Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Batseba
Viestit: 8
Liittynyt: 12.03.2014 10:52

Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja Batseba »

Hei kaikki.

Erosin viime kesänä toisen ja lopullisen kerran järjestöstä.

En vain jaksanut enää.
En jaksanut kokouksissa ramppaamista, syyllisyyden tunnetta siitä, mikäli en masennuksen takia yksinkertaisesti jaksanut toisinaan osallistua toimintaan. Eristäytyvähän etsii omaa etuaan, olin siis itsekäs ja laiskakin vielä. (No eihän sitä kukaan suoraan sanonut mutta sellainen olo tuli siitä miten muut kohteli.) Sitä, että piti pakottaa itsensä olemaan sosiaalinen ja puhelias ja vastaamaan kokouksissa vaikka sitten rauhoittavien lääkkeiden voimin, jos halusi tulla hyväksytyksi ja saada ystäviä edes seurakunnan sisäpuolella. (Tulin riippuvaiseksi benzoista.) En ole luonteeltani koskaan ollut sosiaalinen tai puhelias, mutta se, että olisin saanut olla oma itseni, ei ole ollut koskaan vaihtoehto. Osaltaan siksi varmaan olen käynyt jonkinlaista identiteettikriisiä läpi koko elämäni.

Muutin mieheni kanssa uudelle paikkakunnalle vuoden 2011 lopulla ja yritin kovasti tehdä ystäviä seurakunnan sisäpuolelta. En onnistunut. Tunsin olevani niin yksin, kun seurakunnasta ei saanut ystäviä, ja maailmalliset tuttavani olivat sen verran kovia juopottelemaan ynnä muuta että minua ei huonon viinapääni kanssa edes kiinnostanut viettää aikaa heidän kanssaan.

Avioliitossani meni huonosti, varmaan siksi että olin yrittänyt liikaa tuputtaa Jehovaa ei-uskovalle miehelleni vuosien ajan. Nyt jälkeenpäin kun sitä miettii niin hävettää...

Viime kesänä tosiaan jotain vaan napsahti päässä, halusin isoja muutoksia elämääni, halusin olla taas onnellinen ja päätin erota miehestäni jonka kanssa olin luultavasti mennyt vaan naimisiin sukulaisten painostuksesta seitsemisen vuotta sitten, että voisin palata järjestöön. Erosin samaan syssyyn seurakunnasta, ja vaikka se hetkellisesti toikin helpotusta, kun ei tarvinnut stressata että jaksaako vai eikö jaksa lähteä viimeisillä voiman rippeillään kokoukseen, on totaalinen hylkääminen perheen puolelta ottanut todella koville. Jopa niin koville että olen haaveillut itsemurhasta. Koska tuntuu siltä että minulla ei ole mitään vaihtoehtoja enää jäljellä. Joko koen oloni kurjaksi todistajana tai tunnen oloni kurjaksi eronneena. Minkälainen äiti voi hylätä lapsensa? Varsinkin kun hän hyvin tietää, että olen tosi huonossa kunnossa, en pelkästään näiden viimeaikaisten isojen elämänmuutosten vaan lapsuuden ja nuoruuden kaikkien traumojen takia joihin hän on osasyyllinen kun antoi kaiken vaan tapahtua.

Tekisi mieli tässä alkaa vaikka mistä jaarittelemaan ja mäkättämään, mutta en tahdo tehdä tästä kovin pitkää viestiä.

Olen pettynyt ja katkera. Ja ahdistunut. Ja todella masentunut.

Ei sitä onnea sitten kuin taikaiskusta löytynytkään tätä kautta. Mutta ehkä vielä jotenkin ja jostain. Psykologini suositteli vertaistukea, täältähän sitä tuntuisi saavan, mutta luulen että joku ryhmätapaaminen asian tiimoilta voisi auttaa vielä enemmän. Jos joku asia on varma niin se, että tästä pääsee vaan ylöspäin. Ja se, että takaisin en palaa. On aika aloittaa elämä.

