Ympäristönsuojelu uskontona (linkki)

Uskontoon liittymätön keskustelu.

Valvoja: Moderaattorit

Wonderman
Viestit: 156
Liittynyt: 01.08.2007 09:57

Viesti Kirjoittaja Wonderman » 23.11.2007 05:18

Lehtiveli kirjoitti:
Jakke kirjoitti:Geenimuuntelusta tuli mieleeni, että hupaisaa on mielestäni tämä geenimuunnellusta karjaeläinten rehusta vouhkaaminen, joka minun mielestäni perustuu ihan tietämättömyyteen, tai jopa pelkkään ajattelemattomuuteen.
Samaa mieltä, varsinkin kun katsoo siihen taustaan että viljelykasveja on muokattu jalostamalla jo tuhansia vuosia. Geenitekniikan avulla on mahdollista kasvattaa viljaa olosuhteissa, joissa sitä ei olisi koskaan muuten mahdollista kasvattaa. Afrikan nälänhätäongelmat ovat mahdollista ratkaista juuri geenitekniikan avulla, mutta sitä ei haluta käyttää.

Ei voi ymmärtää.

Täällä suomessa on hyvin muodikasta suosia luomua: on helppo moralisoida vatsa täynnä.
Afrikan nälänhätä ongelma ei tuu ratkaistua geenitekniikankaan avulla, siihen en usko. Niin kauan kuin ihmiset ovat itsekkäitä ja ahneita, niin kauan on myös nälänhätää. Onhan se nähty, moniin tauteihinkin ois parannuskeinot, miksei sitten monia afrikkalaisia mennä parantamaan ? ihan yhtä totta on jehovan todistajien paratiisilupaukset kuin viisaitten miesten geenitekniikka lupaukset.

Luomua en minäkään jokaasiassa ymmärrä, mitä luomua siinä on jos ostetaan ekokaupasta saksassa tuotettua luomuvauvanruokaa ja sitten kuletetaan tänne suomeen, sehän se onkin luonnonmukaista kulettaa luomuruokaa ulkomailta. Luomuruoka ei usein ole yhtään sen terveellisempää kuin ei luomu ruoka. Etuja luomuruuassa on toki, niissä ei käytetä torjuntaaineita muunmuas.

Lähiruoka aate on sensijaan mielestäni ok eli syödään mahdollisimman lähellä tuotettua ruokaa joka on ympäristöllekkin parempi.
" Lupaan lukea raamatun ja raitistuu
Jos saan aikaa se varmasti onnistuu
Muttei tänä yönä
Jääköön taakseni syntinen entinen
Pystyn muuttumaan vielä mä tiedän sen
Muttei tänä yönä"
- Jenni Vartiainen - en halua kuolla tänä yönä

Ellen
Viestit: 139
Liittynyt: 24.09.2007 19:57
Paikkakunta: Österbotten

Viesti Kirjoittaja Ellen » 23.11.2007 07:45

Otsikko sopii sivustoon kuin nenä päähän. Alkuun jae Genesiksestä,"Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedeniin viljelemään ja varjelemaan maata". 1Moos 2:15 Kaikki exäthän tämän kohdan muistavat.
Siinäpä sopiva tehtävä ihmiselle tällä sinisellä planeetalla. Kuulostaako homehtuneelta ohjeelta älykkään nykyihmisen korvissa ?

Vaikka perinteinen uskonto apokalyptisine kuvineen jätettäisiin omaan arvoonsa luonnonsuojelusta puhuttaessa,niin kukaan ei tällä hetkellä voi väistää rummutusta pallomme hätätilasta. V.1962 "Hiljainen kevät"-teos oli nykymuotoisen ympäristönsuojelun alku. Vuosikymmenten saatossa on päädytty lukemattomiin kauniisiin paperipäätöksiin. Odotellaan nyt sitten mitä Balin muhkealla foorumilla vesitetään.

