Jeesuksen hyvä-paha palvelija vertaus

Jehovan todistajien oppien lähempää tarkastelua

Valvoja: Moderaattorit

RaM

Jeesuksen hyvä-paha palvelija vertaus

Viesti Kirjoittaja RaM »

24:42 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.
24:43 Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan.
24:44 Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.

Jeesus varoittaa tuossa apostolejaan siitä, ettei heidän tule olla varomattomia ja uneliaita odottaesaan hänen toista tulemistaan. Hän on juuri aikaisemmissa jakeissa verrannut tuota tulemisen yllättävyyttä moniin esimerkkeihin. Sitten hän jatkaa varoitteluaan palvelija-vertauksella.

24:45 Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?
24:46 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!
24:47 Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

24:48 Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy',
24:49 ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa,
24:50 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa,
24:51 ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

Vartiotorniseura selittää tuon Jeesuksen vertauksen yhtenä tapahtumana. Ikäänkuin talossa olisi palvelusväen lisäksi sekä hyvä että paha palvelija.
Tämä virheellinen selitys tuo koko vertaukseen omalaatuisen ja sekavan sisällön. Kuinka palvelusväki voi olla yhtäaikaa sekä hyvin huolehdittu ja ruokittu sekä lyöty?
Kun lisäksi seura selittää tuon palvelijan ja palvelusväen olevan todellisuudessa yhtä, niin silloin myös hyvä ja paha palvelija ovat yhtä niin keskenään kuin koko palvelusväen kanssa. Ja pahan palvelijan rangaistus koskisi näin koko palvelusväkeä sekä myös hyvää palvelijaa.
Jae 50 antaa lisäksi selkeän kuvan siitä, että pahalla palvelijalla olisi eri herra.

Tuo Jeesuksen vertaus ei kuitenkaan ole yhtä pötköä ja tarina yhdestä ja samasta talosta palveluskuntineen. Jeesus esittää tuossa kaksi erilaista tapaa hoitaa palvelijan tehtävää. Aivan kuten jaoin jakeet sitä osoittamaan. Apostolien tuli olla valppaita jotta he palvelisivat hyvin. Jeesus kertoi varoituksena myös sen, miten huonosti hoidettu palvelijan työ palkitaan. Kyseessä on siis kaksi vaihtoehtoista tapaa hoitaa tuo palvelijan tehtävä.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Jeesuksen hyvä-paha palvelija vertaus

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

RaM kirjoitti:...vertaus ei kuitenkaan ole yhtä pötköä...
Kirjaimellisen/kuvaannollisen mielivaltaisella määrittelyllä saa ihmeitä aikaan. Jos tuossa otetaan kuvausten joukosta yksi kuvaus kirjaimelliseksi, niin ilmestyskirjassa kerrotaan kaksi kuvaannolista lukua ja saadaan tuloksi kirjaimellinen luku.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Jeesuksen hyvä-paha palvelija vertaus

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

RaM kirjoitti:Tuo Jeesuksen vertaus ei kuitenkaan ole yhtä pötköä ja tarina yhdestä ja samasta talosta palveluskuntineen. Jeesus esittää tuossa kaksi erilaista tapaa hoitaa palvelijan tehtävää. Aivan kuten jaoin jakeet sitä osoittamaan. Apostolien tuli olla valppaita jotta he palvelisivat hyvin. Jeesus kertoi varoituksena myös sen, miten huonosti hoidettu palvelijan työ palkitaan. Kyseessä on siis kaksi vaihtoehtoista tapaa hoitaa tuo palvelijan tehtävä.
Huomaan, että lainaat KR 33/38 käännöstä Matteuksen evankeliumin 24:nnen luvun lopusta. Monelle Raamattua tuntemattomalle kohdan määrittely saattaisi tuottaa vaikeuksi, mutta ei ammattiuskovaiselle. Täsmällisemmin kyse on Mat. 24:45-51, jonka Jehovan todistajat tulkitsevat nimen omaan hallintoelintä koskevaksi.

