Sivustaseuraaja (L) kirjoitti:Eli takaisin aiheeseen, joskin laventaminen on joskus mielestäni asiallista
Sehän se, juuri kristikunnan ongelma onkin, lavennetaan, ja sitten sanotaan, ehkä tai voisi olla... Mutta aiheeseen liittyen.
Missään Uuden testamentin kirjoituksissa juutalaisia ei kehoteta luopumaan ympärileikkauksesta, sapatin ja Herran juhlien viettämisestä, Mooseksen käskyjen ja säädösten noudattamisesta eikä muistakaan tavoistaan. Missään ei myöskään kumota Tooran ja Vanhan testamentin opetusta sapatista.
Ei myöskään kukaan Uuden liiton tekstien kirjoittaja kiellä pakanoita omaksumasta juutalaisia tapoja, niistä ei vaan saa tulla pelastuksen ehtoja. Apt 21:15-26
Apostolien määräys juutalaiskäännynnäisille perustuu Nooan liittoon ja tämä pätee rabbiinisessa juutalaisuudessa tänäkin päivänä. Siis, pakanoilta ei vaadita mitään muuta kuin Nooan liiton pitäminen, jos he haluavat palvella Israelin Jumalaa. Apt 15:1-32, 21:25, 1.Moos 8:15-9:17 .
Apostolien teoissa puhutaan Paavalista ja hänen työtovereistaan edelleen aivan puhtaina juutalaisusukovina, kuten tässä Apt.18:18,19 ”sanoi veljille jäähyväiset ja purjehti Syyriaan, mukanansa Priskilla ja Akylas; hän oli leikkauttanut tukkansa Kenkreassa, sillä hän oli tehnyt lupauksen. Ja he saapuivat Efesoon; sinne hän jätti heidät. Ja hän meni synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa.
Saman luvun alussa kerrotaan kuinka :”Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon. 2.Siellä hän tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta. ”
Suetoniuksen keisareiden elämänkerran kirjoittajan teoksesta löytyy toteamus jonka mukaan Claudius karkoitti juutalaiset Roomasta, koska ”he aiheuttivat jatkuvasti levottomuutta Chrestuksen heitä siihen yllyttäessä".
Jotkut ovat katsoneet Chrestuksen viittaavan kristittyihin, mutta Chrestus oli kuitenkin aivan yleinen yleinen nimi Roomassa, se tarkoitti "hyödyllistä", ollen erityisen yleinen nimi orjilla.
Poliittinen tilanne oli Claudiuksen aikana epävakaa, koska senaatti tahtoi syöstä keisarin vallasta ja palata tasavallan aikaan. Kansa kuitenkin piti keisaristaan, joka käytti valtaosan ajastaan kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen.
Miten sitten juutalaiset liittyivät politiikkaan? Varsinkin Paavalille läheiset ihmetyttää, mutta kaikkia silloisia Roomassa asuvia 40 000 juutalaisia ei voitu karkoittaa, sillä siitä olisi jo suuremmin mainittu historian kirjoissa.
Eikä mitään uskonnollista vainoa ollut, päinvastoin oli syntynyt uusi merkittävä uskonto.
Ennen Claudiosta hallinnut keisarin serkku Caligula sääti lailliseksi Isiksen palvonnan. Ja kultti muuttui kymmenessä vuodessa yhdeksi Rooman suosituimmaksi. Aiemmin tuon kultin harjoittajia oli vainottu ja ristiinnaulittu.
Paavalin julistuksen aikoihin Rooma oli suvaitsevainen ja ehkä siitä syystä uskonnolliset opitkin sekoittuivat helposti.
Jeesuksen juutalainen haara, joka odotti omana aikanaan suurta mullistusta, muuttui aikaa myöten, niin keisarin palvonnasta kuin Isiksenkin saatuihin oppeihin, jotka kaikkein puhtaimmassa muodossaan näkyvät katolilaisuudessa.
Marian palvonta ja ikonit ovat suoraa lainausta Isiskultista. Kirkkoisä Augustinus oli yksi merkittävimpiä neitsyt Marian kultin kehittäjiä, vaikka se on selvästi kerrottu kirkkohistorian teoksissa niin todella harva kristitty teologi millään tavalla kyseenalaistaa sitä. Harva myöskin myöntää Jeesuksen seuraamisen kuuluvan juutalaisuuden piiriin.
Meni vähän esitelmäksi, mutta kun en aihetta enää jatka, tulipahan kaikki sanottua.