Aloitin seurustelun uuden miehen kanssa, mutta olen ollut niin shokissa kaikesta, että en ole pystynyt hänelle vielä avautumaan ja selittämään, miksi synttärit ja joulut ahdistaa, ja miksi hän ei voi tavata vanhempiani. Pelkään että leimataan vähintään vajaaälyiseksi, kun on ikinä moiseen järjestöön näennäisen vapaaehtoisesti mennyt kastatuttamaan itsensä.
Drontti82
Viestit: 410
Liittynyt: 31.07.2013 20:49

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja Drontti82 »

Tämä on yksi sellainen sellainen tarina, jonka edessä huomaa olevansa sanaton ja neuvoton. Olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. :(
Kivikko
Viestit: 650
Liittynyt: 10.01.2011 21:08

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja Kivikko »

On aika aloittaa elämä.
Toisaalta vapauttavaa saada rakentaa kaikki alusta saakka, mutta todella hidasta ja raskasta joutua tekemään se yksin, tyhjän päälle. Yksinäisyys on raskasta, toivottavasti löydät täältä tarvitsemaasi vertaistukea, ja kyllähän täällä järjestellään ihan livetapaamisiakin aika ajoin.

Tervetuloa lukemaan ja kirjoittelemaan!
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja Tony »

Tuttuja fiiliksiä monille meistä. Alituinen syyllisyys ja riittämättömyydentunne, niistä on jehovantodistajuus tehty. :? Harvoin siellä on tarjolla todellista ymmärrystä, koska kaikki kuitenkin pohjaa "hyvän uutisen" ideologialle, ja siihen pakettiin kuuluu erottamattomana osana aktiivinen osallistuminen ja iloinen sosialisointi. Vaikka ei huvittaisikaan tai edes pystyisi.

Tällainen kuvio on omiaan lisäämään mielenterveydellisiä haasteita, ja mitä itse on kuulostellut, niin ne ovat seurakunnissa lisääntymään päin. Ihmekös tuo. Onnellisen näytteleminen syyllisyyden tunteen ja suorituskeskeisyyden keskellä käy pidemmän päälle voimille kenelle vain.
Erosin samaan syssyyn seurakunnasta, ja vaikka se hetkellisesti toikin helpotusta, kun ei tarvinnut stressata että jaksaako vai eikö jaksa lähteä viimeisillä voiman rippeillään kokoukseen, on totaalinen hylkääminen perheen puolelta ottanut todella koville. Jopa niin koville että olen haaveillut itsemurhasta. Koska tuntuu siltä että minulla ei ole mitään vaihtoehtoja enää jäljellä. Joko koen oloni kurjaksi todistajana tai tunnen oloni kurjaksi eronneena.
Tilanteet joissa vaihtoehdot ovat a) paskaa nro 1 tai b) paskaa nro 2, ovat, no, paskaa. :(
Ei sitä onnea sitten kuin taikaiskusta löytynytkään tätä kautta. Mutta ehkä vielä jotenkin ja jostain. Psykologini suositteli vertaistukea, täältähän sitä tuntuisi saavan, mutta luulen että joku ryhmätapaaminen asian tiimoilta voisi auttaa vielä enemmän. Jos joku asia on varma niin se, että tästä pääsee vaan ylöspäin. Ja se, että takaisin en palaa. On aika aloittaa elämä.
Mielenmaailma taitaa olla sellainen savotta, että pikaisia muutoksia harvemmin kannattaa odotella. Pysyviä ainakaan. Paremmin tietävät toitottavat sitä samaa kliseetä, miten ajalla on parantavia vaikutuksia, mutta vaikka se kulunut toteamus onkin, niin ilmeisesti siinä on todennettua faktaa pohjalla. Toki aika on siitä veemäinen parantaja, että akuuttiin tilanteeseen se ei apuaan suo.

Viimeisessä lauseessa onneksi pilkahdus perisuomalaista päättäväisyyttä. :)

Olet varmasti jo tutustunutkin UUT:n sivuihin, mutta varmuuden vuoksi kertauksena vertaistuki-info.

