Elämän tarkoitus

[Markku Meilo]

Mitenkähän tällainen kysymys tuntuu syntymäateistille?

Nämä kun tuntuvat olevan ihan hyvin sinut elämänsä kanssa ja heille tosiaan näyttää riittävän ihan tämä yksi elämä.

Eikä tarvitse olla syntymä-mallinenkaan ja voi olla uskonnotonkin, jos Susanne B:tä on uskominen - ja miksi ei olisi.

...mutta onko näin että tämä kysymys ja tuska on uskontojen aiheuttama ?

Uskonto on hyvän ja pahan tuotteistus, tuon tuotteistuksen puuttuessa ihminen ei syytä ja kiitä henkivaltoja, vaan tekee itse asioille jotain, mikäli katsoo tarpeelliseksi.

[Markku Meilo]

Tälläkin hetkellä joku raajarikko istuu slummin jätevesiviemärin ääressä ja miettii miten tai mistä saisi edes sen päivän aterian.

Mikäli nk. konvettikokemuksia olisi uskominen, niin tämänkin raajarikon (ja koko maailman) nälkä olisi poispyyhitty kunhan kaikki nälkäiset ryhtyisivät tienraivaajiksi. Näiden eteenhän Vt-Jehovan enkelit tiputtelevat lounasseteleitä, no viidakossa ehkä valmiita ruoka-annoksia styrokslodjussa.

[Kaarmis]

Enkeleillä taitaa olla oma lounassetelipaino, tai ainakin tarve sellaiselle, päätellen siitä että saamieni tietojen mukaan ravareilla on useinkin murheita siitä miten laittaa leivän päälle muutakin kuin ylähuulensa.

[Markku Meilo]

Enkeleillä taitaa olla oma lounassetelipaino, tai ainakin tarve sellaiselle, päätellen siitä että saamieni tietojen mukaan ravareilla on useinkin murheita siitä miten laittaa leivän päälle muutakin kuin ylähuulensa.

Rahaakin enkelit joko painavat tai nyysivät, koska ovat pudotelleet taalojakin ravarien hengenpitimiksi. Niin ja on niillä kai virtuaalirahaakin jos siihen vanhaan kaupunkitarinaan on uskominen, jossa tilille ilmaantui juuri puuttuva summa vuokrasta ja pankki ei osannut selittää mistä se tuli.

[B.Kaktus]

Jos elämän tarkoitus ei ole ikuinen elämä paratiisimaassa, mikä se on?
Olisiko usko jäljellä jos jt-hallintoelin ei olisi mokannut niin lahjakkaasti?

Vanhempien tutkimusten mukaisesti voidaan perusbiologiaan liittyviin tietoihin vedoten sanoa, että kaiken elämän, niin eläimien kuin kasvienkin, tarkoitus on jatkaa elämää. Eli selviytyä. Kehittyen siinä samalla, jotta siis selviytyisi.

Mutta erään teorian ja tutkimuksen mukaan jokaisessa elävässä organismissa on AINA yksi geeni, joka on ainoa sukupolvesta toiseen aina muuttumaton geeni, ja jonka ainoa tehtävä on SELVIYTYÄ. Eli ei puhuta organismien tarpeesta itsessään selviytyä tai lisääntyä kokonaisuutena, vaan tämän YHDEN NIMENOMAISEN MUUTTUMATTOMANA SUKUPOLVELTA TOISELLE JATKUVAN GEENIN SELVIYTYMISESTÄ MM. LISÄÄNTYMISEN KAUTTA. Tämä geeni haluaa itse jatkaa olemassa oloaan, ja tämä geeni ohjaa koko muuta geenimassaa kohti selviytymistä mm. lisääntymisen kautta.

Voidaan kaikesta huolimatta yleistää, että elämän tarkoitus on yksinkertaisesti olla olemassa. Nyt ja aina. Se pakottaakin monet uskomaan niin taivaaseen kuin paratiisiin, kuin ylipäätään elämän jatkumiseen jossain muodossa, uudestisyntymisen kautta tai kuten useimmat länsimaiset ihmiset toivovat: jälkeläisten kautta.