Wolframium aloitti oikeastaan tämän asiakokonaisuuden kirjoittamalla metsien murhaamisesta. Luin sen ja koin tekstistä huokuvan hämmennyksen myös omakseni.Surin ja suren edelleen lähimetsieni raiskausta ja ikikuusien tunnotonta tappoa. Loputtomilta tuntuvat puiden ruumisrekat kirskuivat käryäville sellukattilolle. Jäljelle on jäänyt äänetön onnettomuus. Tiedän ,tiedän tässä kohtaa kiiruhtavat tehometsätalouden ja työllisyyden puolestapuhujat pönäköinä pöyhistelemään ; hah ,30 vuoden kuluttua siinä on uusi metsä,mitä sitä nyt vetistelemään. Niiin mutta 30 vuodessa ei kasva ikimetsää vaan uusi hakattava sellukantokanta. Ja 30 vuotta olen ilman tummaa metsää.

Ympäristönsuojelusta puhuttaessa jakaa keskustelu mielestäni ihmiset karkeasti kahteen leiriin
1) vähättelijät
2) tarkkailijat
Näiden kahden välimaastossa majailevat epäilijät,välinpitämättömät ja tietämättömät.
Vähättelijät muuntavat kaikki ympäristö-ja kulttuuriarvot taloudellisiksi menetyksiksi tai hyödyiksi. Holistinen näkemys puuttuu tai sitä ei haluta punnita. Koskapa se vähentää tuottoa.
Tarkkailijat näkevät ympäristö-ja kulttuuriarvot tasapainoisen elämänlaadun edellytyksenä. Ne ovat jokapäiväistä leipää eivät pelkkää makeaa jälkiruokaa tai bonusta.

Metsiin palatakseni niin nykyaikainen "tehometsänhoito" on teollisuuden sanelemaa . Paluu entisenlaiseen suojelevaan harvennushakkuuseen on kuulemma mahdotonta. Roskaa, se on puhdasta sumutusta. Kun urbaanihenkisen metsänomistajan lompsa on lommolla muuttuu metsä kantohinnoiksi,hehtaareiksi ja prosenteiksi. Muuta arvoa pystypuulla ei metsäteollisuuden näkökulmasta ole. Ja omistusoikeus on vahvasti lainsuojainen Suomessa.

Silti metsät eivät ole pelkkiä puukuutiometrejä. Metsät ovat kaikissa kulttuureissa luoneet vahvoja sidoksia. Ajatellaanpa vain omaa pikku koto Suomeamme. Kalevala,runous,kirjallisuus ,kansallistaiteilijamme Gallen-K.,Edelfeldt,Halonen,kansanmusiikki tai Sibelius. Kaikkien hengentuotosten läpi virtaa syvä luonnon yhteyden kokemus. Mollisoittokin on luonnon kaipuusta tehty ja aavan meren tuolla puolen jossakin on maa. Entäs sitten liike-elämän tuikitärkeät ratkaisut tai poliitikkojemme omantunnon päätökset. Mistä niihin haetaan polttoainetta ? Lapin kelomökeiltä, ikimetsien hiljaisesta huminasta. Viimeaikainen poikkeus haki kylläkin paloa Meilahden osastolta.

Metsät ovat ainutkertaisia kokonaisuuksia. Metsien menetys on korvaamaton. Sen tietävät parhaiten luonnontutkijat. Yksilötasolla metsä on elämänpiirin ja -laaadun merkityksellinen osatekijä. Jopa city-ihminenkin hakeutuu minuuttimetsiin. Tarkoitan tällä sitä,että monen vihaamat Natura-ohjelmat ja luonnonpuistorajaukset suovat pyrähdyksiä ah´niin stressaantuneelle teko-oravanpyörässä olevalle. Toisaalta kun suomalaisten taustoja rapsuttaa niin jokaisen lähisukupolvesta löytyy yksi tai toinen heinähattu . Turhaan meitä ei kutsuta metsä-suomalaisiksi.

Miellyttävä elämä ei ole pelkkää kulutusta ja taloudellisen hyvinvoinnin kasvua. Siis ajattelematonta rajallisten varojen hyväksikäyttöä. Luonnon ja kulttuuriympäristön järjestelmällinen tuhoaminen ei kuulu hyvään elämään. Elävä organismi jota ei mielletä inhimilliseksi esineellistetään . Silloin on helppo toimia epähumaanisti. Mielestäni minkäänlaisia moraalisia perusteita eriarvoisuudelle ei löydy.
Länsimainen pintaelintaso, jossa markkinavoimat hehkuttelevat ja niitä palvotaan kulutusrituaalein on tämän hetken uskontoa selvimmillään. Me sallimme näiden voimien ohjata edelleen käyttäytymistämme ja sen tuloksena on monentasoinen pahoinvointi.

