Iltasatuja lapsille ja aikuisille

[Roikkuja]

Kummitusjutuista kiinnostuneena olisin halunnut lukea "kauhukirjallisuutta" kuten Noidan käsikirjan ja jotain Goosebumpseja, mutta eiväthän sellaiset käyneet päinsä.

Minä sain jopa lukea tuon Noidan käsikirjan sekä muita lapsille tarkoitettuja kummitus- ja vampyyrikirjoja. Hiukan siitä isäpappa minulle virnuili, mutta ei kieltänytkään, koska tiesi etten minä oikeasti mihinkään kummituksiin uskonut.

Viisikot, Akkarit, Asterixit, Lucky Luket, Pekka Töpöhäntä ym tuli kakarana kahlattua läpi. Akkaria lueskeli myös isäpappa, ja sitä lehteä tilaan vieläkin. Klassisista saduista en välittänyt eikä minulle niitä luettu, joten siltä osin minulla on aukko yleissivistyksessä.

Tietysti sitten luettiin ja kuunneltiin myös niitä WTF-seuran kirjoja, eli Kirjani Raamatun kertomuksista ja Suuren opettajan kuunteleminen. Lisäksi eräs WTF-seuran kuunnelma oli ehdoton lempparini, kuuntelin sen kasetilta varmaan kaiken kaikkiaan kymmeniä kertoja.

Eli..? Meikän kohdalla vanhemmat olivat vapaamielisiä tuon lukemiston suhteen.

[Nezumi]

Itse sai suht rauhassa lukea kyllä Viisikoita, Neiti Etsiviä, Aku Ankkoja ja sekalaista valikoimaa muita nuorten juttuja. Dekkaritkin (Christie yms) meni kanssa, mutta kaikki fantasia & kauhu puolen jutut tuli kyllä pidettyä visusti piilossa ja luettua salaa. Joitain kirjoja tuli sitten selailtua ja ihmeteltyä ihan vaan kirjastossa, kun ei viitsinyt ottaa sitä riskiä että joku löytäisi.

[Kaarmis]

No toki satukirjoja luetaan myös todistajalapsille, itsellenikin kyllä tuli, vakavemmin puhuen, tutuiksi kirjakerhon disneykirjat. Mutta toisaalta kyllä jos ajattelee sitä kuinka paljon lasten kanssa tutkitaan vartiotornia ja tuota keltaista kirjaa, plus tietysti kirjantutkistelukirjoja hutkitaan, voisi olla oletettavaa että aikaa ja tarvetta kaiken maailman satukirjoille ei riitä niin paljon. Omalla kohdallani ainoita olivat kirjakerhon kirjat.

Omien lasteni kanssa tuli luettua just noita disneyn kirjakerhon kirjoja. Seuran kirjallisuus tuli kaukonäköisesti sivuutettua, siitä olen vähän ylpeä!

[paula]

Kirjakerhon kirjoja minäkin lapsille luin. Käytin kyllä myös kirjaston palveluja. Raamatun kertomuksia kirjaa luin vanhemmille lapsille järjestään mutta nuoremmille en enään voinut sitä lukea kuin hyppimällä pahimmat tappamis & uhkaamis tarinat. Jeesuksen elämä kirjaa luin mieluummin, vanhempien lapsien kanssa sitä kirjaa ei vielä ollut, mutta kun askartelusta tykkään, olin itse liimaillut VT:stä kerätyistä Jeesuksen elämä artikkeleista hienon vihkon. Seuran kirjallisuutta luin oikeesti vain siksi että sain raportoida, muuten kun en käynyt enään kentällä. (sairas systeemi että omien lasten opettaminen lasketaan saarnaamiseksi, tietysti siellä on se vähäinen uusi popula)

Leluja meidän perheessä lapset ovat saaneet tosi paljon, jopa kaikenlaisia aseita on ollut poikalasten käytössä. Mutta mehän ollaankin ei esimerkillinen perhe. Pelien suhteen on mies yrittänyt pitää kontrollia mutta kaikki mahdolliset hifi, tykit, läppärit ym lelut löytyy nykyään, ehkä jopa kärkipäästä kun koulutovereihin vertaa.

