Ensimmäinen levy?

[Jakke]

Jt-aikojeni lopun aikoina kuuntelin Miljoonasadetta aika synkissä tunnelmissa. Tummaa valoa kuvaa sen ajan tunnelmia. Jostain syystä en saa vieläkään kuunneltua itkemättä Miljoonasadetta.

Mullakin on hyllyssä joitakin levyjä joita on vaikea kuunnella kun niistä tulee niin vahvoja muistoja. Tai paremminkin ne palauttaa jotain ihme muistijälkiä ja fiiliksiä aivojen perukoilta. Esim. Sir Elwoodin toka levy on sellainen jota en mielellään kuuntele, vaikka sinänsä musiikista pidänkin. Välillä sitä jo kärsi kuunnella, mutta nyt on taas sellainen olo että ei pysty.

[Ilkkala]

Jos metallista kaikkein ärsyttävintä ja vaikuttavaa masennuksen aikaan saavaa musaa etsii, on tutustuttava sellaiseen yhtyeeseen kuin Type O Negative= (veriryhmä O-miinus). Vaikuttavin levy on "October Rust" vuodelta -96. Pete laulaa kauniisti, mutta sanoitukset on kaikkea muuta kuin ilosanomaa.

[Ilkkala]

Jos metallista kaikkein ärsyttävintä ja vaikuttavaa masennuksen aikaan saavaa musaa etsii, on tutustuttava sellaiseen yhtyeeseen kuin Type O Negative= (veriryhmä O-miinus). Vaikuttavin levy on "October Rust" vuodelta -96. Pete laulaa kauniisti, mutta sanoitukset on kaikkea muuta kuin ilosanomaa.

Sori, tuli väärään paikkaan tämä viesti. Oli tarkoitettu tuohon "Musiikkia" -ketjuun. No virheistä oppii.

[SonOfJesus]

Minun 1. LP:ni taisi olla W.A. Mozartin klarinettikonsertot: A-duuri KV 622 ja No 1 Fduuri op. 73. Minulla on sekin levy edelleen.

Olenko hiukan outo? Kävin Helsingin Töölön sivukirjaston avauduttua kuuntelemassa siellä erityisessä akustisessa huoneessa oopperoita ja konsertteja levyltä. Ensin oli ongelmana, että huoneen sai käyttöönsä vain puoleksi tunniksi kerrallaan, mutta ooppera voi kestää kolmekin tuntia. Virkailijat kuitenkin joustivat ja antoivat minun kuunnella kokonaisen oopperan kerrallaan! Tämä tapahtui noin vuonna 1970.

[rippeli]

Eka oma kasetti jonka sain oli Dingon joku. Sain sen tädiltä lahjaksi ja olin kuolettavan pettynyt. Inhosin Dingoa ja sitten kävi niin että eka ei-nauhoitettu kasetti oli juuri sitä paskaa. Sisulla kuuntelin kuitenkin kerran läpi ja nieleskelin pettymyksen kyyneleitä. Eka oma levy jonka ostin oli muistaakseni Scorpions:in Savage amusement. Saattoi olla joku muukin scorppari-levy. Jostain syystä olin koukussa ko bändiin koko nuoruusajan.

[Jaakob]

Ensimmäinen oma ostos oli joku 80-luvun hittejä sisältänyt kasetti, mukana oli mm. Kim Wilde, Tanita Tikaram, Sam Brown yms. Hieman jälkeenpäin siirryin Aerosmithin ja ZZ Topin kautta Metallicaan, josta edelleen Megadethiin jne jne. Samalla tiellä ollaan edelleen.

[Jakke]

Ensimmäinen oma ostos oli joku 80-luvun hittejä sisältänyt kasetti, mukana oli mm. Kim Wilde, Tanita Tikaram, Sam Brown yms. Hieman jälkeenpäin siirryin Aerosmithin ja ZZ Topin kautta Metallicaan, josta edelleen Megadethiin jne jne. Samalla tiellä ollaan edelleen.

Palstalaisten musiikkimakua tarkastelemalla voidaan tehdä kiistämätön päätelmä, jonka mukaan saatanallisen rock-musiikin kuunteleminen johtaa eroon ainoan tosi Jumalan, eli Vartiotorni-seuran, palvonnasta. Ei ne turhaan varoittele.

[almi]

Hoh, minä olen itse liukunut the Cranberriesin suuntaan. Rauhaa & rakkautta...

The Cranberriesin biisi Bosnia on esimerkki ns. tajunnan räjäyttäneistä kappaleista. Kuuntele omin korvin: http://youtube.com/watch?v=SZoLx44qcGM.

[Analysoija]

Mun ensimmäinen CD tais olla Kingdom Melodies, nro 1.

[Salkkumies]

Ensimmäinen ostamani levy oli Mylviksen Rock'n'Roll. Sen ostin jeppukaverilta, jolla oli sen verran paljon Mylvistä, että tuon levyn kaikki biisit löytyivät hänen muilta levyiltään. Maksoin muuten 15 markkaa siitä.

Sitten ensimmäinen ihan kaupasta ostamani levy oli Beatlesin Rubber Soul. Kuvitelkaa, muistan senkin hinnan. Se maksoi 47 markkaa.

Nämä hankinnat tein vuonna 1980 tai 1981 ja LP-levyjä luonnollisesti olivat. Ne ovat tuolla varastossa olemassa vieläkin.

[Kaarmis]

Ensimmäinen älppyni oli ABC:n Look of love, kaiketi 1980. Mutsi heitti sen sitten jossain muutossa roskiin, v*tuttaa vieläkin.

[Erotettu veli]

.

[Aamu]

Ysärin lopulla aloin kiinnostumaan muunkinlaisesta musiikista kun vaan valtavirrasta ja siitä-mitä-radiosta-sattuu-tulemaan. Pitkään kaverin isoveljeltä nauhottelin c-kasetille kaikenlaista jännittävää norjametallia kuten Dimmuja ja Satyriconia, kunnes viimein sain säästettyä rahat mankkaan. 999,90 markkaa se maksoi, pirulainen, ja äidiltä piti sitten vielä lainata rahat ihka ensimmäiseen cd-levyyn. Kyllä se todistajaäiti tosin vähän pyöritteli silmiään Dimmujen Spiritual Black Dimensionsille. Vuosi taisi olla 99.