Verilettu esittäytyy

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Avatar
Verilettu
Moderaattori
Viestit: 1848
Liittynyt: 06.07.2014 17:30
Viesti:

Verilettu esittäytyy

Viesti Kirjoittaja Verilettu » 06.07.2014 18:56

Olen pitkän linjan seuraaja, lueskelin jo sattunaisesti Veljesseuran edeltäjää vesipostia (H2O).

Jos et jaksa lukea pitkää tekstiä, voin tiivistää että tulin mukaan aikuisena maailmasta, olin mukana alle 10 vuotta josta suurimman osan jo kaduin päätöstäni. Erosin todistajista itse tämän vuoden alkupuolella.

Olen päälle 40 mies Helsingistä. Olen eronnut todistajista useampi kuukausi sitten. Myös avioliitto on päättymässä. Eli suuria muutoksia on tässä koettu.

Vaimoni on liittynyt tänne Veljesseuraan jo aiemmin, minä vasta nyt vaikka minä se olin joka vaimoni Veljesseuraan tutustutin. Jätän luonnollisesti kertomatta kuka hän on koska asia ei oikeastaan tänne tämän enempää kuulu. Vaimostani mainitseminen kuitenkin on perusteltua, koska kokemuksena vaimon ohjaaminen pois Jehovan todistajista on kuitenkin merkittävä tapahtuma.

Liittymiseeni todistajiin kymmenisen vuotta sitten, liittyy varmasti elämässäni mukana lähes aina kulkenut yksinäisyys. Sopivaan aikaan vaivannut masennus kruunasi tilanteen. Toki lopulta suuri vaikutin oli vaimoni, sillä halusin päästä naimisiin hänen kanssaan, se kun onnistui "vain herrassa". Silti asiaa on mielestäni turha korostaa liikaa, sillä olimme välillä myös lopettaneet tapaamiset ja olimme erossa kun jatkoin edelleen tutkimista ja kokouksissa käymistä, eli minusta oli tulossa todistaja joka tapauksessa.

Tuolloin tunsin että minulla oli ns. hengellinen nälkä. Olin yhteydessä myös mm. mormoneihin. Mutta todistajat markkinamiehinä rakkauspommituksellaan tekivät tehtävänsä masentuneelle yksinäiselle miehelle.

On myös hyvä tietää että jo lapsena 80-luvulla olin saanut jotain kosketusta todistajiin. Isäni vietti alkoholin huuruista elämää, oli työtön ja kaikki raha meni lähes kokonaan keskikaljaan. Jossain vaiheessa isä oli tutustunut naapuri talossa asuvaan todistaja-perheeseen Helsingin Jakomäessä, varmaan kentällä ovat saaneet saaliiksi isän. Muistan vieläkin lämmöllä kuinka tämä nuori perhe auttoi meitä antamalla mm. jotain vaaleaa leipää syötäväksi. Muistan vieläkin sen maun. Tästä oli siis jäänyt hyvä mielikuva todistajista, vaikken uskonnollisesta puolesta mitään tajunnutkaan. Isä taisi minun kanssa muutaman kerran todistajien kokouksissakin käydä, mutta niin hän kävi monen muun lahkon luona. Johonkin lahkoon sitten kastettiin jossain kerrostalon kylpyammeessa. Joku Siiloan tms. Vaan eipä tuo isän juomiseen esim. vaikuttanut

Paljon kuitenkin tapahtui vuosia myöhemmin omassa elämässä, minusta tuli lopulta todistaja. Masennus hellitti aikanaan, ja yksinäinenkään en enää ollut uusien sukulaisten myötä. Seurakunnasta en niinkään saanut ystäviä, yhtä vanhempaa maailmallista tullutta miestä lukuun ottamatta. Rakkauspommituskin oli loppunut kasteeseen.