Kun puhumme ihmisyydestä ja kun me sitä etsimme niin ei pidä unohtaa eikä paeta ihmisen osaa. Sinisen pallomme kiertoketjun päättölenkki on ihminen. Ihmisen juuret ovat luonnossa ja eläinmaailmassa. Apinakunnan kruununa me vielä toistaiseksi keikumme elämänpuun kiikkerässä latvassa.Suhteellisen karvaton Homo Sapiens on tosin onnistunut sokaisemaan itsensä mahtavalla teknisellä älyllään. Mutta kyllähän me tiedämme mistä insinöörit ovat. Korvasuojukset ehkäisevät tehokkaasti turhan kitinän ja moottorisaha surisee jo turruttavasti oman unipuumme juurella.

Silti on mielestäni mahdollista muuttaa "maailmaa". Mutta se maailma on oma itsemme ja omat arkivalintamme. Voin vakuuttaa vain itseni . Jokapäiväisillä pienillä tietoisilla ja vastuullisilla toimillani kykenen tietyssä määrin vaikuttamaan hyvinvointiini ja omassa hallinnassa olevaan ympäristööni. Elämäntapani saattaa toimia esimerkkinä . Olen idealistinen optimisti luonnon suhteen mutta en luota ihmiseen.Ristiriitaistako ? Ei lainkaan .

Pehmoluopion linkissä M.Crichton herättelee vankkaa tiedeyhteisöä ongelmien ratkaisuun. Samalla hän toteaa kuin ohimennen pienen faktan;
Luonto vaatii meitä sopeutumaan itseensä- mikäli emme sopeudu niin- kuolemme.

NOCTURNE
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden yllä täysikuu,
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhoutuu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven,johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Eino Leino




Omnia mea mecum porto

Jakke
Viestit: 1843
Liittynyt: 28.04.2007 18:23
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Jakke » 23.11.2007 08:24

Jos nyt ajatellaan vähän suppeasti vain Suomen näkökulmasta tätä asiaa, niin kyllähän meillä metsäasiat on hyvin hoidettu. Suomihan suorastaan metsittyy koko ajan! Puuston tilavuus 1900-luvun alussa oli 1,6 miljardia kuutiometriä ja vuosittainen kasvu 55 miljoonaa kuutiometriä. Vastaavat lukemat 2000-luvun alussa 1,9 miljardia ja 78 miljoonaa.
Toisin sanoen metsien puuvarantomme on kasvanut lähes 20 prosenttia ja vuosittainen kasvu yli 40%!!!

Todellisen yhteytensä luontoon menettänyt city-ihminen itkee oman ikkunansa alta kadonneen metsäpläntin takia, Kehä III:n ulkopuolelle karhujen ja susien syötäväksi uskaltautuva huomaa, että metsää todellakin on.

Lapin hakkuita olisin valmis rajoittamaan itsekin, koska siellä metsät kasvavat todella hitaasti ja luonto on muutenkin hitaampi korjaamaan jälkiä.

Lähde

Ps. enhän minäkään näistä asioista paljoa tiedä, mutta mielipiteitähän voi aina olla :?
How's your Jesus Christ been hangin'? -Tori Amos

Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1740
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli » 23.11.2007 08:27

Wonderman kirjoitti: Millanen banaani sitten oli alkuperäiseltä muodoltaan ? :)
Hieman tähän tyyliin: klik

Herneenkokoiset kivikovat siemenet jne. :)

Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1740
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli » 23.11.2007 08:36

Ja tosiaan kuten Jakkekin mainitsi, niin suomalainen tehometsätalous on päinvastoin lisännyt metsän määrää. Ja suomessa suojeltua metsää on jo aivan riittävästi. Lisäksi melko suuri osa kasveista ja eläimistä elävät hyvin talousmetsissä.

