Kynsilakka ja verikysymys

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Kynsilakka
Viestit: 107
Liittynyt: 21.01.2010 17:24

Kynsilakka ja verikysymys

Viesti Kirjoittaja Kynsilakka »

Elettiin 80-luvun loppua, tulevasta lamasta ei tietoakaan. Olin vähän päälle parikymppinen, elämäni kunnossa, minulla oli mukava aviomies, olin ollut tienraivaaja mutta lopettanut sen muutamaa kuukautta aiemmin. Mies oli teokraattinen, hänen Jt-uransa oli nosteessa. Hän piti ohjelmia, me edistyimme, meillä oli paljon ystäviä. Meillä oli usein ystäviä kylässä tai me olimme kylässä. Elämä oli ihanaa.

Elämä oli muuttumassa vielä mukavammaksi, olin raskaana ja esikoinen oli tulossa. Odotimme uutta elämän vaihetta innolla, vaikka juuri konventissa oli ollut puhe, ettei kannata hankkia lapsia, loppu oli ihan lähellä, todella lähellä. Tämä lapsi oli kyllä odotettu ja rakastettu.
Innolla sitten lähdimme sairaalaan, lapsi oli tulossa. Synnytys meni hyvin, isäkin oli mukana ja saimme terveen lapsen. Siinä synnytyssalissa aloin voimaan huonosti, tunsin kipua, sellaista kipua jota en ikinä ollut tuntenut. Enkä koskaan ole sen jälkeen tuntenut. Henkilökunnalta pyysin kipulääkettä. Huomasin, heidän katseesta ettei ilmeisesti kaikki ollut kunnossa. Kipu yltyi vatsassa. Mieheni passitettiin ulkopuolelle ja sanottiin, että menee jonkin aikaa, kun tutkitaan, tarvitaan kenties ompeleita mutta rutiinijuttu. Mieheni päätti lähteä siinä välissä tuoreena isänä kertomaan uutisia sukulaisille ja kavereille. Ihana lapsi oli syntynyt, toki sellainen uutinen piti kertoa eteenpäin.

Minun vatsakipuni ei kuitenkaan ollut rutiinijuttu, sain massiivisen verenvuodon, se ei meinannut tyrehtyä. Minua nukutettiin pariinkin kertaa, sain nesteitä useita pusseja ja kuusi pussia punasoluja, olin lopuksi teholla. Myöhemmin lääkärin kanssa jutellessa, hän kertoi että oli pakko tehdä kaikkensa, olisin jäänyt siihen enkä seuraavaa päivää olisi nähnyt. Vakaumukseni oli lääkärin tiedossa mutta oli kuulemma pakko toimia oikein ja verta oli annettava. Olin kymmenen päivää sairaalassa ja selvisin.

Nyt, tänään, havahdun mietteissä, olen joka päivä ollut kiitollinen tälle lääkärille. Olen saanut ihanan elämän. Näin lapseni kasvun aikuiseksi, näin hänen opiskelut, näin työuran aloituksen ja muuton omaan asuntoon. Mietin menneitä vuosia ja tunteet on herkillä. Olen nöyrän kiitollinen saamastani elämästä. Nyt, nautin elämästä enemmän kuin koskaan aiemmin, nostan kakkupohjan uunista. Huomenna on esikoisen syntymäpäivä, teen synttärikakkua ja vieraita on tulossa. Muistutan itseäni, että maanantaina pitäisi vielä käydä verenluovutuksessa, kyllä, minusta on tullut verenluovuttaja, tunnen tekeväni enemmän hyvää kuin tienraivaajana.

Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin ymmärsin lähteä Jehovan todistajista. Mutta käydessäni lähellä kuolemaa, aloin pikkuhiljaa ajattelemaan - ajattelemaan omilla aivoilla.
Mukavaa Joulun odotusta kaikille, täällä syödään synttärikakkua huomenna.
Masterpiece
Viestit: 333
Liittynyt: 09.10.2011 22:15

Re: Kynsilakka ja verikysymys

Viesti Kirjoittaja Masterpiece »

Hyviä jouluja sinnekin! Mitä luulet, olisitko ottanut verta vastaan, mikäli asia olisi ollut sinun päätettävissäsi?
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kynsilakka ja verikysymys

Viesti Kirjoittaja rippeli »

On kyllä varmasti ollut pysäyttävä tapaus.
Oma uskoni romuttui, kun koitin estää mahdollisen verensiirron vastasyntyneelle pojalleni.
Onneksi asiat hoituu ja maailmalliset lääkärit päättävät auttaa ihmisiä kustannuksista välittämättä.
Let me go Master I hate you so
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Kynsilakka ja verikysymys

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Itkin kun luin tätä.
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Kynsilakka ja verikysymys

Viesti Kirjoittaja Tony »