Arkaan paikkaan pureudut, mutta se on oikein. Joudumme kysymään kuka on tämä palvelija tai orja (molemmat sanakäännökset ovat oikeutetut). Onko kyseessä kahdesta ei palvelijasta vai soveltuuko tämä ainoastaan yhteen. Katsotanpa.

Kyse ei missään tapauksessa ole hallintoelimestä. Tämä olisi pelkkää pöyhkeilyä, joten siirrämme hallintoelimen kokonaan syrjään tarpeettomana.

Kysessä on allegorian tapainen kysymyksenasettelu siitä, kuka on kelvollinen Jumalan valtakuntaan.

Kyseessä oleva vertaus kuvaa kahta erilaista tapaa suhtautua paruusiaan: oikeaa ja väärää. Luukas kuvaa samaa vertausta seurakunnan vastuullisia työntekijöitä koskevana, mutta Matteus laajentaa tätä piiriä kaikkia uskovia koskevaksi. Tarkastelen asiaa Matteuksen näkökulmasta.

Oikea kristitty on se, joka on uskollinen omassa kutsumustehtävässään, olkoon se mikä tahansa. Hän on terveellä tavalla ajatteleva realisti, joka suorittaa hänelle kuuluvat tehtävät ottaen samalla huomioon Kristuksen tulemuksen.

Kristitty Kristuksen palvelija odottaa kaiken loppua iloisin mielin, koska se merkitsee hänelle Herransa kohtaamista.

Juuri tätä tarkoittaa Uudessa testamentissa ilmenevä termi "valvominen",
joka ei ole maallisten tehtävien laiminlyöntiä, mutta ei liioin mistään välittämätöntä huolettomuutta, joka unohtaa Kristuksen tulemuksen odottamisen.

Kelvoton palvelija on edellisen vastakohta. Hän lyö laimin hänelle uskotut tehtävät tai suorittaa ne piittaamattomasti. Hän elää hyvin itsekkäästi kanssaihmisistään välittämättä ja elää vain omia nautintojaan tavoitellen.

Hänen syntinsä on siinä, että hän unohtaa Herransa paluun odottamisen aikakausien päättymisen realismina ja tyytyy ainoastaan itsekkääseen oman hyvinvointinsa maksimointiin keinoja kaihtamatta.

Hyvän palvelijan viisaus ei ole älykkyydessä ja lahjakuudessa - eihän tällaisia lahjoja ole edes kaikille suotu. Hyvän palvelijan älykkyys ilmenee terveenä, käytännöllisenä maalaisjärkenä, todellisuuden oikeana arviointina ja realismina. Juuri tällaisena kirstinuskon soisin oman aikamme ihmisille esitettävän.

"Jeesus esittää tuossa kaksi erilaista tapaa hoitaa palvelijan tehtävää. Aivan kuten jaoin jakeet sitä osoittamaan. Apostolien tuli olla valppaita jotta he palvelisivat hyvin. Jeesus kertoi varoituksena myös sen, miten huonosti hoidettu palvelijan työ palkitaan. Kyseessä on siis kaksi vaihtoehtoista tapaa hoitaa tuo palvelijan tehtävä".

Juuri tuossa edellä laimaamani tekstisi osoittaa Sinun olevan oikeassa palvelijoiden suhteen. Ei heitä ole kaksi. Me jokainen olemme tuo palvelija. Kaksinaisuus tulee eteen vasta omissa asenteissamme kanssaihmisiimme.
Massetar
Viestit: 454
Liittynyt: 21.05.2007 08:44

Viesti Kirjoittaja Massetar »

Mitenkähän Jeesus mahtaa suhtautua minun toimintaani? Arkisin yritän kaikin keinoin auttaa kanssaihmisiäni ja käytän paljon aikaa vapaaehtoiseen työhön, erilaisten ongelmatapausten hoitamiseen ja tukihenkilönä toimimiseen. Viikonloppuisin usein haen vain omaa nautintoani ja ryven "räkälöissä" kännissä kuin käki.

Jeesuksen sanojen mukaan kukaan ei voi palvella kahta herraa samanaikaisesti. Mielestäni teen kuitenkin juuri näin. Kun saan huumenuoren pakkohoitoon, menen itse vetämään viinaa. Pyllistän ja kumarran molempiin suuntiin.

