina vuotena muistonviettoesitteen. En ole muuttanut pois paikkakunnalta, milloin olisin voinut aloittaa alusta uudella paikkakunnalla tuntemattomana. Mutta sen takia en ole valmis muuttamaan, viihdyn tällä kotipaikkakunnallani ja rakastan asuntoani. En edes ole nähnyt kuin jokusen kerran kaupungilla liikkuessani Jehovan Todistajia. Siskoni karttaa minua, mikä on tosi surkeaa, koska lapsena ja nuorena meillä oli todella läheiset välit. Muutoin en olekaan joutunut hirveästi kärsimään karttamisesta; tiesin seuraukset erotessani. Tosin silloin tällöin näen painajaisia, joissa olen salilla tai konventissa ja haluaisin vastata, mutten saa; luulen kyseessä olevan alitajuisen haluni saada oikeutusta ja tunnustusta päätökseni oikeellisuudesta Jehovan Todistajienkin puolelta, kun kerran itse olen niin järkevä kaikessa heitä koskevassa :? .

Aikaisemmin en tuntenut mitään mielenkiintoa puuttua mitenkään mihinkään Jehovan Todistajia koskevaan. Mutta siskoni takia ja HS:n kuukausiliitteen artikkelin myötä kiinnostukseni heräsi :) . Eksyin tännekin :wink: ja rekisteröidyin, lueskelen netissä artikkeleja. Viikko sitten vein lopultakin kaikki säilyttämäni JT-kirjallisuuden paperinkierrätykseen; aikaisemmin en ollut raaskinut niitä heittää hukkaan; bibliofiilinä minuun koskee ihan fyysisesti hävittää mitään kirjoja, en usko niiden sisäsyntyiseen pahuuteen. Mutta koska en ollut löytänyt niille ketään ottajaa ja koska en enää mitenkään voinut enkä halunnut säilyttää sitä myrkkyä kotonani, vein ne pois. Good riddance :D !

Että tässä minä nyt sitten olen :wink: .

Tervehdys vaan kaikille kohtalontovereille <3!
”Aamunkoi herää,
öiset unet haihtuvat,
kirsikka kukkii.”

- Sakurabana 13.5.14
Nimrod
Viestit: 267
Liittynyt: 09.09.2013 19:10

Re: Sakurabana esittäytyy - kiitos ja kumarrus

Viesti Kirjoittaja Nimrod »

Tervetuloa :-) Vaikutat lämminhenkiseltä pesoonalta! JT-ero helpottuu huomattavasti, mikäli sosiaalisia suhteita löytyy lahkolaisten lisäksi myös normaaleista ihmisistä.
"Kuka on jumala, niin että minun pitäisi totella hänen ääntään? En tunne ketään jumalaa." -Mahtava metsästäjä
Sakurabana
Viestit: 4
Liittynyt: 13.05.2014 00:16

Re: Sakurabana esittäytyy - kiitos ja kumarrus

Viesti Kirjoittaja Sakurabana »

Kiitos :) ! Niin no, ei minulla ollut muita kuin hyvänpäiväntuttuja seurakunnan ulkopuolelta, kuten ei JT-ystäviäkään - yhtä elintärkeää poikkeusta lukuunottamatta. Olin tutustunut pari vuotta aikaisemmin nykyiseen parhaaseen platoniseen ystävääni. Hän oli ja on edelleenkin tosi iso tuki ja apu, hänen kanssaan puitiin minunkin eroani muun maailmanparantamisen ohella <3. Tietenkin nettituttuja eri foorumeilla oli. Mutta en tiennyt kuin kuulopuheeltaa UUT:n - ja sekin negatiivisessa hengessä - enkä muista vertaistukiverkostoista tiennyt mitään enkä edes kaivannutkaan.

Nyt vasta olen ihan lähiaikoina alkanut kiinnostua JT-asioista ulkopuolelta käsin. Ehkä aika on vasta nyt kypsä traumojeni osalta alkaa ottaa osaa tähän puoleen asiasta.
”Aamunkoi herää,
öiset unet haihtuvat,
kirsikka kukkii.”

