Uskovaisetko hyviä ihmisiä?

[RaM]

Raamattu-uskovaiset Jehovan todistajat muiden mukana pyrkivät esiintymään hyvinä ihmisinä. Mielellään hyvyydessään muita hieman parempina. Kaikkien lahkojen hyvyys ja rakkaudellisuus lähimmäisiään kohtaan näkyy ainoastaan siinä, että he pyrkivät käännyttämään muita ihmisiä omaan lahkoonsa. Kaikki lähetystyö ja avustustyökin tähtää viimekädessä sivussa tapahtuvaan käännyttämiseen.

Ihmisen hyvyys näkyy toisiin ihmisiin suhtautumisen lisäksi myös siinä, miten he suhtautuvat luontoon ja eläimiin! Ainakin pitäisi näkyä.

Monenko lahkon tiedätte aktiivisesti toimivan luonnonsuojelun tai eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi?

Vai onko kuten itse asian näen; uskovaisuudessa heittäydytään Jumalan huomaan ja odotellaan että Herra siivoaa jäljet ja korjaa vääryydet?

[Ninth]

Muutenkin tuntuu siltä, että uskovaisten "hyvyys" on vähiten altruistista ja vilpitöntä laatua: heidän suurin syynsä "hyvänä" olemiseenhan on taivaaseen/paratiisiin pääsy, ei itsessään se että tekee muille ihmisille hyvää. Kovin on itsekästä touhua, siis.

[Aamu]

Toisaalta onko sillä väliä, mikä sinua motivoi hyvän tekemiseen? Onko palkkion (taivaaseen pääsyn) toivossa tehty hyvä teko vähemmän hyvä kuin täysin pyyteettömästi tehty? Tekeekö kukaan mitään koskaan täysin epäitsekkäästi? Se, että sinä saat iloa siitä kun autat vaikkapa mummon tien yli, on jo itsekästä, koska sinähän sen ilon saat. Itsekästä kyllä, mutta onko se väärin?

Periaatteessa uskontojen käännyttämispolittiikka on mielestäni looginen. Jos uskot että suurin autuus voidaan saavuttaa tietyllä tavalla, eikö ole epäitsekästä ja "hyvää" kertoa muillekin tuosta mahdollisuudesta, ikäänkuin jakaa tuo odotettavissa oleva palkinto? Tämä tosin toimii vain jalona periaatteena. Käytännössä moni käännyttäjä unohtaa jakaa myös "ansaitsematonta hyvyyttä", olla hyvä myös niille, jotka eivät taivaaseen halua tai pääse (kuten vaikkapa ne eläimet).

Itse en jumalaa tai raamattua kannata, mutta sitä enemmän jos kannattaisin, niin ihmettelisin, miksi Jumala olisi luonut maapallon kaikkine ihmeineen, jollei se olisi jo tätä elämää varten? Jumalan ei tulisi siivota jälkiä, kuten RaM sanoi, vaan ennemminkin antaa käyttö- ja hoito-ohjeet maailmalle, joita tosi uskovainen sitten noudattaa. Se olisi paljon hyödyllisempää kuin käyttää kaikki tarmonsa uskovaiseliitin kokoamiseen, joka pääsee parempaan paikkaan sitten joskus.

[Ninth]

Toisaalta onko sillä väliä, mikä sinua motivoi hyvän tekemiseen? Onko palkkion (taivaaseen pääsyn) toivossa tehty hyvä teko vähemmän hyvä kuin täysin pyyteettömästi tehty? Tekeekö kukaan mitään koskaan täysin epäitsekkäästi? Se, että sinä saat iloa siitä kun autat vaikkapa mummon tien yli, on jo itsekästä, koska sinähän sen ilon saat. Itsekästä kyllä, mutta onko se väärin?