Uskon Jumalaan, mutta uskoni ei aina näy käytännössä. Raamatussa sanotaan myös, että "joka uskoo, se pelastuu". Riittääkö pelkkä usko? Voiko hyvillä teoilla korvata huonoa käytöstä? -Vaikka hyvät teot ovat täysin pyyteettömiä. En siis toimi miellyttääkseni Jumalaa, vaan halustani auttaa.
RaM

Viesti Kirjoittaja RaM »

Minun ohjeeni on, että unohda Jumalan ja Jeesuksen mielipiteen miettiminen. He eivät ole kertoneet sitä sinulle tähän asti eivätkä tule sitä koskaan kertomaankaan.

Tee muille hyvää ja nauti omasta elämästäsi. On kovin ikävää, jos sitten kun olet vanha etkä enää voi asioihin vaikuttaa, huomaatkin jättäneesi oman elämäsi väliin. Kulje omilla kengilläsi, älä muiden. Elämäsi kuulu sinulle ja sitä on vain yksi kappale käytettävänä.
Pehmoluopio
Viestit: 1565
Liittynyt: 28.04.2007 18:24
Paikkakunta: Hanko

Viesti Kirjoittaja Pehmoluopio »

Massetar kirjoitti: Uskon Jumalaan, mutta uskoni ei aina näy käytännössä.
Minulla taas on teot kunnossa, olivat jehovana, ovat nyt. Minä olin moitteeton, kuten Lucifer. :twisted:

Mutta minulta puuttui rakkaus. En rakastanut ihmisiä kentällä, en rakastanut seurakunnassa sisaria enkä veljiä, en rakastanut puolisoani, enkä itseäni!
Massetar
Viestit: 454
Liittynyt: 21.05.2007 08:44

Viesti Kirjoittaja Massetar »

RaM kirjoitti:Minun ohjeeni on, että unohda Jumalan ja Jeesuksen mielipiteen miettiminen. He eivät ole kertoneet sitä sinulle tähän asti eivätkä tule sitä koskaan kertomaankaan.

Tee muille hyvää ja nauti omasta elämästäsi. On kovin ikävää, jos sitten kun olet vanha etkä enää voi asioihin vaikuttaa, huomaatkin jättäneesi oman elämäsi väliin. Kulje omilla kengilläsi, älä muiden. Elämäsi kuulu sinulle ja sitä on vain yksi kappale käytettävänä.
Hyvä ohje sinänsä, mutta teologisesti ajatellen ei vastannut kysymykseeni. Palvelen siis kahta Herraa samanaikaisesti vaikka Raamatun mukaan se ei ole siis mahdollista. Kumpaankohan suuntaan vaakakuppi kallistuu tilinteon päivänä?

Jumalasuhteeni on siitä erikoinen, että uskon Jumalaan ja rakastan Häntä, välittämättä sen kummemmin säännöistä. Jumaluus edustaa minulle kaiken hyvän alkulähdettä. Luotan siihen, että "ihminen niittää, mitä kylvää". Teologisena oppinäkemyksenä olisi vaan mielenkiintoista kuulla, miten minut todennäköisimmin tuomitaan ihmisten mielestä.
RaM

Viesti Kirjoittaja RaM »

Massetar kirjoitti: Hyvä ohje sinänsä, mutta teologisesti ajatellen ei vastannut kysymykseeni. Palvelen siis kahta Herraa samanaikaisesti vaikka Raamatun mukaan se ei ole siis mahdollista. Kumpaankohan suuntaan vaakakuppi kallistuu tilinteon päivänä?
Hyvä on. Annan sinulle raamattuun perustuvan armahduksen.

