Totuus, Vt-seura ja sen marttyyrit

[Markku Meilo]

Vt-seura tuo esille jos jonkin sortin vainottua ja marttyyriä, enkä tässä lainkaan väheksy henkilökohtaisia kokemuksia sinänsä. Vaan en usko Vt-seuran väitettä siitä, että esimerkiksi varhaiskristityt/raamatuntutkijat/hyvän tahdon ihmiset/jehovantodistajat kärsivät nimenomaan jonkin, Vt-seuran hallussa olevan, jumalallisen totuuden takia tai puolesta.

Epäilyni pohjaa siihen havaintoon, että esimerkiksi jokainen Vt-seuran aikoinaan linnaan heivattu toimitsija lentäisi kuin leppäkeihäs jos tänään pitäisivät kiinni silloisista näkemyksistään. Kuitenkin tuo linnareissu väitetään ennustetun Raamatussa. Natsikaudella surmattujen kävisi salilla aivan samalla tavalla, heille osoitettaisiin tänään ovea. On myös huomionarvoisaa, että ensimmäisen maailmansodan aikana linnaan heivattujen silloiset opetukset olivat hyvin merkittäviltä osin menneet uusiksi toista maailmansotaa lähestyttäessä. Ironista kyllä, mutta merkittävin natsien käsissä kärsineiden näkemysero edeltäjiin oli Rutherfordin vuoden 1929 esivaltatulkinta. Tulkinta, jolla Rutte lentäisi salilta hyvin liukkaasti.

Salin ovi on auki myös niille, jotka elävät vuoden 2006 näkemyksissä, kuten vuoden 1918 ensimmäinen ylösnousu, vuoden 1935 pienen lauman täyttyminen ja pienen lauman erityisasema pyhän hengen suhteen.

Vt-seuran opettama totuus vaati uhrauksensa, totuus vaihtui ja vaati uusin perustein uhraukset, vaihtui jälleen.....

[Pehmoluopio]

Jehovan todistajat ovat fanaatikkoja eli pelkureita. Se kyllä kestetään kun Hitlerin Rutherfordin ärsyttämä yhtäläinen fanaatikko pitää asetta ohimolla, mutta usko ei kestä lyhyttä jutteluhetkeä luopion kanssa. Jehovan todistajien usko on jäykkä, heti kun sitä rupeaa vääntämään, se napsahtaa poikki.

Jehovan todistajien uhtautumiseen kuuluu myös elämän vihaaminen. Huomaan olevani samaa mieltä tässä Jehovan todistajien kanssa: Ei sellainen elämä ole elämisen arvoista lainkaan.

Parempi kauhistuttava loppu kuin kauhistus ilman loppua.

[Markku Meilo]

Se kyllä kestetään kun Hitlerin Rutherfordin ärsyttämä yhtäläinen fanaatikko pitää asetta ohimolla,

Kuolema ei pelottanut, koska mielikuvitusmaailma oli suojana. Keskitysleireillä olivat jotkut hihkuneet riemusta kun hengenlähdetystä oli tarjottu, riemu kumpusi ajatuksesta, että pääsevät saman tien Jeesuksen luo. Aivan sama tilanne islamistien kanssa, itsensä räjäyttelevät tuskin malttavat odottaa taivasmatkaa.

...mutta usko ei kestä lyhyttä jutteluhetkeä luopion kanssa.

Ja 'karkuunjuostessa' voi itselleen selitellä tilannetta vainoksi.

[Jaakko Ahvenainen]

Jehovan todistajat ovat fanaatikkoja eli pelkureita.

Ihan pikku oikomus omasta näkökulmastani: fanaatikot eivät ole pelkureita, pikemminkin oman isminsä sokaisemia.

[Pehmoluopio]

Jehovan todistajat ovat fanaatikkoja eli pelkureita.