Ehkä en riittävästi itse yrittänyt, olen aika huono lähestymään ihmisiä. Ja ehkä maailmasta tullutta aikuista pidettiin hieman erikoisena, harvinaisia kun ovat ne joita saa aikuisena höynäytettyä mukaan, eikö? Sen sijaan naimisiin meno toi vaimon puolelta sukua elämääni. Vaimoni äiti ja sisko tulivat erittäin läheisiksi minulle. Pidän heistä edelleen todella paljon, ja toivon että avioero ei veisi heitä kokonaan pois elämästäni, vaan pelkään niin kuitenkin pikku hiljaa käy. Niin käy vaimonkin kanssa. Pikkuhiljaa olen taas täysin yksin, mies jolla ei ole sosiaalisia kontakteja.

Vaimoni veli perheineen jäi etäisemmäksi, olihan heillä oma elämänsä omissa ympyröissään, mutta todistajana ollessa mukavalta vaikuttivat hekin. Toki nyt välit ovat toisenlaiset kun olen eronnut. Paha luopio.

Itse todistajana olemisessa ei juuri mitään mukavaa lopulta ollut. Aluksi tietenkin sain hengellistä ravintoa ajallaan, suorastaan ahmin "tietoa". Sen sijaan heti alusta lähtien oman aktiivisuuden kanssa oli vaikeutensa, esim. inhosin kentällä käyntiä todella paljon. Mielestäni uskonnosta vieraan kanssa puhuminen sopii Suomeen erittäin huonosti. Varsinkin ovelta ovelle työ oli välillä ihan puhdasta kauhua, kun ei voinut tietää mitä sieltä oven takaa milloinkin tulisi. Katutyö oli kevyempää, siinä oli sekä minulla että vastaantulijalla reilumpi meininki, kieltäytyminen oli helpompaa jne. Yhtä kaikki, en saanut tunteja kasaan kunnioitettavia määriä, pyöristelyksi meni monesti, lopussa jopa kynäilyksi. Yhden kerran olin osa-aikaisena kesälomallani, silloin en luonnollisestikaan kynätunteja tehnyt, ihan selvyyden vuoksi.

Jälkeenpäin voin onneksi todeta, ettei kukaan ole kauttani tietääkseni todistajaksi ryhtynyt. Käteni ovat puhtaat. Ainoa Raamatuntutkistelu oli lyhyt väliaikainen pesti tuttujen pojalle, josta kastettu todistaja oli tulossa muutenkin.

Koska en arvosta itseäni kovin korkealle, esiintymiset olivat pelottavia, harjoituspuheet varsinkin, koska minä todella otin niiden tekemisen vakavasti. Pidin itseäni paljon huonompana ikänsä mukana olleisiin nähden, jotka olisivat pitäneet hyvät harjoituspuheet puhtaasti ulkomuistista joristen jotain. Minä itse taas yritin pitää huolta että asiat olivat oikein, Raamatunkohdat asiaan sopivia, ja että annettu aihe tuli oikein käsiteltyä jne. Kauhusta kankeana kävin sitten puhumassa. Ihme kyllä, muutaman kerran sain kehuja seurakuntalaisilta että olin "ihan konventtipuhujan ainesta". Tiedä siitä sitten onko se kehu vai moite, kun muistaa kuinka kuivia puheita konventeissa oli.

Sitten sairastuin muutama vuosi sitten vakavasti ja minulta meni mm. kävelykyky joksikin aikaa. Bakteeritulehdus söi lonkan ruston kokonaan ja tekonivel oli tiedossa. Jouduin pois työelämästä, mutta niin loppui melkein kokonaan kokouksissa käynti ja kenttä tietenkin. Minulla oli aikaa miettiä ja olen sen luontoinen että kyllä minä poika mietinkin. Mietin yleensä kaikkea vähänkään vakavampaa useasta eri näkökulmasta. Siinä makoillessa tuli mietittyä todistajuuttakin, ja pikkuhiljaa oli myönnettävä itselleen että oli mukana jossakin mihin ei usko.

Suurin silmieni avaaja toki olivat todistajien omat opetukset, vaikka pitkään yritinkin uskoa todistajien käyttämään palapeli-vertaukseen. Siinähän todetaan, että jos jokin pala ei heti asetu paikalleen, sille löytyy paikka kun kokonaiskuva alkaa selkiintyä. Tieteeseen uskovalle kuva ei niin vain selviytynytkään joten todistajien opit olivat paha paikka. Piti jotenkin painaa epäilykset taka-alalle. Voitte uskoa ettei se oikein onnistunut.

