Minä sain jopa lukea tuon Noidan käsikirjan sekä muita lapsille tarkoitettuja kummitus- ja vampyyrikirjoja. Hiukan siitä isäpappa minulle virnuili, mutta ei kieltänytkään, koska tiesi etten minä oikeasti mihinkään kummituksiin uskonut.Ninth kirjoitti:Kummitusjutuista kiinnostuneena olisin halunnut lukea "kauhukirjallisuutta" kuten Noidan käsikirjan ja jotain Goosebumpseja, mutta eiväthän sellaiset käyneet päinsä.
Viisikot, Akkarit, Asterixit, Lucky Luket, Pekka Töpöhäntä ym tuli kakarana kahlattua läpi. Akkaria lueskeli myös isäpappa, ja sitä lehteä tilaan vieläkin. Klassisista saduista en välittänyt eikä minulle niitä luettu, joten siltä osin minulla on aukko yleissivistyksessä.
Tietysti sitten luettiin ja kuunneltiin myös niitä WTF-seuran kirjoja, eli Kirjani Raamatun kertomuksista ja Suuren opettajan kuunteleminen. Lisäksi eräs WTF-seuran kuunnelma oli ehdoton lempparini, kuuntelin sen kasetilta varmaan kaiken kaikkiaan kymmeniä kertoja.
Eli..? Meikän kohdalla vanhemmat olivat vapaamielisiä tuon lukemiston suhteen.