Jehovan sydämen ilahduttaminen
Lähetetty: 18.07.2018 23:29
Vartiotornin maailmassa ihmiselle annetaan raskas taakka: todistaja kantaa vastuuta itse Jehovan sydämen ilahduttamisesta. Äkkiseltään voisi ajatella, ettei tässä mitään ihmeellistä ole; eikö ole aivan luonnollista ajatella Jumalan iloitsevan, jos ihminen osoittautuu uskolliseksi ja toimii viisaasti. Tarkempi teologinen analyysi paljastaa kuitenkin Vartiotornin ajattelussa olevan vakavia ongelmia; oikeastaan sen teologiaan sisältyy sisäänrakennettuna hengellinen väkivalta.
Sananlaskut 27:11 on jae, jonka todistajat osaavat ulkoa, koska kyseinen kohta on yksi heidän useimmiten lainaamistaan raamatunjakeista. Kristikunnassa ani harva muistaisi, mitä siinä sanotaan. Miksi kohta on niin tärkeä todistajille? Koska se liitetään heidän kirjallisuudessaan säännönmukaisesti ns. kiistakysymykseen Jehovan ja Saatanan välillä. Jehovan todistajien teologian mukaan Saatana herjaa Jehovaa ja kiistää ihmisten nuhteettomuuden. Sinun pitää sen tähden antaa Jumalalle materiaalia, jotta Jehova voisi vastata Perkeleelle! Entä jos mokaat? Onko Jehovan päivä pilalla?
Kysymys on lopulta uskonnon ja evankeliumin erosta. Uskonnon ideanahan on saada Jumalan hyväksyntä teoilla ja suorittamalla. Evankeliumi sen sijaan lahjoittaa pelastuksen - koska Jumala vain on sellainen. Hän ei anna mahdollisuutta ihmiselle ostaa suhdetta häneen. Tätä pelastuksen ulottuvuutta kuvaa uudesti syntymisen käsite. Ajatus on analoginen biologisen syntymisen kanssa: kukaan ei voi avittaa omaa syntymistään.
Todistajan osana on siis osoittautua tosi palvojaksi, ei pelkäksi tavalliseksi kristityksi, vaan tosi kristityksi. Näin Jehovan sydän iloitsee ja Saatana joutuu häpeään. Jehova on tyytymätön, jos todistaja ei onnistu antamaan kunnollista todistusta Pomostaan. Tällöinhän Herjaaja voisi todeta ihmisessä - Jumalan luomistyössä - olevan jotain vikaa. Pieni ihminen joutuu näin mukaan kosmiseen taisteluun Jumalan ja henkivaltojen välillä.
Sääliksi käy niitä todistajia, jotka ovat luonteeltaan herkkiä tai kärsivät alemmuuden tunteesta. Toisilta puuttuu kokemus ehdottomasta rakkaudesta. Uskoisin tällaisten julistajien olevan alttiita erilaisille mielenterveyden ongelmille. Armon evankeliumi on jotain ihan muuta kuin uskontoa. Sen logiikkaan ei kuulu ansaitseminen. Eihän lapsen tarvitse ansaita asemaansa lapsena perheessä. Rakastavat vanhemmat rakastavat pyytettä, ilman ehtoja.
Teologisesti oppi pelastettujen kahdesta ryhmästä on hyvin vahingollinen Vartiotorniin uskoville. Käytännössä "suuri joukko" on orjan asemassa, koska lapseus on varattu voidelluille. Tästä seuraa ankara ja työteliäs uskonto, jossa pääasia on ilahduttaa Jehovan - ja hallintoelimen - sydän olemalla oikein hyvä ja nöyrä, sellainen, josta Jumala voi olla ylpeä. Rakkaudesta tulee ehdollista; jos et täytä vaatimuksia, joudut hylätyksi. Vartiotornin Jumala on hylkäävä jumala.
Hengellinen väkivalta onkin pitkälti siinä, että joku ihminen katsoo voivansa sanoa, mihin tasoon ihmisen pitäisi yltää pyhityselämässään. Kuka ihminen voi tietää toisen sydämen? Tai ihmisen lähtökohdat, ja kaikki elämän erilaiset kokemukset? Jehovan todistajat sanovat mieluusti, etteivät he tuomitse ketään. Ihmisinä se voi pitää monien kohdalla paikkansa. Järjestön teologia on kuitenkin kova ja karu, koska ihmiselle kasataan siinä aivan kohtuuton kuorma kannettavaksi.
Mitä tehdä kun Syyttäjä syyttää ja herjaa? Todistajat pyrkivät oikein kovasti ponnistelemaan, jotteivät antaisi lisää aiheita pilkkaan. Kristitty voisi levätä ja todeta: " Antaa kahlekoiran haukkua. Jumala on antanut vastauksen puolestani. Kiista on voitettu jo 2000 vuotta sitten"
Hyvä isä iloitsee lapsestaan, koska tämä on hänen ainutlaatuinen lapsensa. Aito vanhemmuus ei ikinä hylkää. Asema lapsena säilyy vaikka tila voi muuttua. Tottelematonkin lapsi pysyy lapsena. Olisiko Taivaallinen Isä erilainen? Vartiotornin pitäisi ensin edes myöntää, että muutkin ovat lapsia kuin ns. voidellut. Vasta sen jälkeen se voi - toivottavasti - alkaa muodostaa terveempää näkemystä pelastuksesta.
