Sivu 2/4

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 30.08.2018 08:42
Kirjoittaja Ariadna
Oraakkeli kirjoitti:Raamattu halutaan rinnastaa lähtökohtaisesti muihin pyhinä pidettyihin kirjoihin, vaikkapa Koraaniin tai Bhagavadgitaan niin apokryfit voivat olla silloin kanonisten kirjojen kanssa tutkimuksen suhteen samalla viivalla.
Pysytään nyt vain Ut:n varhaisten kirjoitusten joukossa, josta hebr.evan on yksi mielenkiintoisimmista koska sen juuret yltävät Jeesuksen arameankielisiin opetuslapsiin.
Mitä Pyhään Henkeen tulee, en usko, että kielitieteellinen näkökulma on oleellinen.
Käsitteenä sukupuoli kuitenkin määrittelee ymmärryksemme, muutenhan sitä ei olisi kirjoituksissa määritelty.
Ratkaiseva seikka on jälleen Raamatun status.Puhummeko Jumalan sanasta vai pelkästä ihmisten kirjoittamasta kirjakokoelmasta? Lähtökohtamme määrittelee sitten pitkälti sen, tulkitsemmeko Raamattua pelkästään uskonnonhistoriallisesta näkökulmasta vai näemmekö Raamatussa jumalallisen tarinan.

Raamattuun sisältyvät kaikki kirjeet ovat ihmisten kirjoittamia ja ihmisten siihen valitsemia, vastaavalla tavalla kun todistajat julkaisevat näkemyksiään hallintoelimen yhteisellä päätöksellä.
VT:n osalta kokoelman hyväksyi juutalainen papisto ja Ut:n osalta filosofia koulutuksen saaneet kirkkoisät.
Tarinan näkökulmasta Pyhän Hengen vuodattaminen helluntaina sopii pelastustarinaan mielestäni oikein hyvin.
Huomaa, että se kirjoitusten mukaan annettiin juutalaisille Jeesuksen seuraajille, julkistaen samalla hengen siirtyneen papistosta kansan pariin.
Pointtihan on se, että Kristuksen sovittavan työn kautta asema Jumalan lapsina tuli mahdolliseksi syntisille ihmisille.
Tuo henkilökohtainen syntikäsite on varsin myöhäinen, aiemmin se oli kollektiivinen Israelin kansan taakka
Siten Pyhä Henki astuu tarinaan juuri oikeana ajankohtana, helluntaina, todistamaan lapsen asemasta
.

Jumalan hengen sanotaan kyllä toimineen vastaavasti Vt:n aikanakin joten mitään tyrmäävää uutuutta se ei ollut. mm. 1.Sam 10:10, 2:aik. 15:1 2, 2.Aik.20:14 Herran Henki tuli seurakunnan keskellä Jahasieliin jne.

Samasta Jumalan Hengestä Puhuu myös Paavali kun hän mainitsee omaavansa Jumalan Hengen. Room.8:14, 1.Kor.2:11, 1.Kor.3:16, 1Kor.6:19
Pyhä Henki on kuin tuuli. Et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. (Joh.3:8.) Onko tässä sitten johdonmukaisuutta?
Noinkin voi sanoa kun naisesta/feminiinistä ei ota selvää kukaan, taitaa päteä taivaalliseenkin.

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 30.08.2018 10:30
Kirjoittaja Markku Meilo
Oraakkeli kirjoitti:Itse lähtisin siitä, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen pelastuu.
Kaikenlainen usko Jeesukseen edellyttää melkoista uskonnollista akrobatiaa, mm. Jeesuksen paluulupauksen ohittamisen tai sen meriselittelyn.
Perimmäisessä todellisuudessa, Jumalassa, yhdistyy moneus ja ykseys.
Samoin yhdistävä tekijä on se, ettei noista yläkerran voimista ole sitä pienintäkään osoitusta edes kuuluisan virheellisen väitteen sinapinsiemennen verran. Uskonnolliselta taholta tuntuu ajateltavan, että asia kuittaantuu pelkillä toistuvilla väitteillä.
Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, Kolminaisuudesta ei oikeastaan pitäisi ajatella liian opillisesti.
Sama koskenee monia uskonnon keskeisiä asioita sekä Raamatun luotettavuutta.
Itse en lähde rakentamaan apokryfisinä pidettyjen evankeliumien varaan...
Niin kauan kun Raamatun jumalan olemasaoloa ei ole osoitettu, niin kaikki tähän liitetty uskonnollinen kirjallisuus on tasan samalla viivalla. Ensimmäisen vuosisadan porukka ei karsastanut apokryfikirjoja. Maininta siitä, että kaikki kirjoitukset ovat henkeytettyjä ja hyödyllisiä viittaa sen ajan Septuagintaan, joka sislsi myös apokryfikirjoja, joista mm. Jeesus otti lainauksia. Jos nyt ei sitten hyväksy noita Septuagintan apokryfikirjoja, niin se osoittaa millaisissa kantimissa Raamatun sisällön valinta on ollut ja on edelleen.
...mutta ymmärrän toki, että jos Raamattu halutaan rinnastaa lähtökohtaisesti muihin pyhinä pidettyihin kirjoihin, vaikkapa Koraaniin tai Bhagavadgitaan niin apokryfit voivat olla silloin kanonisten kirjojen kanssa tutkimuksen suhteen samalla viivalla.
Itse en näe Raamatun sisällössä mitään sen ihmeellisempää kuin vaikka Kalevalassamme. Luomiskertomus ja siinä kuvaillun maan muoto on vanhaa paimentolaisharhaa ja lainaa naapureilta, kuten on vedenpaisumus sekä erämaavaellus. Kun noin merkittävät asiat ovat ikivanhaa kuvitelmaa, niin Raamattu on samalla viivalla Kalevalamme kanssa
Puhummeko Jumalan sanasta vai pelkästä ihmisten kirjoittamasta kirjakokoelmasta?
Ihmiskirjoittajien osuus on ainoa, joka on osoitettu. Jumalalllista tarinaa tarjoavat ovat pitkään olleet vuorossa, mutta mitään ei kuulu eikä näy.
Pyhä Henki on kuin tuuli. Et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. (Joh.3:8.) Onko tässä sitten johdonmukaisuutta?
Miksi Raamatun olettaisi olevan johdonmukainen kun sen sisältö on valittu kirjoitusten käytön ja niistä riitelyn perusteella?
On uskottavaa ajatella, että Jumalassa on sellaisia ulottuvuuksia, jotka tuntuvat meistä ihmisinä kummallisilta.
Jumalat ovat jumalia juuri siksi, että niihin ihminen on ladannut sellaisia ulottuvuuksia, joiden avulla ihminen on kyennyt hallitsemaan kanssaihmisiään.
Tuntuu huojentavalta, kun Jumala on suurempi kuin oma järkeni.
Minä taas huojennuin kun pääsin irti luulosta kyseiseen entiteettiin. Huojentumisen merkittävä osa oli elinikäisten ja usein toistuneiden uskonnollisten painajaisten päättyminen noin kahdessa viikossa, kahteen vuosikymmenneen minulla on äkkiä ajatellen ollut noin puoli tusinaa painajaista, yksikään ei ole ollut sisällöltään uskonnollinen.

