Avaruus - kenen kunniaa se julistaa?

Jehovan todistajien oppien lähempää tarkastelua

Valvoja: Moderaattorit

RaM

Avaruus - kenen kunniaa se julistaa?

Viesti Kirjoittaja RaM » 03.06.2007 23:50

Laulukirjassa oli... ainakin joskus oli laulu, jonka Otto Mäkelä oli tehnyt. Sen nimi oli muistaakseni Taivaat julistaa Jumalan kunniaa. Tai siitä se ainakin kertoi. (Oli muuten oma lempilauluni aikoinaan.)

Julistaako taivaat eli avaruus Jumalan kunniaa?

Kun katsotaan avaruutta, niin se ei itseasiassa ole aivan niin harmoninen kokonaisuus, kuin ajatellaan. Vaikka siellä tähdet ja niitä kiertävät planeetat näyttävätkin olevan harmonisessa sopusoinnussa, niin silti esimerkiksi tämä oma Linnunratamme on täynnä häiriköitä. Niitä kutsutaan asteroideiksi ja meteoroideiksi (on asteroidin pikkuveli). Ne kulkevat avaruudessa ja uhkailevat säännöllisen epäsäännöllisesti myös tätä maapalloamme.

Noiden avaruuden häiriköiden pommitusjälkiä näkyy planeettojen pinnoilla. Oma kuumme kraatereineen kertoo ehkä parhaiten siitä, millaista pommitusta voimme odotella niskaamme milloin vain. Nuo pikkuveljet eivät ole pienen kokonsa vuoksi ihan niin vaarallisia, mutta isot veljet voivat olla. Loiko Jumala tämän järjestelmän, joka on uhka maapallolle? Onko kyseessä vain Jumalan sairaaloinen jännityksen kaipuu nähdä, milloin sopivan biljardi-ilmiön jälkeen hieman isompi häirikkö tänne maapallolle eksyy. Taas. Onhan historiassa sellaista jo muutaman kerran tapahtunut ilmeisen traagisin seurauksin.

Sitten meillä on vielä noita asteroidin setiä, komeettoja, jotka kulkevat hieman missä sattuu. Jotkut niistä pysyttelevät omilla kiertoradoillaan Linnunradan sisällä, mutta toiset kulkevat... jossain.

Ihmiskunnalla ei todellisuudessa ole kovinkaan varmaa tietoa siitä, milloin tälläinen avaruuden häirikkö taas torpedoi maapalloa. Jonkinlaista seurantaa koitetaan tehdä, mutta se on todellisuudessa kuin pillilä kiikaroisi merelle.

Näkyykö tuossa epävarmuudessa jotenkin Jumalan kunnia? Ei minun mielestäni. Jos Jumala on tuon epävarmuuden ja torpedoiskujen takana, niin aika pervessi olento se on.

Kertooko avaruus muuten Jumalasta vai evoluutiosta?

Se vähäinen, mitä ihminen avaruudesta näkee, kertoo kuitenkin selvästi maailmankaikkeuden jatkuvasta muutoksesta. Eli evoluutiosta.
Tähtiä syntyy ja kuolee 'jatkuvasti'. Ilman Jumalan kättä avaruus sykii muutoksen voimaa. Oma maapallomme on jatkuvasti erilaisten avaruudesta tulevien kosmisten säteiden kohteena. Ne kertovat jatkuvasta muutoksesta. Pelkästään oman aurinkokuntamme eli Linnunradan tähti, Aurinko, uhkailee meitä kaikenaikaa. Se pommittaa maapalloa säteilyllä, jonka tappaisi kaiken ilman ilmakehän otsonikerrosta.

Maapallo on asteroidi/meteoroiditorpedojen lisäksi jatkuvan kosmisen säteilyn konetulituksen kohteena. Se aikaansaa myös maapallolle jatkuvaa kemiallista muutosprosessia. Kemiallista evoluutiota.

Näkyykö avaruudessa Jumalan kädenjälki, kuten Otto Mäkeläkin koitti vakuuttaa? Ei, vaan avaruus julistaa jatkuvan evoluution kunniaa.

