Montaa askarruttaa ateistinakin mistä kaikki on saanut alkunsa avaruudessa kun kaikilla planeetoilla ja tähdillä voidaan katsoa olevan luonnollinen alkunsa, mutta että mitä oli aivan alussa. Mutta minä kehottaisin miettimään sitä niin päin että mitä oli Jumalaa ennen jos Jumala olisi luonut avaruuden. Eli siis, täysin turhaahan on tuota miettiä, ongelma johtuu ihmisen tavasta/halusta käsittää kaiken olemassa olevan alku ja alkujen alku ja niiden alku, mutta miksi universiumissa yleensä pitäisi olla alku?
Tämä elämä ja universiumi, suuri tyhjyys ja täyte, mitä ja miksi se on olemassa, ovat kysymyksiä joihin ei vastausta voi saada, joten turha sitä on miettiä läpi elämänsä. Mutta minua tosiaan aina häiritsi ajatus Jumalasta kaiken aloittajana, koska en ymmärrä miksi ja miten sitten Jumala olisi olemassa..
Ja täydellisen evoluution todisteena seisovat tieteen tekemät havainnot kuolevista ja syntyvistä tähdistä, ja siten selitykset kaiken kiinteän synnystä universiumissa ovat luonnollisesti ymmärrettävissä ja uskottavissa. Elämä on loppujen lopuksi yhtä pelkkää jatkumoa, eihän absoluuttista alkua ja loppua ole olemassa yhtään millään! Kun jokin kuolee sillä on oma vaikutuksensa ympäristöönsä, esim. kuolevat eliöjärjestelmät hajoavat ja jäljelle jäävä energia siirtyy aina jotenkin jonnekin eteenpäin (kasvien ja eläinten synty ja kiertokulku ravintoketjuineen, loputon karuselli).
Absoluttista alkua ja loppua ei ole olemassa, mutta Seura haluaa juuri tähän takertua ja opettaa sen valossa että pitäähän Jumala olla olemassa, sillä miten selitetään muutoin sen ensimmäisen hiukkasen synty universiumissa. Mutta aina jäin vaille selitystä Jumalan synnystä ja mitä hän teki absoluuttisen ajan absoluuttisimmassa kohdassa ennen universiumia. Pyöritteli näkymättömiä sormiaan?
Kaiken ratkaisu? Ratkaisu jota tuski kukaan voi tästä parantaa on, että elämä on jatkuva virta ilman alkua ja loppua, ja me ihmiset olemme yksi äärettömän pieni ja turha partikkeli kaikessa siinä, miettimässä täysin turhaan onko Jumalaa ja alkua. Aamen.
). Tätä aihetta pitäisi minunkin mielestäni pohdiskella pohdiskelun takia ja katsoa millaisiin kiinnostaviin ajatuksiin se johtaa, ei niinkään absoluuttisen totuuden löytämiseksi. "Turhuudella" tässä yhteydessä käsittäisin myös sen, ettei kenenkään tarvitse tuntea itseään huonoksi, koska ei tiedä/usko vastausta ko. kysymykseen, tieto kun itsessään on turha. Jos saisin nyt varmuudella tietää, mistä ja miten elämä maan päällä alkoi, en tiedä, ymmärtäisinkö vastausta, ja jos, niin muuttaisiko se elämääni mitenkään. Mutta totta puhut, aiheen pohdiskelusta voi silti olla hyötyä.