Lokeroisin itseni ekoihmisenä siihen luokkaan, joka ei näe ekokatastrofia joka oven takana. En pidä ilmastonmuutosta ongelmana, jota suomalaisten tulisi etunenässä olla ratkaisemassa. Sitten kun Kiina, Yhdysvallat ja Intia ja euroopasta Saksa ja Englanti ovat parantaneet päästöjänsä, sitten on vasta meidän vuoro. Pitkällä talvella on hankalaa olla ekologinen. Öljyä riittää, meillä on myös lämmitystarpeiksi puuta ja turvetta. Käytetään niitä.

Jos halutaan co2 vähentää, niin sitten on tietysti ydinvoima, mutta sekään ei viherihmisille käy :)

Yleisellä tasolla on hienoa jos ihmiset jaksavat kantaa murhetta maailmanlopusta ekokatastrofin muodossa. Se on hieman kuin JT-aikainen harmagedonin odottelu. Povattu satoja vuosia, ei ole vielä tapahtunut. Käytännön ekoratkaisut, joilla on OIKEASTI merkitystä, ovat esimerkiksi lähiruoan tukeminen. Tällä säästetään huomattavasti kuljetuskustannuksissa. Suomi pohjoisena maana on täysin riippuvainen tuontihyödykkeistä. Vai miltä tuntuisi olla ilman aamukahveja, teetä? Tai mausteita ruoassa?

Suomen tekemät valinnat ympäristöasioissa eivät juuri vaikuta maapallon tasolla, ja mielestäni olisi typeryyttä pienenä maana heittäytyä ensimmäiseksi vihervaltioksi jossa jätetään luonnonvarat käyttämättä että pieni osa väestöstä voi sillä ostaa hyvän omatunnon. Toisaalta, en kyllä kannata myöskään silmitöntä luonnonraiskaamista jota esimerkiksi kehitysmaissa harrastetaan. Vastuullisuutta jokatapauksessa.

edit: muutama lisäys

Ellen
Viestit: 139
Liittynyt: 24.09.2007 19:57
Paikkakunta: Österbotten

Viesti Kirjoittaja Ellen » 23.11.2007 09:31

Lehtiveli kirjoitti:Ja tosiaan kuten Jakkekin mainitsi, niin suomalainen tehometsätalous on päinvastoin lisännyt metsän määrää. Ja suomessa suojeltua metsää on jo aivan riittävästi. Lisäksi melko suuri osa kasveista ja eläimistä elävät hyvin talousmetsissä.


Tehometsätalous on avainsana. Linkki jonka Jakke antoi Wikipediaan kannattaa lukea tarkkaan.
En minäkään kuplaa otsaani viitsi ottaa toisten valinnoista. Kuten totesin tekstissäni niin ainoa jonka voin vakuuttaa ylipäätään jostakin asiasta on itseni. Ja omista valinnoista lähtee jokainen ajatus,sana ja teko. Ja toistan vielä itseäni:jokapäiväiset konkreettiset pienet vastuulliset teot vaikuttavat aaltoliikkeen tavoin. Perusteellinen ajankohtaisiin tai menneisiin asioihin perehtyminen antaa aina perspektiiviä.
Ympäristönsuojeluasioissa Suomi on valitettavasti jälkijunassa. Mutta kyllähän me mukaankin ehdimme vähitellen. Kunhan emme tuudita itseämme noilla tutuilla kliseillä, että valtakunnassa kaikki hyvin. Tässä hiukan alkusoittoa. :roll:
Omnia mea mecum porto

Jakke
Viestit: 1843
Liittynyt: 28.04.2007 18:23
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Jakke » 23.11.2007 10:18

Ellabella kirjoitti: Ympäristönsuojeluasioissa Suomi on valitettavasti jälkijunassa.
Ollaanko? Millä perusteella??? Minusta esim. Suomen rohkea linjaus panostaa nykyisin realistisesti käytössä olevista energiavaihtoehdoista ympäristöystävällisimpään, eli ydinvoimaan, on todellinen ympäristöteko. Polttoaineita ja varsinkin yksityisautoilua on perinteisesti verotettu niin rankasti, että turhaan kruisailuun on enää harvalla varaa.
How's your Jesus Christ been hangin'? -Tori Amos

Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1740
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli » 23.11.2007 10:22

Olen kyllä Jaken kanssa samaa mieltä että suomessa ollaan viherpiiperöiden kärkikastia yhdessä Ruotsalaisten kanssa. Missä muualla muka näin paljon asiasta kohkataan, vaikka luonto on meillä vielä lähes koskematonta?

