Satanismi

[possessed by Satan]

Mitä mieltä kyseisestä näkemyksestä?

[Markku Meilo]

Mitä mieltä kyseisestä näkemyksestä?

No ainakin sitä, että se ei ole jt-oppikysymys ja Vt-seuran kannan jokainen tietää, siksi siirsin sen tähän ympäristöön.

[Jaakob]

Laitetaas tänne nyt vielä wikipedian määritelmä satanismista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Satanismi

Ihan vain siksi ettei kukaan sekoita sitä saatananpalvontaan

[Alueveli]

Satanismi ja saatananpalvonta kyllä menevät hyvin usein ihmisiltä sekaisin, etenkin jos puhutaan uskovaisista.

Sikäli satanismi ajatussuunnan nimeksi on vähintään provosoiva

[Taskulamppu]

Mielenkiintoinen näkemys, olen itse asiassa satanismin kanssa aika lailla samaa mieltä monista asioista. Olen lukenut Saatanallisen raamatun ja osittain tuon toisenkin kirjan, Satanic Rituals. Molemmat löytyy kirjahyllystä.

Satanistinen filosofia on minusta ihan hyvä lähtökohta ajattelulle, jos uskoo, että me ihmiset olemme vain evoluution tuotosta, emme paljon eläimiä kummempia. Tästä seuraa, että yksilö ei tukahduta omia luonnollisia taipumuksiaan, vaan tajuaa, että ne ovat luonnollisia, biologian tuottamia, ihmiselle omia. Silloin esim. paljon tukahdutettu seksuaalisuus ei ole synti, vaan luonnollinen vietti, josta voi rauhassa nauttia... vastuullisesti tietenkin. Tähän ei siis kuulu holtiton elämä, koska sellainen tuottaa yksilölle pitemmällä aikavälillä vain kärsimystä, mikä on ristiriidassa satanismin periaatteiden kanssa.

Tämä on minusta ihan oikeasti tasapainoinen käsitys elämästä. Ihmisen pitäisi elää sopusoinnussa omien taipumustensa kanssa ja tajuta, että jos jokin asia tuntuu hyvältä eikä vahingoita toisia, se on hyvä. Ei ole mitään universaalia hyvää tai pahaa, on vain asioita jotka ovat joko hyviä tai huonoja yksilölle.

LaVeyn satanismissa minua kuitenkin häiritsee liika yksilökeskeisyys. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen ja ihan oikeasti tarvitsee muita ihmisiä. Vahvuutta korostetaan liikaa. Samoin omaan makuuni filosofia on liiankin materialistinen, koska itse kaipaan henkisempiäkin asioita.

Isoin ongelma satanismissa on ehkä kuitenkin se, että se ei sinänsä ole itsenäinen filosofia, vaan käyttää länsimaista kristillistä symboliikkaa (vaikka ei siihen uskokaan ja vaikka väittää olevansa siitä riippumaton). Satanismi oli minulle terapeuttinen kokemus kun olin irtautumassa todistajista, mutta ei filosofiana ihan seiso omilla jaloillaan.

Noin yleisesti "vasemman käden polku" vastaa aika lailla omia käsityksiäni, mutta LaVeyn satanismi on vähän liian rajoittavaa. Omasta mielestäni tasapainoisempi näkemys löytyy vaikkapa Tapio Kotkavuoren kirjasta "Vasemman käden polku".

Tulipas pitkä höpinä. Ja lisääkin teki mieli höpistä mutta riittäköön tältä erää.

[Nightderanger]

Satanismi ja saatananpalvonta kyllä menevät hyvin usein ihmisiltä sekaisin, etenkin jos puhutaan uskovaisista.

Sikäli satanismi ajatussuunnan nimeksi on vähintään provosoiva

Säälittävintähän on että moni uskovainen (lue hihhuli) tietää tasan tarkkaan satanismin määritelmän ja silti laskee ne samaan klubiin. Onneksi ne pitävät myös ev. lut. kirkkoa useimmiten Saatanan vallassa olevana niin ei ainakaan sen takia hävetä kuulua The Laitokseen.

[Aamu]

Satanismilla on puolensa, mutta toisaalta se on ristiriitaista korostaessaan esim. sekä yksilöllisyyttä että tasapainoa. Satanistien viehtymystä "pimeään puoleen" perustellaan sillä, että sitä tarvitaan tasapainon säilyttämiseksi; eihän kukaan voi harjoittaa VAIN "valoisia" asioita. Ihan hyvä ajatus, mutta minusta tuo on jo sääntö. Entäs jos minun yksilöllisyyteeni kuuluu halu olla ääri-valoisa? Itse en allekirjoita satanismin käsitystä äärimmäisestä individualismista (joka ei siis mielestäni ihan toteudu järjestön piirissä), mutta sinänsä filosofia on looginen ja piristävä: "Ai miksikö teen näin? No koska HALUAN." Ainakaan vastuuta ei voi siirtää millekään jumalhahmolle tekemisistään.

Kuten edellä totesivat, satanismi on nimityksenä jokseenkin naurettava ja hiton harhaanjohtava. Myös satanismissa (kuten monissa muissakin uskonnoissa tai niiden tapaisissa) ärsyttää jonkin toisen suuntauksen mustamaalaaminen. Virallisen opin mukaan satanismin on tarkoitus olla "anti-hengellistä", mutta siihen ei mielestäni tarvita kristillisen kirkon tietoista halventamista tai "vastustamista" vaikkapa ylösalaisin käännetyllä ristillä. Yksilöllisyyteen kuuluu minun mielestäni myös se, että se sallitaan myös muille. Jos minä siis olen Jeesusta rakastava, kukkamekossa hyppivä hippi, minulla on yhtä suuri oikeus kutsua itseäni satanistiksi kuin mustaan kaapuun pukeutuneella, alastonta naista alttarinaan käyttävällä peikollakin, olettaen siis että Jeesus on minulle vain joku viisas mies, ja jumaluus olen minä itse .

Silmiinpistävää on samankaltaisuus Nietzschen yli-ihmisfilosofian kanssa. Ei kovin tervettä minusta. Kuten Taskulamppu sanoikin, yhteisöä ja muita ihmisiä kyllä tarvitaan, ja oman yksilöllisyyden korostamisen ei tarvitse merkitä kunnioituksen puutetta toisia kohtaan. Eikä se aina merkitsekään, aste-eroja löytyy, makunsa kullakin ja muita kliseitä tähän loppuun.

[possessed by Satan]

tuo sekoittaminen Satanismin ja Saatanapalvonnan osalla on yleistä