[pieni.muutos]

Mulle luettiin tietty sitä Kirjani Raamatun Kertomuksista satukirjaa. Muistan että halusin äidin AINA lukevan sen missä Paha Kuningatar Isebel tiputetaan ikkunasta alas.Siinä tais olla lapselle mielekästä dramatiikkaa, sellanen draama-nainen olen varmaan vieläkin . Kai siinä vetos myös värit ja meikit/korut mitä sille naikkoselle oli taiteiltu.

[3nity]

VT-seuralla on ihan oma satukirja lapsille, sen nimi on 'Kirjani raamatun kertomuksista'. Erittäin tärkeä ja suosittu iltasatukirja.

Toki Aku Ankka ja muut laatujulkaisut sekä klassiset sadut tulivat tutuiksi. Sentään. Tosin, kyllä minulle lapsena usein luettiin kertomuksia tuosta mainitsemasi kirjan vanhemmasta versiosta, nimeltään "Suuren Opettajan kuunteleminen" (jos oikein muistan siis nyt nimen).

[Bergerac]

Tietysti sitten luettiin ja kuunneltiin myös niitä WTF-seuran kirjoja, eli Kirjani Raamatun kertomuksista ja Suuren opettajan kuunteleminen.

Nämä ko. kasetit ovat mielestäni Seuran propagandaa, joissa korostuvat Seuran omat (pyydän anteeksi, siis itse Jehovan Seuralle toimittamat opit) tarkoitukselliset opit. Mielestäni yhtenä tarkoituksena on kuvainnollisin hypnoottisin sekä kuvainnollisen aivopesun keinoin samaistaa sekä kiinnittää lapsi entistä tiukemmin seuran oppeihin.

Ko. kaseteissa monotoninen ääni suorastaan mainostaa Seuran oppien ydinkohtia. Tai tarkemmin ottaen ei mainosta mutta selkeästi Seuran opit tuodaan esiin.

Syntymästään saakka Jehovan Todistajana olevat jeppula-vanhemmat eivät näe asiassa ongelmaa. Yllättäen eivät, koska Seuran kuvainnollinen aivopultti on jo varmistanut heidät.

KIINNOSTUNEET ! Miettikää ja valvokaa tarkasti mitä pistätte lapsillenne kuunneltavaksi tai iltakuunneltavaksi. Ja miettikää myös mitä itse oikein teette, ottakaa nyt hyvänen aika selvää Seuran .... siis nimenomaan Seuran toiminnasta. Yksittäiset Jehovan Todistajat toimivat juuri seuran ohjeiden mukaisesti. Älkää astuko kelkkaan summamutikassa, ottakaa selvää Seurasta ja Seuran määräyksistä, ohjeista, sanktioista, Jehovan Todistajista yleensäkin. Ja ottakaa selville asioita muualta kuin hymyilevien vilpittömien todistajien näyttämistä kirjallisuuskohdista.

Ajatelkaa myös lapsianne (ja itseänne)). Voiisko heille(itsellenne myös) tarjota todellisen oman valinnan mahdollisuuden vai ennalta Seuran tarjoaman kivisen tien joka on pelotteiden ja sanktioiden varjostama.

[Ellen]

Nämä ko. kasetit ovat mielestäni Seuran propagandaa, joissa korostuvat Seuran omat (pyydän anteeksi, siis itse Jehovan Seuralle toimittamat opit) tarkoitukselliset opit.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. JT-vekkuleiden tahoilla minut on tietty kirjattu kiinnostuneeksi. Mutta vapaa-ajattelijana ja vapaasti lausahtelijana ja myös AB:n tavoin vastatodistuksen antajana kirjaisin itseni kategoriaan Pikku Hukka kiinnostuneen vaatteissa. Ehkä minulla on harhakuvitelma siitä,että mieleen voi kylvää aina jotain pohtimisen arvoista tästä Suuresta WT-Bluffista. Nämä sivustot ovat omalta kohdaltani kieltämättä räjäyttäneet pois viimeisetkin "sympatiat" Brooklynin -painotalon varjolla harjoittamaa "totuutta" kohtaan. Henkilökohtaisesti minua säälittää sinisilmäiset petetyt ihmiset . Mutta todellisuus tekee aina vapaaksi vaikka vähän kirpaisee. Elämä on todella liian hauskaa ja kallisarvoista hukattavaksi JT-lailla Seuran uhrialttarille.
Mutta hei Bergerac sinun pitää kertoa mitä satuja luit lapsena tai mitä sinulle sallittiin . Alahan naputella.