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/vert ... n-toiminta
Aloitin seurustelun uuden miehen kanssa, mutta olen ollut niin shokissa kaikesta, että en ole pystynyt hänelle vielä avautumaan ja selittämään, miksi synttärit ja joulut ahdistaa, ja miksi hän ei voi tavata vanhempiani. Pelkään että leimataan vähintään vajaaälyiseksi, kun on ikinä moiseen järjestöön näennäisen vapaaehtoisesti mennyt kastatuttamaan itsensä.
Mitä vastaavia tapauksia on kuullut, niin kokemus on ollut voittopuolisesti sen kaltainen, että kun sitten sai lopulta avauduttua (kumppanille, puolisolle, kaverille, kenelle vain jolle avautuminen mietityttää), niin seurauksena oli iso helpotus. Useimmiten ne joille on avauduttu, ovat myös ottaneet asian vastaan odotuksia paremmin.

Kovasti tsemppiä projektiin nimeltä "on aika aloittaa elämä". :)
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

Batseba kirjoitti:Olen pettynyt ja katkera. Ja ahdistunut. Ja todella masentunut.
Hienoa että jaksoit kertoa tarinasi. Itse kunkin tilannehan on aina vähän erilainen, mutta itse koin pahimmassa vaiheessa, että ammattiapu oli todella tärkeä selviämiskeino. Ilmeisesti olet sitäkin saanut. Eihän sekään polku useinkaan helppo ole: itselläni terapia kesti useamman vuoden ja sattuneesta syystä keskittyi lähes täysin JT-lapsuuteen. Vertaistukihan on sikäli hyvä juttu, että muut ovat käyneet saman myllyn läpi. Kunhan muistaa, että ex-jehovan todistajat eivät ole korvienvälin asiantuntijoita eivätkä (onneksi) myöskään vaihtoehtoinen seurakunta. Aitoja ystäviä existä kyllä voi todistetusti saada. Eli molempi parempi, uskaltaisin sanoa. Voimia ja tervetuloa vapaaksi fariseusten pykälistä!
Video ei ollut ohjeistusvideo.
pompom
Viestit: 6
Liittynyt: 07.03.2014 10:53

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja pompom »

Batseba kirjoitti: Ei sitä onnea sitten kuin taikaiskusta löytynytkään tätä kautta. Mutta ehkä vielä jotenkin ja jostain. Psykologini suositteli vertaistukea, täältähän sitä tuntuisi saavan, mutta luulen että joku ryhmätapaaminen asian tiimoilta voisi auttaa vielä enemmän. Jos joku asia on varma niin se, että tästä pääsee vaan ylöspäin. Ja se, että takaisin en palaa. On aika aloittaa elämä.

Aloitin seurustelun uuden miehen kanssa, mutta olen ollut niin shokissa kaikesta, että en ole pystynyt hänelle vielä avautumaan ja selittämään, miksi synttärit ja joulut ahdistaa, ja miksi hän ei voi tavata vanhempiani. Pelkään että leimataan vähintään vajaaälyiseksi, kun on ikinä moiseen järjestöön näennäisen vapaaehtoisesti mennyt kastatuttamaan itsensä.
Tsemppiä tulevaan! Itse olen ollut jo yli kymmenen vuotta pois piireistä, enkä ole tainnut kuin yhdelle ihmiselle mainita asiasta. Jostain syystä tuon kertominen hävettää, vaikkei enää pitkään aikaan olekaan asian kanssa ollut tekemisissä.
Oon vaan sullonut asiaa piiloon ja onhan se vähän outoa kun elämästä puuttuu muille tarinoidessa palasia ja "kohokohtia". Edes nykyinen miesystävä ei tiedä mun menneisyydestä vaikka pari vuotta ollaan jo oltu yhdessä. Ihmettelee vaan välillä miksen tykkää joulusta tai synttäreistä, samaa ahdistusta tunnen minäkin noista, niin taitaa aika moni muukin ex-jt.
Valokuva-albumeistakin puuttuu sieltä täältä kuvia kun on raamattua kädessä tai konventin lappunen rinnassa.

