Perinnetiedon arvostamisen vaarat

Jehovan todistajien oppien lähempää tarkastelua

Valvoja: Moderaattorit

Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Perinnetiedon arvostamisen vaarat

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Vartiotorniseura opetti pitkään, että luomispäivät olivat kukin 7000 vuotta pitkiä ajanjaksoja. 1800-luvun loppupuolella C.T. Russelin oli pyramidimittojen ohella korjailtava Raamatunkin tekstiä, jotta hän sai seitsemännen luomispäivän ensimmäiset 6000 vuotta päättymään omien odotustensa mukaisesti. Jäljelle jäävä tuhatvuotiskausi oli sitten Kristuksen milleniumi, jonka ensimmäiset 40 vuotta sisälsivät myös Harmagedonin taistelun. Samaa milleniumia odotellaan edelleen:

”Jumalan uskolliset palvojat tietävät, että Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi on aivan lähellä.” (Vartiotorni 1. syyskuuta 2000 sivu 16)

Vartiotorniseura esittää karttavansa ihmisten perinteitä ja perustavansa opetuksensa Raamattuun. Luomisajankohdan laskelmiin perustuvia ennustuksia on esitetty täyttyväksi sekä 1874 että 1975. Mihin käsitys 7000-vuotisista luomispäivistä perustuu? Ei ainakaan Raamattuun. Mihin Vt-seuran käsitys milleniumin sijainnista perustuu? Annetaan Vt-seuran ensimmäisen milleniumarkkitehdin itse kertoa:

“And though the Bible contains no direct statement that the seventh thousand will be the epoch of Christ's reign, the great Sabbath Day of restitution to the world, yet the venerable tradition is not without a reasonable foundation.” (The Time Is At Hand, 1889 p. 39)

(Vaikka Raamatussa ei ole suoraa mainintaa siitä, että seitsemäs vuosituhat olisi Kristuksen hallintokausi, maailman ennallistamisen suuri Sapattipäivä, niin kuitenkaan tältä arvossapidetyltä perinteeltä ei puutu järkevää perustetta.)

Ja mikä olikaan tämän arvossapidetyn perinteen lähde Russelille? Lähde oli Philadelphiassa vaikuttanut luterilainen pappi Joseph A. Seiss, joka toimittamassaan lehdessä ”The Prophetic Times” kirjoitti tästä näkemyksestä tammikuussa 1870. Tämä ihmisperinteen vaaliminen on lopulta ajanut seuran muuttamaan käsitystään luomispäivien pituudesta. Lähdetään liikkeelle vanhasta näkemyksestä. Esimerkiksi ’Koko Raamattu’-kirjan ensimmäinen painos (engl. 1963) toteaa 1. Mooseksen kirjan tapahtuma-ajasta:

”Tapahtumien aika: 46026-1657 eKr.” (si-FI, 1978 sivu 13)

”Toiseksi tutkimalla Raamatun ennustusten täyttymystä ja sitä, millä kohtaa olemme ajan virrassa, saamme selviä viitteitä, joiden mukaan kukin (1. Mooseksen kirjan 1. luvun) luomispäivistä on 7000 vuoden pituinen. Ymmärrämme Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden saattavan Jumalan 7000-vuotisen ’lepopäivän’, luomisviikon viimeisen ’päivän’, loppuun. (Ilmestys 20:6; 1. Mooseksen kirja 2:2, 3) Tämän perusteella koko luomisviikko olisi 49 000 vuotta pitkä.” (Vartiotorni 1. tammikuuta 1987 sivu 30)

Tähän asti kaikki ennallaan, mutta sitten julkaistaan ’Koko Raamattu’-kirjan toinen painos (engl. 1990), joka puolestaan toteaa 1. Mooseksen kirjan tapahtuma-ajasta:

”Tapahtumien aika: ”alusta” vuoteen 1657 eaa.” (si-FI, 1991 sivu 13)

Tästä eteenpäin luomispäivät olivat pelkästään ’tuhansia vuosia’ pitkiä.