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Avaruus - kenen kunniaa se julistaa?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 04.06.2007 07:04

RaM kirjoitti:Ei, vaan avaruus julistaa jatkuvan evoluution kunniaa.
Tämä on jälleen eräs aihe, jossa uskon Vt-seuran opettavan vastoin todellisuutta. Sen viime aikojen pahimman hyökyaallon jälkeen katselin Vt-seuran kommentteja siitä, kenen vastuulla ovat maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, mutavyöryt jne. Hupaisinta oli, että 1960-luvulla ajateltiin, että maanjäristukset siirretäisiin esimerkiksi valtameren pohjaan, jotta niistä ei olisi ihmisille haittaa uudessa maailmassa:

"Knowing well the structure of the earth, he [Jesus Christ] may see to it that internal pressures find their outlet in unpopulated parts of the earth or under the ocean so as to cause no harm to man, or he may make it possible for men to move out of such areas before any disturbance occurs. Of this we can be certain: no one will be harmed by any such phenomena in the new world. And, no doubt, when the entire earth has been made a paradise, earthquakes will cease." (w60 Nov. 1 p. 672)

Tuossa todettiin, että maanjäristykset voitaisiin siirtää merenpohjaan, siis Jumalan luoma laattarakenne ei olisikaan ollut 'hyvä', kuten Raamatun alkumetreillä esitetään? Tässä uudemmassa otteessa ei lainkaan anneta kunniaa Jumalalle maapallon ja sen mekanismien luojana:

”Ovatko kaikki maanjäristykset Jumalan aiheuttamia? Lyhyesti sanottuna: eivät! Maanjäristykset ovat tuulen ja sateen tavoin maahan liittyvä luonnollinen tapahtuma. Maassa on aina tapahtunut järistyksiä. Maa järisee keskimäärin joka 30:s sekunti.” (Vartiotorni 15. elokuuta 2002 s. 3)

Nyt kyseessä onkin luonnollinen tapahtuma, koska se ei tuota kunniaa Jumalalle. Kunniaa Jumalalle tuottaa enemmänkin se kun (aina tienraivaaja) jt löytää kadulta setelin, jonka on vuokranmaksusta vajaa. Parhaimmillaan mulle on luettu kakarana vuosikirjasta kokemus, jossa puuttuva osuus vuokrasta oli ilmaantunut pankkitilille niin, että pankissakin ihmeteltiin mistä se oli tullut.

Miksi Vt-seura ei voi opetuksessaan asettaa Jumalaa tuotevastuuseen töistään? Miksi poimitaan rusinat kakusta ja ikävät osat - kuten asteroidit, meteorit, maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset jne - ovat 'luonnollisia tapahtumia, kuten tuuli ja sade'?

Olikos jossain R-jakeessa, että hiuskaan ei katkea/putoa päästä Jumalan tietämättä? No eihän Jumala käyttänyt kaikkitietävyyttään ihmisparia luodessa, olisiko kaikkitietävyys ollut poiskytkettynä myös avaruutta ja maapalloa luotaessa?
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.

Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8106
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: Avaruus - kenen kunniaa se julistaa?

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 04.06.2007 11:43

Markku Meilo kirjoitti:Olikos jossain R-jakeessa, että hiuskaan ei katkea/putoa päästä Jumalan tietämättä? No eihän Jumala käyttänyt kaikkitietävyyttään ihmisparia luodessa, olisiko kaikkitietävyys ollut poiskytkettynä myös avaruutta ja maapalloa luotaessa?
Hyvinkin oli ja kuulunee samaan sarjaan kuin tukki silmässä. Se nyt vain on niin, että kaikki ihmiselle käsittämätön on helppo pistää Jumalan piikkiin.

Tuskin sitä pari kolme vuosituhatta sitten osattiin kuvitella maan kuoren kelluvan sulan ytimen päällä ja valtavien maamassojen liikkuvan. Likempänä totuutta ollaan siinä, missä sanotaan taivaan ja maan katoavan. Itse asiassa tätähän tapahtuu kaiken aikaan, kuten RaM sanoi.