Menin joku aika sitten lueskelemaan vanhoja päiväkirjoja ja sen jälkeen on jotenkin nää menneisyyden painolastit riivannut entistä enemmän. Tuntuu että on liian paljon nyt yrittänyt vaan unohtaa ja vaieta näistä asioista ja tunkea niitä jonnekin piiloon ja nyt ne alkaa tursuilemaan sieltä yli. Mielenterveysongelmista kärsin itsekin aikoinani, nyt olen jo hyvän tovin ollut elävien kirjoissa mutta selkeesti vielä on asioita käsittelemättä. Että taidanpa minäkin olla jonkun sortin ryhmäterapian tarpeessa!


Lisäisin vielä semmoisen neuvon omasta kokemuksesta viisastuneena, että kannattaa mahdollisimman nopeasti kertoa uudelle miehelle tuosta menneisyydestä. Näin parin vuoden jälkeen se tuntuu tooodella vaikealta ja pöljältä, että miks ei tuommoista asiaa oo voinut aikasemmin kertoa. En usko että se miehen mielestä on niin suuri asia kuin oman pään sisällä. Tuo yksi ainoa ihminen, jolle asiasta itse kerroin, ei ainakaan ollut asiasta moksiskaan, ihmetteli vaan miksi pidin sen kertomista niin isona juttuna. Nyt ei enää niinkään pelota se itse asiasta kertominen vaan enemmän se, miten mies suhtautuu siihen että oon tätä asiaa salaillut.. :?
Batseba
Viestit: 8
Liittynyt: 12.03.2014 10:52

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja Batseba »

Kiitos tervetulotoivotuksista ja sympatioista :)
Alkaa jo näkyä valoa tunnelin päässä kun löysin tänne vähän päästämään höyryjä. Psykologinkin kanssa ollut niin vaikea keskustella tästä kun ei hänellä ole mitään aiempaa kokemusta tällaisesta, turhautuneena aina lampsinu sieltä kotio. (Muuten hän on kyllä hyvä psykologi, ei siinä.)

Alan vasta sisäistää ja myöntää itselleni kuinka paljon vahinkoa tämä uskonto on minulle aiheuttanut.
Olen aina etsinyt syytä masennukseeni ja ahdistukseeni muualta. Ihmekös niitä ei oikein ole löytynyt. En ole vaan tajunnut katsoa tätä koko kuviota kauempaa aikaisemmin.

On tässä jo jonkinlaista myönteistäkin tapahtunut sitten viime kesän, nimittäin pääsin niistä rauhoittavista lääkkeistä eroon. Vieroitusoireet oli melkoiset, tosin olinhan mä niitä monta vuotta vetänytkin että jaksaisin miellyttää muita. Pari viikkoa kierin sohvalla ja hallusinoin, syöminen oli hankalaa kun välillä olin niin sekaisin että unohdin miten niellään :--D mutta loppu hyvin kait kun hengissä vielä ollaan eikä ole niin kovaa painetta eroamisen jälkeen enää ollut että olisin niitä tarvinnut.

Vähän (paljon) naurattaa miettiä että olen pamipäissäni ollut kenttäpalveluksessa :D ihmekös en saanut ketään käännytettyä.

Palaan asiaan huomenna. Ajattelin kasvattaa nyt pallit ja kertoa tästä poikaystävälle.

Kiitos vielä näistä tulleista vastauksista!
Veli-Hopea
Viestit: 5324
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea »

että jaksaisin miellyttää muita
Tervetuloa vaan tänne meidän samanmoisten ihmisten pariin.
Aika lienee paras lääke ja minulla ahdistusta helpottaa se, mitä kauemmaksi vt-seuran kuristusotteesta pääsee. Seura puristaa jäseniä niin ,että paskat valuu housuun ja vielä senkin jälkeen on syyllisyyden tunne,että ei ole tarpeeksi hyvä.