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 30.08.2018 19:38
Kirjoittaja Kaarmis
Tarinan näkökulmasta Pyhän Hengen vuodattaminen helluntaina sopii pelastustarinaan mielestäni oikein hyvin.
Minusta myös, aika lailla samaan tapaan kuin Nuhanenä Tuhkimoon.

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 30.08.2018 23:34
Kirjoittaja Oraakkeli
Ariadna kirjoitti:Käsitteenä sukupuoli kuitenkin määrittelee ymmärryksemme, muutenhan sitä ei olisi kirjoituksissa määritelty.


Ymmärrän niin, että Kolminaisuuden kuva on ydinperhe. Jumala ei ole perhe, mutta voinemme sanoa Jumalan olevan kuin perhe. Luomisen yhteydessä Jumalan moneus ykseydessä tulee vihjauksenomaisesti jo ilmi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme---ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi". ( 1.Moos.1:26,27).

Muistetaan myös se, että Jeesuksen mukaan mies liittyy vaimoonsa ja he eivät enää ole kaksi vaan yksi.Tässä on raamatullinen esimerkki, miten "yksi" voi sisältää enemmän kuin vain yhden persoonan Raamatussa. No, mitä siitä seuraa kun kahdesta tulee yhtä lihaa? Rakkauden yhteydestä syntyy kolmas persoona, isän ja äidin lapsi. Mielenkiintoista kyllä, Pyhää Henkeä sanotaankin Raamatussa sekä Jumalan Hengeksi että myös Pojan Hengeksi. (Esim. Room.8:9).

Minua kiehtoo kirkkoisä Augustinuksen tapa ymmärtää Kolminaisuus persoonien suhteiden kautta, jossa Pyhä Henki ymmärretään rakkauden personoitumaksi. Voisiko sanoa niin, että Isän ja Pojan yhteys ja rakkaus konkretisoituu Pyhän Hengen persoonassa. Tämä ainakin sopisi hyvin ajatukseen ydinperheen kolmoissidoksesta (isä, äiti, lapsi) kolminaisuuden kuvana.
Polyester kirjoitti:Melko opillista se tuntuu olevan, jos kolminaisuus pitää nähdä Raamatussa ja vakaasti uskoa, tai muuten. Minun on nykyään vaikea ymmärtää, miksi kolminaisuuteen uskominen tai ei-uskominen on kristityille kiistan aihe. Mitä käytännön merkitystä tuolla kysymyksellä on? Kilpailisivat oikean opin sijaan siitä, kuka tekee eniten hyviä tekoja.


Ei siitä verissä päin varmasti pitäisikään kiistellä. Tärkeä asia Kolminaisuus teologisesti sen sijaan on, koska kysymys on perimmäisestä todellisuudesta. Kolminaisuus tarkoittaa ikuista persoonien välistä rakkautta. Minulle usko Kolmiyhteiseen Jumalaan oikeastaan tarkoittaa uskoa ikuiseen rakkauteen. Tietysti kuka tahansa - Jehovan todistajakin - voi sanoa samoin. Todistaja tai muslimi ei kuitenkaan pysty perustelemaan käsitystään kuten kristitty pystyy.

Ai mitä käytännön merkitystä? Muistetaan, että vallan ja rakkauden suhde Jumalan olemuksessa on näissä teologioissa aivan erilainen. Se ei jää pelkäksi teoriaksi, kun toiset korostavat Jumalan suvereeniutta ja valtaa ja toiset Jumalan itsensä antavaa rakkautta. Teoriat siirtyvät monin tavoin käytännön tapoihin toteuttaa ihmisten yhteiselämää niin yhteiskunnassa, uskonnollisissa yhteisöissä ja lopulta myös kotona.

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 31.08.2018 00:03
Kirjoittaja Polyester
Oraakkeli kirjoitti:Ei siitä verissä päin varmasti pitäisikään kiistellä.
On kuitenkin kiistelty, eikä pelkästään pää veressä. Henkiset traumat ja sorsimiset vielä siihen kaupan päälle. Kristinuskon kohdalla tulee vähän sama mieleen kuin kommunismin: jos kaikki käytännön toteutukset tuppaavat epäonnistumaan, voisiko vika sittenkin olla itse ideologiassa? Niin kaunis kuin se joiltain osin onkin.
Tärkeä asia Kolminaisuus teologisesti sen sijaan on, koska kysymys on perimmäisestä todellisuudesta. Kolminaisuus tarkoittaa ikuista persoonien välistä rakkautta. Minulle usko Kolmiyhteiseen Jumalaan oikeastaan tarkoittaa uskoa ikuiseen rakkauteen.
Mikäpä siinä, mutta miksei yksipersoonainen Jumalakin voisi yhtä hyvin osoittaa rakkautta luomakuntaansa kohtaan? Voidaan myös kysyä, että jos jokainen kolminaisuuden persoona on itsessään kaikkivaltias, mihin he tarvitsisivat toisiaan ja miksi heidän pitäisi toisiaan jotenkin täydentää?
Tietysti kuka tahansa - Jehovan todistajakin - voi sanoa samoin. Todistaja tai muslimi ei kuitenkaan pysty perustelemaan käsitystään kuten kristitty pystyy.
Ei nyt liity suoraan rakkausteemaan, mutta olen joskus miettinyt, että jos harjoustehtävänä tai vaikkapa vedonlyönnin takia pitäisi yrittää todistaa kristinusko oikeammaksi kuin islam, tai sama toisin päin, en kumpaankaan keksisi mitään.
Ai mitä käytännön merkitystä? Muistetaan, että vallan ja rakkauden suhde Jumalan olemuksessa on näissä teologioissa aivan erilainen. Se ei jää pelkäksi teoriaksi, kun toiset korostavat Jumalan suvereeniutta ja valtaa ja toiset Jumalan itsensä antavaa rakkautta. Teoriat siirtyvät monin tavoin käytännön tapoihin toteuttaa ihmisten yhteiselämää niin yhteiskunnassa, uskonnollisissa yhteisöissä ja lopulta myös kotona.
Minun nähdäkseni tuo teologian kehittyminen ei ole käytännön toimintaa auttanut. Kun juutalaisten kuninkaasta tuli ylösnoussut puolijumala ja sittemmin Jumala, ei seuraajien moraali siitä sen korkeammaksi muuttunut. Oikeastaan päin vastoin, sillä kaikkein pahimmat asiat tehtiin sitten, kun teologia oli saatu valmiiksi.

