AmyFarrahFowler kirjoitti:Vaikka hieman vanha ketju onkin, kirjoittelen tähän silti.
Minuun kolahti erityisesti tuo "vihkiytymättä" kasteelle meneminen jota "tunnuttiin odottavan", vai miten sen nyt ilmaisitkaan. Tuo on kuin täysin minun elämästäni. Myös minä olin 12 vuotias kun menin kasteelle, yritin kovasti vihkiytyä ja olla "kunnollinen". Perheessämme oli huolia vanhemman veljeni juomisen ja "maailmallisen seuran" johdosta, ja lapsena pyrinkin tekemään kaikkeni, ettei myös minusta olisi vanhemmilleni vaivaa. Kasteelle menin, koska ajattelin sen kuitenkin olevan edessä jossakin vaiheessa, ja osoittaisin ainakin olevani "kunnollinen tyttö" kun minusta voi sen jälkeen käyttää oikein nimitystä "sisar".
En varsinaisesti kadu mitään aiemmassa elämässäni, en toki nykyisessäkään, mutta jälkeenpäin ajateltuna olen suurimman osan elämästäni vain miellyttänyt muita. Havahduin tähän noin 6-7 vuotta sitten, ja se on muuten ollut erittäin huojentava havainto.
Kuulostaa tutulta tämä miellyttäminen. Ainakin vanhimpia kohtaan.Joskus tuntuu ihan kuin seurakunnassa tahallisesti pyrittiin alistamaan tuohon. Nöyristelyä ja mielistelyä yllinkyllin ja riittämiin. Vastaanlaittaminen tai omista oikeuksista ja halusta kiinni pitäminen olisi ollut itsekästä ja kapinoivaa. Jokseenkin aina tehtiin se, mitä vanhimmat sanoi, oli se mitä tahansa , eikä mitään väliä sillä , halusiko sitä itse vai ei.
Kyllä se lopussa eto ja oksetti. Iso helpotus kun tuosta asemasta pääsi pois.
Huhhuh. Ne on vain ihmisiä. En tajua miksi niitä pitää "palvoa".
Tietävät ja osaavat kyllä hyvin käyttää asemaansa hyväksi.