Niinpä ajattelin poimia rusinat opista ja päädyin siihen ettei tiede ja Raamattu välttämättä sulje pois toisiaan. Jospa Raamattu ei vain selitä kaikkea tarpeellista. Mutta kun päästiin tutkimaan kirjaa nimeltä " Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma" myönsin itselleni että todistajien opit olivat täysin kajahtaneita. Muistan kuinka kerran kentällä ollessa kysyin Ilmestyksen huiputuksesta esiin nousseita askarruttavia kysymyksiä vanhimmalta, joka veti tämän em. kirjan tutkistelua. Oli kuin piste i:n päälle ettei hänkään kyennyt vastata järkevästi yhteenkään kysymykseeni tuosta sekavasti kirjasta.

Tietenkään tässä ei ollut ainoat ongelmalliset asiat todistajien opeissa, vaan niitä pesäkkeitä olin alkanut huomaamaan siellä täällä. Samoin todistajien kaksinaamaisuus oli alkanut kiinnittämään huomiotani. Kun kentällä veli vanhin ajankuluksi kertoo katuja laahustaessa muista seurakuntalaisista kaikkea sellaista mitä terve järkikin kertoo, ettei ole soveliasta, niin tuli kyllä paha olo moisesta. Mutta kai se on ne pienet piirit.

Mitä siis tehdä kun itse alkaa epäillä koko todistajuuden järkevyyttä ja vaimo taas ollut lapsesta lähtien todistaja? Samoin lähes kaikki nykyiset (silloiset siis) sosiaaliset kontaktit liittyivät todistajiin? Jatkoin esittämistä, olin kuin en olisi mitään epäkohtia huomannutkaan. Mutta koko ajan mietin mielessäni kuinka saisin vaimoni ulos järjestöstä mahd. vähällä vahingolla muihin suhteisiin.

Pikkuhiljaa aloin puhella kriittiseen sävyyn joistakin pienistä epäkohdista. Pohdiskelin ääneen joitain epäkohtia lyömättä kuitenkaan järjestöä täysin lokaan. Pikkuhiljaa puheemme olivat tasolla, ettei niitä vapaasti olisi voinut kenenkään muun todistajan kuullen keskustella.

Huomasin että vaimoni ajatteli monista asioista kriittisesti minun tavoin. Läpilyönti tapahtui minun muistikuvien mukaan kun lopulta uskalsin esitellä Veljesseura-foorumin. Halusin tuoda julki että foorumilla on entisiä todistajia jotka eivät suinkaan olleet saatanan ohjailemia "luopioita", vaan silmänsä avanneita ja omia aivojaan käyttäviä ihmisiä. Annoin vaimon pikkuhiljaa tutustua foorumiin, en tuputtanut sieltä muistaakseni mitenkään aggressiivisesti mitään.

Itse olin siis tässä vaiheessa jo vuosia pohdiskellut koko todistajuuden järjettömyyttä mutta en toisaalta halunnut järkyttää/vaarantaa liittoani vaimooni. Olihan hän ollut todistaja lapsesta lähtien ja suvusta löytyy lisää koko joukko. En voinut etukäteen tietää että hänkin kärsi lahkossa olosta. Ymmärtänette ettei asia välttämättä ole perheessä mikään tavallinen puheenaihe.

Kriittistä ajattelua toki helpotti että olimme laiskoja kokouksissa ja kentällä kävijöitä, myöhemmin jo terveydentilani takia. Kohdaltani kai poissaoloni hyväksyttiin sairauteni vuoksi mutta olisihan vaimon pitänyt kenttänsä tehdä. Mutta ennen sairastumistani minulla oli paha mieli että en vienyt vaimoani useammin kentälle, ja samaan aikaan hän olisi kärsinyt jos näin olisi käynyt.

Kuitenkin vaistosin monesta asiasta että oli tullut aika koettaa johdattaa meidät pois lahkosta. Ehkä olisimme onnellisempiakin tällöin. Päätin siis pikkuhiljaa yrittää tuoda vaimoni ulos järjestöstä.

