Kuinka olla jossain, olematta siellä?

[Markku Meilo]

Toisesta vitjasta muljahti mieleeni kysyä mahdollisia tosielämän menettelytapoja olla maailmassa, mutta ei osa maailmaa. Käytännössähän kyse on kansallisvaltioista yhteiskuntina ja ihan pikaisesti tuli mieleen yhteiskunnan erilaiset palvelut ja/tai toiminnot:

Mitkä yhteiskunnan palvelut ja/tai toiminnot ovat sellaisia, joihin voi olla sidoksissa esimerkiksi edunsaajana tai ylläpitäjänä, olematta samalla osa yhteiskuntaa ja sen asettamia ehtoja sekä lainalaisuuksia?

Mitkä yhteiskunnan palvelut ja/tai toiminnot ovat sellaisia, joihin ei voi olla sidoksissa esimerkiksi edunsaajana tai ylläpitäjänä, olematta samalla osa yhteiskuntaa ja sen asettamia ehtoja sekä lainalaisuuksia?

Yhteiskunnan kannalta asia taitaa olla melko lailla 144000-0, tottamooses raamatulliset perusteet ovatkin se kiinnostavampi osio, Raamattuunhan silloin vedotaan kun samanaikaisesti ollaan ja ei olla yhteiskunnassa.

[Markku Meilo]

Yhteiskunnan kannalta asia taitaa olla melko lailla 144000-0, tottamooses raamatulliset perusteet ovatkin se kiinnostavampi osio, Raamattuunhan silloin vedotaan kun samanaikaisesti ollaan ja ei olla yhteiskunnassa.

Auttakaahan nyt mua hyvät ainoat tosi kristityt, männäyönäkin meni pitkään asiaa miettien. Yritin kehittää vastausta siihen tilanteeseen, jossa nk. maailmallinen käyttää samoja yhteiskunnan oleellisia palveluja ja/tai toimintoja joissa jehovantodistaja voi olla sidoksissa esimerkiksi edunsaajana tai ylläpitäjänä, jehovantodistajan kuitenkaan olematta samalla osa yhteiskuntaa ja sen asettamia ehtoja sekä lainalaisuuksia. Eli kun pian tuhottavat 99,9 % ovat tuollaisessa verrattavissa olevassa tilanteessa maailmassa teidän ainoiden nk. tosi kristittyjen keralla, niin miten on havaittavissa se ero, että he ovat osa maailmaa, mutta jehovantodistajat eivät?

[Polyester]

Rajanveto on vaikea laji ja vaatii havaintokykyä, joka on käytössä valmentunut erottamaan oikean ja väärän. Esimerkiksi kaikki lain suomat mahdollisuudet oman kirjapainobusineksen edistämiseksi (kuten valitusten tehtailu EIT:hen) on ok, mutta hyväksikäyttöepäilyjen ilmoittaminen poliisille ei. Mediassa saa uhriutua vapaasti, mutta avoimeen keskusteluun ei sovi lähteä. Uskontojen eettiset periaatteet voi allekirjoittaa, mutta niitä ei voi noudattaa.

[Markku Meilo]

Rajanveto on vaikea laji ja vaatii havaintokykyä, joka on käytössä valmentunut erottamaan oikean ja väärän.

Aaa, siis joo, nk. tosi kristityn valmennus tähtää itsekkään ja ulkokultaisen moraalikoodiston luontiin. Olisi mun pitänyt toi huomata jo nuorena kun veljeä vastaan ei saanut käydä oikeutta, mutta muita kohtaan sai käydä viimeisen päälle. Ehkä se sitten on niin, että Jehova ratkaisee sitten omana aikanaan ensinmainitut riidat ja kun niitä on niin valtavasti, niin Jehovan aika ei muuhun enää riitä?

[Ariadna]

Auttakaahan nyt mua hyvät ainoat tosi kristityt, männäyönäkin meni pitkään asiaa miettien.

Tosi kristitystä olen kyllä kaukana, mutta muakin tämä on vaivannut, aika vaan on mennyt Espoossa pyöriessä, mutta matkalla kotiin välähti.

1.Kor.9:24 Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen!

Fil.3:14 Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.