[Kirsieveliina]

Henkilökohtaisesti minua säälittää sinisilmäiset petetyt ihmiset . Mutta todellisuus tekee aina vapaaksi vaikka vähän kirpaisee. Elämä on todella liian hauskaa ja kallisarvoista hukattavaksi JT-lailla Seuran uhrialttarille.

"Jos se voisi olla totta, eikä unta pettävää..." Luin tuossa tämän palstan ketjua konventeista, ja ihan tuli vanhat ajat mieleen. Lukuunottamatta laajaa, väkivaltaista ja alkoholisoitunutta Jehovan Todistaja -sukuani, mukana oli niin mukavia ihmisiä. Suoraan sanottuna on ihan tajuttoman surullista, että heidän puppuunsa ei voi uskoa. Uskoisin mielelläni, jos voisin. Mutta esteinä sille ovat teeskentely, jossa todellisuus ja ihanteet eivät kohtaa, sekä mm. sisäänrakennettu sovinismi, epäinhimillisyys jne. jne.

[Gargouille]

Mä en muista et mulle ois luettu iltasatuja
Johtuu varmaan siitä, et minä ja äitini nukuttiin olohuoneen sohvilla. Mun vanhemmat sisarukset nukkuivat sitten talon makuuhuoneissa. Yleensä nukahdin televisiosta kuuluneeseen ääneen.

Sisarusten muutettua muualle asumaan, sain oman huoneen. Olinkin sitten jo niin vanha et tuli luettua ihan itse. Tiina-sarja, kaikkea mitä kirjahyllystä löytyi. Ei kuitenkaan uskonnon kirjoja

Hilja Valtosella ja Anni Polvalla oli kynä hallussa. Heidän kirjoittamia kirjoja tuli luettua paljon.

Unohdin äsken, olihan sitä kaikenlaiset sarjakuvat lukemistossa, yleensä kyllä ruokapöydässä

[Ellen]

Suoraan sanottuna on ihan tajuttoman surullista, että heidän puppuunsa ei voi uskoa. Uskoisin mielelläni, jos voisin. Mutta esteinä sille ovat teeskentely, jossa todellisuus ja ihanteet eivät kohtaa, sekä mm. sisäänrakennettu sovinismi, epäinhimillisyys jne. jne.

Onhan se murheellista,että suurin osa meistä ihmisistä ei välitä ottaa vastuuta omasta elämästä muusta elämästä tällä pallolla puhumattakaan. Jos omakohtainen vastuuntunne olisi kehittyneempi tai olisi toivoa sen kehittymisestä JT-sumutettujen kohdalla niin eipä taitaisi tätäkään palstaa olla. Minua onkin jatkuvaan hämmästyttänyt JT-todistajien hillitön tapa syyttää kaikesta mahdollisesta saatanaa ,saatanan maailmaa ja demoneja. Tuonkaltainen syyllisten ja syiden vierittäminen "henkimaailmojen" vastuulle päästää niin sietämättömän kätevästi jokaisen JT-taivastelijan omasta henkilökohtaisesta vastuusta. Oli asia mikä tahansa. Ei ole tarvis pohtia yhtikäs mitään asiantilaa miltään kannalta. Hävyttömän loismaista olemista. Mutta taas osoitan sylttytehtaan suuntaan ;tehokas markkinavoimien peruskuvioiden hallintamekanismi. Ja suomalais-JT-tollot antavat johtaa,johtaa,itsensä sairaiksi. Joukossa on tottakai aina niitäkin suomalaisia ,jotka tietävät ja tiedostavat asioiden todellisen tilan mutta oma etu on tärkeä WTBS-järjestössä.
Onnittele itseäsi Kirsieveliina siitä, että olet kierittänyt itsesi vapaaksi itsenäiseksi ,ajattelevaksi ja tuntevaksi olennoksi. Tottakai mennyttä saa surra ja miettiä ja muistella. Joskus on myös ihan hyvä suorastaan kieriskellä itsesäälissä--se on tosi puhdistavaa ja nautittavaa.
Käsitykseni on ,että osaat katsoa mennyttä JT-aikaa varsinaisena elämäsi satujaksona.
Muuten alustit tuosta demonisoinnin historiasta.Aiheeseesi liittyen olisi kiinnostavaa jatkaa ketjuasi siten,että palstalaiset muistelisivat mitä,demonisoitiin,milloin ,miksi ja perusteltiinko dämoni-juttuja mitenkään. Käviskös päinsä sellainen ketjusi jatko ?
Meni hiukka yli topicin.