Ellen
Viestit: 139
Liittynyt: 24.09.2007 19:57
Paikkakunta: Österbotten

Viesti Kirjoittaja Ellen » 23.11.2007 16:30

Jakke kirjoitti:
Ellabella kirjoitti: Ympäristönsuojeluasioissa Suomi on valitettavasti jälkijunassa.
Ollaanko? Millä perusteella??? Minusta esim. Suomen rohkea linjaus panostaa nykyisin realistisesti käytössä olevista energiavaihtoehdoista ympäristöystävällisimpään, eli ydinvoimaan, on todellinen ympäristöteko. Polttoaineita ja varsinkin yksityisautoilua on perinteisesti verotettu niin rankasti, että turhaan kruisailuun on enää harvalla varaa.
Noh, niin heips! Olen todella samaa mieltä kanssasi siitä,että ydinvoima olisi paras mahdollinen tulevaisuuden vaihtoehto energian saatavuuden turvaamisessa. Siitä ovat fyysikotkin ihan yhtä mieltä....mutta mutta sen pitää tietenkin olla silloin fissio-laitos. Ja se valitettavasti on pääasiassa vain teoria-,joskin hienolla teoria-asteella..
Tuota mahdollista fuusio-laitosta en toivo lähinurkilleni.Kristiinankaupungissa on sondeeraukset meneillään ja kansalaisvastustus on raivon ja epätoivon välillä. Luulen ,että pohjalaiset saavat tulevan laitoksen ohjatuksi Savon seuduille. 8)
Realistisesti käytössä olevia energiavaihtoehtoja on toki muitakin kuin valtion erinomaisesti subventoima y-voima. Tiedät itsekin vallan hyvin.
Polttoaineen verotus ei tunnu haittaavan suomalaisia. Kuulin juuri,että uuden alennetun autoveron seurauksena on uusia menopelejä tilattu vaivaiset 150 tuhatta. Nyt jo. Vaikka harvalla olisikin varaa kruisailuun, niin sitä useampi on esittelemässä peltikotteroitaan.
Joten ympäristöpointti on +- nolla. Lisää seuraa.....
Omnia mea mecum porto

wolframium
Viestit: 1070
Liittynyt: 05.06.2007 17:22

Viesti Kirjoittaja wolframium » 23.11.2007 16:34

Mielestäni ympäristöasiat Suomessa ovat paremmalla mallilla kuin monessa muussa valtiossa, joten suomalainen tehometsätalous tuskin on se varsinainen pointti "isossa kuvassa".

Ympäristönsuojelu on varmasti monelle "punavihreä vaate", koska sen tiukkana ytimenä on ajatus siitä, että meidän pitäisi tinkiä jo saavutetusta elintasostamme (voisi ehkä puhua myös huonosta ekotasostamme, mielikuvilla kun on merkitystä), ja reilusti. Koska iso osa kansasta kuitenkin haluaa kaikenlaisia kivoja juttuja itselleen (esim. kuljettaa itseomistettua, mahdollisimman isokokoista rauta-atomikasaa hiilipohjaisella polttoaineella), niin poliitikoilla on taipumus kuunnella enemmistön toiveita/mielipiteitä.

Toisaalta ympäristökysymyksiin liittyen EU:ssa on suhteellisen valveutuneita poliitikoita, ainakin USA:an verrattuna, jossa päällimmäisenä huolenaiheena näyttäisi apinanraivolla tulevan "mutta sehän romuttaisi meidän taloutemme". Ei se mitään todella tärkeää romuttaisi, perimmäinen kysymys on vain siinä, kuinka paljon leluja (kiinalaisia tai muunmaalaisia) isät ja pojat (=äänestäjät) haluavat ostella.

