Ykseyttä vai totalitarismia?

Jehovan todistajien oppien lähempää tarkastelua

Valvoja: Moderaattorit

Oraakkeli
Viestit: 49
Liittynyt: 15.11.2015 21:29

Ykseyttä vai totalitarismia?

Viesti Kirjoittaja Oraakkeli »

Jehovan todistajat ovat ylpeitä ykseydestään. Ykseys on Vartiotornin mielestä tosi palvonnan tuntomerkki. Kokemukseni pohjalta arvioisin monen todistajan pitävän juuri keskinäistä ykseyttä yhtenä suurimpana todisteena, että vain järjestöllä on totuus. Ajatus siitä, että Jumala voisi käyttää kristikunnan kirkkoja tuntuu todistajasta mahdottomalta. Hän ihmettelee vilpittömästi: Jehova on järjestyksen Jumala. Miten Jehova voisi liittää pyhän nimensä hajanaiseen kristikuntaan, joka jakautuu lukuisiin tunnustuskuntiin ja herätysliikkeisiin, jotka ovat keskenään niin eri mielisiä?

Käsittelen lyhyesti kolmea ykseyteen olennaisesti liittyvää piirrettä, joiden avulla pyrin osoittamaan, että järjestön oppi ja toiminta ovat pitkälti kristilliseksi ykseydeksi naamioitua uskonnollista totalitarismia.
1. Ykseyden suhde vapauteen.
2. Ykseys Kristuksen ruumiissa.
3. Ykseys Jumalassa.

Ykseyden ja vapauden välillä on jännite. Se, miten jäsennämme niiden suhteen, vaikuttaa ratkaisevasti, miten ymmärrämme ykseyden luonteen. Pitäisikö ykseys luoda vapauden kustannuksella vai onko vapaus niin tärkeää, että ykseys voi kärsiä? Tulisiko kristillinen vapaus ymmärtää konkreettisena vai jonkinlaisena henkisenä asiana? Onko ykseys samojen asioiden tekemistä samalla tavalla, vai tulisiko se käsittää enemmän "sydämen yhteytenä"?

Raamatussa Paavali käsittelee näitä kysymyksiä opetuskirjeissään. Keskeisimpiin teksteihin kuuluvat ainakin nämä kolme lukua: Room.14, 1.Kor.10 ja Kol.2.

Yllämainittujen kohtien perusteella voidaan tehdä ainakin seuraavat johtopäätökset: Ensiksi, kristillinen ykseys luodaan vapauden perustalle, ei vapauden hinnalla. Toiseksi, kristillinen vapaus on konkreettista ja ykseys enemmän sydämen tasolla. Vartiotorni voisi ehkä periaatteessa sanoa tähän "aamen", mutta käytännössä järjestön systeemissä vapaus ja ykseys ymmärretään päinvastaisesti. Ykseys on konkreettista yhdenmukaisuutta, sääntöjen orjallista tottelemista, sen sijaan vapaus käsitetään enemmän abstraktilla tavalla, kuten vapautena "helvetin pelosta". Summatakseni: järjestö luo ykseyden vapauden kustannuksella.

Huomionarvoista on sekin, että Paavali havainnollistaa uuden liiton vapautta juhlapäivien vietolla. Room.14:5:n mukaan toinen kristitty päättää viettää juhlapäivää, kun taas toinen päättää olla viettämättä. Hallintoelimen mukaan kukaan tosi kristitty ei saisi viettää joulua, syntymäpäiviä jne. Raamatun viesti on kuitenkin täysin toinen. Ei ole uskottavaa rajoittaa Paavalin teologiaa koskemaan pelkästään lakiliiton alaisia juutalaisia juhlia, vaan se on selvästikin ymmärrettävä laajemmassa kontekstissa.

Paavalin sanoman ydin on: Eläkää ykseydessä, koska olette vapaita! Älkää palatko enää orjuuteen, samalla kun käytätte vapautta vastuullisesti, rakkaudessa.

Missä ykseyden on määrä ilmentyä? Seurakunnassa eli Kristuksen ruumiissa. Se, mikä Kristuksen ruumis on, vaikuttaa ratkaisevasti siihen, missä ymmärrämme ykseyden näkyvän käytännössä. Jehovan todistajille Kristuksen ruumis on käytännössä heidän järjestönsä. ( tarkasti ottaen Vartiotorni opettaa sen koostuvan 144000:sta, joista kaikki ovat luonnollisesti todistajia. )

Eksklusiivinen kirkko-oppi johtaa ekslusiiviseen ykseyden harjoittamiseen. Ykseys toteutuu vain veljien kesken, ja kun kaikki veljet on koottu vuodesta 1914 lähtien yhden järjestön sisäpuolelle, ei todistajan tarvitse miettiä, miten rakentaa ykseyttä helluntailaisten tai katolilaisten kanssa.

