Isot synnit ja pienet synnit.

[Massetar]

Muistatteko JT ajoilta tällaista jakoa isoihin ja pieniin synteihin? Tai onko tällä palstalla uskovia tai ei uskovia Raamatun lukijoita, jotka löytäisivät Raamatun paikkoja ko aiheesta.

Juttelin juuri erään pastorin kanssa ja hän väitti, että kaikki synnit ovat Jumalan edessä saman arvoisia. Kuvaus: "Ota rannalta kaksi kiveä. Toinen nyrkin kokoinen ja toinen aivan pieni. Heitä molemmat veteen. Kumpi uppoaa?"

Pastori siis rinnasti synnit ja syntiä tekevät ihmiset näihin kiviin. Hän korosti ettei kukaan meistä ole toista parempi. Pieni kivi tarvitsee pelastajaa siinä missä suurikin ja toisin päin.

[kirjallisuusveli]

Muistatteko JT ajoilta tällaista jakoa isoihin ja pieniin synteihin? Tai onko tällä palstalla uskovia tai ei uskovia Raamatun lukijoita, jotka löytäisivät Raamatun paikkoja ko aiheesta.

Juttelin juuri erään pastorin kanssa ja hän väitti, että kaikki synnit ovat Jumalan edessä saman arvoisia. Kuvaus: "Ota rannalta kaksi kiveä. Toinen nyrkin kokoinen ja toinen aivan pieni. Heitä molemmat veteen. Kumpi uppoaa?"

Pastori siis rinnasti synnit ja syntiä tekevät ihmiset näihin kiviin. Hän korosti ettei kukaan meistä ole toista parempi. Pieni kivi tarvitsee pelastajaa siinä missä suurikin ja toisin päin.

Vaikkei tuo aihe itseäni oikein erityisesti lämmitäkään, niin voisin kuitenkin tähän alkuun ihan jotain sanoa. Muut voivat sitten jatkaa siitä.

Raamatussa näyttäisi olevan pientä jaottelua vastoin tämän erään pastorin väitettä. Esim. Mooseksen ollessa vuorella erämaassa tapahtui seuraavaa: "Ja Jehova kulki hänen kasvojensa editse ja julisti: ”Jehova, Jehova, armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa, joka säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden tuhansille, antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin, mutta ei suinkaan vapauta rangaistuksesta, koska hän aiheuttaa rangaistuksen isien erheestä pojille ja pojanpojille kolmanteen ja neljänteen sukupolveen.” (2. Mooseksen kirja 34:6-7)

Tuo kohta nyt ainakin näyttäisi viittaavan siihen, että pahan tekemistä olisi eri asteista.

Toinen mieleen tuleva kohta löytyy Jesajan ensimmäisestä luvusta. "Vaikka teidän syntinne osoittautuisivat helakanpunaisiksi, ne tehdään valkoisiksi niin kuin lumi; vaikka ne olisivat punaiset kuin karmosiininvärinen kangas, ne tulevat sellaisiksi kuin villa." (Jesaja 1:18)

Hätäisempi voisi näistä ilmauksista tehdä sellaisen tulkinnan, että vähintäänkin synnin tekemisen paljoutta mittaillaan. Lisäksi esim. Kuninkaiden kirjoissa ja Aikakirjoissa törmää tämän tästä mainintoihin yksittäisistä Juudan ja Israelin valtakuntien kuninkaista, jotka menivät pahassa menettelyssään pitemmälle kuin edeltäjänsä.

Vartiotornin julkaisuista tämä syntien jaottelu pienempiin ja suurempiin käy kyllä ilmi. Otan tähän lainauksen, jota en kuitenkaan sen enemmälti rupea kommentoimaan.

*** it-2 s. 247 Mirjam ***

Koska vain Mirjamia lyötiin spitaalilla, hän oli ehkä tässä tapauksessa väärän käytöksen alkuunpanija (ks. AARON). Se synti, jonka hän teki nuristessaan Moosesta vastaan, oli kenties suurempi kuin Aaronin synti, ja siihen liittyi mahdollisesti jopa naisen toista naista kohtaan tuntemaa mustasukkaisuutta (hehän alkoivat puhua Moosesta vastaan tämän kuusilaisen vaimon vuoksi), jolloin Aaron asettui sisarensa puolelle kälyään vastaan. Mirjamia pidettiin naisprofeettana, joten hän on saattanut nauttia asemastaan Israelin huomattavimpana naisena. Näin ollen Mirjam ehkä pelkäsi jäävänsä Mooseksen vaimon varjoon.