EU voisi mielestäni aivan hyvin toimia suunnannäyttäjänä ympäristöasioissa ja poliittisena "piikkinä lihassa", jopa painostajana, myös muille valtioille. Sanojen tueksi tarvitaan tietenkin omia tekoja. Nyt ollaan jokatapauksessa siinä pisteessä, että meidän on pakko ottaa kantaa siihen, mikä on elintasomme ja ekotasomme siedettävissä oleva suhde. Ihan globaalisti, eikä vain täällä Pohjolassa.
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.

Jakke
Viestit: 1843
Liittynyt: 28.04.2007 18:23
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Jakke » 23.11.2007 16:44

Ellabella kirjoitti: Tuota mahdollista fuusio-laitosta en toivo lähinurkilleni.Kristiinankaupungissa on sondeeraukset meneillään ja kansalaisvastustus on raivon ja epätoivon välillä. Luulen ,että pohjalaiset saavat tulevan laitoksen ohjatuksi Savon seuduille. 8)
Realistisesti käytössä olevia energiavaihtoehtoja on toki muitakin kuin valtion erinomaisesti subventoima y-voima. Tiedät itsekin vallan hyvin.
Tässä taas tunteet ohjaa ihmisten mielipiteitä enemmän kuin järki. Kyllä mun naapuriin saa ydinvoimalan rakentaa. Sehän tois mukavasti työpaikkojakin ja Suomen vakaaseen kallioperään mahtuis vaikka koko maailman ydinjätteet turvallisesti. Onnettomuusriski on niin pieni, että sitä ei järkevä ihminen voi pelätä. Sitäpaitsi pidän turvallisempana vaihtoehtona rakentaa voimaloita meille kuin ostaa veli venäläisiltä heidän voimaloissaan tuotettua sähköä. Jotain tekniikan turvallisuudesta kuitenkin kertonee sekin, että edes venäläiset ei oo niiden kanssa pahemmin ryssineet (paitsi kerran).

Realistisia ja lähellekään vertailukelpoisia energiavaihtoehtoja ei nyt ihan äkkiä tule mieleen.

Ellabella kirjoitti: Polttoaineen verotus ei tunnu haittaavan suomalaisia. Kuulin juuri,että uuden alennetun autoveron seurauksena on uusia menopelejä tilattu vaivaiset 150 tuhatta. Nyt jo. Vaikka harvalla olisikin varaa kruisailuun, niin sitä useampi on esittelemässä peltikotteroitaan.
Joten ympäristöpointti on +- nolla. Lisää seuraa....
Euroopassa muistaakseni vain Albaniassa on vanhempi autokanta kuin Suomessa, joten siinä mielessä on erittäin hyvä jos pientä uudistusta alkaa pikkuhiljaa tapahtua. Uudet autot saastuttaa vähemmän ja ovat turvallisempia, joten kehitys on ehdottomasti positiivista.
How's your Jesus Christ been hangin'? -Tori Amos

wolframium
Viestit: 1070
Liittynyt: 05.06.2007 17:22

Viesti Kirjoittaja wolframium » 23.11.2007 16:51

Minäkään en ole ihan niin äärivihreä, että vastustaisin ydinvoimaa. Se on tässä maailman ajassa elettäessä kaikista huonoista vaihtoehdoista mahdollisesti kuitenkin paras, ennenkuin muuta ehditään rakentaa tai uutta keksitään.

OT: Toivottavasti Suomi vaan ei liity Natoon, silloin uudenkarheat hienot voimalamme päätyisivät Natojoukkojen kiduttamien "terroristien" iskulistaan.
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.

Jakke
Viestit: 1843
Liittynyt: 28.04.2007 18:23
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Jakke » 23.11.2007 16:58

wolframium kirjoitti:
OT: Toivottavasti Suomi vaan ei liity Natoon, silloin uudenkarheat hienot voimalamme päätyisivät Natojoukkojen kiduttamien "terroristien" iskulistaan.
OT: Nato ei ole sama kuin USA, joka sotii "terroristeja" vastaan. Nato-johtoisissa operaatioissa Suomi on jo mukana.