Miellyttämiseen tartuin, koska nykyään on hyvin helpottunutta, kun ei tarvitse väkisin miellyttää ketään. Aikaisemmin joutui mielistelemään ja nöyristelemään joka asiassa.Ihanaa kun enään ei tarvi "palvoa" vanhimpia yms. Talutushihna on katkennut , vielä tosin menneisyys ei ole haihtunut ja tuskin koskaan haihtuukaan vaan murisen luultavasti lopun elämää kun vanha "isäntä" lähestyy, kuten varmaan meistä moni muukin.
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

Batseba kirjoitti:Psykologinkin kanssa ollut niin vaikea keskustella tästä kun ei hänellä ole mitään aiempaa kokemusta tällaisesta, turhautuneena aina lampsinu sieltä kotio. (Muuten hän on kyllä hyvä psykologi, ei siinä.)
Itselläni meni terapeutin kanssa toista vuotta perusasioita hänelle opettaessa. Vastineeksi kyllä sitten sainkin käydä loppuvaiheen ilmaiseksi, kun oli rahat vähissä. Terapeutti kiinnostui aiheesta niin paljon, että oli otattanut jossain kohtaa kuvan itsestään päätoimiston edessä Brooklynissä. Toivon, että hänelle päätyisi lisää ex-JT-potilaita, nyt kun peruskurssi on käytynä.
Video ei ollut ohjeistusvideo.
Elisenda
Viestit: 107
Liittynyt: 13.01.2014 19:40

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja Elisenda »

Hei Batseba ja kiitos koskettavasta kertomuksestasi. Kylläpä siinä oli paljon samaistumiskohtia.
Batseba kirjoitti: Sitä, että piti pakottaa itsensä olemaan sosiaalinen ja puhelias ja vastaamaan kokouksissa vaikka sitten rauhoittavien lääkkeiden voimin, jos halusi tulla hyväksytyksi ja saada ystäviä edes seurakunnan sisäpuolella. (Tulin riippuvaiseksi benzoista.) En ole luonteeltani koskaan ollut sosiaalinen tai puhelias, mutta se, että olisin saanut olla oma itseni, ei ole ollut koskaan vaihtoehto.
Tämä on niin totta. Varmaan yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun kokoukseen lähteminen ei ahdistanut tai sieltä olisi lähtenyt hyvillä mielin pois. Jt-järjestö on selkeästi suunniteltu onnellisille ja sosiaalisille ihmisille. Jos et muottiin mahdu, on ainoa vaihtoehto pakottaa itsensä olemaan jotain muuta, kuin mitä on. Ja aina se syyllisyys kalvaa ja sanoo, että se on oma vika. Muutu. Tämä on kauheaa henkistä väkivaltaa, joka on varmasti tosi monelle jt:lle tuttua.
on totaalinen hylkääminen perheen puolelta ottanut todella koville. Jopa niin koville että olen haaveillut itsemurhasta. Koska tuntuu siltä että minulla ei ole mitään vaihtoehtoja enää jäljellä. Joko koen oloni kurjaksi todistajana tai tunnen oloni kurjaksi eronneena. Minkälainen äiti voi hylätä lapsensa?
Sitä, että oma perhe hylkää ja jättää tällaisen asian takia ei vaan voi käsittää. Varmasti ottaa aikaa parantua niistä haavoista. Voimia todella paljon haastavaan elämäntilanteeseen.
"Niin minun äitini itki hieman ja kuiskas miksi sä lähdet?
Kun täällä on turva ja täällä on rauha ja taivaalla kauneimmat tähdet.
Mä sanoin täällä puhua saa vaan jos haluaa kiittää.
Kuka niin voi olla, kenelle se riittää?" M. Vilkkumaa, Timantti
Ariadna
Viestit: 2177
Liittynyt: 28.04.2007 10:16

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja Ariadna »

Batseba kirjoitti:Seura puristaa jäseniä niin ,että paskat valuu housuun ja vielä senkin jälkeen on syyllisyyden tunne,että ei ole tarpeeksi hyvä.
Näin sen minäkin näen, Seura on kuin latistava mankeli, toisinajattelu ja omilla ehdoilla eläminen on syntiä.
Palaan asiaan huomenna. Ajattelin kasvattaa nyt pallit ja kertoa tästä poikaystävälle.
Hyvä ja muista ajatella, että olet aina enemmän ja vahvempi kuin se mikä käsitys itsestäsi todistajana ollessa on ollut.
Batseba
Viestit: 8
Liittynyt: 12.03.2014 10:52

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja Batseba »