[kirjallisuusveli]

Ei auta mikään. Pakkohan tätä on vielä jatkaa kun palautui mieleen itsensä Jeesuksen esittämä ajatus siitä, että joidenkin synnit ovat suurempia kuin toisten:

'Niin ollen Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja minulla on valta panna sinut paaluun?” Jeesus vastasi hänelle: ”Sinulla ei olisi yhtään mitään valtaa minua vastaan, ellei sitä olisi suotu sinulle ylhäältä. Tämän vuoksi sen miehen synti, joka luovutti minut sinulle, on suurempi.”' (Johannes 19:10-11)

[Jaakko Ahvenainen]

Pastori siis rinnasti synnit ja syntiä tekevät ihmiset näihin kiviin. Hän korosti ettei kukaan meistä ole toista parempi. Pieni kivi tarvitsee pelastajaa siinä missä suurikin ja toisin päin.

Kyllä pastopri oikeassa oli. Raamatusta en ainakan minä löydä sellaista jaotusta eriasteisiin "synteihin". En myöskään ainakaam luterilaisesta raamatuntulkinnasta.

On aivan eri asia, miten eri ihmiset sitten tämän kysymyksen käsittävät tai millaisiin kategorioihin he syntejä luokittelevat. Se ei ole silloin Raamatun periaate, vaan yksittäisen ihmisen näkemys..

[kirjallisuusveli]

Pastori siis rinnasti synnit ja syntiä tekevät ihmiset näihin kiviin. Hän korosti ettei kukaan meistä ole toista parempi. Pieni kivi tarvitsee pelastajaa siinä missä suurikin ja toisin päin.

Kyllä pastopri oikeassa oli. Raamatusta en ainakan minä löydä sellaista jaotusta eriasteisiin "synteihin". En myöskään ainakaam luterilaisesta raamatuntulkinnasta.

On aivan eri asia, miten eri ihmiset sitten tämän kysymyksen käsittävät tai millaisiin kategorioihin he syntejä luokittelevat. Se ei ole silloin Raamatun periaate, vaan yksittäisen ihmisen näkemys..

Joudun olemaan kanssasi syvästi erimieltä. Eikai se haittaa? Eriävistä mielipiteistä syntyy keskustelua ja ajatusten vaihtoa, joten uskon ettet pahastu.

Me voimme lähestyä aihetta ihan yhteiskunnalliseltakin tasolta. Tiedämme hyvin, että monien kansakuntien lain pohjana on aikanaan ollut Raamatun ohjaavat periaatteet. No nyt yhteiskuntamme tunnustavat eriasteisia rikoksia. Murha ja tappo esim. erotellaan toisistaan rikokseen liittyvien tunnuspiirteiden avulla: vaikkapa se onko teko ollut harkittu vai onko se tehty pikaistuksissa voi tehdä eron tapon ja murhan välillä ja niistähän langetetaan ihan erilaiset rangaistukset.

Muutama periaate löytyy Luukkaan 12. luvusta: ”Mutta jos tuo orja joskus sanoisi sydämessään: ’Isäntäni tulo viipyy’ ja rupeaisi pieksemään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja juopumaan, niin tuon orjan isäntä tulee päivänä, jona hän ei odota häntä, ja hetkenä, jota hän ei tiedä, ja rankaisee häntä mitä ankarimmin ja määrää hänelle osan uskottomien joukossa. Silloin tuota orjaa, joka ymmärsi isäntänsä tahdon, mutta ei valmistautunut eikä tehnyt hänen tahtonsa mukaisesti, piestään monilla lyönneillä. Mutta sitä, joka ei ymmärtänyt ja siksi teki sitä, mikä ansaitsi lyöntejä, piestään vain muutamilla. Jokaiselta, jolle on annettu paljon, vaaditaankin paljon; ja siltä, joka on pantu huolehtimaan paljosta, vaaditaan tavallista enemmän.” ( Luuk 12:45-48 )

Tässä on nyt esitettynä sekä ymmärryskyvyn suhde annettavaan rangaistukseen että vallan ja vastuun periaate. Oikeusjärjesttelmä tunnustaa ainakin tuon ensimmäisen. Tänään jätettiin tuomitsematta Vantaan kirkon ja Jehovan todistajien Martinlaakson valtakunnan salin polttanut mies, koska hänet oli mielentilatutkimuksessa todettu syyntakeettomaksi. Jälkimmäisen eli vallan ja vastuun periaatteen tunnustaa ainakin yleinen mielipide ja yritysmaailma.