Ihan pikku oikomus omasta näkökulmastani: fanaatikot eivät ole pelkureita, pikemminkin oman isminsä sokaisemia.

Näkökulma sinulle suotakoon!
Mutta miksi joku haluaa olla ismin sokaisema? Siksi, että ei halua kohdata todellisuutta eli siis pelkää.

Jehoville sellainen tiedoksi: Asiainjärjestelmä ei ole loppumassa, maailmallisilla menee tosi hyvin, jopa meillä demonisilla luopioilla. Monet perheet eivät hajoa. Monet arvostavat hengellisiä tai henkisiä arvoja. Jopa Suuri Babylon harhaoppeineen onnistuu lähentämään ihmisiä Jumalaan.

Ne, joilla menee huonosti ovat hullut ja lahkolaiset ja hulluillakin menee paremmin kuin joskus ennen.

Koko elämällä ainoa tarjottava on nahkainen salkku ja kirjavat lehdet. Kun harmaata rupeaa pukkaamaan hiuspehkoon, rupeaako hiukan mietityttämään, että tämän elämän olisi voinut käyttää toisinkin.

Mutta onhan se toinenkin elämä niin kuin jokin vararengas, odottamassa Paratiisissa! Jehovan todistajat eivät ole ilmeisesti kuulleet vitsiä vakooja, laskuvarjo, polkupyörä -koskaan. Ehkä ne kuitenkin aavistavat, että kun repusta ei aukea laskuvarjo niin eipä siellä maassa ole sitä luvattua polkupyörääkään.

[am-ha·’a’rets]

Mutta miksi joku haluaa olla ismin sokaisema?

Niin tai näin niin minulle kolahtaa tuo "haluaa olla" aika pahasti. Kukaan ei todellisuudessa halua olla mitään mikä on väärää tai huonoa tai... no ymmärrät pointin. Ihan niinkuin sanoisit skitsofreenikolle "miksi haluat olla sairas". Tai kodittomalle menet sanomaan "miksi haluat nukkua ojassa". He ovat olosuhteidensa vankeja. Mikään ei ole ihmiselle vaikeampaa kuin muutoksen tekeminen.... etenkin jos se pitää tehdä vastavirtaan.

Siksi, että ei halua kohdata todellisuutta eli siis pelkää.

Tai sitten se on vain kyvyttömyyttä... ei tiedetä mitä pitäisi tehdä koska koko elämän ajan on syötetty samaa skeidaa.

Oikeastaan harva edes tietää, että mitään skeidaa on olemassa.

[Viljo]

Niin tai näin niin minulle kolahtaa tuo "haluaa olla" aika pahasti. Kukaan ei todellisuudessa halua olla mitään mikä on väärää tai huonoa tai... no ymmärrät pointin.

Nyt on kysyttävä onko sun sigusi "Life is what you make of it" jonkinlainen vitsi?[/b]

[m.näätinki]

Kaikella kunnioituksella vakavaa aihetta kohtaan,mutta en nyt malta olla kääntämättä asiaa hieman "hymöörin" puolelle.
Olen nimittäin ollut itsekin tosi marttyyri monesti,mutta erityisesti silloin kun 2 metrinen emakko meinasi panna minut poskeen kenttätyössä.

Se oli joskus vuonna 1969.
Olin 14-vuotiaan innolla aikamoinen saarnamies ja teimme rynnistyksiä kesäisin Lavialle.Se oli Häijään seurakunnan vapaa aluetta.
Lavia on tietenkin maaseutupitäjä ja kolkuttelimmekin minua 5 vuotta vanhemman Jarin kanssa maatalojen ovia.
Erään maatalon pihaan sitten karautimmekin hienolla punaisella Dodge Dart "ratsullamme" ja en vielä aavistanut sinä hetkenä millaisen martyyriyden käsiin joutuisin.