Ja jos tältä nykysaastuneelta hienopöly ja valonheijastus ilmalta joskus pääsee taivaita niskat kenossa tiiraamaan, mitä näemme. Silkkaa harhaa, pelkän illuusion todellisuudesta.

Jokin aika sitten havaittiin uusi supernova.

Turun Sanomat uutisoi siitä 4.3.2006:
"Noin 440 miljoonan valovuoden päähän maasta on syttynyt uusi supernova. Tähtitieteilijöitä ilmiö kiinnostaa, sillä supernova on havainnoinnin kannalta lähellä.

Kun ilmiö havaittiin ensi kerran helmikuun puolivälissä, Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa arvioi, että kyseessä voisi olla epätavallisen lähellä sattunut gammapurkaus.

- Merkit viittaavat siihen, että kyseessä on aivan tavallinen supernova, dosentti Juhani Huovelin Helsingin yliopiston tähtitieteen laitokselta arvioi.

Supernova syntyy, kun valtava, massaltaan vähintään kymmenen auringon kokoinen tähti luhistuu sen keskuksessa olevan "ydinvoimalan" hiipuessa. Tähden ulkokerrokset räjähtävät valtavalla voimalla ulospäin. Räjähdys voi vaikuttaa kymmenien, jopa satojen valovuosien päässä.

Betelgeuze räjähtää ehkä piankin

Supernova voisi vaarantaa elämän maapallolla, jos se sattuisi kosmisesti ajatellen lähellä. Huovelin kertoo, että noin sadan valovuoden sisällä leimahtavasta supernovasta voisi aiheutua vaaraa, ehkä eniten sen aiheuttaman kosmisen hiukkassäteilyn takia.

- Sellaisia tähtiä, jotka voisivat räjähtää lähivuosimiljoonien aikana supernovaksi, ei ole tällä etäisyydellä. Lähin tähti, josta tulee ehkä piankin supernova, on Orionin tähtikuvion kirkkain tähti Betelgeuze. Se on noin 600 valovuoden etäisyydellä.

Aluksi uusi supernova vaikutti nykyistäkin suuremmalta paukulta. Suhteellisen lähellä sattunut gammapurkaus olisi ollut melkoinen uutinen. Havaitut gammapurkaukset ovat sattuneet yleensä hyvin kaukana, noin 25 kertaa nyt nähtyä purkausta kauempana.

- Gammapurkaukset ovat arvoituksellisia, koska niiden tarkkaa alkuperää ei tiedetä, Huovelin selittää

Gammapurkaus veisi elämän Linnunradalta

Yksi selitys gammapurkauksille on hypernova. Teorian mukaan hypernova voisi syntyä erittäin suuresta, yli 40-kertaa auringon kokoisesta tähdestä. Kun valtava tähti polttaa itsensä loppuun, sen keskus romahtaa suoraan mustaksi aukoksi ja muu osa tähdestä sinkoutuu avaruuteen.

Samalla kaksi hirvittävän vahvaa gammasäteilypurkausta purkautuu tähden navoilta avaruuteen. Gammapurkaus on supernovaakin nopeampi ja voimakkaampi ilmiö. Huovelin kertoo, että eräiden laskelmien mukaan kotigalaksissamme linnunradalla sattuva gammapurkaus voisi hävittää tieltään elämän koko galaksin mitalta. Linnunradan läpimitta on noin 100 000 valovuotta.

Galaksissamme ei kuitenkaan ole löydetty yhtään todennäköistä hypernovaa.

Uutta supernovaa ei voi pitkän välimatkan vuoksi havaita paljaalla silmällä yötaivaalta, vaikka se säteileekin, kuin kokonaisen galaksin tähdet yhteensä. Supernova on loistanut kirkkaimmillaan 16 magnitudin voimalla, joten sen voi havaita 16-tuumaisella tähtikaukoputkella."