Jumalan kansan keskuudessa tapahtuvaa valta-aseman väärinkäyttöä tai hänen esittämiensä käskyjen ja periaatteiden tietentahtoista rikkomista nimitetään synniksi pyhää henkeä vastaan. Jeesus sanoi siitä näin: ”Kaikenlainen synti ja rienaus annetaan ihmisille anteeksi, mutta hengen rienaamista ei anneta anteeksi. Esimerkiksi sille, joka puhuu sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka puhuu pyhää henkeä vastaan, ei anneta anteeksi, ei tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa.” (Mt 12:31-32)

Erinomainen esimerkki synnistä pyhää henkeä vastaan on Apostolien teoissa kerrottu Ananiaan ja Safiran tapaus.

”Mutta muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa omaisuutta ja pidätti salaa itselleen osan hinnasta vaimonsa tieten, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen juureen. Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi Saatana on tehnyt sinut niin julkeaksi, että olet valehdellut pyhälle hengelle ja pidättänyt itsellesi salaa osan pellon hinnasta? Eikö se sinulla ollessaan ollut sinun, ja kun se oli myyty, eikö se edelleenkin ollut sinun vallassasi? Miksi päätit tällaisen teon sydämessäsi? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Kuultuaan nämä sanat Ananias kaatui maahan ja kuoli. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka kuulivat siitä. Mutta nuoremmat miehet nousivat, käärivät hänet liinoihin ja kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet.” (Ap 5:1-6)

Ilmeisen ratkaisevaa oli se, että teko oli harkittu ja tahallinen. Sinänsä vähäpätöiseltä vaikuttanut rikos muuttui hyvin raskaaksi, kun kyseessä oli pyhän hengen rienaus. Ei riittänyt että he valehtelivat, vaan he tekivät sen vielä harkitusti huomion ja mahdollisen 'hengellisen aseman/arvostuksen' saamiseksi.

Apostoli Johanneskin muuten mainits synnin pyhää henkeä vastaan: Hän esitti kannanottonsa tähän tapaan: ”Jos joku sattuu näkemään veljensä tekevän synnin, joka ei koidu kuolemaksi, niin hän pyytää, ja hän antaa hänelle elämän, nimittäin niille, jotka eivät tee syntiä, joka koituu kuolemaksi. On synti, joka koituu kuolemaksi. Siitä synnistä en käske hänen esittää pyyntöä. Kaikki epävanhurskaus on syntiä, ja kuitenkin on synti, joka ei koidu kuolemaksi.” (1Jo 5:16-17)

[Jaakko Ahvenainen]

Joudun olemaan kanssasi syvästi erimieltä. Eikai se haittaa? Eriävistä mielipiteistä syntyy keskustelua ja ajatusten vaihtoa, joten uskon ettet pahastu.

Ei tietenkään haittaa, miksi haittaisi!

Itsekin ajattelin noita kahta asiaa: pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan ja Ananiaan ja Safiraan tapausta, mutta sitten päädyin tulokseen, ettei Jumalan edessä toimita samalla tavoin, kuin maallisissa tuomioistuimissa.

Pyhän Hengen pilkkaa ovat monet hyvin vakavasti ajatelleet ja pelänneet sortuneensa siihen. Otaksun ihmisen, joka on tahallaan Pyhää Henkeä pilkannut olevan jo niin "paatunut", ettei hänelle Jumala tule edes mieleen missään elämän tilanteessa, saati Pyhä Henki - tai hengelliset asiat yleensä.

Ateisti ei ole tällainen henkilö sen enempää kuin jonkin muun uskonnon palvoja. Olen monia ateisteja tavannut ja he sanovat, etteivät eri syistä voi uskoa Raamatun Jumalaan.

Eihän sitä voi yksikään ihminen, sillä usko on lahja, jonka Jumala antaa kenelle tahtoo ja milloin tahtoo.