Vaikka yritin olla varovainen, uusi ja oikea totuuden valo sattui ja teki kipeää vaimoni silmiin. Hänen tilansa vaihtui jopa saman päivän aikana erilaisten tunnetilojen välillä. Olin toki lukenut suljetun mielen avaamisesta ja yrittänyt tuoda asiat hienovaraisesti esiin. Silti oli kuin pato olisi purkautunut. Vaimoni voi todella huonosti. Jälkeenpäin hän kertoi asioita joista en voinut kuvitellakaan hänen kärsineen kun todistajien valheiden verkko repesi. Ilmeisesti asiaa ei voi ottaa liian varovaisesti esiin. Tätä todella painotan jos aiot tehdä saman asian. Et voi tietää miten asiat etenee tai miten toinen asiat kokee. Etene varovaisesti.

Koetin olla vaimoni rinnalla hädän hetkellä miten parhaiten pystyin. Lapsesta todistajana olleena hän kävi melkoisen myrskyn läpi. Se oli raju kokemus, sitä ei voinut olla huomaamatta. Minkälaisissa kahleissa todistajat ovatkaan!

Asiaa ei helpottanut mitenkään se, että samalla eroaminen sekoitti suvun lähipiirin suhteet täysin päälaelleen. Innokkaat ja päälakea myöten lahkon orjana olevat sukulaiset sovelsivat järjestön voimakkainta asetta eli karttamista varsin rennoin ottein niin, että mukaan joutui täysin sivullisiakin. Pääasia että karttoi, vaikka varmuuden vuoksi sitten sivullisia sukulaisiakin.

Vaimoni kuitenkin selvisi. Hän on löytänyt elämässään uuden suunnan, lahkon vankilan jälkeisen vapauden. Toki todistajuus vaatii edelleen veronsa, mutta hän on saanut uuden mahdollisuuden elää, nyt vapaudessa. Ja vaikka avioliittomme on ohi, olen onnellinen hänen puolestaan, ja hieman ylpeäkin että osaltani autoin hänet ulos. Hän on sydämestäni kaiken hyvän ansainnut tämän vankeuden jälkeen.

Entä minä sitten. Tulin maailmasta mukaan, en saanut ikuista elämää (kuka sellaista haluaisi edes) kun erosin vapaasta tahdostani. Asioiden luulisi menevän kohdaltani helposti. Silti yllätän itseni usein pohtimassa todistajuuteen liittyviä asioita. Pääosin ne ovat aika kevyttä ihmettelyä, kuten vaikkapa se että tämä yksi ystävä jonka todistajista sain, kuinka hän omista epäilyistään todistajiin huolimatta, valitsi mieluummin lahkon kuin ystävyyden. Olisin toivonut että hän olisi valinnut toisin, niin minulla olisi edes yksi ystävä.

Yhdestä asiasta olen varma että olinpa kuinka yksinäinen tai masentunut, en tule liittymään todistajiin tai mihinkään muuhunkaan lahkoon koskaan enää. Mieluummin hyppään jäiseen mereen.

Viime aikoina olen sairastellut paljon, käynyt läpi monta leikkausta. Jos olisin todistajana ollessa joutunut samoihin tilanteisiin ja kieltäytynyt verestä, en olisi tässä kirjoittamassa.

Jos olen hengissä, se ei todellakaan ole selviö, haluan tulla ensi vuonna miittiin mukaan. Olisin hieman halunnut tänä vuonnakin, mutta kun on tuo eroprosessi kesken vaimon kanssa, ja hän sinne miittiin oli menossa niin olin jättämässä sen heti väliin.

Tässä tarinani. Siitä tuli hieman ehkä sekava, kun olen tätä pikkuhiljaa pätkissä kirjoittanut ja täydennellyt kun muistanut jotain.

Kysyä saa, yksityisesti tai julkisesti, yritän vastailla.
Viimeksi muokannut Verilettu, 27.01.2020 11:40. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Syy: Pieni nykyään paikkaansa pitämätön tieto korjattu ajantasalle

rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Verilettu esittäytyy

Viesti Kirjoittaja rippeli » 06.07.2014 19:36

Huh.
Kiitos kertomuksestasi.
Let me go Master I hate you so

Avatar
Tony
Viestit: 7448
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Verilettu esittäytyy

Viesti Kirjoittaja Tony » 06.07.2014 20:00

Isoja käänteitä, isoja päätöksiä ja kaikin puolin isoja asioita.