Toisaalta täytyy mielihyvin todeta, että kirkko on kasvanut, vaikkakin valistusaatteen ym. avittamana tai pakottamana. Taikauskoisesta maailmanlopun liikkeestä on kasvanut lähes humaani yhteiskunnallinen toimija, joka hyväksyy tieteen tulokset jopa pyhien kirjojensa tutkimisen osalta.

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 31.08.2018 01:01
Kirjoittaja Markku Meilo
Oraakkeli kirjoitti:...koska kysymys on perimmäisestä todellisuudesta.
Tällainen perimmäinen todellisuus on kaukana reaalitodellisuudesta. Reaalitodellisuudessa lyödään näyttö lavaan ja jatketaan vasta sen jälkeen.
Kolminaisuus tarkoittaa ikuista persoonien välistä rakkautta.
Mielikuvitussarjan Lumikki ja seitsemän kääpiötä panevat paremmaksi.
Minulle usko Kolmiyhteiseen Jumalaan oikeastaan tarkoittaa uskoa ikuiseen rakkauteen. Tietysti kuka tahansa - Jehovan todistajakin - voi sanoa samoin. Todistaja tai muslimi ei kuitenkaan pysty perustelemaan käsitystään kuten kristitty pystyy.
Venttaa vaan kun Väinämöinen tulee takaisin, jäätte kaikki hopealle.

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 31.08.2018 22:23
Kirjoittaja Oraakkeli
Polyester kirjoitti:On kuitenkin kiistelty, eikä pelkästään pää veressä. Henkiset traumat ja sorsimiset vielä siihen kaupan päälle. Kristinuskon kohdalla tulee vähän sama mieleen kuin kommunismin: jos kaikki käytännön toteutukset tuppaavat epäonnistumaan, voisiko vika sittenkin olla itse ideologiassa? Niin kaunis kuin se joiltain osin onkin.
Kristinusko on uskoa persoonaan, Kristukseen. Kristityn toivo on Jeesuksessa, ei ihmisissä. Kristitty ei usko itseensä, ei kirkkoon eikä kristikuntaan. Tuo mitä kirjoitit on aivan totta. Pahin este uskolle Kristukseen ovat kristityt - valitettavasti. Käytännön toteutus onnistuukin vasta kun Jeesus palaa. Mitä kristinuskon hedelmiin tulee, täytyy kuitenkin muistaa ne hyvät asiat länsimaissa, mitkä ovat enemmän tai vähemmän kristinuskon hedelmää: demokratia, ihmisoikeudet, ihmisarvo ja käsitys kaikkien ihmisten tasa-arvosta. Jos katsotaan asiaa globaalisti, eikö nämä asiat ole parhaalla mallilla siellä, missä evankeliumi on vaikuttanut kulttuuriin kaikkein voimakkaimmin.
Polyester kirjoitti:Mikäpä siinä, mutta miksei yksipersoonainen Jumalakin voisi yhtä hyvin osoittaa rakkautta luomakuntaansa kohtaan? Voidaan myös kysyä, että jos jokainen kolminaisuuden persoona on itsessään kaikkivaltias, mihin he tarvitsisivat toisiaan ja miksi heidän pitäisi toisiaan jotenkin täydentää?
Ketä Vartiotornin Jehova rakasti ennen luomista? Ei ketään - koska muita persoonia ei ollut. Rakkaus tarvitsee toista, koska rakkaus toteutuu vain suhteessa. Kaikkivaltius pitää suhteuttaa Jumalan persoonaan. Jos Jumala on sellainen, että Hän saa iloa antamisesta, kaikkivaltias Jumalakin on sellainen. Siksi pitää kysyä, millainen Jumalan on oltava, jotta Hän on yhtä aikaa kaikkivaltias, ja itsensä antava Jumala. Ei kaikkivaltius tarkoita kykyä tehdä mitä tahansa, tai kykyä olla minkälainen tahansa. Jumala on täydellinen sellaisena kuin Hän olemukseltaan on. Jumalakaan ei voi esim. tehdä loogisesti mahdottomia asioita - ja silti Jumala on kaikkivaltias. Tämä johtuu siitä, että loogisuus on Logoksen olemuksessa. Jumala ei voi olla ristiriidassa itsensä kanssa.
Polyester kirjoitti:Toisaalta täytyy mielihyvin todeta, että kirkko on kasvanut, vaikkakin valistusaatteen ym. avittamana tai pakottamana. Taikauskoisesta maailmanlopun liikkeestä on kasvanut lähes humaani yhteiskunnallinen toimija, joka hyväksyy tieteen tulokset jopa pyhien kirjojensa tutkimisen osa
Miksi valistus nousi nimenomaan Euroopassa? Ettei vaan evankeliumin voimasta. Samaa voidaan kysyä vaikkapa tieteellisestä vallankumouksesta. Tieteen ja kristinuskon sotatilahan on pelkkä myytti. Suurin osa tieteellisen vallankumouksen isoimmista nimistä oli kristittyjä. Valistus loi myös kertomuksen pimeästä keskiajasta - johon ei kukaan vakavasti otettava historioitsija enää usko.