Ajattelen asiaa Matt. 25:31-46 kannalta. Jaksossa tuomio on joko vapauttava tai langettava. Syntien (väärien tekojen määrää tai suuruutta) ei oteta huomioon. Sama tuomio tulee kaikista: menkää pois. Näin syntiä ei voida mitata inhimillisin mittarein.

Yllättävää on myös se, että vapauttavan tuomion saaneet eivä tiedä tehneensä hyvää, langettavan tuomion saaneet ovat yhtä ymmäällä: mutta milloin me olemme jättänet tekemättä?

Tästä syystä tavataan opettaa, että anteeksi anova saa yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden kaikki syntinsä anteeksi Jumalan edessä.

Myös Vanhassa testamentissa tuetaan tätä näkemystä:
Sananl. 28:13
"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon."

Toki voidaan puhua syntien suuruudesta siinä merkityksessä, että Raamatunkin mukaan sille, jolle on paljon uskottu, voidaan vaatia myös enemmän. Tähän seikkaan ymmärsin Sinun viittaavan (Luuk. 12), mutta tämähän korostaa kristityn vastuuta, etenkin työntekijän ja saman vastuu suuruus myös (Joh. 19:10-11) korostuu ylipapin suhteessa pakanalliseen maaherraan.

[kirjallisuusveli]

Tähän seikkaan ymmärsin Sinun viittaavan (Luuk. 12), mutta tämähän korostaa kristityn vastuuta, etenkin työntekijän ja sama vastuu suuruus myös (Joh. 19:10-11) korostuu ylipapin suhteessa pakanalliseen maaherraan.

Näköjään meillä on sitten oikeastaan pitkälti sama näkemys asioista, emmekä lopultakaan ole niin eri mieltä tästä aiheesta. Asioista keskusteleminen auttaa ymmärtämään mitä kukakin tarkoittaa.

Tämän keskustelun pohjalta ja asiaan paneuduttuani pystyn ymmärtämään sen pastorin esittämän ajatuksenkin ja itseasiassa ihan pienellä varauksella allekirjoittamaan myös.

Hän korosti ettei kukaan meistä ole toista parempi. Pieni kivi tarvitsee pelastajaa siinä missä suurikin ja toisin päin.

Ihmisten arvoa Jumalan silmissä ei tosiaankaan mitata tittelein ja kaikki pienimmästä suurimpaan olemme pelastusta ja pelastajaa tarvitsevia syntisiä ihmisiä.

Mun pointti tuossa kirjoittelussa on ollut lopulta se, ettei syntejä pitäisi nimikkeidensä perusteella asettaa paremmuus- tai sanotaanko pahemmuusjärjestykseen. Tietenkään en ole tässä suhteessa tainnut osata itseäni oikein ilmaista.

Raamatun sanoma on tässä suhteessa selvä. Toisaalta 'synnin palkka on kuolema' ja 'Se, joka syntiä tekee, sen on kuoltava'. Toisaalta taasen Raamattu tähdentää myös sitä, että lukuunottamatta syntiä pyhää henkeä vastaan, kaikenlaiset ihmiset voivat saada kaikenlaiset syntinsä anteeksi.

Esimerkistä käynee kuninkaat Daavid ja Manasse. Molemmat tekivät raskaita syntejä, katuivat - toinen ennemmin ja toinen pitkällisen pahuuden harjoittamisen jälkeen - ja saivat Jumalalta anteeksi.

"Joka peittää rikkomuksensa, se ei menesty, mutta sille, joka ne tunnustaa ja hylkää, osoitetaan armoa." (Sananlaskut 28:13)

Tämä sananlaskujen kohta, jota taisit aikaisemmin lainatakin jo, ei todellakaan tee luokittele syntejä.

On valitettava tosiasia, että Jehovan todistajilla syntejä ihan oikeasti on kategorioitu. Tätä asiaa voi joku halutessaan tuoda esiin vanhinten kirjasta.

Tietysti yleisen järjestyksenpidon kannalta joudutaan tekemään ratkaisuja sen perusteella mitä ihmissilmä näkee. Tämä on valitettavaa reaalitodellisuutta ja 'silmän' kuntokin pääsee siinä vaikuttamaan. Mutta viimekädessä siinä lopullisessa tilinteossa joka kaikkia odottaa ratkaiseva tekijä on se mikä ihmisen sydämen asenne on ollut ja on.