Itse ymmärrän Kristuksen ruumiin olevan seurakunta, johon kuuluvat kaikki Kristuksen veljet - riippumatta kirkkokunnasta. Yksin Kristus tuntee sen rajat - ihminen kun ei voi tietää, kuka on Kristuksen oma. Aitoa kristillistä ykseyttä on siellä, missä esimerkiksi kristillistä ekumeniaa tehdään erilaisin tavoin. Yksi käytännön esimerkki yhteistyöstä on "Operaaatio Joulun Lapsi" -kampanja. Joka joulu lähtee Suomesta rekka-autojen mukana kymmeniätuhansia lahjapaketteja Euroopan köyhimmille lapsille. Jehovan todistajia ei näissä talkoissa näy. He ovat ykseydessä omassa pienessä piirissään.

Kolmas, - kaikkein tärkein - ulottuvuus on Jumalan ykseys. Ykseyden raamatullinen sisältö palautuu lopulta aina Jumalan olemukseen asti. Jehovan todistajille Jumala on perimmäinen ykseys, yksi persoona. Kristityille perimmäinen todellisuus näyttäytyy erilaisena, monisärmäisempänä. Jumala on moneus ykseydessä, yhteys erilaisuudessa. Teologian kielelle käännettynä, Jumala on Kolminaisuus tai Kolmiykseys.

Erilaiset jumalakäsitykset johtavat erilaisiin käytännön seurakuntaelämän sovelluksiin. Todistajien jumalakäsitys saa aikaan valtaan alistumisen korostamista ja erilaisuuden karsimista. Ihanteena on toimia ulospäin yksimielisesti, vaikka sydän olisi eri mieltä. Ykseydestä tulee teatteria, jossa jokaiselle julistajasta hallintoelimeen on oma roolinsa, kun Jumalan suvereenius saatetaan kunniaan jumalattoman maailman ja enkelien katsellessa näytelmää.

Kristillinen seurakunta arvostaa dialogia, koska Kolmiykseys on persoonien dialogi. Erilaisuuden arvostaminen on aitoa, koska Jumalassa on ikuinen persoonien kommunikointi. Siksi samaa kristillistä tarinaa voi kertoa erilaisin tavoin, kunhan kertomuksen ydin - evankeliumi -ei muutu.

Erilaiset seurakunnat heijastavat eri tavoin Jumalan olemuksen eri puolia. Se, mikä näyttäytyy todistajille eripurana voi olla kristityille rikasta monimuotoisuutta. Jos Suomessa ehtoollisella on harras tunnelma, Afrikassa se on tanssin ja äänekkään ylistämisen juhla. Erilaiset tunnustuskunnat traditioineen mahdollistavat maailmanlaajuisen Kristuksen ruumiin kaikkien jäsenten koko lahjojen ja potentiaalin esiin tulemisen.

Tosin, onhan ihan oikeaa riitaa ja taistelua aina kristittyjen joukkoon mahtunut - jo alkuseurakunnan aikana. Paavali tiesi mitä puhui; vapaus muodostaa kovan haasteen syntisten ihmisten ykseydelle.

Kristillisestä näkökulmasta todistajien ykseys on totalitarismia, pakotettua ykseyttä. Se ei perustu aitoon vapauteen ja sydämen haluun totella. Jehovan todistajan on pakko alistua, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Tässä ei ole mitään erityisen ainutlaatuista. Onhan maailmassa muitakin lahkoja, jotka ovat yhtä yksimielisiä. Niin historia kuin nykyinen aika tuntee monia sekä uskonnollisia että poliittisia liikkeitä, jotka ovat pystyneet luomaan ykseyden - väkivallalla.
Polyester
Viestit: 2972
Liittynyt: 11.05.2007 22:11

Re: Ykseyttä vai totalitarismia?