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 31.08.2018 22:49
Kirjoittaja Oraakkeli
Markku Meilo kirjoitti:Tällainen perimmäinen todellisuus on kaukana reaalitodellisuudesta. Reaalitodellisuudessa lyödään näyttö lavaan ja jatketaan vasta sen jälkeen
Kun kristinuskoa arvioidaan täytyy muistaa, että se on uskoa historiassa tapahtuneisiin asioihin, ennen kaikkea uskoa Kristuksen ylösnousemukseen. Kristityt uskovat Jeesuksen nousseen haudasta reaalitodellisuudessa. Tätä historian tapahtumaa ei voi todistaa vastaansanomattomalla tavalla, mutta sen puolesta voidaan esittää hyviä perusteita. Monien tunnustetusti tasapainoisten ja älykkäiden tutkijoiden mielestä paras selitys tyhjälle haudalle ja kristinuskon synnylle on se, minkä puolesta silminnäkijät olivat valmiina kuolemaan - Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus.

Mitä perimmäiseen todellisuuteen tulee, usko persoonien väliseen ikuiseen rakkauteen on nähdäkseni meidän kaikkien ihmisten ainoa toivo. Jos ikuinen rakkaus ei ole elämän tarkoitus, mikä sitten? Eri asia on tietysti se, onko syytä uskoa rakkauteen tässä maailmassa. Monien mielestä on - kaikesta pahasta huolimatta. Ja monet ajattelevat, että tällaisen persoonien välisen rakkauden ikuisuuden voi taata vain sellainen Jumala - perimmäinen todellisuus - jonka omassa olemuksessa on rakkaussuhde.

Riittääkö näytöksi, että herättää itsensä kuolleista? Kuka muu kuin Jeesus on tähän pystynyt? Reaalitodellisuutta on, että yhden juutalaisen miehen kuoleman jälkeen syntyi liike, joka muutti maailman. Tämä empiirinen fakta kaipaa selitystä. Mikä on paras selitys?

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 31.08.2018 23:32
Kirjoittaja Markku Meilo
Oraakkeli kirjoitti:Kun kristinuskoa arvioidaan täytyy muistaa, että se on uskoa historiassa tapahtuneisiin asioihin, ennen kaikkea uskoa Kristuksen ylösnousemukseen.
Kristinusko on luuloa, joka perustuu mm. sille, ettei Raamattua edes oteta kaikin osin todesta, vaan hankalat asiat selitellään ongelmattomiksi tavoilla, joilla ei Raamatussa ole tukea. Kristinuskon oleellisimpien tekijävoimien olemassaolosta ei ole luuloa vahvempaa näyttöä.
Kristityt uskovat Jeesuksen nousseen haudasta reaalitodellisuudessa. Tätä historian tapahtumaa ei voi todistaa vastaansanomattomalla tavalla, mutta sen puolesta voidaan esittää hyviä perusteita.
Pastafaristit uskovat Lentävän spaghettihirviön olevan reaalitodellisuutta. Tätäkään ei voi todistaa vastaansanomattomalla tavalla, mutta sen puolesta voidaan esittää hyviä perusteita.
Monien tunnustetusti tasapainoisten ja älykkäiden tutkijoiden mielestä paras selitys...
En heti keksi mitä arvoa uskovaisten mielipiteellä on kun todisteet puuttuvat täysin. Jos taas tutkijoita ajattelee, niin joitain epätoivoisia vastarannan kiiski -mallisia selittelijöitä lukuunottamatta tutkijat pitävät maata pallomaisena, ei Raamatun kuvaamana litteänä luomistuotteena, jota auriko kiertää. Raamatun luomista esittävät vain nuo kyseiset kiisket, sama koskee vedenpaisumusta ja vaikka erämaavaellusta. Se kertoo omaa kieltään Raamatun VT:n luotettavuudesta, UT:n jutut eivät ole sen kummallisempia, koska esimerkiksi Raamatun Jeesuksen olemassaolo ei ole minkäänlainen itsestäänselvyys.
Riittääkö näytöksi, että herättää itsensä kuolleista?
Jos herättäisi itse itsensä kuolleista, niin se osoittaisi herättäjällä olevan tuollaisen kyvyn, kenekään muun olemassaolosta se ei olisi minkäänlainen osoitus. Tuollaiseta herättämisestä en tiedä yhtään vakavasti otettavaa näyttöä.
Kuka muu kuin Jeesus on tähän pystynyt?
Tuollaisia väitettyjä kuolleistäherättämisiä on esitetty tapahtuneen nykyaikanakin, netissä on ollut oiken videota tuollaisesta herättämistapahtumasta. Eli Raamatun Jeesus ei ole ainoa väitetty tapaus.
Reaalitodellisuutta on, että yhden juutalaisen miehen kuoleman jälkeen syntyi liike, joka muutti maailman. Tämä empiirinen fakta kaipaa selitystä. Mikä on paras selitys?
Jos Raamatun pohjalta lähtee, niin raealitodellisuutta on tuon liikkeen syntyminen Raamatun Jeesuksen katteettomaksi osoittautuneelle paluulupaukselle rakentuneena. Mitään sen kummallisempaa selitystä ei tarvita, koska uskonnot ovat aina olleet hallinan välineitä ja sellaiseksi jeeusliikekin muotoutui. Kristinuskoa levitettiin pakolla sekä väkivallalla ja hallitsija saattoi päättää alamaistensa uskonnosta ja niinpä Suomikin oli jonkin aikaa katolinen maa. Jonka vaiheen jälkeen katolisia vainottiin Suomessa.

Minusta se, että Raamatun Jeesus petti seuraajansa paluulupauksellaan on pikemminkin osoitus jumalan olemassaoloa vastaan, etenkin jos Jeesusta pitää jumalana. Mutta kuten jo mainitsin, niin kristillisyydessä Raamattu ei ole pääosassa, vaan pääosan on ottanut taito saelitellä mustaa valkoiseksi.