Oli minun esittämisvuoroni ja soitin ovikelloa.Mies tuli ovelle ja aloin paasaamiseni.Mies hymyili vienosti.
Kenttä toverini seisoi vierelläni aluksi hymyille,mutta sitten ,sivukulmallani huomioin kuinka hänen ilmeensä meni vakavaksi ja naama valkoiseksi.En sitä noteerannut,vaan jatkoin saarnaani.
Yht äkkiä palvelustoverini lähti juosten pois.Oven avaaja laittoi oven kiinni nauraen ja minä jäin raamattuni kanssa oven taakse yksin.
Samalla tunsin housunpunteissani outoa nykinää.Ihmettelin,että mitä se on?
Katsoin.Kauhistuin.Mieletön emakon pää.Varsinainen kromosomisika ja se alkoi ahmimaan minua.
Kaverini huusi autoa käynnistäessään:"tule MARTTYYRI masa".Repäisin itseni emakosta irti.Sen hampaisiin jäi puolet housuni puntista.
Kun peruutimme talon pihalta näin talon olohuoneen ikkunassa kaksi naama ja ne täydellisessä naurun virneessä,naama punaisena,toisen pitäessään otsaansa ja hekottaessaan.

Marttyyrius on vakava asia.

[RaM]

.............Samalla tunsin housunpunteissani outoa nykinää.Ihmettelin,että mitä se on?
Katsoin.Kauhistuin.Mieletön emakon pää.Varsinainen kromosomisika ja se alkoi ahmimaan minua.
Kaverini huusi autoa käynnistäessään:"tule MARTTYYRI masa".Repäisin itseni emakosta irti.Sen hampaisiin jäi puolet housuni puntista.
Kun peruutimme talon pihalta näin talon olohuoneen ikkunassa kaksi naama ja ne täydellisessä naurun virneessä,naama punaisena,toisen pitäessään otsaansa ja hekottaessaan.

Marttyyrius on vakava asia.

Kiitos tästä. Rankka viikko pääosin takana ja aivan lopen uupuneena olevanakin sait naurun vielä kirpoamaan puutuneesta nupistani.

[Pehmoluopio]

Varsinainen kromosomisika ja se alkoi ahmimaan minua.

Jospa siihen oli ajettu demoni?
Tai muistaa kuinka Jeesus kohteli rankasti hänen esiemakkojaan ja esikarjujaan?
Sialla on täysi syy vihata kristinuskoa, islamia ja juutalaisuutta!

[Polyester]

Salin ovi on auki myös niille, jotka elävät vuoden 2006 näkemyksissä, kuten vuoden 1918 ensimmäinen ylösnousu, vuoden 1935 pienen lauman täyttyminen ja pienen lauman erityisasema pyhän hengen suhteen.

Tämän siitä saa, kun ei arvosta Orjan kattamaa juhlaillallista edes sen vertaa, että kävisi katselemassa.

Tuo pienen lauman erityisasema pyhän hengen suhteen jäi mietityttämään (vuosilukuja voidaan sorvailla). Onkos kirjapaino-osaston julkaisuista vastaavilla pojilla nyt sitten henkeä vai ei?

[am-ha·’a’rets]

Niin tai näin niin minulle kolahtaa tuo "haluaa olla" aika pahasti. Kukaan ei todellisuudessa halua olla mitään mikä on väärää tai huonoa tai... no ymmärrät pointin.

Nyt on kysyttävä onko sun sigusi "Life is what you make of it" jonkinlainen vitsi?[/b]

Kuinka niin? Se lukee siinä, koska niin harva sen oikeasti ymmärtää. Miten voi tehdä muutoksen jos ei edes tiedä asioiden olevan huonosti? Onko se halusta kiinni?

Kerro minulle miten joku haluaa olla isminsä sokaisema. Eikö hän vain ole isminsä sokaisema?

Kuulostaa siltä kuin jokainen Jehovan todistaja olisi valinnut uskovansa valheeseen... niellyt myrkkyä tiedostaen seuraukset.