Viesti Kirjoittaja Polyester »

Oraakkeli kirjoitti:Jehovan todistajat ovat ylpeitä ykseydestään. Ykseys on Vartiotornin mielestä tosi palvonnan tuntomerkki. Kokemukseni pohjalta arvioisin monen todistajan pitävän juuri keskinäistä ykseyttä yhtenä suurimpana todisteena, että vain järjestöllä on totuus. Ajatus siitä, että Jumala voisi käyttää kristikunnan kirkkoja tuntuu todistajasta mahdottomalta. Hän ihmettelee vilpittömästi: Jehova on järjestyksen Jumala. Miten Jehova voisi liittää pyhän nimensä hajanaiseen kristikuntaan, joka jakautuu lukuisiin tunnustuskuntiin ja herätysliikkeisiin, jotka ovat keskenään niin eri mielisiä?
Silti Jehovan todistajien tulkinnankin mukaan oli lähes 2000 vuoden aikakausi apostolien ja Russellin välillä, jolloin yksikään ryhmä ei ollut monopoliasemassa ainoan oikean totuuden suhteen, vaikka esim. valdolaiset ja Luther on mainittu myönteisessä valossa. Jostain syystä tuo näkemys kristillisen seurakunnan hajanaisuudesta ei kuitenkaan kelpaa nykyään (no syyhän on tietysti se, että Vartiotornin sanoma pitää viedä maan ääriin).
Summatakseni: järjestö luo ykseyden vapauden kustannuksella.
Tämä on varsin hyvin summattu. Jehovan todistajien uskonto on vanhatestamentillisen lakihenkinen, jos ei pahempaa. Jehova on järjestyksen Jumala. Heiljah!
Huomionarvoista on sekin, että Paavali havainnollistaa uuden liiton vapautta juhlapäivien vietolla. Room.14:5:n mukaan toinen kristitty päättää viettää juhlapäivää, kun taas toinen päättää olla viettämättä. Hallintoelimen mukaan kukaan tosi kristitty ei saisi viettää joulua, syntymäpäiviä jne. Raamatun viesti on kuitenkin täysin toinen. Ei ole uskottavaa rajoittaa Paavalin teologiaa koskemaan pelkästään lakiliiton alaisia juutalaisia juhlia, vaan se on selvästikin ymmärrettävä laajemmassa kontekstissa.
Varhaisille kristityille oli kai vaikea paikka palvoa sellaisia jumalia, jotka heidän käsityksensä mukaan olivat epäjumalia, mutta jos juhlaan ei tällaista liittynyt, se kai oli omantunnon kysymys. Opettaahan Vartiotornikin, että ei tarvitse olla kohtuuttoman huolissaan jonkin tavan alkuperästä, jos siihen ei nykyään liitetä mitään pakanallista - he vain eivät noudata omaa opetustaan johdonmukaisesti.
Missä ykseyden on määrä ilmentyä? Seurakunnassa eli Kristuksen ruumiissa. Se, mikä Kristuksen ruumis on, vaikuttaa ratkaisevasti siihen, missä ymmärrämme ykseyden näkyvän käytännössä. Jehovan todistajille Kristuksen ruumis on käytännössä heidän järjestönsä. ( tarkasti ottaen Vartiotorni opettaa sen koostuvan 144000:sta, joista kaikki ovat luonnollisesti todistajia. )
Kristuksen ruumiiseen on Jehovan todistajien tulkinnan mukaan kuulunut 1. vuosisadan kristittyjä, uskollisia läpi vuosisatojen ja sen jälkeen raamatuntutkijoita ja jehovantodistajia. Ei tarvita korkeampaa matematiikkaa toteamaan, että 144000 on tullut täyteen jo moneen kertaan näilläkin kriteereillä. Lisäksi voi ihmetellä, miksi Anthony Morris III ja Stephen Lett saavat olla Jeesuksen veljiä, vaikka moni fiksumpi ja vaatimattomampi ei saa.
Itse ymmärrän Kristuksen ruumiin olevan seurakunta, johon kuuluvat kaikki Kristuksen veljet - riippumatta kirkkokunnasta. Yksin Kristus tuntee sen rajat - ihminen kun ei voi tietää, kuka on Kristuksen oma. Aitoa kristillistä ykseyttä on siellä, missä esimerkiksi kristillistä ekumeniaa tehdään erilaisin tavoin. Yksi käytännön esimerkki yhteistyöstä on "Operaaatio Joulun Lapsi" -kampanja. Joka joulu lähtee Suomesta rekka-autojen mukana kymmeniätuhansia lahjapaketteja Euroopan köyhimmille lapsille. Jehovan todistajia ei näissä talkoissa näy. He ovat ykseydessä omassa pienessä piirissään.