[Nightderanger]

Näköjään meillä on sitten oikeastaan pitkälti sama näkemys asioista, emmekä lopultakaan ole niin eri mieltä tästä aiheesta. Asioista keskusteleminen auttaa ymmärtämään mitä kukakin tarkoittaa.

Tämä nyt ei liity mitenkään käsiteltävään asiaan mutta maailma olisi niin paljon parempi paikka joka suhteessa jos kaikki tajuaisivat tämän!!! Maltillinen keskustelu avaa silmiä ja useimmissa tapauksissa molemmat keskustelijat oppivat jotain. Aamen!

[kirjallisuusveli]

Näköjään meillä on sitten oikeastaan pitkälti sama näkemys asioista, emmekä lopultakaan ole niin eri mieltä tästä aiheesta. Asioista keskusteleminen auttaa ymmärtämään mitä kukakin tarkoittaa.

Tämä nyt ei liity mitenkään käsiteltävään asiaan mutta maailma olisi niin paljon parempi paikka joka suhteessa jos kaikki tajuaisivat tämän!!! Maltillinen keskustelu avaa silmiä ja useimmissa tapauksissa molemmat keskustelijat oppivat jotain. Aamen!

Olet kyllä oikeassa. Aina jotain opitaan, kun keskustellaan. Kylläkin minun erittäin hyvä ystäväni tokaisi kerran puolileikillään, että: "Yhteiskuntien toimiminen ja keskinäinen sopu johtuu siitä, etteivät ihmiset ymmärrä toisiaan."

Valitettavasti tuo kyyninen ja humoristinen kommentti pitää kyllä sisällään osatotuuden sekin. Sitä sietää kyllä ihan miettiä.

[Jaakko Ahvenainen]

Kirjallisuusveli sanoi:"Mun pointti tuossa kirjoittelussa on ollut lopulta se, ettei syntejä pitäisi nimikkeidensä perusteella asettaa paremmuus- tai sanotaanko pahemmuusjärjestykseen. Tietenkään en ole tässä suhteessa tainnut osata itseäni oikein ilmaista.

Ei, ei Sinun vikasi ole, ellen oitis pointtiasi oivalla. Näin netin kautta keskustelu ontuu hieman siinä, ettei heti pääse tarkistamaan. Nokakkain se olisi paljon helpompaa.

Mitä pointtiisi tulee, olen kanssasi samaa mieltä. Lisäksi on kiva, että saatoin selventää näkemystäni, jolloin, kuten arvelinkin, näkemyseromme ei sittenkään ole kovin suuri.

Kiitos, että vastasit. Minulle kovakin "inttäminen" on tuttua ja turvallista. Sitä saattaa väitellä vaikka piispan kanssa, siitä sen kummempa seuraamuksia tulematta ja iloitsen siitä, että täällä se on mahdollista myös toipuville Jehovan todistajille, mitä se taas seurakunnassa ei ole.

Iloa toivotan ja jatketaan keskustelua. Itseäni vain "rasittaa" tuo lupaamani Danielin selitys. Se vie yllättävän paljon aikaa ja lähdemateriaalikin on niukanlaista.

[kirjallisuusveli]

Ei, ei Sinun vikasi ole, ellen oitis pointtiasi oivalla. Näin netin kautta keskustelu ontuu hieman siinä, ettei heti pääse tarkistamaan. Nokakkain se olisi paljon helpompaa.

No mä olen niin huono selittämään näin kirjallisesti. Siitä johtuu se, ettei keskustelukumppanit tahdo oikein pysyä mun ajatuksenjuoksussa jäljillä.

Foorumikeskusteluissa ja väittelyissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Se hyvä puoli tässä ainakin on, että on lähdeaineistoa ja muuta rekvisiittaa nopeasti saatavilla.

Mitä pointtiisi tulee, olen kanssasi samaa mieltä. Lisäksi on kiva, että saatoin selventää näkemystäni, jolloin, kuten arvelinkin, näkemyseromme ei sittenkään ole kovin suuri.