440 miljoonaa valovuotta, lähellä (!), linnunradan halkaisija 100 000 valovuotta. Ei tällaisia matkoja saata tavan tallaaja käsittää ja kuitenkin ne ovat todellisuutta, jotka meitä koskettavat.

Aine ei katoa. Se vain muuttaa muotoaan ja voi vain kuvitella miten hirmuiset massat ja voimat ovat esim. supernovan kohdalla liikkeessä -jonnekin erilaisena säteilynä, hiukkasina, kaasuina ja isompina möykkyinä. Mitä niistä tulee, joskus.

Ei tainnut olla yhtään ihmisenkaltaista otusta tuon edellä mainitun räjähdyksen syntyhetkellä edes olemassa. Kädellisten on arvioitu ilmestynen tälle plantaasille noin 65 milj. vuotta sitten ja nykyhimisen vain noin 200-250 tuhatta vuotta sitten.

Maapallon iäksi on arvioitu noin 4,5-4,6 miljardia vuotta. Silti joillakin tiedemiehiksikin itseään kutsuvilla tohtoreilla on otsaa väittää maapallon iäksi 6000 v +/- 2000 v (!).

Evoluution vastustajat voisivat pohtia myös sitä, kuinka monta ihmistä Jumala loi, vainko pari ja minkä ihonvärin omaavia, mistäs nämä muut sitten ilmestyivät ja miksi! Miksi skandinavit ovat vaaleita ja afrikkalaiset sitä tummaihoisempia, mitä lähemmäs päiväntasaajaa tullaan!

Tai, mitä sitten tapahtuu, kun auringon, joka on varsin pieni tähti, energia loppuu ja se poksahtaa. Eittämätön totuus lienee, että koko systeemi, maailmankaikkeus, on kaiken aikaa liikkeessä ja muovautumassa jonnekin ja joksikin isoista galakseista bakteereihin ja viruksiin ja geeneihin, jotka hyvinkin koskettavat ihmistä. Olemmehan jatkuvan (hiukkas)säteilyn läpiampumia kaiken aikaa.

3nity

Re: Avaruus - kenen kunniaa se julistaa?

Viesti Kirjoittaja 3nity » 04.06.2007 12:47

RaM kirjoitti:Laulukirjassa oli... ainakin joskus oli laulu, jonka Otto Mäkelä oli tehnyt. Sen nimi oli muistaakseni Taivaat julistaa Jumalan kunniaa. Tai siitä se ainakin kertoi. (Oli muuten oma lempilauluni aikoinaan.)
Tuo on hyvin kaunis kappale, se myönnettäköön. Siinä ei edes muistaakseni (en jaksa kaivaa laulukirjaa) jankuteta mitään vartiotorniseuramaista dogmia samalla intensiteetillä kuin monessa muussa laulussa.
Noiden avaruuden häiriköiden pommitusjälkiä näkyy planeettojen pinnoilla. Oma kuumme kraatereineen kertoo ehkä parhaiten siitä, millaista pommitusta voimme odotella niskaamme milloin vain.
Kyllä, noita jälkiä on nähtävissä myös Maassa. Kuu on todella hyvä esimerkki siitä, millaista menoa Aurinkokuntamme alkuaika on ollut. Suuria, Maahan saakka näkyviä kraattereita tuskin enää silti Kuuhun tulee, mutta pieniä kyllä edelleen käytännössä aina kun jokin meteroroidi (joka Maassa näkyisi tähdenlentona) pintaan kolahtaa. Kuullahan ei ole ilmakehää, jossa ne palaisivat. Samanlaista pommitusta siis tuskin enää tulee, koska Aurinkokuntamme alkuaikoina kaaos (tämä jehovantodistajien usein väärinymmärtämä sana) oli suurempi ja niitä kappaleita lenteli edestakaisin täysin eri tahtia. Vanha, "valmis" järjestelmä on vakaampi ja rauhallisempi. Sikäli ei ole syytä pelkoon tai paniikkiin että suurta kivisadetta tulisi yllättäen niskaan koska tahansa.