Tony kirjoitti:Olet varmasti jo tutustunutkin UUT:n sivuihin, mutta varmuuden vuoksi kertauksena vertaistuki-info.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/vert ... n-toiminta
Joo, kiitos. Ajattelin heti seuraavaan tapaamiseen osallistua. Uskoisin, että ei tekisi yhtään pahaa, jos vaikka ensimmäistä kertaa elämässään vahingossa tuntisi kuuluvansa joukkoon.
pompom kirjoitti: Valokuva-albumeistakin puuttuu sieltä täältä kuvia kun on raamattua kädessä tai konventin lappunen rinnassa.
...
Nyt ei enää niinkään pelota se itse asiasta kertominen vaan enemmän se, miten mies suhtautuu siihen että oon tätä asiaa salaillut.. :?
Saman eliminointiprosessin koki minunkin valokuva-albumini. Joitain konventti- ym. kuvia säästin, joissa ei rintamainoksia näy, ja jotka menisivät läpi ilman kysymysten heräämistä vaikka normaalien ihmisten hääjuhlakuvista pukeutumistyylinsä puolesta 8)

Luulisin että miehesi tulisi loppupeleissä olemaan vaan tyytyväinen saadessaan vihdoin selvyyden siihen mistä mm. outo joulu/synttäri-suhtautuminen johtuu.

Ajattelin tänä vuonna viettää ensimmäistä kertaa joulua vaikka ihan piruuttani ja kokeilla miltä se tuntuu. Viime joulunaika vielä ahdisti niin ettei olisi tullut kyseeseen.
Veli-Hopea kirjoitti:Miellyttämiseen tartuin, koska nykyään on hyvin helpottunutta, kun ei tarvitse väkisin miellyttää ketään. Aikaisemmin joutui mielistelemään ja nöyristelemään joka asiassa.
Minun on pakko alkaa rakentamaan jonkinlaista tervettä itsekkyyttä. Olen niin tottunut siihen että yli vaan kävellään jatkuvasti, pahalta tuntuu, mutta täytyy kestää valittamatta. Enää ei tosiaan tarvitsisi, mutta erkaantuminen tästä tutusta ja turvallisesta ajattelumallista varmaan kestää kauan.

Kiitos taas kaikille jotka vastailitte :)
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Tervetuloa palstalle.
Jos olet lukenut noita muiden kirjoittajien esittelyjä, niin huomaat, että samanlaisia koettelemuksia käydään läpi koko veljesseurassa. Tuo asia ei sinänsä varmaan hirveän paljon lohduta, mutta ainakin tiedät saavasi vertaistukea sellaisilta ihmisiltä, jotka edes jotenkin aavistavat, miltä sinusta voisi tuntua.
Ammattiapua suosittelen minäkin, jos itsetuhoisia ajatuksia tulee.
Let me go Master I hate you so
Batseba
Viestit: 8
Liittynyt: 12.03.2014 10:52

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja Batseba »

rippeli kirjoitti:Tervetuloa palstalle.
Jos olet lukenut noita muiden kirjoittajien esittelyjä, niin huomaat, että samanlaisia koettelemuksia käydään läpi koko veljesseurassa. Tuo asia ei sinänsä varmaan hirveän paljon lohduta, mutta ainakin tiedät saavasi vertaistukea sellaisilta ihmisiltä, jotka edes jotenkin aavistavat, miltä sinusta voisi tuntua.
Ammattiapua suosittelen minäkin, jos itsetuhoisia ajatuksia tulee.
Kyllä se itseasiassa lohduttaa paljon enemmän kuin olisin voinutkaan kuvitella.
Mielenterveystoimistojen kanta-asiakas olen ollut yli puolet elämästäni, niin voimaannuttavia kun ovat olleet kaikki nämä hengellisessä paratiisissa vietetyt vuodet ettei ole oikein koskaan meinannut pää kestää kaikkea sitä autuutta kerralla :D
Ei tässä silleen nyt mitään akuuttia "hyppään parvekkeelta"-olotilaa enää ole onneksi.
Toki joku tiivis psykoterapia saattais vielä olla jossain vaiheessa hyvä idea jos lompakko kestää.
Jos vaikka alkais valo kirkastua tunnelin päässä. :lol:
SonOfJesus
Viestit: 744
Liittynyt: 15.05.2007 12:39