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 01.09.2018 00:25
Kirjoittaja Polyester
Oraakkeli kirjoitti:Miksi valistus nousi nimenomaan Euroopassa? Ettei vaan evankeliumin voimasta. Samaa voidaan kysyä vaikkapa tieteellisestä vallankumouksesta. Tieteen ja kristinuskon sotatilahan on pelkkä myytti. Suurin osa tieteellisen vallankumouksen isoimmista nimistä oli kristittyjä. Valistus loi myös kertomuksen pimeästä keskiajasta - johon ei kukaan vakavasti otettava historioitsija enää usko.
Euroopan kehityksessä kristinusko oli vain yksi elementti. Vanhempia, vähintään yhtä lailla läsnä olevia ainesosia olivat Kreikan ja Rooman perintö. Emme voi tietää, millainen Eurooppa olisi ilman kristinuskoa, mutta ainakin luultavasti hajanaisempi.



Tieteellistä kehitystä kristinusko ei ole koskaan varsinaisesti edistänyt, mitä voi odottaakin pikaiseen maailmanloppuun ja kuolemanjälkeiseen elämään keskittyvältä aatteelta, joka laskee perustuksensa todistamattomien asioiden varaan. Kysy vaikka Galileo Galileiltä.

Kristillisellä etiikalla on toki omat ansionsa, mutta ei nähdäkseni mitään sellaista, mitä ei löytyisi muistakin uskonnoista.

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 01.09.2018 07:58
Kirjoittaja Ariadna
Oraakkeli kirjoitti: Mitä kristinuskon hedelmiin tulee, täytyy kuitenkin muistaa ne hyvät asiat länsimaissa, mitkä ovat enemmän tai vähemmän kristinuskon hedelmää: demokratia, ihmisoikeudet, ihmisarvo ja käsitys kaikkien ihmisten tasa-arvosta. Jos katsotaan asiaa globaalisti, eikö nämä asiat ole parhaalla mallilla siellä, missä evankeliumi on vaikuttanut kulttuuriin kaikkein voimakkaimmin
.
Tämä on todellista historien vääristelyä:
Joka ainoa joka peruskoulunsa suorittaa tietää että demokratia on kreikan perintöä, ihmiskäsitys on Rooman perua ja Rooman Laki ja Oikeus yhdistää edelleen kaikkia ns.sivistysvaltioita.

Vastaavasti Paavalin näkemys ihmiskäsityksestä 1.Kor.7:17,20,24 jarrutti tuota edistyksellistä roomalaista ihmiskäsitystä uskoen lopunaikojen alkaneen, jolloin orjien ja kaikkien kristittyjen tuli pysyä asemassaan missä oli uskoon tullessaan eikä yrittää muuttaa elämäänsä/ olosuhteitaan paremmiksi. Niinpä orjuuskin pysyi vallassa Paavalin ja kristikunnan ansiosta aina meidän ajallemme.

Kristityt uskovat Jeesuksen nousseen haudasta reaalitodellisuudessa. Tätä historian tapahtumaa ei voi todistaa vastaansanomattomalla tavalla, mutta sen puolesta voidaan esittää hyviä perusteita.
Mitkähän olisivat ne hyvät perusteet?
Riittääkö näytöksi, että herättää itsensä kuolleista? Kuka muu kuin Jeesus on tähän pystynyt? Reaalitodellisuutta on, että yhden juutalaisen miehen kuoleman jälkeen syntyi liike, joka muutti maailman. Tämä empiirinen fakta kaipaa selitystä.
Historiassa ei siis mikään poikkeus???Jeesus on vain yksi historian ylösnousseista "jumalaista", lukemattomat jumalatarustot kertovat lisää.

Jatkuvuuden osalta siihen liittyy toki monta muutakin tekijää, lyhyesti nämä:
Varhaiskristityt muodostivat oman juutalaisuudesta poikkeavan teologinsa ottamalla Egyptissä eläneen juutalaisen papin ja filosofisen tutkijan Filon Aleksandrialaisen opin omakseen joka kirjoissaan 20-40 jKR. yhdisti Jahven Viisauden kreikkalaiseen aina ja yhäti liikkuvaan Sanaan/järkeen. Johanneksen evankeliumi muistuttaa tuota Filonin ajatussuuntaa.

Jeesuksen aikaisella essealaisella lahkolla oli varmasti osansa Kristinuskon syntyyn (Filonin lisäksi) ,koska he olivat JO eristäytyneet temppelistä, he olivat lopettivat temppeliuhrit, julistivat sanomaansa kuten Johannes Kastaja,
Historian mukaan essealaisliike/qumran syntyi silloin kun juutalaiset olivat surmanneet Temppelin Hyvän ylipapin ja asettaneet toisen Pahan ylipapin tehtäväänn. 150 eKr.
Essealaiset uskoivat Hyvän ylipapin ylösnousseen ja elävän taivaallisessa Jerusalemissa jonka laskeutumista maanpäälle odotettiin Jeesuksen aikana.

Voidaankin sanoa kristinuskon olevan kooste silloisessa juutalaisuudessa eläneistä uskomuksista ja vielä kun uskonnolla oli kreikaksi käännetty Pyhät kirjoitukset Septuginta sekä siihen Filonin kreikaksi kirjoittamat selitykset ja kun näin uskonto ja filosofia osattiin yhdistää toimivaksi vallankäytöksi syntyi kristinusko jonka valta on kestänyt yllättävän kauan, tosin moninaisina sirpaleina.

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 01.09.2018 22:07
Kirjoittaja Oraakkeli
Ariadna kirjoitti:Tämä on todellista historien vääristelyä:
Joka ainoa joka peruskoulunsa suorittaa tietää että demokratia on kreikan perintöä, ihmiskäsitys on Rooman perua ja Rooman Laki ja Oikeus yhdistää edelleen kaikkia ns.sivistysvaltioita.

Historian tulkinta on haastavaa. Kun on kyse menneistä tapahtumista, jotka eivät ole toistettavissa, on tulkinnan osuus paljon isompi kuin luonnontieteissä, joissa voidaan testata hypoteeseja kokeiden avulla. Historian vääristelyä on mielestäni selvästi väärän faktatiedon jakaminen. Siksi muotoilinkin ajatukseni väljästi niin, että kristinuskolla on ollut enemmän tai vähemmän oma osansa siinä kehityksessä, joka on täällä länsimaissa vaikuttanut esim. demokratian syntyyn.