Vanhassa testamentissa ei puhuta tekojen tekemisestä, vaan pelkästään uskosta.
1.Mooseksen kirja:
15:6 Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

Jumala ei suuttunut siitä, ettei ihmiset suorittaneet uskontekoja, vaan siitä, jos joku ei noudattanut annettuja ohjeita. Kyseessä oli silloin, ei tekojen tekemättömyys, vaan uskottomuus Jumalaa kohtaan.
4.Mooseksen kirja:
5:5 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
5:6 "Puhu israelilaisille: Jos mies tai nainen tekee rikkomuksen minkä tahansa, jonka ihminen tekee menettelemällä uskottomasti Herraa kohtaan, ja niin joutuu vikapääksi,
5:7 tunnustakoon hän rikkomuksensa, jonka on tehnyt, ja maksakoon velkansa täyteen määrään sekä pankoon siihen lisäksi viidennen osan sen arvosta ja antakoon sen sille, jolle hän on velkaa.

Jumala ei myöskään vaatinut ihmisä tekemään tunnustekoja uskonsa todistamiseksi vaan hän itse teki niitä jotta häneen olisi helpompi uskoa.
4.Mooseksen kirja:
14:11 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa?

Vaikka Mooses ja aron tekivät uskontekoja kuskaamalla kansaa 40 vuotta erämaassa kohti luvattua maata, niin mikä ratkaisi heidän oman kohtalonsa? Ei tekemättömät teot (40 vuotta erämaavaellusta), vaan hienoinen uskonpuute viimemetreillä.
4.Mooseksen kirja:
20:12 Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan."


Uskottomuus oli Mooseksenajan Israelin ongelma:
5.Mooseksen kirja:
1:32 Mutta sittenkään te ette uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne,
9:23 Ja kun Herra tahtoi lähettää teidät Kaades-Barneasta ja sanoi: 'Menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka minä teille annan', niin te niskoittelitte Herran, teidän Jumalanne, käskyä vastaan ettekä uskoneet häneen ettekä kuulleet hänen ääntänsä.

Daavid toteaa Psalmissa.
78:21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
78:22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

Myös Jeesukselle riiti usko.
Matteuksen evankeliumi:
9:2 Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi."
9:29 Silloin hän kosketti heidän silmiänsä ja sanoi: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan."
Luukkaan evankeliumi:
5:20 Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut."
Johanneksen evankeliumi:
11:25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Ilman riittävää uskoa apostoleilla ei ollut voimaa suorittaa ihmetekoja.
Matteuksen evankeliumi:
17:19 Sitten opetuslapset menivät Jeesuksen tykö eriksensä ja sanoivat: "Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?"
17:20 Niin hän sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta."

Ikuiseen elämään vaadittiin Jeesuksen mukaan vain uskoa.
Johanneksen evankeliumi:
20:29 Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
20:30 Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;
20:31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

Uskon lisäksi vaadittiin vain noudattamaan Jumalan ohjetta.
Job:
34:4 Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on.
Sananlaskut:
8:6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
8:7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
23:16 ja sisimpäni riemuitsee, jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on.
28:5 Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken.
Jesaja:
33:15 Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,
Hesekiel:
18:9 vaeltaa minun käskyjeni mukaan ja noudattaa minun oikeuksiani, niin että tekee sitä, mikä oikein on - hän on vanhurskas, hän totisesti saa elää, sanoo Herra, Herra.

Miika:
6:8 Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?


Minkä vaatimuksen Jeesus antoi?

Matteuksen evankeliumi:
5:43 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.'
5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
5:46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
22:36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
22:37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'
22:38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
22:39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'
22:40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Ainoa asia minkä tekemisellä kristityn piti todistaa uskonsa, oli halu tehdä hyvää muille ihmislle!

Lähimmäisenrakkauden puute on keskeisin asia, millä voi rikkoa Jumalan uskonvaatimusta vastaan.
4:20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
4:21 Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.

Kymenen käskyä, jotka Jumala antoi Istaelille Mooseksen aikana, koskivat samoin kaikki hyvän tekemistä lähimmäiselleen. Niissä vain kerrottiin kääntöpuoli eli mitä ei saanut tehdä.

Mitään muuta tekoa Jumala ei ole raamatussa vaatinut kuin lähimmäisen rakkauden. JA USKON!