Tämä mainitsemani yksi pieni geeni pakottaakin naiset löytämään kumppanin viimeistään keski-ikäisenä ja TEKEMÄÄN LAPSIA, eli lisääntymään. Pakonomainen tarve lisääntyä (lue: biologinen kello) on hyvin selkeä naisten tarkoitusta ja elämää ohjaava ja selittävä asia. On todistettu eräässä tutkimuksessa mm. että myös miehet jotka eivät ole koskaan tehneet lasta, elävät pidempään kuin ihmiset jotka ovat tehneet paljon lapsia. Otannassa on ollut runsaasti eri maanosista ihmisiä, lapsettomia ja lapsia saaneita. Jokin 'tuntematon' saa lapsia tehneen miehen ikääntymään ja kuolemaan nopeammin suhteessa (terveellisesti elävään) lapsettomaan mieheen, ainakin kyseisen tutkimuksen otannan mukaan. Tuo tuntematon on se yksi geeni, joka ohjaa muuta organismia. Ja jonka ainoa tehtävä on itse olla olemassa ja lisääntyä, ja joka siis täyttää tarkoituksensa kun on sen kantaja on 'jakaantunut' ja geeni jatkaa elämää uudessa kehossa. Ja vanhan kantajansa se antaa 'rapistua'.

Mielenkiintoista eikö totta?

Meillä ei ehkä olekaan mitään tarkoitusta elää. Vain meidän "geeneillämme". Olemme vain 'kantajia'.

Itse silti olen sitä mieltä että tosiaankin meidän tarkoitus on vain olla olemassa, elää, ja siksi ihmisen pitääkin nauttia elämästään, parhaalla keksimällään tavalla. Varsinaista runollista syytä elää ei ole ja miksi pitäisikään jos ei ylipäätään halua samantien uskoa 'jumalaan' tai muuhun yliluonnolliseen. Todellinen elämä on tässä ja nyt.

[YksinäinenSusi]

Elämän tarkoitus on henkilökohtainen asia, jonka kokee itse tarkoitukseksi, eräänlaiseksi elämän polukseen.

Kutsumusammatti voisi olla tällainen tie, jonka kokee tarkoitukseksi elämälleen,

eli tuo sama elämän tarkoitus ei siis sovi toiselle ihmiselle, koska ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on oma kutsumuksensa - jos on - useimmilla ei sitäkään.

Elämänsä tarkoitusta ratkaistaessa, olisi hyvä miettiä miten se istuu omaan persoonallisuuteensa. Oma persoonallisuus kyllä heti hälyttää, jos jokin ei sovi, ja silloin sitä olisi hyvä kuunnella ja sanoa että kiitos ei, tämä ei minulle sovi.

Myöskin sitä on hyvä ajatella, että jos ei tunne kutsumusta mihinkään, niin miksi vetää siitä turhaa pulttia. Sekin voisi olla eräänlainen elämän tarkoitus, että kokeilee kaikenlaista ja lemppaa pois, mikä ei sovi ja ehkä lopulta käy tuuri ja löytää itselleen mukavan asian jota harrastaa.

Palstoilla roikkuminenkin on monille elämän tarkoitus, varsinkin jos on erakkoluonne ja ei ole mitään muuta elämää. Trollauskin voi olla elämän tarkoitus joillekin, oikea palstojen kauhu.

Elämän tarkoitus on ihmisen muodostama käsitys, ja se vaihtelee ihmisen mukaisesti eri ihmisillä.

Tällainen vapaa ajattelu elämän tarkoituksesta on tietysti uskonlahkojen kannalta paha asia, koska vapaasti yksilökeskeisesti ajattelevaa ihmistä ei voi hallita.