Kaikki eivät välttämättä tiedä, että kreikan "demokratiaa" ei voi rinnastaa nykyiseen käsitykseen demokratiasta. Kreikan "demokratia" oli hyvin rajoitettua, ja jätti orjat ja naiset päätöksenteon ulkopuolelle. En silti tietenkään esitä, etteikö sillä olisi myös osansa historian kehityksessä. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen osaan, joka kristillisellä käsityksellä perisynnistä on ollut eurooppalaisessa kulttuurissa. Kristinuskohan opettaa ihmisen olevan paha, päinvastoin kuin muut suuret maailmauskonnot opettavat. Esim. Kungfutse ja Mengtse väittivät ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä; heidän mukaan harmoniseen yhteiseloon yhteiskunnassa tarvitaan lähinnä kansan valistamista ja alemman alistumista aina ylempänsä vallan alle.

Kristillisessä Euroopassa, missä Raamatun realistinen ihmiskuva vaikutti, luotiin yhteiskunnan perusratkaisut vallanjaon suhteen täysin toisin: Tärkeäksi tuli vallan hajottaminen niin, ettei kukaan yksinvaltias tai yksi puolue pääsisi käsiksi kaikkeen valtaan. Miksi? Koska Raamatun mukaan syntinen ihminen käyttää valtaa aina toisen vahingoksi. Niinpä Eurooppaan kehittyi ajan mittaan nykyinen demokratia ja vallan kolmijakoon perustuva systeemi. Entä Kiina? Saudi-Arabia? Intia? Huomaamme, että siellä missä evankeliumi ei ole päässyt vaikuttamaan syvällä kulttuurissa, eivät ihmisoikeudet ole myöskään kehittyneet samalla tavalla kuin Euroopassa.
Vastaavasti Paavalin näkemys ihmiskäsityksestä 1.Kor.7:17,20,24 jarrutti tuota edistyksellistä roomalaista ihmiskäsitystä uskoen lopunaikojen alkaneen, jolloin orjien ja kaikkien kristittyjen tuli pysyä asemassaan missä oli uskoon tullessaan eikä yrittää muuttaa elämäänsä/ olosuhteitaan paremmiksi. Niinpä orjuuskin pysyi vallassa Paavalin ja kristikunnan ansiosta aina meidän ajallemme.
"Edistykselliseen" roomalaiseen ihmiskäsitykseen ei sisältynyt esimerkiksi vastasyntyneiden lapsien sisällyttämistä ihmisoikeuksien piiriin. Tuohon aikaan oli aivan yleistä tappaa vastasyntyneet. Muutoksen tähän toi kristillinen evankeliumi, jonka mukaan Jumala tuli vauvaksi. Kristinuskon ihmiskuvan seurauksena lapsille ja vastasyntyneille annettiin täysi arvo ihmisinä ja lainsäädännön tasolla lopulta vastasyntyneiden tappaminen kiellettiin.

Kristus ei tullut vain vauvaksi vaan myös orjaksi. Ero vaikkapa Muhammadiin on melkoinen: Onhan tunnettua, että Muhammad oli sotapäällikkö ja piti orjia, kun taas Kristus pesi orjan tavoin opetuslapsiensa jalat - ja meni lopulta ristille kuolemaan koko ihmiskunnan puolesta. Valitettavasti kristityt ovat monesti toimineet vastoin Mestarinsa mallia. Kertooko tämä sitten aatteen huonoudesta? Voiko Jeesusta kritisoida, jos hänen nimissään on tehty ja tehdään pahaa? Itse näen, että kyse on vain siitä, mitä Raamattu opettaa ihmisestä: "Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta" ( Room.3:23).

Mitä noihin korinntilaiskirjeen jakeisiin tulee, ymmärrän niin, että juuri Kristuksen esimerkki innoitti Paavalia. Kristinusko ei opeta taistelemaan yhteiskunnan epäkohtia vastaan miekan avulla vaan pikemminkin muuttamalla ihmissydämiä. Orjuushan lopulta lakkautettiin kristillisen ihmiskuvan vaikuttaman asenteen muutoksen seurauksena. Jos jokainen ihminen on äärettöman arvokas äärettömän arvokkaan Jumalan kuvaksi luotuna olentona ei ketään ihmistä saa orjuuttaa. Kun kristillinen ihmiskuva läpäisi kulttuurin, ei enää ollut mahdollista pitää orjia. Totta on kuitenkin, ettei tämä aina estänyt kristittyjä toimimasta ihanteiden edellyttämällä tavalla.

Paavalin asenne orjiin ja orjuuteen tuleekin kauniisti esille hienossa yksityiskirjeessä Filemonille: "Ei enää orjana, vaan orjaa enempänä; rakkaana veljenä, ylen rakkaana jo minulle, kuinka paljoa enemmän sitten sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana!" ( Filem.1:16 ).
Ariadna kirjoitti:Historiassa ei siis mikään poikkeus???Jeesus on vain yksi historian ylösnousseista "jumalaista", lukemattomat jumalatarustot kertovat lisää
Lähestyt asiaa uskonnonhistoriallisesti, jossa etsit yhtäläisyyksiä erilaisten uskontojen taruista ja uskomuksista. Tällainen lähestymistapa oli tutkimuksessa yleinen noin sata vuotta sitten, mutta ei se kokonaan hävinnyt vieläkään tietysti ole. Nykyään Jeesus ymmärretään yhä enemmän juutalaisena ja hänen opetuksiaan halutaan ymmärtää juutalaisesta viitekehyksestä. Ylösnousemusta pitääkin tulkita juutalaisuudesta käsin.

Ylosnousemus tarkoitti juutalaisille eri asiaa kuin kuolleista herättäminen. Juutalaiset uskoivat "viimeisenä päivänä" tapahtuvaan yleiseen kuolleiden ruumiilliseen ylösnousemukseen. Selvimmin tämä tulee ilmi Martan sanoissa Jeesukselle: "Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa" ( Joh.11:24. Taustalla oli luonnollisesti Vanha testamentti ja sen suuri kertomus luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja Messiaan aikaansaamasta kaiken ennallistuksesta. Juutalaisille hurskaille ylösnousemus oli osa tätä tarinaa.