Tämä antakoon sinulle Massetar helpotuksen elämääsi, sillä teethän juuri niinkuin oikein on. 8)

Muista myös rakastaa minuakin, vaikka olenkin uskoton kaikessa. :twisted:
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Massetar kirjoitti:Uskon Jumalaan, mutta uskoni ei aina näy käytännössä. Raamatussa sanotaan myös, että "joka uskoo, se pelastuu". Riittääkö pelkkä usko? Voiko hyvillä teoilla korvata huonoa käytöstä? -Vaikka hyvät teot ovat täysin pyyteettömiä. En siis toimi miellyttääkseni Jumalaa, vaan halustani auttaa.
RaM jo tuolla määrittelikin - oma käsitykseni ja myös Raamatun on: usko riittää -ja sekin on Jumalan lahja. Saatu, ei tekojen kautta ansaittu.

Lainaus Miikalta, luku 6:6-8 "Mitä tuoden minä voisin käydä Herran eteen, kumartua korkeuden Jumalan eteen? Käynkö hänen eteensä tuoden polttouhreja, vuodenvanhoja vasikoita?

Ovatko Herralle mieleen tuhannet oinaat, kymmenettuhannet öljyvirrat? Annanko esikoiseni rikoksestani, ruumiini hedelmän sieluni syntiuhriksi?"

Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?

Eiköhän tässä meille ihan tarpeeksi, ainakin alkuun -ja tuon nöyryyden ymmärrän, ettei tarvitse olla enempää eikä vähempää kuin mitä on. Saa olla turhia pullistelematta ja tarpeettomasti nöyristelemättä.

Ja jos tämä helpottaa: ei minunkaan uskoni aina käytännön elämässä näy ja sellaista ihmistä, jonka näkyisi, en ole vielä tavannut.

"Ihmisten mielestä"! No senhän tietää, minuakin karttavat hurskaat minkä ehtivät. Päänsä pois kääntävä, eivät tervehdi. Mitä minä heistä välittämään. Sitä jos pohtimaan rupeaa, rupeaa päätä särkemään. :D
XXX

Viesti Kirjoittaja XXX »

Uskollista ja ymmärtäväistä orjaa tutkittaessa on hyvä huomioida myös Luukkaan kertomus tuosta asiasta.

Luukas osoittaa, ettei ole vain uskollista tai uskotonta orjaa. On myös orjia jotka toimivat siinä välimaastossa, eikä heitä tuomitta kuolemaan, vaan lievempi rangaistus riittää heille.

42. Herra vastasi: "Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan?
43. Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä!
44. Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa.
45. "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella.
46. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.
47. "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua.
48. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.
(92 Luuk.12:42-48)
am-ha·’a’rets
Viestit: 296
Liittynyt: 28.05.2007 12:44

Viesti Kirjoittaja am-ha·’a’rets »

Massetar kirjoitti:Mitenkähän Jeesus mahtaa suhtautua minun toimintaani? Arkisin yritän kaikin keinoin auttaa kanssaihmisiäni ja käytän paljon aikaa vapaaehtoiseen työhön, erilaisten ongelmatapausten hoitamiseen ja tukihenkilönä toimimiseen. Viikonloppuisin usein haen vain omaa nautintoani ja ryven "räkälöissä" kännissä kuin käki.

Jeesuksen sanojen mukaan kukaan ei voi palvella kahta herraa samanaikaisesti. Mielestäni teen kuitenkin juuri näin. Kun saan huumenuoren pakkohoitoon, menen itse vetämään viinaa. Pyllistän ja kumarran molempiin suuntiin.
Kuuntele omatuntoasi. Mitä se sanoo?
Massetar kirjoitti:Voiko hyvillä teoilla korvata huonoa käytöstä?
Mitä mieltä itse olet?
Viimeksi muokannut am-ha·’a’rets, 19.06.2007 13:37. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Life is what You make of it."
am-ha·’a’rets
Viestit: 296
Liittynyt: 28.05.2007 12:44

Viesti Kirjoittaja am-ha·’a’rets »

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Lainaus Miikalta, luku 6:6-8 "Mitä tuoden minä voisin käydä Herran eteen, kumartua korkeuden Jumalan eteen? Käynkö hänen eteensä tuoden polttouhreja, vuodenvanhoja vasikoita?