Käytinkin ilmaisua "vähiten altruistinen", koska tiedän ettei mitään tekoa voida todistaa täysin altruistiseksi. Minusta ainakin tuntuisi vähän hyväksikäytetyltä, niin hölmöä kuin se saattaakin olla, jos joku auttaisi minua vain sen takia että joku pappi on käskenyt tehdä niin ja että auttaja luulee minun avullani saavansa paikan taivaassa. Tuntuisi siltä että auttaminen olisi toissijainen juttu ja oman egonsa pönkittäminen se varsinainen syy.

[Wonderman]

Raamattu-uskovaiset Jehovan todistajat muiden mukana pyrkivät esiintymään hyvinä ihmisinä. Mielellään hyvyydessään muita hieman parempina. Kaikkien lahkojen hyvyys ja rakkaudellisuus lähimmäisiään kohtaan näkyy ainoastaan siinä, että he pyrkivät käännyttämään muita ihmisiä omaan lahkoonsa. Kaikki lähetystyö ja avustustyökin tähtää viimekädessä sivussa tapahtuvaan käännyttämiseen.

On valitettavan totta että jotkut krisittyt yrittävät olla toisiaan parempia ja ollaan kuin fariuseukset.

Ihmisen hyvyys näkyy toisiin ihmisiin suhtautumisen lisäksi myös siinä, miten he suhtautuvat luontoon ja eläimiin! Ainakin pitäisi näkyä.

Gandhi sanoi hyvin : "Kansakunnan suuruus ja sen moraalinen edistys voidaan arvioida siitä, miten sen eläimiä kohdellaan.", tämä pätee hyvin paljon myös kristittyihin. Suomessa en ole kovinkaan usein tavannut eläinoikeus tai eläinsuojelu järjestöissä kristittyjä ihmisiä, jostakin kumman syystä ovat ateisteja tai sitten luonnonuskontoja kannattavia, wiccoja yms, kristittyjä en ole tavannut kuin kaksi eläinoikeus järjestös.

Eläimiin suhtautumistani oudoksuttiin kristittyjen keskuudessa mm kasvissyönnin muodossa, eivät ymmärtäneet perusteitani ja katsoivat kieroon (näin ainakin vapaaseurakunnan nuoret ja cityseurakunnan pastori). Tarjottiin jopa perustetta raamatusta että lihaa voi syödä (myös silloinkin jos se oisi huonosti kohdeltua ? häkkikanaloiden munia ?). Olin etenkin kristittyjen keskuudessa oikea outolintu.

Monenko lahkon tiedätte aktiivisesti toimivan luonnonsuojelun tai eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi?

En valitettavasti yhtään ainakaan suomessa, ulkomailla kyllä. Lähinnä ne on jotain yksittäisiä kristittyjä jotka toimivat sitten näissä järjestöissä, jotka eivät tuputa tai tarjoa kristillistä näkökulmaa luonnonsuojeluun tai eläinten hyvinvointiin. Ja nekin jotka toimivat ovat nuoria teinejä tai nuoria aikuisia, vanhempia ihmisiä ei juurikaan näy vaan loistavat poissaolollaan.

Mut minusta tuntuu että suomessa ei muutenkaan olla niin hirveästi innostuttu luonnonsuojelusta, monesta se tuntuu viherpiipertämiseltä ja sellaisesta tulee mukamas huono leima ? tai sitten käsitetään suurinpiirtein ekoterroristiksi vaikkei olisi tehnyt mitään laitonta tai pahaa.

Vai onko kuten itse asian näen; uskovaisuudessa heittäydytään Jumalan huomaan ja odotellaan että Herra siivoaa jäljet ja korjaa vääryydet?

Kaippa se niin on, heittäydytään herran haltuun ja ite ei tehdä mitään. On se niin väärin..

[Markku Meilo]

Jehovan, tai minkä muun Jumalan tahansa, kollektiivinen odottaminen johtaa vääjäämättä siihen, että odotetaan kyseisen Jumalan ratkaisevan kaikki käytännön ongelmat. Pahimmillaan rikosoikeudellisetkin asiat pyritään lakaisemaan maton alle odottamaan Jehovaa. Siinä tosin yhtenä kannustimena julkisivun pönkitys.