3nity

Re: Avaruus - kenen kunniaa se julistaa?

Viesti Kirjoittaja 3nity » 04.06.2007 12:50

Markku Meilo kirjoitti:Olikos jossain R-jakeessa, että hiuskaan ei katkea/putoa päästä Jumalan tietämättä? No eihän Jumala käyttänyt kaikkitietävyyttään ihmisparia luodessa, olisiko kaikkitietävyys ollut poiskytkettynä myös avaruutta ja maapalloa luotaessa?
Itse olen päätellyt asian niin, että kyllä Jumala tiesi kuinka ihmisen luodessa tapahtuisi. Jumala salli kuitenkin vapaan tahdon ja loi nimenomaan ihmisiä eikä robotteja (Vartiotorniseura tuntuu toimivan päinvastoin).

3nity

Re: Avaruus - kenen kunniaa se julistaa?

Viesti Kirjoittaja 3nity » 04.06.2007 12:55

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Evoluution vastustajat voisivat pohtia myös sitä, kuinka monta ihmistä Jumala loi, vainko pari ja minkä ihonvärin omaavia, mistäs nämä muut sitten ilmestyivät ja miksi! Miksi skandinavit ovat vaaleita ja afrikkalaiset sitä tummaihoisempia, mitä lähemmäs päiväntasaajaa tullaan!
Raamatun kertomus Nooasta antaa ymmärtää, että eri rotuiset ihmiset ovat normaalia evoluutiota (kai se on oikea sana tässä?), ja ihonvärin muutokset alkoivat Nooan pojista. Ajatus, että Nooan poikien jälkeläisistä tämä ihmissuku jatkoi leviämistään ja muuttumistaan tarkoittaa myös sitä että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia ja sukua keskenään. Tämähän on ymmärtääkseni geneettisestikin todistettu ja roduista ei voida sikäli edes puhua klassisessa mielessä. Ajatus on tärkeä sikäli, että se kaataa rotuhygienan ja uusnatsismin epäraamatullisena kuten myös rasismin. Siksikään uskova ei voi luokitella ihmisiä parempiin ja huonompiin vain esimerkiksi ihonvärin takia.



Tai, mitä sitten tapahtuu, kun auringon, joka on varsin pieni tähti, energia loppuu ja se poksahtaa. Eittämätön totuus lienee, että koko systeemi, maailmankaikkeus, on kaiken aikaa liikkeessä ja muovautumassa jonnekin ja joksikin isoista galakseista bakteereihin ja viruksiin ja geeneihin, jotka hyvinkin koskettavat ihmistä. Olemmehan jatkuvan (hiukkas)säteilyn läpiampumia kaiken aikaa.[/quote]

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Avaruus - kenen kunniaa se julistaa?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 04.06.2007 12:56

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Se nyt vain on niin, että kaikki ihmiselle käsittämätön on helppo pistää Jumalan piikkiin.
Raamatun kirjaimellisen tulkinnan kanssa joudutaan suuriin ongelmiin nimenomaan silloin kun on sovitettava Raamatun kertomus nykytietämykseen. Kun ja jos Raamatun ehdottoman kirjaimellisesta oikeassa olemisesta hieman tinkii, on paljon helpompi arvostaa tieteen nykynäkemyksiä.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.