Mitä mieltä olet nyt kaiken jälkeen, kallistuuko kokemuksesi jehovantodistajuudesta positiivisen vai negatiivisen puolelle? Ja jos saisit valita nyt, kävisitkö saman matkan (pelkästään uskontoa ajatellen) läpi?

Tervetuloa foorumille myös rekisteröityneenä. :)
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja

Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8106
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Verilettu esittäytyy

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 06.07.2014 21:37

Kiitos tarinastasi, Verilettu. Se on yksi koskettavimmista, mitä näillä sivustoilla on esitetty. Olen ollut osin olosuhteiden pakosta aviossa kolmastikin ja tässä merkityksessä tiedän, miten inhottavia avioerot saattavat olla tunnetasolla etenkin, mutta elämä jatkuu.

En ole Jehovan todistaja, en ole koskaan ollut, mutta minua ja/tai perhettäni on enemmän tai vähemmän aktiivisesti "käännytetty" useita vuosikymmeniä tuloksetta kaikista rakkauspommituksista huolimatta. Se, miksi minuun satsattu toivo on osoittautunut runsaudestaan huolimatta turhaksi, johtuu osin ammatistani, siihen saamastani koulutuksesta ja minulle opetetusta kyvystä kyseenalaistaa, mistä kiitän opiskeluaikojeni huippuasiantuntijoita.

Olen saanut myös tutkistella Ilmestyksen ihmeellistä maailmaa, mutta se tutkistelu on jäänyt kesken, jumiutuen apokalyptisiin ratsastajiin, joista en edelleenkään Jeesus-Mikaelia tunnista. Luonnollisestikaan tämä veli vanhin, joka ystävällisesti minua näihin ihmeellisyyksiin perehdytti, ei voinut niellä tässä kohdin Ilmestyksen loogisuutta ja kritiikkiäni, vaikka se on The Kindom Interlinear Translation of the Greek Scripures-teoksesta osoitettavissa (int-E). Että tämä tästä raamatullisuudesta.

Elämäntyönikin olen tehnyt hyvin suurelta osin suomalaisten miesten parissa, joten voin yhtyä näkökantaasi, ettei uskonnon julistaminen siihen oikein istu, vaikka hän muutoin auliisti kertookin luottamuksen saavutettuaan uskonnollisista käsityksistään.

Avioero on aina tragedia molemmin puolin, mutta siltä ei välttämättä aina voi välttyä. Otan osaa suruusi ja ex-puolisosi suruun. On silti parempi asua yksin rauhassa kuin alinomaisessa erimielisyydessä ajattelen.

Jaksamista Sinulle ja teille molemmille.

Avatar
Verilettu
Moderaattori
Viestit: 1848
Liittynyt: 06.07.2014 17:30
Viesti:

Re: Verilettu esittäytyy

Viesti Kirjoittaja Verilettu » 07.07.2014 06:37

Tony kirjoitti:Mitä mieltä olet nyt kaiken jälkeen, kallistuuko kokemuksesi jehovantodistajuudesta positiivisen vai negatiivisen puolelle? Ja jos saisit valita nyt, kävisitkö saman matkan (pelkästään uskontoa ajatellen) läpi?
Vaikea kysymys. Ainahan kokemuksista on kai jotain hyötyä. Mutta totta puhuen, jos saisin palata aikaan ennen todistajien keskuuteen ajautumista, haluaisin elää koko aikakauden toisin. Tällä tiedolla se oli monella tavoin hukkaan heitettyjä vuosia. Eli ehdottomasti kallistun negatiivisen kokemuksen puoleen. Jehovan todistajuutta en voi kenellekään suositella, päinvastoin!

Näin siis näillä tiedoilla, joita aikoinaan ei ollut, mutta mitä nyt tiedän tuosta sairaasta järjestöstä ja sitä palvelevista ihmisistä*.

*En voi korostaa liikaa ettei minulla ole yksittäisiä todistajia, uhreja, vastaan mitään pahaa sanottavaa. Järjestö on kaiken pahan alku ja juuri, ja toivon mahdollisimman monen pääsevän siitä vapaaksi.