Myös ajatus "toinen otetaan, toinen jätetään" ainakin minun korvaani kuulostaa siltä, ettei eroa näe päällepäin, vaan ainoastaan korkeampi taho sen tietää.
Teologian kielelle käännettynä, Jumala on Kolminaisuus tai Kolmiykseys.
Nimenomaan teologian kielellä näin, mutta useimmille kristityille Jumala taitaa kuitenkin tarkoittaa Isää ja Jeesus on hänen Poikansa.
Kristillinen seurakunta arvostaa dialogia, koska Kolmiykseys on persoonien dialogi. Erilaisuuden arvostaminen on aitoa, koska Jumalassa on ikuinen persoonien kommunikointi. Siksi samaa kristillistä tarinaa voi kertoa erilaisin tavoin, kunhan kertomuksen ydin - evankeliumi -ei muutu.
Erilaisuuden arvostaminen juontanee juurensa kuitenkin jostain ihan muusta kuin tiukasta monoteismista vs. kolmiyhteisestä monoteismistä. Jehovan todistajien kaltaista totalitarismia esiintyy käsittääkseni myös kolmiyhteiseen Jumalaan uskovissa porukoissa.
Kristillisestä näkökulmasta todistajien ykseys on totalitarismia, pakotettua ykseyttä. Se ei perustu aitoon vapauteen ja sydämen haluun totella. Jehovan todistajan on pakko alistua, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Tässä ei ole mitään erityisen ainutlaatuista. Onhan maailmassa muitakin lahkoja, jotka ovat yhtä yksimielisiä. Niin historia kuin nykyinen aika tuntee monia sekä uskonnollisia että poliittisia liikkeitä, jotka ovat pystyneet luomaan ykseyden - väkivallalla.
Ykseys ei itsessään ole kovin erikoinen saavutus. Ihminen on peloteltuna ja pakotettuna lammas, kaikissa totalitaarisissa systeemeissä.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Ykseyttä vai totalitarismia?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Oraakkeli kirjoitti:Tulisiko kristillinen vapaus ymmärtää konkreettisena vai jonkinlaisena henkisenä asiana?
Kristillisiä vapauksia lienee yhtä monta erilaista kuin on uskonnollisia koulukuntiakin. Yleinen perusvire lienee se, että ko. vapaus onkin pohjimmiltaan alistumista UT:n kristillisyyteen, jota sitten esiintyy tuhansina erilaisina versioina. Osa enemmän henkispainotteista ja ääripäät uskonnollisia kultteja. Yhteistä kaikille on eriasteinen tunne siitä, että nimenomaan jokaisella on tyylipuhtain kristillinen vapaus.
Onko ykseys samojen asioiden tekemistä samalla tavalla, vai tulisiko se käsittää enemmän "sydämen yhteytenä"?
Ykseys soinnahtaa mun korvaan ensisijaisesti uskonnollisena tai muuna totalitaarisena sanana, siinä missä totuus-sanakin. Seuraavaksi tulee mieleen mr. G Orwellin kirja Vuonna 1984, jossa ykseyttä on kuvattu hyvin yksityiskohtaisin käytännön esimerkein.
Raamatussa Paavali käsittelee näitä kysymyksiä opetuskirjeissään. Keskeisimpiin teksteihin kuuluvat ainakin nämä kolme lukua: Room.14, 1.Kor.10 ja Kol.2.
Noita lukiessa kannattaa pitää mielessä kirjoitusajankohdan tilanne. Pohjalla oli paimentolaisten vanhat tarut, joita uskonpuhdistaja tuli tuulettamaan, siihen kuului osana paluulupaus Raamatun UT:n kirjoitusajankohdan tienoilla. Se, mitä Paavali opetti Jeesuksen paluun ajankohdasta ei liene tarpeen toistaa.
Yllämainittujen kohtien perusteella voidaan tehdä ainakin seuraavat johtopäätökset:
Lisäksi on pakko päätellä, että kristillinen vapaus on kuolleen hevosen piiskaamista, sitä samaa, jota se on ollut jo noin 2000 vuotta. Kaikki tähän käsittelyssä olevaan vapauteen kiinteästi liitetyt lupaukset valuivat hukkaan kauan sitten, ainakin minusta se on merkittävä näkökohta kristillisestä ykseydestä puhuttaessa. Sillä ei ole eroa onko Jeesus palannut jo useamminkin, vaiko vielä odotuksella.
Vastaa Viestiin