Tämmösen asian havaitsin ja ajattelin mainita vielä: Topickiin liittyy kaksi eri aluetta. Toinen koskee synnin käsitettä ja väärintekojen vertailua ja siitä kurittamista kristillisessä seurakunnassa. Ja kokonaan toinen alue on se Jumalallinen oikeudenkäynti, jossa ihmiset tulevat tekemään tiliä tekemisistään yksin luojalle. Ja keskustelun rajaamattomuus toi hämminkiä tässä suhteessa.

Kiitos, että vastasit. Minulle kovakin "inttäminen" on tuttua ja turvallista. Sitä saattaa väitellä vaikka piispan kanssa, siitä sen kummempa seuraamuksia tulematta ja iloitsen siitä, että täällä se on mahdollista myös toipuville Jehovan todistajille, mitä se taas seurakunnassa ei ole.

Eipä kestä kiitellä. Välillä ei tule kirjoiteltua mitään ja nyt pitemmän hiljaiselon jälkeen on välillä taas ihan mukava verrytellä näppäilysormia ja hieroskella aivonystyröitä.

Iloa toivotan ja jatketaan keskustelua. Itseäni vain "rasittaa" tuo lupaamani Danielin selitys. Se vie yllättävän paljon aikaa ja lähdemateriaalikin on niukanlaista.

Kiitoksia. Kaikkea hyvää myös sinnekinpäin. Kyllä keskustelu jatkuu varmasti. Ai olet sitten mennyt lupaamaan Selityksen Danielista. Et nyt tarttunut ihan vaatimattomimpaan selitettävään. Pitänee varmaan perehtyä tuohon topickiin exegetiikan esileikistä. Vielä en ole jaksanut sitä tehdä, mutta kenties sekin aika pian tulee.

[Lehtiveli]

Iloa toivotan ja jatketaan keskustelua. Itseäni vain "rasittaa" tuo lupaamani Danielin selitys. Se vie yllättävän paljon aikaa ja lähdemateriaalikin on niukanlaista.

Älähän ota stressiä, urakka on suuri lukijoillekkin, ja varsinkin kirjoittajalle. Hitaasti hyvä tulee.

[thetruthisoutthere2]

En halua sellaista jumalaa, joka vaatii, että häneen täytyy uskoa, jotta saisi palkinnon. Minä olen särkynyt koettuani kovia ja liian vaativia tehtäviä tällä temppuradalla. En jaksa enää miellyttää jumalaa, en jaksa enää edes yrittää miellyttää.

Minä tarvitsen sellaisen jumalan, joka uskoo minuun silloinkin, kun minä en enää jaksa uskoa jumalaan.

Ääni päässäni sanoo, että usko tai olet tuhon oma.
Tästä ei hyvää seuraa, sanoo horoskooppini.

Hyvää ja kaunista kesää kaikille, urheille ja heikommille.

[Sivustaseuraaja (L)]

Eihän sitä voi yksikään ihminen, sillä usko on lahja, jonka Jumala antaa kenelle tahtoo ja milloin tahtoo.

Usko on kirous, jonka osa ihmisista tuntuu tarvitsevan, jotta kykenevät koostamaan/jäsentämään oman elämänsä. Valitettavasti sen avulla myös muiden elämän,jossa se kirous erityisesti näkyy - exJT:n pitäisi tämä tietää.

Usko on vajanaisten aivojen tuote, joka, kuten sanottu, on osalle ihmisistä tarpeen. Valitettavasti. Uskonnon harjoittajiin pitäisi suhtautua vähän kuin kehitysvammaisuuteen (ymmärtäen/vamma huomioiden). Tämä vamma on vielä yleinen, mutta toivottavasti jossakin evoluution vaiheessa siitä tulee jotain samanlaista kuin häntäluu.

Tämä ei ole tarkoitettu henkilökohtaisesti otettavaksi, olipahan vain kohta, johon sopii. Ja jottei menisi aivan pois aihepiiristä: Väärinteossa (=uskonnonharjoittajien synnint) on tasainen liukuma valkoisesta mustaan, kuten useimmissa biologiaan liittyvissä asioissa. Vain ääriliikkeet tarvitsevat ja vaativat mustavalkoista ajattelua.

[Viiru]

Itselläni ei ole syntikäsitystä sitten ollenkaan... Ja on vaikeaa ymmärtää niitä joilla sellainen on.. On asioita mitä en tee ja asioita mitä teen, mutta en ala pidättäytymään vaikka kahvin juonnista koska se loukkaa kahvipapuja, tai jumalaa.