Asiaa hipoen, taidan kuulua siihen pieneen vähemmistöön täällä, jotka todistajista eroon päästyäänkin tuntevat jollain lailla kuitenkin vetoa itse Jumalaan tai johonkin korkeampaan. Ehkäpä jollain tavoin Raamattuunkin, vaikken otakaan kaikkea paimentolaisten tarinoita niin ehdottomana ja mustavalkoisena totuutena. Ajattelen ehkä jotenkin niin että jotain korkeampaa on mistä me ihmiset tiedetään niin kovin vähän, tai emme ollenkaan. Tai sitten ei ole. Mutta jos on, niin esim. tiede ei välttämättä ole ristiriidassa sen voiman kanssa.

Ja ei, en aio tuputtaa omia uskon näkemyksiäni kenellekkään jatkossa, tämä on jokaisen oma asia ja toin vain omani esiin tässä :) Muuten tietenkin aion osallistua keskusteluun kun siltä tuntuu.

Kiitos kaikille vastanneille.

mirjam123
Viestit: 369
Liittynyt: 16.05.2014 22:40
Paikkakunta: Helsinki

Re: Verilettu esittäytyy

Viesti Kirjoittaja mirjam123 » 07.07.2014 14:36

Kiitos elämän-ja verenmakuisesta esittelystäsi ja kiitos kun olet tullut jakamaan kokemuksiasi, rankka matka takana.Toivottavasti sinäkin löydät mielenrauhaa vaikka kirjoittamisen kautta, joka kuin sipulin kuorimista kerros kerrokselta, kyyneliltäkään ei voi välttyä. Itse toivoisin ettei palstalla suhtauduttaisi niin negatiivisesti uskosta puhumiseen, ei sitä tarvitse julistamisena kokea, on kurjaa jos pitää olla varovainen mielipiteissään, oli kysymys sitten mistä hyvänsä. Varsinkaan uudet ja vastaeronneet/erotetut ovat hämmennyksissään eikä välttämättä ole varmuutta juuri mistään. Itse lukisin erittäin mielelleni juuri ENTISTEN todistajien ajatuksia uskosta, jos heillä se on ollut aina tai on edelleen, kaikki ajatukset ja niiden jakaminen on edistymisessä tärkeitä. (Tällä raamatunkohdalla aloitin tämän päivän, itselleni sillä on merkitys kaikkien opetusten sekamelskassa, ja tämän voi jättää lukematta 1.Kor.1:19-31)

Mievaan
Viestit: 489
Liittynyt: 14.10.2011 00:15

Re: Verilettu esittäytyy

Viesti Kirjoittaja Mievaan » 07.07.2014 14:40

huoh. mikä stoori. Voimia ja jaksamista molemmille. Itsekkin syntymätodistajana voin sanoa että tie ei ole helppo vaimosi osalta. Joskus ison mullistuksen jälkeen tiet eroavat. Olisi mukava tavata. Miiteissä mulle on tarttunu monta kaveria ja monien kanssa vaihdetaan ajatuksia päivittäin fb ryhmässä. Joskus ku oikein ahistaa saatan fb chattailla jonkun kanssa kahden. Vasta ei jteiden kanssa on muodostunut kunnon kaverisuhteita. Salilla sain olla aina yksin, vaikka ei mua hijaseks tai ujoks voi kutsua ;-) ainakin niissä seurakunnissa missä olin oli vallalla ryhmittyminen. Oli perheet, sitten tienraivaajat, vanhemmat pariskunnat, minä en kuulunut joukkoon. Olen aivan samaa mieltä, jos olisin tiennyt kaiken mihin kaste johtaa, olisin voinut jättää tekemättä.

Avatar
Verilettu
Moderaattori
Viestit: 1848
Liittynyt: 06.07.2014 17:30
Viesti:

Re: Verilettu esittäytyy

Viesti Kirjoittaja Verilettu » 27.01.2020 11:49

Vuosipäivä, erosin Jehovan todistajista virallisesti 27.1.2014, eli 6 vuotta sitten 🎉✨🎈🎆🎂

Vastaa Viestiin