- Sakurabana 13.5.14
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Sakurabana esittäytyy - kiitos ja kumarrus

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Tervetuloa palstalle :)

Mukavaa saada uusia kirjoittajia.
Let me go Master I hate you so
mirjam123
Viestit: 369
Liittynyt: 16.05.2014 22:40
Paikkakunta: Helsinki

Re: Sakurabana esittäytyy - kiitos ja kumarrus

Viesti Kirjoittaja mirjam123 »

Moi! Itse olen rekisteröitynyt viikko sitten ja se kourallinen mikä täällä
yli 700:sta "jäsenestä" pääsääntöisesti kirjoittelee ovat kyllä todellisia konkareita.
Naiset tuntuvat olevan vähemmistönä. Kaikkien tarinat ovat koskettaneet
ja mikä lohdullista, täällä osataan viljellä huumoriakin, se on hyvä lääke.
Tervetuloa minunkin puolestani :)
Natsku
Viestit: 282
Liittynyt: 18.08.2008 15:40
Paikkakunta: NZ/Australia

Re: Sakurabana esittäytyy - kiitos ja kumarrus

Viesti Kirjoittaja Natsku »

Hei ja tervetuloa! Tervetuloa muillekin uusille palstalaisille (en jaksa käydä kirjoittamassa kaikkiin uusiin ketjuihin tervetulotoivotuksia, joten tässä tulee kaikille sylin täydeltä tervetulotoivotusta...!). Tsemppiä kaikille, ja kirjautumisintoa muillekin uusille! :)
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Sakurabana esittäytyy - kiitos ja kumarrus

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

Onnittelut rohkeasta päätöksestä ja tervetuloa!
Video ei ollut ohjeistusvideo.
January
Viestit: 61
Liittynyt: 14.05.2014 15:05

Re: Sakurabana esittäytyy - kiitos ja kumarrus

Viesti Kirjoittaja January »

Näköjään tuo lapsesta asti vietetty jt-elämä vie eroamisen jälkeen noin 10 vuotta, että uskaltautuu tänne ja alkaa käsittelemään niitä asioita. Niin mullekin kävi :) Tervetuloa.
Elämästä ei selviä hengissä.
Veli-Hopea
Viestit: 5324
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Sakurabana esittäytyy - kiitos ja kumarrus

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea »

January kirjoitti:Näköjään tuo lapsesta asti vietetty jt-elämä vie eroamisen jälkeen noin 10 vuotta, että uskaltautuu tänne ja alkaa käsittelemään niitä asioita. Niin mullekin kävi :) Tervetuloa.

Jotenkin olen sellaisessa käsityksessä, että monesti koko juttu yritetään unohtaa ja kuopata maahan.Harvoin se tuntuu onnistuvan kun ne samat jutut kaivautuu aika ajoin esille. Helpommalla pääsee kun puhuu kohtalotovereiden kanssa hommat selväksi niin, ettei asiat jää niin vaivaamaan.

Joskus puhumista riittää hyvinkin pitkäksi aikaa , eikä ihme, koska monilla todistajuus on suuri osa elämäämme.

Täällä puhumalla ja lukemalla löytää itselleen paljon asioita, jotka täyttävät todistajuuden jälkeisiä tyhjiä aukkoja.

Tervetuloa aloittajalle.

Kuten todettu, puhumalla pääsee pitkälle
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
Sakurabana
Viestit: 4
Liittynyt: 13.05.2014 00:16

Re: Sakurabana esittäytyy - kiitos ja kumarrus

Viesti Kirjoittaja Sakurabana »

Aivan niin. Minäkin heti erottuani ja puituani sen päätöksen selväksi mielessäni ja ystäväni kanssa laitoin koko asian syrjään, olin vain iloinen ja helpottunut päästyäni asiasta eroon lopullisesti, enkä halunnut enää ajatella koko asiaa. Mutta olen todellakin huomannut, ettei asia sittenkään ole kokonaan selvä. Varsinkin painajaisten muodossa asia kalvaa alitajuntaani edelleenkin kaikesta huolimatta. Näen säännöllisen epäsäännöllisesti painajaisunia Jehovan todistaja-aiheista. Varmaankin onkin niin, että hautasin asian alitajuntaan säilöön, silloin ei ollut tarvetta käsitellä asiaa enempää, mutta myöhemmin kun on kulunut tarpeeksi aikaa, olen valmis käsittelemään muistojani ja kokemuksiani uudelleen. Tämä on varmasti vaan tervettä psyyken itsesuojelua. Ja aivan totta, puhumalla vertaisten kanssa saa asioita setvittyä itselleenkin omassa mielessään.
”Aamunkoi herää,
öiset unet haihtuvat,
kirsikka kukkii.”

- Sakurabana 13.5.14
Vastaa Viestiin