Surkeita esimerkkejä ovat kertomukset niistä, jotka ovat laiminlyöneet esimerkiksi terveyteen liittyvän hoitonsa hieman ennen ennustettua maailmanloppua. Tai jättäneet keväällä kylvämättä kun syksyllä tulee kuitenkin maailmanloppu.

Epäitsekkyyttä pohdittaessa olisi syytä ottaa huomioon myös kritiikin ja 'odota Jehovaa' -mekanismin välinen suhde. Ainakin minun silmissäni innokkaankin käännyttäjän epäitsekkyydestä rapisee kuori kun ajattelen sitä välinpitämättömyyttä millä kritiikkiin suhtaudutaan. Tällöin käännytys on ensisijainen ja mekaaninen toimenpide, eikä käännytyksessä käytetystä sanomasta kanneta moraalista vastuuta. Kuinkahan moni käännyttää sillä ajatuksella, että kyllä aivan kaikki asiat sitten lopulta selviävät ja samalla hylkäävät kaiken kritiikin suoralta kädeltä?

[hijt]

Ajattelen uskovaisista vähän niin, että ne ovat parhaimmillaan masokisteja mutta pahimmillaan ihan järjettömiä sadisteja, jotka eivät kaihda mitään keinoja alistaessaan muita ihmisiä (tai eläimiä). Jostain ne aina löytää oikeutuksen käytökselleen. Sitten taas ne masokistiuskovaiset, ne tekee oman elämänsä hankalaksi muttei noin muutoin ole ulkopuolisille haitaksi.

[sorbet]

viime viikonloppuna kun tapasin taas äitini tuli puhetta siitä (tuolla olenkin aikaisemmin jo kertonut ongelmastani appiukon kanssa)mitä apen kanssa tapahtui. Aikamme asiasta keskusteltuamme äitini tokaisi seuraavaa: " uskova ihminen on aina parempi, koska on jalostanut hyviä ominaisuuksiaan". Mulla jäi suu auki...äitini jatkoi papatustaan ja mulla meni aikaa, että sain suuni taas kiinni, kun leuka oli tuon kommentin takia pudonnut polviin, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan...no, antaa hänen uskoa niin, onneksi minä jo nykyään tiedän paremin (=

[Bergerac]

Raamattu-uskovaiset Jehovan todistajat muiden mukana pyrkivät esiintymään hyvinä ihmisinä. Mielellään hyvyydessään muita hieman parempina.

Luulisin että kaikki uskovaiset ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ainakin osapuilleen, millä mittareilla asiaa sitten mittaakaan.

Mutta Seuran suosituksien/määräyksien mukaisesti vilpittömät Jehovan Todistajat sanoutuvat tavallaan irti maailmallisista, "valtioista" sekä pakanauskonnoista (joita ovat kaikki muut paitsi Seuran markkinoima kuvainnollinen uskontoliiketoiminta).

Irtautuvatko vilpittömät Jehovan Todistajat tavallaan Seuran johdolla tässä tilanteessa myös ihmisyydestä, eli ovatko tavallaan kuvainnollisesti enää ollenkaan (omasta mielestään tai muiden mielestä) ihmisiä siinä missä muutkin ? Mielenkiintoinen asettelu.

Hyvä avaus, RaM.

[Kirsieveliina]

Nähdäkseni vilpittömät jehovantodistajat ovat säilyttäneet ihmisyytensä. Vilpittömällä tässä tarkoitan, että ihminen on säilyttänyt empatian tai kauniisti sanoen sydämen viisauden.

Vilpilliset jehovantodistajat mielestäni taas eivät ole siinä mielessä enää ihmisiä; heitä ajattelevan olevan suuren osan taannoisesta kokemuspiiristäni. Normaali tunne-elämä ei liity välittämisenä enää itseen, saati muihin.