Jeesuksen väitetty ylösnousemus saa merkityksensä tästä juutalaisesta uskosta käsin. Opetuslapset väittivät Jeesuksen nousseen ylös aika-avaruudellisessa maailmankaikkeudessa, mutta ei samaan kuolevaan ruumiiseen (kuten Lasarus), vaan kirkastettuun, uuteen ylösnousemusruumiiseen. Paavali teologina ymmärsi koko jutun vallankumouksellisen luonteen: Viimeinen päivä on alkanut! Se, mitä Martta, Simeon, Anna ja muut Israelin hurskaat olivat odottaneet on nyt todellisuutta. Jeesus on ensi hedelmä ja kun hän palaa tapahtuu muille uskoville sama kuin Hänelle. Uutta valoa perinteiseen juutalaiseen odotukseen nähden oli se, että luvattu Messias ei toteuttanutkaan kaikkea kerralla. Koko luomakunnan uudistaminen ja Kristuksen poliittinen kuninkuus Jerusalemissa odottavat vielä täyttymystään - Herran paluuta kirkkaudessa.

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 02.09.2018 11:29
Kirjoittaja Tony
Oraakkeli kirjoitti:
Ariadna kirjoitti:Oraakkelin merkillinen tapa syöttää aineistoa ilman keskusteluun osallistumista ei juuri innosta vastaamaan, mutta Jaakon vaivannäön vuoksi laitan tähän "uuden tutkimusalan" Koraani Raamatun rinnalla, joka hahmottaa ja avartaa lisää ajalaskun ajan uskonollisia kehyksiä.
Pidän kritiikkiä oikeutettuna. Yritän vastata paremmin selviin ja asiallisiin kysymyksiin. Toisaalta, elämässä on muitakin aikaa vieviä asioita, joten olen pahoillani, jos en aina kerkeä tai syystä tai toisesta pysty osallistumaan keskusteluun riittävän aktiivisesti.
Jos ehtii tehtailla uusia ja pitkiä aloituksia, ehtii kyllä osallistumaan myös aikaisempiin ketjuihinsa. Jos aika ei riitä kumpaankin, olisi toivottavampaa osallistua jo aloittamiinsa ketjuihin kuin tehdä uusia.

Uusien ketjujen tehtailu silloin, kun aikaisemmat jäävät ketjun aloittajalta huomiotta, voidaan aloituksen sisällöstä riippuen tulkita julistamiseksi, joka on foorumilla kiellettyä.

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 02.09.2018 17:56
Kirjoittaja Ariadna
Oraakkeli kirjoitti:Historian vääristelyä on mielestäni selvästi väärän faktatiedon jakaminen.

Kaikki eivät välttämättä tiedä, että kreikan "demokratiaa" ei voi rinnastaa nykyiseen käsitykseen demokratiasta. Kreikan "demokratia" oli hyvin rajoitettua, ja jätti orjat ja naiset päätöksenteon ulkopuolelle.
Kovin sekava vastaus, tiedä siinä kuka sanoo mitä, mutta yritin onkia jotain:
Yllä olevaan lainaukseen vastaan:
Siis kuten 100-luvulla perustetun kirkon naiset ja orjat vaietkoon, näin aina 1900 luvulla ja osittain kirkoissa ja lahkoissa jatkuu edelleen..
Roomalainen demokratia luotiin kreikan perustuksille ja kehittyi sallivaksi demokratiaksi joka pysähtyi täysin kirkon toimesta, kunnes kehitys jatkui jälleen kun kirkon valta horjui.
Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen osaan, joka kristillisellä käsityksellä perisynnistä on ollut eurooppalaisessa kulttuurissa. Kristinuskohan opettaa ihmisen olevan paha, päinvastoin kuin muut suuret maailmauskonnot opettavat. Esim. Kungfutse ja Mengtse väittivät ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä; heidän mukaan harmoniseen yhteiseloon yhteiskunnassa tarvitaan lähinnä kansan valistamista ja alemman alistumista aina ylempänsä vallan alle.
Perisynti on Augustinuksen keksintö.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perisynti
"Edistykselliseen" roomalaiseen ihmiskäsitykseen ei sisältynyt esimerkiksi vastasyntyneiden lapsien sisällyttämistä ihmisoikeuksien piiriin. Tuohon aikaan oli aivan yleistä tappaa vastasyntyneet. Muutoksen tähän toi kristillinen evankeliumi, jonka mukaan Jumala tuli vauvaksi. Kristinuskon ihmiskuvan seurauksena lapsille ja vastasyntyneille annettiin täysi arvo ihmisinä ja lainsäädännön tasolla lopulta vastasyntyneiden tappaminen kiellettiin.
Täydellistä kristinuskon propagandaa, historia antaa toisen selityksen: roomalaisten naisten syntyvyys laski ja adoptioita järjestettiin määrätyssä paikassa jonne lapsen sai viedä. Adoption kautta varakkaat rikkaatkin joutuivat lapsensa hankkimaan. Historiallista faktaa löytyy jos on halukas sitä hankkimaan.
Lähestyt asiaa uskonnonhistoriallisesti, jossa etsit yhtäläisyyksiä erilaisten uskontojen taruista ja uskomuksista. Tällainen lähestymistapa oli tutkimuksessa yleinen noin sata vuotta sitten, mutta ei se kokonaan hävinnyt vieläkään tietysti ole. Nykyään Jeesus ymmärretään yhä enemmän juutalaisena ja hänen opetuksiaan halutaan ymmärtää juutalaisesta viitekehyksestä. Ylösnousemusta pitääkin tulkita juutalaisuudesta käsin.
Niin ajattele, lähes 1900 vuotta ja silmät kiinni kuljettu, ja sanomasi mukaan vasta sata vuotta ihmisille on annettu mahdollisuus tutkia raamatullisia totuuksia ja taikauskoa jota siihen sisältyy.
Jeesuksen väitetty ylösnousemus saa merkityksensä tästä juutalaisesta uskosta käsin. Opetuslapset väittivät Jeesuksen nousseen ylös aika-avaruudellisessa maailmankaikkeudessa, mutta ei samaan kuolevaan ruumiiseen (kuten Lasarus), vaan kirkastettuun, uuteen ylösnousemusruumiiseen. Paavali teologina ymmärsi koko jutun vallankumouksellisen luoeen: Viimeinen päivä on alkanut!
Toden totta, Paavali sai kokea Jeesuksen Parousian:
Gal 1:11 Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. 12 Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.