Re: Ahdistunut ja masentunut ex-jt

Viesti Kirjoittaja SonOfJesus »

Batseba kirjoitti:Eristäytyvähän etsii omaa etuaan, olin siis itsekäs ja laiskakin vielä. (No eihän sitä kukaan suoraan sanonut mutta sellainen olo tuli siitä miten muut kohteli.)
Minäkin muistan tämän väittämän. Sen sanotaan olevan raamatusta. Niinpä etsin sitä raamatusta, mutta en löytänyt. Googlella löysin paljon viitteitä, jotka ovat Jehovan todistajien. Kaikissa niissä sanotaan samaa: "tämä tarkoittaa sitä mitä Jehovan todistajien hallintoelin sanoo sen tarkoittavan" eli että pitää uskoa mitä he sanovat.

Jt:n raamatussa sanotaan Sananlaskut 18:1ssä (UMK):
18 Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan;+ hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.+
Vuoden 1938 KR
18:1 Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään;
kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.
Vuoden 1776 KR
1. Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja
sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin.
Vuoden 1642 KR
18:1 ERipurainen edzi mitä hänelle kelpa/ ja
secoitta idzens caickeen wijsauteen.
Minä näen tässä Jehovan todistajien kohdalta oman uskon värittämän käännöksen. "Eripurainen" ja "eriseurainen" ei sovi eristäytyvään. Jehovan todistajat lukevat raamattuaan kuin piru. (Tästä lapsena väitin vastaan koulun uskonnonopettajalle. "Kun olin lapsi niin käyttäydyin kuin lapsi.")

Lisäksi selittelyissä näkyy kuinka Jehovan todistajat kammoavat yksinäisyyttä, vaikka yksinäisyys on merkittävä tarve henkiselle kasvulle. Oma etu on kiellettyä. Miksi? Ensiapu I:ssä jo opetetaan, että pelastajan pitää aina huolehtia ensin itsestään. Itsekkyys on silloin pakollista, mutta Jehovan todistajille ja etenkin heidän vanhimmilleen se on synti ja kauhistus, jota vastaan täytyy varmaankin nykyisin suojautua loitsuilla :) .
Batseba kirjoitti:Sitä, että piti pakottaa itsensä olemaan sosiaalinen ja puhelias ja vastaamaan kokouksissa vaikka sitten rauhoittavien lääkkeiden voimin, jos halusi tulla hyväksytyksi ja saada ystäviä edes seurakunnan sisäpuolella.
Niin, heidän jumalansa on siitä erikoinen, että vaikka "Jehovan todistajat eivät ole amerikkalainen uskonto", niin hänelle kelpaa vain amerikkalainen käyttäytymismalli small talkeineen kaikkineen.

Se on tämän amerikkalaisen uususkonnon puolelta mitä kauheinta vallan väärinkäyttöä.

"Lähtekää siitä ulos te minun kansani". Tervetuloa pois sieltä. Ulkopuolella on parempi olla kuin sisällä. Ja jos olet edelleen taipuvainen uskonnolliseen ajatteluun, niin voit ajatella Hepr 13: 13, 14 (UMK) mukaisesti
"13 Menkäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle kantaen sitä häväistystä, jota hän kantoi,*+ 14 sillä meillä ei ole täällä pysyvää kaupunkia,+ vaan me etsimme hartaasti tulevaa.+ "
Tällainen ajattelu on Jehovan todistajien vanhimmille kauhistus ja jumalan pilkkaa: "Mitä muuta me enää tarvitsemme, hän ansaitsee kuoleman!".

Tsemppiä uuteen elämään ja uuteen ajatteluun! Nyt sinulla vihdoin on aito mahdollisuus itsesi tuntemiseen. Itsetuntemus parantaa elämänlaatua ja se auttaa itseä ymmärtämään, miksi on toiminut niin kuin on tehnyt.
SonOfJesus
Laki ja Seura toimivat kasvattajina: kaikki mikä ei tapa, kasvattaa.
Vastaa Viestiin