Kun nyt on kyse kilpailusta ja tosi tosi pitkästä maratonista, niin tokihan siihen pitää itsekin hankkia jotain jotta jaksaa, mutta, mutta, maratoonareita kuuluu myös ulkopuolisten kannustaa ja tarjoilla jos jonkilaista soppaa.

Ja tästähän tässä täytyy olla kyse, he katsovat sen olevan jumalan tahto, että yhteiskunta jakaa heille antejaan, jotta jaksavat juoksunsa juosta aina maaliin asti.

[Markku Meilo]

Tosi kristitystä olen kyllä kaukana...

No harvemmin nuo nk. tosi kristityt noudattavat Raamatun ohjetta olla valmis vastaamaan jokaiselle kysyjälle, tuhoontuomitut täällä useammin ojentavat auttavan kätensä.

...mutta muakin tämä on vaivannut...mutta matkalla kotiin välähti.

Toi sun välähdys lisäsi uuden ihmetyspiirteen nk. tosi kristityn toimintaan liittyen juoksupalkintovertaukseen ja voittajan taivasmatkalippuun. Jos toisaalta pitää juosta voittomielellä ja samalla ottaa vakavasti 1. Tim. 4:8 ohjeen, jonka mukaan kuntoharjoittelusta on ainoastaan vähän hyötyä, niin filunki sallitaan, esimerkiksi vaikka mutkien oikominen ja analogiset stereot tai mitä näitä silloin olikaan.

Ja tästähän tässä täytyy olla kyse, he katsovat sen olevan jumalan tahto, että yhteiskunta jakaa heille antejaan, jotta jaksavat juoksunsa juosta aina maaliin asti.

Vt-seuran urheilukielteisyyden tuntien alamme ilmeisesti olla oikeilla jäljillä.

[Voimantorni]

No Meilohan se taas sohaisi yhden Jt-maailmaa riivaavan ristiriitaisuuden esiin. Tämä oli kyllä hyvä kysymys, joka paljastaa jälleen Jt-opin kahdet punnukset. Että itselle ja omalle uskonnolliselle järjestölle koituva plus-merkkinen maailmassa oleilu on ok, mutta miinusmerkkinen ei niinkään.

Yksi tässä yhteydessä pohdinnan arvoinen asia on politiikka ja siihen osallistuminen. Missä menee raja, mikä on politiikkaa ja mikä ei? Käsittääkseni politiikka pohjimmiltaan tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista ja kannanottoja asioihin liittyen. Muistan Jt-vuosiltani, miten eräs seurakuntamme vanhin kertoi aina innokkaasti osallistuvansa taloyhtiönsä kokouksiin, koska kuului jäsenenä taloyhtiön hallitukseen. Eikö esimerkiksi tämä ole politiikkaa? Vaikka kyse on ruohonjuuritason toiminnasta, niin missä tarkkaan ottaen menee se raja, missä kohtaa kunnon todistajan täytyy jäävätä itsensä? Luultavasti monet todistajat sanoisivat, että viimeistään kunnallistasolla. Mutta millä perusteella juuri siinä kohtaa? Miksi taloyhtiön asioihin voi ottaa kantaa ja vaikuttaa päätöksiin, mutta ei enää oman kaupungin tai kunnan asioihin? Entä omaa taloyhtiötä laajemmat, mutta kuntatasoa pienemmät foorumit ja seurat, joissa kokoonnutaan päättämään jonkin tietyn asuinalueen tai kaupunginosan asioiden hoidosta? Onko sellaiseen vielä ok maailmasta osattoman osallistua?

No, saivartelultahan tämä varmaan kuulostaa, mutta teoreettisella tasolla ihan pohdinnan arvoinen asia. Eri todistajat tekevät tietysti erilaisia ratkaisuja asioissa. Jos vertaan vaikka tuota taloyhtiönsä hallituksessa vaikuttavaa vanhinta toisessa kaupungissa asuneeseen (esi)merkilliseen todistajaan, joka ei kokenut sopivaksi mennä edes kahvilaan, kun sellaista hänelle ehdotin. Hän vetäytyi mieluummin omaan kotiinsa ja keitti siellä meille kenttäkahvit. Koska tämä kuvio toistui kerta toisensa jälkeen, päättelin hänen ajatelleen, että vapaaehtoinen kahvilassa käyminen julkijumalattomien ja vääräuskoisten seassa olisi osaksi maailmaa tulemista. - Ja sitten taas pääkaupunkiseudulla useat vanhimmatkin saattoivat istua kesäpäivinä ravintolan terassilla oluella (istuvat varmaan vieläkin, en tosin tiedä). Onko se maailmassa olemista? Minun mielestäni on, mutta ei siinä ole mitään vikaa. Kuinka muutoin voisi edes olla?