Mutta kun on lauma ihmisiä joita ohjastetaan ajattelemaan samoin sanktioiden uhalla, niin tällaista laumaa voidaan hallita ja antaa sille jokin elämän tarkoitus,

jotta laumaan kuuluvat pysyisivät niin kiireisenä, etteivät he ehtisi elää omaa elämää ja tarkoitusta, vaan vain sitä määrättyä. Näin heidät työllistetään orjiksi.

Tätä voisi kutsua elämän riistämiseksi, koska jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus omaan elämäänsä ja onkin.

Elämä on kaikissa tapauksissa liian lyhyt siihen, että pitäisi velvollisuudentunnosta palvella jotain asiaa varsinkin jos tuntee että asia ei ole omaan persoonallisuuteensa sopiva, eikä siitä tykkää.

MIksi uskoa ja olla kahleissa, jos voi olla uskonnoton ja vapaa.

Eikö sekä uskovainen ja uskonnotonkin poikkeuksetta ja todistetusti aina kuole lopulta esim vanhuuteen viimeistään, jos ei muuhun?

Syntymä ja kuolema ovat fakta-asiat, kaikki muu siltä väliltä on epävarmaa hapuilua ensimmäisestä toiseen.

[B.Kaktus]

MIksi uskoa ja olla kahleissa, jos voi olla uskonnoton ja vapaa.

Toisaalta, kuten kutsumusammattikin, uskontokin voi olla elämän tarkoitus. Omakin isäni on fanaattisesti töitä seurakunnan eteen tekevä mies joka kokee touhun todellakin elämänsä tarkoitukseksi. Jotkut jopa nauttivat aidosti uskonnollisen järjeston tai seurakunnan palvelemisesta. Orja sellainen on vasta jos tekee sitä ilman että siitä nauttii jotenkin pakotettuna.

Tavallaanhan yksilölle tosiaankin se on sama mitä tekee elämän tarkoituksena, vaikka se olisi sitten uskonto, ja jollakin politiikka. Toisaalta oli elämän tarkoitus mielestään mikä hyvänsä, aina se saattaa hallita ja kahlita ihmistä. Urheilija, viihdetaiteilija, sotilas, taiteilija tai jt ei voi poiketa valitsemaltaan polulta jos kerran kokee että se on tärkeintä ja ainoata mitä voi elämässään tehdä saaden jotain aikaan. Valittu elämäntyö voi ottaa vallan ihmisestä ja tämä, esim. näyttelijä Hollywoodissa hyväksyy sen että on kiireinen eikä koe normaalia perhelämää ehkä koskaan. Miksi Clint Eastwood vieläkin tekee ikäloppuna elokuvia vaikka voisi vihdoin levätä? Siksi että on tavallaan elämäntyönsä vanki.

Ikävin ongelma 'elämän tarkoituksen' antaessa hallita omaa elämää on se että se helposti vaikuttaa myös läheisten, oman perheen elämään joskus negatiivisestikin. Oli sitten jt tai meribiologi.

Ehkä elämää ei vain saisi koskaan ottaa liian vakavasti, mielestäni kenenkään ei pitäisi koskaan tehdä loppuiän valintoja, vaan antaa elämän viedä jos on viedäkseen. Toisaalta, sekin asenne voi kostautua esim.jättämällä oman perheensä seuraavan ihastuksen vuoksi.

Ihmisen pitää löytää kultainen keskitie, ja miettiä itse mitä suurinpiirtein elämältä haluaa. Maalaa itselleen elämäntaulun ja maalaa siihen päälle uusia asioita mahdollisuuksien ja harkinnan mukaan.

Elämä kuitenkin on kuin suklaarasia. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi saa. Siksi elämän tarkoituksenkaan miettiminen ei ole kauhean tärkeää.

[Markku Meilo]

Eikö sekä uskovainen ja uskonnotonkin poikkeuksetta ja todistetusti aina kuole lopulta esim vanhuuteen viimeistään, jos ei muuhun?

Jokainen toki kuolee, mutta ensinmainitulla ryhmällä on taipumus levitellä oikein videoitakin siitä kuin arkku aukeaa ja päiviä kuolleena ollut lähtee jaloittelemaan.