RaM

Viesti Kirjoittaja RaM » 04.06.2007 14:51

3nity kirjoitti:Suuria, Maahan saakka näkyviä kraattereita tuskin enää silti Kuuhun tulee, mutta pieniä kyllä edelleen käytännössä aina kun jokin meteroroidi (joka Maassa näkyisi tähdenlentona) pintaan kolahtaa. Kuullahan ei ole ilmakehää, jossa ne palaisivat. Samanlaista pommitusta siis tuskin enää tulee, koska Aurinkokuntamme alkuaikoina kaaos (tämä jehovantodistajien usein väärinymmärtämä sana) oli suurempi ja niitä kappaleita lenteli edestakaisin täysin eri tahtia. Vanha, "valmis" järjestelmä on vakaampi ja rauhallisempi. Sikäli ei ole syytä pelkoon tai paniikkiin että suurta kivisadetta tulisi yllättäen niskaan koska tahansa.
Jukatanin niemimaalta löytyneen Chicxulub-kraateriin läpimitta on n. 180 km.
Reilu vuosi sitten etelämantereelta löydetyn vieläkin suuremman kraaterin läpimitta on n. 500 km.
Arizonan l. Barringerin meteorikraaterin koko n. 1.2 km ja ikä... 49.000 v.
Australialaisen Wolfe Creek -kraaterin koko n. 1 km ja ikä... 300.000 v.

Noiden viimemainittujen kraatereiden ikä kertoo meille siitä, että kun katsomme maapallon ikää, niin toteamme niiden syntyneen itseasiassa pelottavan paljon lähempänä meidän aikaamme kuin aurinkokuntamme syntykaaosta. Itseasiassa aikajanassa ne olisivat liki kiinni janan nykyajan päädyssä.

Meidän onnemme on se, että meillä on 'turvallisuusmies' torppaamassa valtavalla massallaan vähän tuolla ulommalla kiertoradalla meitä kohden jatkuvasti syöksyviä torpedoja. Eli Neptunus (niin, tässä piti olla Jupiter). Sekään ei kuitenkaan saa kaikkea kiinni ja siksi on vain ajan kysymys, milloin täällä taas rysähtää. Kosmisen mittakaavan 'taas' on kuitenkin hieman pidempi aika kuin ihmisen taas. Älä siis ymmärrä sitä väärin. Se on kuitenkin vääjämätöntä, että joku päivä taas rysähtää. Isompi tai pienempi torpedo. (No niita kaikkein pienimpiä joita jatkuvasti, lähes päivittäin, ilmakehäämme pääsee, en viitsinyt huomioida.)

Lopuun vielä ESA:n (Euroopan avaruusjärjestö) kommentti asiaan:
"ESAn avaruuteen laukaisema infrapunavalon alueella taivasta kuvannut teleskooppi ISO osoitti, että yli kilometrin kokoisia asteroideja saattaa olla jopa kaksi miljoonaa sillä avaruuden alueella, joka tunnetaan ‘asteroidivyöhykkeenä’. Planeettojen vetovoima voi tönäistä pikkuplaneettoja pois paikoiltaan, jolloin ne putoavat kohti Aurinkoa, mikä tarkoittaa, että ne voivat kulkea ristiin maapallon kiertoradan kanssa ja mahdollisesti törmätä Maahan. "
Viimeksi muokannut RaM, 04.06.2007 18:39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
Tony
Viestit: 7440
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Viesti Kirjoittaja Tony » 04.06.2007 15:28

RaM kirjoitti:Meidän onnemme on se, että meillä on 'turvallisuusmies' torppaamassa valtavalla massallaan vähän tuolla ulommalla kiertoradalla meitä kohden jatkuvasti syöksyviä torpedoja. Eli Neptunus.
Olen ollut siinä luulossa, että vieläkin luotettavampi 'turvallisuusmies' maapallon kannalta olisi tuo Neptunusta 'hieman' jykevämpi kaveri nimeltä Jupiter. Shoemaker-Levy 9 -komeettakin taisi sinne 90-luvun puolivälissä 'rantautua'.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja

Avatar
Tony
Viestit: 7440
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Viesti Kirjoittaja Tony » 04.06.2007 15:53

Tulee muuten väkisinkin mieleen, että kuinkahan paljon esimerkiksi juuri komeetat ovat olleet vaikuttamassa erilaisten uskomusten syntyyn. Halleyn komeettakin on pyörinyt aurinkokunnassamme jo hyvän tovin. Jos tuollaisia komeettoja oli esimerkiksi raamatun kirjoittamisen aikaan (ja miksi ei olisi ollut), niin en voi olla miettimättä sitä kuinka monet tarinat ovat saaneet alkunsa komeettojen (mahdollisesti) uljaasta ulkomuodosta. Eivätkä nuo tarinat ainakaan realistisemmiksi uusien sukupolvien myötä muuttuneet :D