Siksi, että ei halua kohdata todellisuutta eli siis pelkää.

Miten kerrot sokealle, joka luulee näkevänsä, että hän on sokea?

[Tony]

Kerro minulle miten joku haluaa olla isminsä sokaisema. Eikö hän vain ole isminsä sokaisema?

Kuulostaa siltä kuin jokainen Jehovan todistaja olisi valinnut uskovansa valheeseen... niellyt myrkkyä tiedostaen seuraukset.

Itse näkisin asian niin, että jos ismiään ei halua koetella (vaikka ismin opaskirja (raamattu tässä tapauksessa) siihen kehoittaakin) lukuisista mahdollisuuksista ja tilaisuuksista huolimatta, niin silloin ihminen "nielee myrkkyä" seuraukset tiedostaen. Se oli se kognitiivinen dissonanssi, joka tähän sopi kuin nenu päähän.

Kyllähän jehovantodistajuus perustuu hyvin pitkälti siihen, että ihminen haluaa uskoa siihen, ja toisaalta vt-seuran ohjeiden mukaan pysyy mahdollisimman kaukana kaikesta kriittisestä pohdinnasta ja aineistosta. Tuo yhdistelmä takaa sen, että valinta on tiedostettu, mutta sille ei edes haluta tehdä mitään. Toisinsanoen ihminen antaa isminsä sokaista itsensä mennen tullen ja palatessa.

Jokainen jehovantodistaja tietää kriittisen materiaalin olemassa olon. Vain aniharva siihen uskaltaa tutustua. Se on tietoinen valinta, jolla suojellaan ismiä.

[Markku Meilo]

Jokainen jehovantodistaja tietää kriittisen materiaalin olemassa olon. Vain aniharva siihen uskaltaa tutustua. Se on tietoinen valinta, jolla suojellaan ismiä.

Tämä on suuri muutos nuoruuteeni, toki xjt-materiaalia oli huomattavasti vähemmän ja sekin lähinnä englanninkielistä, eikä tarjolla Suomessa. Vaikka xjt-materiaali lisääntyikin aikana jolloin olin erotettu, en siihen törmännyt eikä kriittinen ajattelu minussa herännyt, Vt-seura oli oikeassa, omasi totuuden, edusti Jumalaa jne.

Internet sitten avasikin silmäni parissa viikossa, varmaan ne n. 25 vuotta erotettuna tekivät jossain taka-alalla myyräntyötä ja kupla puhkesi kerralla ja kunnolla. Pakostahan 50 elinvuotta oli jotain elämänkokemusta kasannut ja kriittisyyttäkin opettanut. Suurin välitön muutos oli demoni ja uskonnollisten painajaisten loppuminen suunnilleen sillä siunaamalla (anteeksi sanavalinta). Minulle se on aivan riittävä osoitus ihmisen ajatusmaailman monikerroksisuudesta ja tiedostamattomuudesta.

[Vieras]

Jokainen jehovantodistaja tietää kriittisen materiaalin olemassa olon. Vain aniharva siihen uskaltaa tutustua. Se on tietoinen valinta, jolla suojellaan ismiä.

hminen haluaa olla oikeassa, ja jos mahdollista, mieluiten oikeammassa kuin muut. Jatkamalla pidetään pää kasassa, ihminen suojelee itseään pettymykseltä. Kriittinen tarkastelu vaatii vaivannäköä, perehtymistä ja faktojen tarkistamista.

Tarttis myös tietää, kuka itse on, mitä haluaa ja miksi; jos oikein alkaa tekemään harkittua ratkaisua.

Motiiveja pitää laput silmillä on liuta, kenellä hyvä asema, kenellä perhe, hyväksyntä, varma sosiaalinen kuuluvuus johonkin, syyllisyys, egoismi, henkilökohtainen kriisi... Musta noita tunnekoukkujakin on lahkossa joka lähtöön.