Summa summarum, olen tullut siihen käsitykseen, että Jehovan todistajan maailmassa osana olemisen raja on varsin liukuva ja näkymätön. Ja olisiko myöskin olematon. Kyseessä on pelkkä opillinen ideaali, joka antaa lahkolaisille valheellisen kuvan oman porukan erikoisuudesta ja poikkeuksellisesta asemasta.

[Markku Meilo]

Yksi tässä yhteydessä pohdinnan arvoinen asia on politiikka ja siihen osallistuminen. Missä menee raja, mikä on politiikkaa ja mikä ei?

Mä olen luontaisessa laiskuudessa ohittanut asian viittaamalla puoluepolitiikkaan, mutta tämä pakotti ajattelemaan laajemminkin:

Muistan Jt-vuosiltani, miten eräs seurakuntamme vanhin kertoi aina innokkaasti osallistuvansa taloyhtiönsä kokouksiin, koska kuului jäsenenä taloyhtiön hallitukseen. Eikö esimerkiksi tämä ole politiikkaa?

On se, isännöidessäni tein hallitusten aloitteesta milloin mitäkin valitusta kaupungille ja Hallinto-oikeuteen.

Vaikka kyse on ruohonjuuritason toiminnasta, niin missä tarkkaan ottaen menee se raja, missä kohtaa kunnon todistajan täytyy jäävätä itsensä? Luultavasti monet todistajat sanoisivat, että viimeistään kunnallistasolla. Mutta millä perusteella juuri siinä kohtaa? Miksi taloyhtiön asioihin voi ottaa kantaa ja vaikuttaa päätöksiin, mutta ei enää oman kaupungin tai kunnan asioihin?

Lienee sinäkin olet kuullut sen tutun jt-rajanvedon rehellisyydestä, jossa paperiklemmariakaan tosi kristitty ei vie työpaikalta kysymättä siihen lupaa. Siitä on helppo päätellä miten selvä raja on.

Summa summarum, olen tullut siihen käsitykseen, että Jehovan todistajan maailmassa osana olemisen raja on varsin liukuva ja näkymätön. Ja olisiko myöskin olematon. Kyseessä on pelkkä opillinen ideaali, joka antaa lahkolaisille valheellisen kuvan oman porukan erikoisuudesta ja poikkeuksellisesta asemasta.

Toistaiseksi en tiedä mitään tapaa olla yhteiskunnassa olematta osa yhteiskuntaa. Viimeistään jt-asenne kenttäillä etujen varassa osoittaa mistä kyseinen ajatelma on kotoisin.

[Voimantorni]

Toistaiseksi en tiedä mitään tapaa olla yhteiskunnassa olematta osa yhteiskuntaa. Viimeistään jt-asenne kenttäillä etujen varassa osoittaa mistä kyseinen ajatelma on kotoisin.

Heh, no joo. Siinä sitä voi työtön tienraivaaja kokea itsensä Jumalan lähettilääksi ja Uuden Maailman kansalaiseksi, KELA:n tukipäätökset salkunpohjimmaisena.

Mutta ehkäpä Jehova vain käyttää Kansaneläkelaitosta tällaisen Jumalan sanansaattajan ylläpitämiseen, vaikka noin muutenhan KELA ja muut instanssit on periaatteessa saatanasta. Samaa logiikkaa voi ehkä yrittää soveltaa Vt-seuran taannoiseen YK-kytkyjäsenyyteenkin, jos hyvää tahtoa riittää.