(Toisesta tulemisesta käytetään myös kreikkalaista sanaa Parousia (kreik. παρουσία), joka tarkoittaa ilmestymistä ja sen jälkeistä läsnäoloa )

Re: Kolminaisuudesta Jeesukseen vai toisin päin?

Lähetetty: 02.09.2018 23:11
Kirjoittaja Oraakkeli
Ariadna kirjoitti:Kovin sekava vastaus, tiedä siinä kuka sanoo mitä, mutta yritin onkia jotain:
Yritän jatkossa olla sähläämättä tämän tekniikan kanssa, toivottavasti sait kuitenkin sekavuudesta jotain selvää...
Ariadna kirjoitti:Täydellistä kristinuskon propagandaa, historia antaa toisen selityksen: roomalaisten naisten syntyvyys laski ja adoptioita järjestettiin määrätyssä paikassa jonne lapsen sai viedä. Adoption kautta varakkaat rikkaatkin joutuivat lapsensa hankkimaan. Historiallista faktaa löytyy jos on halukas sitä hankkimaan.
Kaikkea voidaan väittää propagandaksi. Kuten kirjoitin, historia on hyvin tulkinnanvaraista. Lähtisin tässäkin tarinan näkökulmasta. Jokainen ihminen hahmottaa omaa elämäänsä narratiivisesti. Samoin me teemme yleisemminkin historian suhteen. Ymmärrämme historian tarinana, joka tarkoittaa, että annamme historian yksittäisille asioille ja tapahtumille sellaisen merkityksen, joka sopii omaan uskoomme elämän alkuperästä ja tarkoituksesta.

Otan esimerkiksi niin kutsutun pimeän keskiajan. Keskellä "pimeintä keskiaikaa" syntyi yliopistolaitos katolisen kirkon hallitsemassa Euroopassa. Myös tieteellinen vallankumous syntyi Euroopassa 1500- ja 1600-luvulla. Vaikka populaarissa ajattelussa myytti elää edelleen, akateemisessa maailmassa ei enää puhuta pimeästä keskiajasta. Mikä on pointtini? Se, että jokaisella aikakaudella ja erityisesti sen vallanpitäjillä on taipumus rakentaa menneisyys mieleisekseen. No, raakoja faktoja ei ehkä voida vääristellä - ainakaan räikeästi - mutta niiden tulkinta onkin kokonaan toinen asia.

Millainen on Jehovan todistajien historia? Jos asiaa tutkii lukemalla vain heidän omaa aineistoa saa asioista propagandistisen yksipuolisen kuvan. Koko kuvan saamiseksi on hyvä lukea monipuolista lähdeaineistoa. Mutta me olemme kaikki ihmisinä sellaisia, että haluamme useimmiten pönkittää jo olemassa olevaa uskoamme - niin kuin todistajat tekevät kieltäytymällä lukemalla muuta kuin Vartiotornia.

Kysymys historiasta tarinana on oikeastaan maailmankatsomuksellinen kysymys. En tarkoita satunnaisia faktatietoja vaan historian juonta ja merkitystä. Kristityille historia on His Story. Mitä se sitten ateistille on? Ei kannata yleistää, mutta ajattelen, että meillä kaikilla ihmisillä on tarve nähdä historiassa sellainen juoni, joka antaa toivon. Ja niin kuin aina, hyviin tarinoihin kuuluu myös konnat ja sankarit. Tuleekin vaikutelma, että sekulaareissa historiantulkinnoissa konna on usein (katolinen) kirkko, joka on monopolisoinut totuuden ja alistanut ihmisiä, erityisesti naisia. Tiede, eli ihminen itse, nähdään usein uskonnon vastakohtana edistyksen ja toivon takaajana.

Kristillisestä näkökulmasta katsottuna ajatuksessa on paljon totta. Näyttää siltä, että kaikissa instituutioissa valta turmelee ihmisen. Raamatun historiallisessa tarinassa syntipukin identiteetti onkin ehkä koko tarinan yllättävin käänne. Jumala itse tulee karitsaksi, joka uhrataan pahan ihmiskunnan puolesta. Tässä valossa jokainen ihminen, sukupuolesta, ihonväristä tms. riippumatta on tasa-arvoinen - yhtä syntinen ja yhtä rakastettu.
Ariadna kirjoitti:(Toisesta tulemisesta käytetään myös kreikkalaista sanaa Parousia (kreik. παρουσία), joka tarkoittaa ilmestymistä ja sen jälkeistä läsnäoloa )
Parousia oli Russellin teologian kulmakivi. Antamasi määritelmä on tarkka, ja juuri sellainen, miten itsekin sen muotoilisin. On hyvä, että voimme edes jossain olla tismalleen samaa mieltä! Mitä parousian toteutumiseen tulee, siinä näkemyksemme taitavat sitten taas erota... kuten tiedät, kristityt odottavat parousian tapahtuvan silloin, kun Kristus palaa ollakseen läsnä.

Parousia on muuten todella osuva sana kuvaamaan Kristuksen paluuta. Ymmärtääkseni sanaa käytettiin poliittisessa merkityksessä hallitsijan vieraillessa jossakin valtakuntansa osassa. Parousia tarkoittaisi nykyään siis samaa kuin jos Suomen Presidentti tekisi valtiovierailun Venäjälle. Hän ilmestyisi sinne näkyvästi ja julkisesti, ja sen jälkeen olisi siellä läsnä. Samaa kristityt uskovat Jeesuksesta. Kristus ei palannut näkymättömästi vaan tulee julkisesti, kuin salama, ja on sen jälkeen läsnä täällä - kuninkaana.