Verensiirtokieltoon liittyvät kysymykset näyttävät olevan aika tehokas havahduttaja jos asian kanssa joutuu silmätysten. Hienoa, että tapauksessasi on onnellinen loppu. Tai alku, miten sen ottaa. :)

Oikein hyvää joulua teille.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Veli-Hopea
Viestit: 5324
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Kynsilakka ja verikysymys

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea »

Verensiirtokieltoon liittyvät kysymykset näyttävät olevan aika tehokas havahduttaja jos asian kanssa joutuu silmätysten.
On. Itsekin meinasin menettää kaksi samaan aikaan.
Mitään valtaa minulla ei olisi ollut kieltää veren antamista, mutta mielessäni annoin siihen luvan ja viimeistään silloin luovuin tuosta periaatteesta täysin.

Muistan kuinka ajattelin tämän varmaasti olleen "viimeinen niitti" ikuiselle kuolemalleni, mutta aivan sama, sen olin valmis uhraamaan kunhan vain kaksi muuta selviäisi. Koin oman ikuisen elämän uhraamisen olevan rakkautta.

Siitä se sitten lopullisesti lähti kunnes huomasin että aika sairasta ja narsistista on vaatia ihmisiä tekemään tuollaisia palvontatekoja ja uhrauksia sen takia että yläkerran ukko saa hymyillä uskollisille palvelijoille.

Se puolestaan johti siihen havahtumiseen ,että vartiotornin raamatusta repimä veritulkinta on täyttä paskaa ja sama selviää kaikille kunhan viitsii tarpeeksi kauan kyntää.

Kaikille asian kanssa taisteluun joutuneille syvä kumarrus.
Se, että ihmiset menettävät lapsiaan ja vanhempiaan veritulkinnan takia, on täyttä totta. Se voi käydä kelle vaan joten siihen on hyvä valmistautua jos mahdollista.

Jehovantodistaja ei ole valmistautunut siihen läheskään aina jos ollenkaan. Se jämpti vakaumus ja päätös kieltäytymisestä ei yksinkertaisesti toimi kun oma lapsi tai puoliso meinaa kuolla viereen.

Olisi parempi tutkia asia selväksi etukäteen , ettei vahingon kohdatessa tarvi käydä läpi hermoromahduksia tai sairastua asian takia vakavasti.
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
Kynsilakka
Viestit: 107
Liittynyt: 21.01.2010 17:24

Re: Kynsilakka ja verikysymys

Viesti Kirjoittaja Kynsilakka »

Masterpiece kirjoitti: Mitä luulet, olisitko ottanut verta vastaan, mikäli asia olisi ollut sinun päätettävissäsi?

Olen joskus tätä miettinyt. Siinä tilanteessa kun se valtava kipu iski, en ajatellut veriasiaa, ei edes tullut mieleen koko juttu, en pystynyt edes ajattelemaan mitään muuta kuin sitä tuskaa, ja jotain helpotusta siihen. Aika nopeasti ”lähti taju”, onneksi.
Se on kuitenkin selvä, etten ikinä olisi lapselta kieltänyt hoitoa, jos hän olisi esim. verta tarvinnut.

Toisenlainen juttu tässä samalla.
Muutama yv tullut, suuret kiitokset niistä. Ja kaikille lukijoille vielä yhteisesti, että KYLLÄ Jehovan todistajista voi lähteä myös keski-iässä. Pahin vaihe on se roikkuminen, näytteleminen jotain mitä ei ole ja kestohymyn esittäminen. Sen myöntäminen, että tuli huijatuksi, on ehkä hiukan epämukavaa, mutta siitäkin pääsee yli. Elämä on tässä ja nyt.
Voimantorni
Viestit: 989
Liittynyt: 07.06.2009 16:16

Re: Kynsilakka ja verikysymys

Viesti Kirjoittaja Voimantorni »

Kynsilakka kirjoitti:Pahin vaihe on se roikkuminen, näytteleminen jotain mitä ei ole ja kestohymyn esittäminen.
Tämä on erittäin totta. Sitä kun alkaa tajuamaan ettei ole rehellinen itselleen, niin pian valkenee myös se, ettei silloin voi olla rehellinen muillekaan. Koko elämästä tulee yhtä näyttelemistä ja roolin vetämistä.
Kynsilakka kirjoitti:Elämä on tässä ja nyt.
Lahkot ja muut ismit ovat loisia; ne pyrkivät varastamaan ihmisen elämän ja valjastamaan sen omia tarkoituksiaan varten. Mutta ei ole synti ottaa vastuu omasta elämästään, Elää itse omaa elämäänsä. Oikeastaan aivan päinvastoin, tämä olisi jokaisen velvollisuus.

Kiitokset hienosta kokemuksestasi, ja onnittelut heräämisestä. Ja Hyvää Uutta Vuotta!
Vastaa Viestiin