Sananlaskut 27:11 on jae, jonka todistajat osaavat ulkoa, koska kyseinen kohta on yksi heidän useimmiten lainaamistaan raamatunjakeista. Kristikunnassa ani harva muistaisi, mitä siinä sanotaan. Miksi kohta on niin tärkeä todistajille? Koska se liitetään heidän kirjallisuudessaan säännönmukaisesti ns. kiistakysymykseen Jehovan ja Saatanan välillä. Jehovan todistajien teologian mukaan Saatana herjaa Jehovaa ja kiistää ihmisten nuhteettomuuden. Sinun pitää sen tähden antaa Jumalalle materiaalia, jotta Jehova voisi vastata Perkeleelle! Entä jos mokaat? Onko Jehovan päivä pilalla?
Kysymys on lopulta uskonnon ja evankeliumin erosta. Uskonnon ideanahan on saada Jumalan hyväksyntä teoilla ja suorittamalla. Evankeliumi sen sijaan lahjoittaa pelastuksen - koska Jumala vain on sellainen. Hän ei anna mahdollisuutta ihmiselle ostaa suhdetta häneen. Tätä pelastuksen ulottuvuutta kuvaa uudesti syntymisen käsite. Ajatus on analoginen biologisen syntymisen kanssa: kukaan ei voi avittaa omaa syntymistään.
Todistajan osana on siis osoittautua tosi palvojaksi, ei pelkäksi tavalliseksi kristityksi, vaan tosi kristityksi. Näin Jehovan sydän iloitsee ja Saatana joutuu häpeään. Jehova on tyytymätön, jos todistaja ei onnistu antamaan kunnollista todistusta Pomostaan. Tällöinhän Herjaaja voisi todeta ihmisessä - Jumalan luomistyössä - olevan jotain vikaa. Pieni ihminen joutuu näin mukaan kosmiseen taisteluun Jumalan ja henkivaltojen välillä.
Sääliksi käy niitä todistajia, jotka ovat luonteeltaan herkkiä tai kärsivät alemmuuden tunteesta. Toisilta puuttuu kokemus ehdottomasta rakkaudesta. Uskoisin tällaisten julistajien olevan alttiita erilaisille mielenterveyden ongelmille. Armon evankeliumi on jotain ihan muuta kuin uskontoa. Sen logiikkaan ei kuulu ansaitseminen. Eihän lapsen tarvitse ansaita asemaansa lapsena perheessä. Rakastavat vanhemmat rakastavat pyytettä, ilman ehtoja.
Teologisesti oppi pelastettujen kahdesta ryhmästä on hyvin vahingollinen Vartiotorniin uskoville. Käytännössä "suuri joukko" on orjan asemassa, koska lapseus on varattu voidelluille. Tästä seuraa ankara ja työteliäs uskonto, jossa pääasia on ilahduttaa Jehovan - ja hallintoelimen - sydän olemalla oikein hyvä ja nöyrä, sellainen, josta Jumala voi olla ylpeä. Rakkaudesta tulee ehdollista; jos et täytä vaatimuksia, joudut hylätyksi. Vartiotornin Jumala on hylkäävä jumala.
Hengellinen väkivalta onkin pitkälti siinä, että joku ihminen katsoo voivansa sanoa, mihin tasoon ihmisen pitäisi yltää pyhityselämässään. Kuka ihminen voi tietää toisen sydämen? Tai ihmisen lähtökohdat, ja kaikki elämän erilaiset kokemukset? Jehovan todistajat sanovat mieluusti, etteivät he tuomitse ketään. Ihmisinä se voi pitää monien kohdalla paikkansa. Järjestön teologia on kuitenkin kova ja karu, koska ihmiselle kasataan siinä aivan kohtuuton kuorma kannettavaksi.
Mitä tehdä kun Syyttäjä syyttää ja herjaa? Todistajat pyrkivät oikein kovasti ponnistelemaan, jotteivät antaisi lisää aiheita pilkkaan. Kristitty voisi levätä ja todeta: " Antaa kahlekoiran haukkua. Jumala on antanut vastauksen puolestani. Kiista on voitettu jo 2000 vuotta sitten"
Hyvä isä iloitsee lapsestaan, koska tämä on hänen ainutlaatuinen lapsensa. Aito vanhemmuus ei ikinä hylkää. Asema lapsena säilyy vaikka tila voi muuttua. Tottelematonkin lapsi pysyy lapsena. Olisiko Taivaallinen Isä erilainen? Vartiotornin pitäisi ensin edes myöntää, että muutkin ovat lapsia kuin ns. voidellut. Vasta sen jälkeen se voi - toivottavasti - alkaa muodostaa terveempää näkemystä pelastuksesta.