Halleyn komeettakin kiertää ratansa reippaassa seitsemässäkymmenessä vuodessa. Sellaisella komeetalla olisi kirjoitellut vaikka minkälaista jumalista tekstiä taivaalla näkyvistä 'selvistä merkeistä'. Eikös se jeesuskin ole tulossa tulisilla vaunuilla.. vai kuinkas se menikään :wink:
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja

Markku Meilo
Viestit: 13432
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Avaruus - kenen kunniaa se julistaa?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo » 04.06.2007 16:40

3nity kirjoitti:Itse olen päätellyt asian niin, että kyllä Jumala tiesi kuinka ihmisen luodessa tapahtuisi. Jumala salli kuitenkin vapaan tahdon ja loi nimenomaan ihmisiä eikä robotteja (Vartiotorniseura tuntuu toimivan päinvastoin).
Tuo rakkauden personoituma, Jumala siis salli vapaan tahdon, mutta tuon vapaan tahdon toteuttamisesta tulikin sitten turpiin ja loputtomiin. Ihmisten ongelmien lisäksi kärmeksiltä vietiin jalat alta ja pantiin pölydieetille, timoteitä perin juurin rakastaneen jellonan hampaat ja metaboliikka menivät vaihtoon elukka pantiin syömään lihaa verineen ja sitä rataa.

Jo tuossa alussa on hyvin paljon sellaista, joka ei enää mene tähän kaaliin.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.

RaM

Viesti Kirjoittaja RaM » 04.06.2007 18:20

Tony Syrjänen kirjoitti:
RaM kirjoitti:Meidän onnemme on se, että meillä on 'turvallisuusmies' torppaamassa valtavalla massallaan vähän tuolla ulommalla kiertoradalla meitä kohden jatkuvasti syöksyviä torpedoja. Eli Neptunus.
Olen ollut siinä luulossa, että vieläkin luotettavampi 'turvallisuusmies' maapallon kannalta olisi tuo Neptunusta 'hieman' jykevämpi kaveri nimeltä Jupiter. Shoemaker-Levy 9 -komeettakin taisi sinne 90-luvun puolivälissä 'rantautua'.
Kiitos avusta. Juuri noin asia on ja näin välillä käy kun liian kiireessä hätäiseen heittää vastauksen. Pitäisi vastata aina vasta sitten kun on aikaa siihen. Nimenomaa Jupiter on tuo aurinkokuntamme muskelimasa joka mahtavalla massallaan imaisee ohikiitävät torpedot omalle pinnalleen. Neptunuskin uloimmalla vartioasemallaan ja kolmanneksi suurimmalla massallaan toki torjuntatöissä eturintamassa on, mutta ei tietenkään lähellekkään Jupiterin veroinen.

RaM

Viesti Kirjoittaja RaM » 04.06.2007 18:28

Tony Syrjänen kirjoitti:Tulee muuten väkisinkin mieleen, että kuinkahan paljon esimerkiksi juuri komeetat ovat olleet vaikuttamassa erilaisten uskomusten syntyyn. Halleyn komeettakin on pyörinyt aurinkokunnassamme jo hyvän tovin. Jos tuollaisia komeettoja oli esimerkiksi raamatun kirjoittamisen aikaan (ja miksi ei olisi ollut), niin en voi olla miettimättä sitä kuinka monet tarinat ovat saaneet alkunsa komeettojen (mahdollisesti) uljaasta ulkomuodosta. Eivätkä nuo tarinat ainakaan realistisemmiksi uusien sukupolvien myötä muuttuneet :D

Halleyn komeettakin kiertää ratansa reippaassa seitsemässäkymmenessä vuodessa. Sellaisella komeetalla olisi kirjoitellut vaikka minkälaista jumalista tekstiä taivaalla näkyvistä 'selvistä merkeistä'. Eikös se jeesuskin ole tulossa tulisilla vaunuilla.. vai kuinkas se menikään :wink:
Daavidin oksa - lahko mielestä Jeesus tuli juuri tuolla Halleyn komeetalla ja siksi he tekivät joukkoitsemurhan (osa tosin murhattiin kun oma usko ei tahtonut riittää), jotta pääsisivät ohikitävän Jeesuksen kyydissä paratiisin iloihin. Missä lieneekään se heidän mielestän sitten sijaitsi.