Ovatko Herralle mieleen tuhannet oinaat, kymmenettuhannet öljyvirrat? Annanko esikoiseni rikoksestani, ruumiini hedelmän sieluni syntiuhriksi?"

Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?

Eiköhän tässä meille ihan tarpeeksi, ainakin alkuun -ja tuon nöyryyden ymmärrän, ettei tarvitse olla enempää eikä vähempää kuin mitä on. Saa olla turhia pullistelematta ja tarpeettomasti nöyristelemättä.

Ja jos tämä helpottaa: ei minunkaan uskoni aina käytännön elämässä näy ja sellaista ihmistä, jonka näkyisi, en ole vielä tavannut.

"Ihmisten mielestä"! No senhän tietää, minuakin karttavat hurskaat minkä ehtivät. Päänsä pois kääntävä, eivät tervehdi. Mitä minä heistä välittämään. Sitä jos pohtimaan rupeaa, rupeaa päätä särkemään. :D
Erittäin hyvin sanottu. Me emme voi mitään Jumalalle antaa millä parantaisimme omaa osaamme.

Mutta... siitähän tässä kuitenkin nyt on kysymys, että oikeuttaako usko millaisiin tekoihin tahansa. Kuten Massetar kysyi:

Voiko hyvillä teoilla (tai uskolla) korvata pahoja tekoja?
Lisäisin vielä:
Onko ihmisellä uskoa, jos hänen tekonsa ovat pahat?
Tai onko ihmisellä uskoa jos hänen hänen tekonsa eivät ole pahoja mutta eivät hyviäkään (kuten Jeesus sanoi, Laodikean seurakunnalle:
"Koska siis olet haalea etkä kuuma etkä kylmä, niin tulen oksentamaan sinut suustani.")?
"Life is what You make of it."
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

am-ha·’a’rets kirjoitti:Voiko hyvillä teoilla (tai uskolla) korvata pahoja tekoja?
Mielestäni ei. Käytännössäkin se olisi mahdotonta. Sanottua ei saa sanomattomaksi, eikä tehtyä tekemättömäksi. Mihinkä sitä anteeksipyytämistä ja -antamista sitten tarvittaisiin? Minulle hyvät teot ovat seuraus uskosta, ei uskon edellytys.
Onko ihmisellä uskoa, jos hänen tekonsa ovat pahat?
Tuskinpa niin läpensä pahaa ihmistä onkaan, etteikö jotain hyvääkin löytyisi. Se toinen rosmo ristillä ei jäänyt uniikiksi. Toisaalta onhan maailma pullollaan esimerkkejä päinvastaisestakin: oma itseriittoinen ylpeys ei anna uskolle sijaa. Puuttuu terve nöyryys.
Tai onko ihmisellä uskoa jos hänen hänen tekonsa eivät ole pahoja mutta eivät hyviäkään (kuten Jeesus sanoi, Laodikean seurakunnalle:
"Koska siis olet haalea etkä kuuma etkä kylmä, niin tulen oksentamaan sinut suustani.")?
Eli kye on välinpitämättömyydestä tai itseriittoisuudesta. Epäilemättä uskoa on, mutta sillä ei ole enää samaa sijaa kuin ennen. Itseni löydän usein tältä paikalta, mutta yleensä minulta otetaan luulot pois hyvin pian. Kipeäähän se ylpeydelleni tekee, mutta on hyväksi havaita olevansa kuolevainen :)
RaM

Viesti Kirjoittaja RaM »

--Voiko hyvillä teoilla (tai uskolla) korvata pahoja tekoja?--

Jos asiaa mietitään uskonnolliselta ja raamatulliselta näkökannalta, niin muuta vaihtoehtoahan ei ole. Ihminen ajatuksineen on lähtökohtaisesti paha ja kaikki tekee pahoja asioita. Syntiä. Hyvä ihminen pyrkii kattamaan nuo pahat tekonsa tekemällä pääasiassa hyvää.