[Witless]

Näitä veljes-ja sisarseuran huumorinpilkkeisiä ja varsin osaavasti näppäiltyjä juttuja lueskellessani mietin millaisia iltasatuja tai iltarukouksia JT-vanhemmat jälkikasvulleen lukivat,opettivat tai sallivat.

Itse tosi kypsänä alle kolmekymppisenä JT-vanhempana (en vanhimpana) syyllistyin amerikkalaisen Watchtower-nimisen organisaation suomen kielelle käännetyn materiaalin pakkosyöttämiseen muutamalle viattomalle pikkulapselle. Olen siitä pahoillani vieläkin. Onneksi näin totuuden totuudesta(tm) kun he olivat vasta ekoilla luokilla, joten vahinko jäi toivottavasti aika pieneksi. Olen yrittänyt sitä myös korjata viime vuosina.

Meillä kyllä onneksi luettiin myös Peppi Pitkätossua ja Uppo-Nallea yhtä lailla kuin Kirjaani Raamatun Kertomuksista. Kirjantutkisteluryhmässämme tosin oli tuore Jiiteiksi kääntynyt pariskunta (ei lapsia), jotka halusivat ihan erikseen kertoa että lapsille on aivan turha lukea mitään maailmallisia satuja, koska Seuran aineisto riittää kyllä, ja on lisäksi totta. Pelottaa ajatellakin niitä lapsia joille Watchtowerin satukirjat ovat riittäneet lapsuuden lukemistoksi (muutaman tiedänkin).

[Kirsieveliina]

Vanhempani olivat tosiaan käytännössä ulkoistaneet nämä opettamisjutut, mutta Kolme pientä porsasta oli Valittujen Palojen suuresta satukirjasta varmasti luetuin, koska se oli lyhin... Olisin tietysti tahtonut kuulla Sinbad-merenkulkijasta, joka seikkaili itämailla. Isällä oli sangen komea lauluääni ja hän lauloi joskus Rosvo-Roopea sekä Jos metsään haluat mennä nyt.

Koko keltainen Kirjani raamatun kertomuksista kahlattiin luku luvulta läpi vanhimman sisareni toimesta - hän ei tosiaan vähästä hätkähtynyt niitä julmimpiakaan osia. Kun pieni.muutos mainitsi tuon Isabellan, niin minuunkin hän teki lähtemättömän vaikutuksen, uteliaisuuden sekaisen kauhistelun kohteena. Ikkunasta heitettävän naisen ilme oli sanalla sanoen paholaismainen.

Kun olin saanut oman kirjastokortin, mikä valistuneen koulukaverini ansiosta kävikin tosi varhain, enemmän sadullisten kirjojen (Teemu sitä ja tätä, sekä jäätelömaasta kertonut ym.) jälkeen itsenäinen maku alkoi kallistua Neiti Etsiviin, joita saatoinkin ahmia ala-asteella lukulampun valossa aamukolmeen asti! Vaarallisena hyllystäni noukittiin vasta jokin aaveista kertonut kirja, mutta olin jo ehtinyt lukea kummitusten klassikon Zacharias Topeliuksen Linnaisten kartanon viheriä kamarin...

PS. Kiinnostaisi minuakin kuulla kaikesta demonisoidusta ja niiden arvattavasta eessun-taassun-vatvoilusta, Ellabella.

[Nezumi]

Witless kirjoitti:

kertoa että lapsille on aivan turha lukea mitään maailmallisia satuja, koska Seuran aineisto riittää kyllä, ja on lisäksi totta.

Mie olen saanut saman laista kommenttia eräältä ihmiseltä aina tasaisin väliajoin koskien sitä mitä mun pitäis omalle lapselleni lukea. Muistaa aina lisätä kuinka paljon 'parempi' varmasti olisi jos mulle olis (lapsena) saman periaatteen mukaan hoidettu tuo lukeminen.