”Tuhansia vuosia kestäneet kuusi luomispäivää muodostivat järjestyksellisen jakson, jonka aikana ’Jumalan vaikuttava voima’ ryhtyi valmistamaan maata ihmisen asuttavaksi.” (Vartiotorni 1. tammikuuta 1993 sivu 4)

“Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. luvun kuutena luomispäivänä, joista kukin kesti tuhansia vuosia, maan päällä tapahtui suurenmoisia kehitysvaiheita.” (Vartiotorni 1. huhtikuuta 1996 sivu 12-13)

Seitsemäs ”päivä” oli siis tuhansia vuosia pitkä ajanjakso, ja voimme johdonmukaisesti päätellä, että sama pitää paikkansa ensimmäisistä kuudesta ”päivästä”. (ct-FI 1998 s.93)

”Luomispäivät ovat voineet olla kukin tuhansien vuosien pituisia.” (Herätkää! 8. kesäkuuta 2002 sivu 10)

”Luomispäivien pituus. Raamatussa ei määritetä kunkin luomisjakson pituutta...Ja koska seitsemäs päivä on jatkunut tuhansia vuosia, voidaan johdonmukaisesti päätellä, että kukin kuudesta luomisjaksosta eli päivästä kesti ainakin tuhansia vuosia.” (it-2-FI 2004 sivu 123)

”Sen sijaan siinä osoitetaan, että luomispäivät olivat tuhansien vuosien pituisia.” (Herätkää! 22. tammikuuta 2004 sivu 23)

”On johdonmukaista, etteivät nuo kuusi päivää olleet kirjaimellisia 24-tuntisia päiviä vaan pitkiä ajanjaksoja. Kukin niistä kesti ilmeisesti tuhansia vuosia.” (Herätkää! 22. kesäkuuta 2004 sivu 11)

Näin siis romutettiin näkemys, joka oli vuoden 1975 Harmagedonennustuksen pohjana. Kuinkahan moni vuoden 1975 ennustukseen luottaneista tiesi, että koko korttitalo lepäsi perinnetiedon varassa?
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
YksinäinenSusi
Viestit: 3808
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Perinnetiedon arvostamisen vaarat

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi »

Muistupa elävästi mieleen ,kun olin noina 80 - 90 luvun aikoina aika vahvasti Jehovan pelossa ja nuhteessa. Muistan kun noihin aikoihin juuri tuota 7000 vuotis oppia tutkittiinkin aika tarkkaan jopa Vt tutkisteluissa.

Ihmettelin silloin , että kyllä mun on alettava paremmin uskomaan , kun näinkin tarkkaan voidaan jopa luomispäivät selvittää.

Olin hihhuli silloin , mutta epäuskoinen ja se pelko se oli se , joka mua piti siinä, vaikkei rakkautta Jehovaan löytynyt , koska hän oli aikonut tappaa kaikki jotka ei palvele häntä, en voinut ymmärtää, että miten rakastaa - tappajaa.

Konventissa noihin aikoihin sattui , että pelkäsin ja olin ahdistunut kun tiesin olevani huono ihminen ja Harmagedon tuntui olevan ihan muutaman kuukauden päässä.

Toiset näyttivät onnellisilta , kun Harmagedon oli niin lähellä , mutta minä olin onneton. Kyllä mää oon sairaasti pelännyt silloin.

En minä löytänyt rakkautta Jehovaan koskaan.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Perinnetiedon arvostamisen vaarat

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Ihmettelin silloin , että kyllä mun on alettava paremmin uskomaan , kun näinkin tarkkaan voidaan jopa luomispäivät selvittää.
Olin Vt-uskova vielä 25 vuotta monottamiseni jälkeen ja tämä Raamatun ajanlasku oli eräs niitä asioita, joissa jouduin säännöllisesti käyttämään kognitiivista dissonanssia. Se kun ei tuo Saatanan vallassa oleva tiedemieskunta usko ihmisen 6000-vuotiseen historiaan. Minä siis uskoin 7000-vuotisiin luomispäiviin vaikka Vt-seura oli pakosta hylännyt tuon perimätiedon.
Olin hihhuli silloin , mutta epäuskoinen ja se pelko se oli se , joka mua piti siinä, vaikkei rakkautta Jehovaan löytynyt , koska hän oli aikonut tappaa kaikki jotka ei palvele häntä, en voinut ymmärtää, että miten rakastaa - tappajaa.
Näin jälkikäteen huomaa kuinka uskonto saattaa saada ihmisen arvomaailman kieroutuneeksi, jumala on täydellinen, vaikka olisi millainen tyranni ja despootti. Saatana on paha, vaikka on pyhäkoulupoika jumalan listimisten rinnalla. Toki on onni, että vedenpaisumus on taru ja Raamatun muutkin sotaisat kertomukset samaa sarjaa. Hupaisa yksityiskohta on esimerkiksi se kun amalekilaiset hävitettiin sukupuuttoon kolmesti.
En minä löytänyt rakkautta Jehovaan koskaan.
Oman kokemukseni mukaan se meneekin niin, että jehovantodistajuus rakentuu rakkaudelle amerikkalaista 1800-luvun uususkontoa ja sen säännöksiä sekä tulkintoja kohtaan.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Vastaa Viestiin