3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
kirjallisuusveli
Viestit: 903
Liittynyt: 29.04.2007 16:43

Re: Jeesuksen hyvä-paha palvelija vertaus

Viesti Kirjoittaja kirjallisuusveli »

RaM kirjoitti:24:42 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.
24:43 Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan.
24:44 Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.

Jeesus varoittaa tuossa apostolejaan siitä, ettei heidän tule olla varomattomia ja uneliaita odottaesaan hänen toista tulemistaan. Hän on juuri aikaisemmissa jakeissa verrannut tuota tulemisen yllättävyyttä moniin esimerkkeihin. Sitten hän jatkaa varoitteluaan palvelija-vertauksella.

24:45 Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?
24:46 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!
24:47 Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

24:48 Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy',
24:49 ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa,
24:50 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa,
24:51 ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

Vartiotorniseura selittää tuon Jeesuksen vertauksen yhtenä tapahtumana. Ikäänkuin talossa olisi palvelusväen lisäksi sekä hyvä että paha palvelija.
Tämä virheellinen selitys tuo koko vertaukseen omalaatuisen ja sekavan sisällön. Kuinka palvelusväki voi olla yhtäaikaa sekä hyvin huolehdittu ja ruokittu sekä lyöty?
Kun lisäksi seura selittää tuon palvelijan ja palvelusväen olevan todellisuudessa yhtä, niin silloin myös hyvä ja paha palvelija ovat yhtä niin keskenään kuin koko palvelusväen kanssa. Ja pahan palvelijan rangaistus koskisi näin koko palvelusväkeä sekä myös hyvää palvelijaa.
Jae 50 antaa lisäksi selkeän kuvan siitä, että pahalla palvelijalla olisi eri herra.

Tuo Jeesuksen vertaus ei kuitenkaan ole yhtä pötköä ja tarina yhdestä ja samasta talosta palveluskuntineen. Jeesus esittää tuossa kaksi erilaista tapaa hoitaa palvelijan tehtävää. Aivan kuten jaoin jakeet sitä osoittamaan. Apostolien tuli olla valppaita jotta he palvelisivat hyvin. Jeesus kertoi varoituksena myös sen, miten huonosti hoidettu palvelijan työ palkitaan. Kyseessä on siis kaksi vaihtoehtoista tapaa hoitaa tuo palvelijan tehtävä.

Valitettavasti RaM olet väärässä tulkinnassasi. Kyseessä ei näet ole vertaus laisinkaan. Kyseessä on ennustus. Siinä olet toki täysin oikeassa, että ennustus pitää sisällään varoituksen kaikille niille, jotka isäntä kutsuu orjakseen ja asettaa jakamaan ruokaa palvelusväelleen.

Alun pitäen ei tietenkään ole mitään pahaa palvelijaa. Isäntä asettaa orjia palvelustehtävään ja sitten se miten he suoriutuvat 'keittiöpalveluksestaan' ajanmittaan on kriteeri sille, miten isäntä saapuessaan heihin yksilöinä suhtautuu. Pahat piintyneiden juoppojen kanssa juopottelemaan ryhtyneet ja orjatovereitaan piesseet orjat isäntä heittää ulos huonekunnastaan ja uskollisesti ja ymmärtäväisesti toimineet saavat kuninkaallisen vallan yhdessä isännän kanssa.

Jaa perustelut vai? Tähän hätään riittää perusteluiksi ne kaksi kuvausta, jotka Jeesus esittää heti perään Matt. 25:1-30:ssä, joissa hän tähdentää ymmärtäväisyyden ja uskollisuuden ominaisuuksia: Kuvaus viisaista ja tyhmistä neitsyistä sekä talenttikuvaus (KR: leiviskät)

1. "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
2. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
3. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
4. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
5. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
6. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
7. Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
8. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.
9. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
10. Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'
12. Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.
13. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
14. Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;
15. yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.
16. Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.
17. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.
18. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.
19. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
20. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'.
21. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'
22. Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'.
23. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'
24. Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut.
25. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'
26. Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.
27. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.
28. Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
29. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
30. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'
"There's a point in your life when you'll realize who matters, who never did, and who always will."
Vastaa Viestiin