No joo... ehkä Nato-kysymykselle vois tehdä oman ketjun jos joku haluaa siitä vääntää.
How's your Jesus Christ been hangin'? -Tori Amos

Ellen
Viestit: 139
Liittynyt: 24.09.2007 19:57
Paikkakunta: Österbotten

Viesti Kirjoittaja Ellen » 23.11.2007 17:02

Lehtiveli kirjoitti:Olen kyllä Jaken kanssa samaa mieltä että suomessa ollaan viherpiiperöiden kärkikastia yhdessä Ruotsalaisten kanssa. Missä muualla muka näin paljon asiasta kohkataan, vaikka luonto on meillä vielä lähes koskematonta?
Äh,kyllä rakas naapurimme on mestari kaikenlaisessa mesoamisessa ja kauemmin siellä on ehditty ja haluttu perehtyä ympäristöongelmiin. Sitäpaitsi siellä on aivan toisenlainen mediakulttuuri kuin täällä auktoriteetteja pokkuroivassa kiltissä Soomi-maassa. Metsien hyödyntämis-ja kestävän kehityksen saralla Ruotsi menee kyllä edelle.
Suomalaiskansallisen metsäpolitiikan tahtotila löytyy laveasti ja VT-mäisesti selostettuna netissä. KMO 2015.
Skenaariot ovat suorastaan paratiisimaisia,lukiessa voi saada allergisia reaktioita.
Muuten pari hyvää kirjavinkkiä ajankohtaisesta aiheestamme:
Pasi Toiviainen "Ilmastonmuutos nyt" (en ole vielä lukenut)
Johan Tell: "100 sätt att rädda världen ", tämä on tosi oivaltava opus, ihan tavallisista arkiasioista, joita voi tehdä resursseja törsäämättä. Esim. svea-mamman maassa on kehitelty jätteillä ja sillä ihtellänsä rullaava henkilöauto. Prototyyppi toimii. Odottelen kunnes Suomeenkin saadaan lisenssi tai lähiautokauppias haluaa päästää sellaisista eroon.
Pst. Mikä on viherpiiperö.,? Hauska sana.
Omnia mea mecum porto

wolframium
Viestit: 1070
Liittynyt: 05.06.2007 17:22

Viesti Kirjoittaja wolframium » 23.11.2007 17:08

Jakke kirjoitti:Tässä taas tunteet ohjaa ihmisten mielipiteitä enemmän kuin järki. Kyllä mun naapuriin saa ydinvoimalan rakentaa. Sehän tois mukavasti työpaikkojakin ja Suomen vakaaseen kallioperään mahtuis vaikka koko maailman ydinjätteet turvallisesti. Onnettomuusriski on niin pieni, että sitä ei järkevä ihminen voi pelätä. Sitäpaitsi pidän turvallisempana vaihtoehtona rakentaa voimaloita meille kuin ostaa veli venäläisiltä heidän voimaloissaan tuotettua sähköä. Jotain tekniikan turvallisuudesta kuitenkin kertonee sekin, että edes venäläiset ei oo niiden kanssa pahemmin ryssineet (paitsi kerran).
Joo, voimalat täytyy teknisistä syistä rakentaa aina "vilvoittavien vetten äärelle", mutta mikä estäisi rakentamasta sellaista vaikka tänne Saimaan rannalle? Samalla saisi lähirantani uimavedet pysymään pidempään lämpiminä. Pitäisiköhän laittaa kaupunginvaltuustolle vähän noottia, kun eivät ole tajunneet olla mukana tarjouskilpailussa.

Venäläiset alkaa muuten pikkuhiljaa olla jo sen verran rikkaita (ainakin jos jotain voi päätellä Kaakkois-Suomen teillä liikkuvasta autokannasta), että tuskin heilläkään uusien voimaloiden turvallisuus ainakaan rahasta on kiinni. Lisäksi heillä on monikymmenvuotinen tietotaito laitosten suunnittelusta ja rakentamisesta.
Erilaisten ja eri tavoin havainnoivien ihmisten on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ymmärtää toisiaan, koska he kutsuvat samaa asiaa eri nimillä ja eri asioita samalla nimellä.

Vastaa Viestiin