[Polyester]

JT-bloggaajaharvinaisuus Rauli Toivonen käsitteli vasta tätä aihetta

https://www.kotimaa24.fi/blogit/ei-ole- ... -peraisin/

[Vempula]

Asettautumalla yhteiskunnan ulkopuolelle jehovantodistajat sanoutuvat irti myös kaikista yhteiskuntaelämän ja politiikan hyvistä pyrkimyksistä.

Vartiotornin mukaan nykyinen maailma (eli "asiainjärjestelmä", engl. system of things) on Saatanan vallassa. Vartiotorni käskeekin jehovantodistajaa asettamaan luottamuksensa Jumalaan, mutta esimerkiksi ympäristö- tai ihmisoikeuspolitiikkaan todistaja ei saa osallistua. Käytännössä jehovantodistajat eivät osallistu myöskään hyväntekeväisyystyöhön. Heille "hyväntekeväisyys" merkitsee omaisuuden ja ajan lahjoittamista Vartiotorni-seuralle.

Jehovantodistaja ei kanna erityistä huolta esimerkiksi luonnonsuojeluasioista tai saasteongelmista sen enempää kuin tsunamien tai maanjäristysten uhrien auttamisestakaan. Todistaja laittaa pään huoletta pensaaseen ja odottaa Jumalan suuren päivän sotaa, minkä jälkeen saasteista tai muistakaan katastrofeista ei ikinä tarvitse murehtia. Tällainen on tietysti naivia ajattelua, mutta se on myös vastuutonta ja vaarallista. Saastumis- ja ympäristökysymyksiltä ynnä muilta yleisinhimillisiltä ongelmilta näet kukaan ei saa ummistaa silmiään millään perusteella.

Politiikkaan mahtuu monenlaista toimintaa, eikä ihan kaikki politiikka ole läpeensä mätää demonien palvontaa. Tämän myös jehovantodistajien soisi ymmärtävän.

[Veli-Hopea]

Päätin juuri itsekin että tästä hetkestä eteenpäin en ole osa maailmaa, suurinpiirtein samoin kuin todistajatkaan eivät ole.

Aika siistii

[Voimantorni]

Päätin juuri itsekin että tästä hetkestä eteenpäin en ole osa maailmaa

No miltäs se nyt sitten Veli-Hopea tuntuu muutaman tunnin kokemuksella? Olla olematta osa maailmaa?

[Veli-Hopea]

Päätin juuri itsekin että tästä hetkestä eteenpäin en ole osa maailmaa

No miltäs se nyt sitten Veli-Hopea tuntuu muutaman tunnin kokemuksella? Olla olematta osa maailmaa?

Hyvältä, yhtä hyvältä kun tuntuu kuin kaikilla todistajillakin jotka eivät ole osa maailmaa.

Sellainen voittajafiilis ja tunne että olen parempi kuin muut. Ihana olla vapaa tästä maailmasta

[Voimantorni]

Hyvältä, yhtä hyvältä kun tuntuu kuin kaikilla todistajillakin jotka eivät ole osa maailmaa.

Sellainen voittajafiilis ja tunne että olen parempi kuin muut. Ihana olla vapaa tästä maailmasta

Ahaa. No mutta sehän on hienoa, että pystyt vielä todistajuuden taaksesi jättäneenäkin kokemaan saman fiiliksen! Kyse ei siis olekaan pelkästään Vt-seuran monopoli-oikeudesta.

Sitä tosin jäin vielä miettimään, että onko se ei-tästä-maailmasta jokin ulottuvuus tai toinen paikka kuin tämä maailma? Ja että onko se paikka, jonne sinä nyt pääsit jotenkin eri paikka kuin se, minne Jt:t pääsevät Vartiotornin johdolla? Ja minkälainen osa sinusta elelee vielä tässä maailmassa? Pelkkä fyysinen tomumajasi vai miten se menee?

Jehovan todistajathan eivät usko ruumiista erilliseen sieluun, joten kysymys sopii esittää myös heille. Havaintojeni mukaan Jehovan todistajat ainakin fyysisesti patsastelvat yhä edelleen tässä samassa tila-avaruudessa kuin me muutkin, olen joskus jopa keskustellut heidän kanssaan ihan kasvotusten. Joten mikä osa heistä ei ole tässä maailmassa?