Komeetat ja pienemmät torpedot ovat toki innoittaneet kautta historian kultteja kaikenlaisiin Jumalan vihan tai voimannäytön julistuksiin.

RaM

Re: Avaruus - kenen kunniaa se julistaa?

Viesti Kirjoittaja RaM » 04.06.2007 18:35

Markku Meilo kirjoitti: Jo tuossa alussa on hyvin paljon sellaista, joka ei enää mene tähän kaaliin.
Vapaa tahto on yksi yli ymmärryksen menevä selitys. Vaikka kuinka koitetaan sanoa, että kun ennen ei oltu valehdeltu niin Eeva ja Aatami eivät millään voineet osata varautua siihen.
Kuitenkin he olivat täydellisinä ihmisinä superälykkäitä (huom. se aivokapasiteetti) meihin rappeutuneisiin tolloihin verrattuna. Kuitenkin minä näillä rapeutuneillakin aivoilla olisin älynyt hieman ihmetellä sitä, että kuinka se käärme kykeni puhumaan. Jokin hälytyskello olisi varmasti soinut. Ja vaikka kyse oli ensimmäisestä valheesta, niin kyse oli myös ensimmäisestä kapinointiyllytyksestä. Kyllä Aatamikin sen tiesi, että häntä yllytetään toimimaan Jumalaa vastaan eli tekemään jotain väärää. Sekään ei kuitenkaan tuon vapaan tahdon johdosta aiheuttanut ylimääräistä toimintaa siellä korvienvälisessä herneessä.

Aika outoa...

Jakke
Viestit: 1843
Liittynyt: 28.04.2007 18:23
Paikkakunta: Kuopio

Re: Avaruus - kenen kunniaa se julistaa?

Viesti Kirjoittaja Jakke » 04.06.2007 18:41

RaM kirjoitti:
Kuitenkin he olivat täydellisinä ihmisinä superälykkäitä (huom. se aivokapasiteetti) meihin rappeutuneisiin tolloihin verrattuna. Kuitenkin minä näillä rapeutuneillakin aivoilla olisin älynyt hieman ihmetellä sitä, että kuinka se käärme kykeni puhumaan. Jokin hälytyskello olisi varmasti soinut. Ja vaikka kyse oli ensimmäisestä valheesta, niin kyse oli myös ensimmäisestä kapinointiyllytyksestä. Kyllä Aatamikin sen tiesi, että häntä yllytetään toimimaan Jumalaa vastaan eli tekemään jotain väärää. Sekään ei kuitenkaan tuon vapaan tahdon johdosta aiheuttanut ylimääräistä toimintaa siellä korvienvälisessä herneessä.

Aika outoa...
Tuo stoorihan on niin naurettava kaikessa ristiriitaisuudessaan, että ei mitään rajaa. Yleensäkin ajatus siitä, että miten "täydellinen" voi tehdä väärin tuntuu oudolta.

Jos kuviteltais, että tuo todella olisi oikeasti historiaa, niin mun mielestä se, että Aatami ja Ieva tekivät tuollaisen ratkaisun täydellisillä aivoillaan, osoittaisi sen, ettei meidän epätäydellisten jälkeläisten kannattais missään nimessä alkaa viisastelemaan, vaan pitäisi ehdottomasti seurata heidän esimerkkiään. Mikä epätäydellinen ihminen on arvostelemaan täydellisen isoisänsä ja -äitinsä tekemää ratkaisua???
How's your Jesus Christ been hangin'? -Tori Amos

Vastaa Viestiin