Syntymä ja kuolema ovat fakta-asiat, kaikki muu siltä väliltä on epävarmaa hapuilua ensimmäisestä toiseen.

Uskonnottomalle riittää pelkkä arkinen kuolemaa edeltävä elämä. Elämän todellisuus kirkastunee meille viimeistään siinä vaiheessa kun käymme kuoppaamassa muutamia ikäisiämme tai peräti nuorempia.

[Veli-Hopea]

Itse olen ollut kuolemanpelkoinen pienestä asti. Pääsin tuosta ongelmasta eroon irtautuessa järjestöstä. Keskityn tähän elämään ja etsin sen kauneutta niin, että en elä horroksessa odotellen kauneuksia jossakin tulevaisuudessa.

Mitä vanhuuteen ,elämäntarkoitukseen ja kuolemanpelkoon tulee, se näyttää olevan nuorempien ongelma, ei vanhojen. Vanhojen ihmisten en ole koskaan kuullut sanovan : " voi ei, kohta mä kuolen..kohta mä kuolen" ( ainakaan peljäten..)

Toki voihan sellaisiakin olla.. Tämä on vain mielikuvani, mutta tekeekö jo vanhuus sen, että ollaan paremmin sinut elämän ja kuoleman kanssa?

Elämässä on valtavasti kauneutta. Se on jotenkin vaan uskonnon avulla riistetty meiltä. Sitten jos lähtee usko, ollaan ihan tyhjän päällä.

[Veli-Hopea]

Mitenkähän tällainen kysymys tuntuu syntymäateistille?

Nämä kun tuntuvat olevan ihan hyvin sinut elämänsä kanssa ja heille tosiaan näyttää riittävän ihan tämä yksi elämä.

Eikä tarvitse olla syntymä-mallinenkaan ja voi olla uskonnotonkin, jos Susanne B:tä on uskominen - ja miksi ei olisi.

...mutta onko näin että tämä kysymys ja tuska on uskontojen aiheuttama ?

Uskonto on hyvän ja pahan tuotteistus, tuon tuotteistuksen puuttuessa ihminen ei syytä ja kiitä henkivaltoja, vaan tekee itse asioille jotain, mikäli katsoo tarpeelliseksi.

Fiksua ajatusta Susanne Bltä.

Miettivätköhän eläimet elämän tarkoitusta?

Jos eivät, niin sen miettiminen ei tule automaattisesti, vaan joku syöttää sen meidän päähän.

[Markku Meilo]

Fiksua ajatusta Susanne Bltä.

Niinpä, mun viimeisin alan jess-tunne oli noin tunti sitten kun kasasin yöllä korjaamani 2 GHz taajuuslaskimen, 1980-luvun kunnon 1990-sarjan Racall Dana, mutta niissä on kaikissa sama tyyppivika. Käyttöpainikkeet (14 kpl) rapistuvat vuosien saatossa, eikä korvaavia enää saa. Laite temppuili jo muutama kuukausi sitten ja yöllä kuvitteellinen noutaja tuli ovelle odottelemaan.

Onnekseni olin jostain purkanut (15 kpl) kalvopainikkeita 1/5" rasteriin, jotka sain istutettua paneelin 1/4" rasteriin sekä modattua ja liimattua vanhat painikehatut kytkimiini. Meni aamukuuteen kun lopulta jätin liiman jähmettymään.

Oli kirjaimellisesti jumalattoman hyvä tunne kun sain labrani ainoan taajuuslaskimen taas futaamaan, olin jo harkinnut uuden ostoa. Tämänkertainen jumalaton pyhyyskokemus rakentui korjaamalla aikaansaadusta rahansäästöstä ja korjaustoimenpiteen onnistumisen tunteesta, jonka huippu oli se, että kotona oli kaikki tarvittava ja sekin kierrätyskamaa.

Miettivätköhän eläimet elämän tarkoitusta?

Mun veikkaus on, että eivät meidän ihmisten tavoin tuhlaa aikaansa moiseen turhuuteen, vaan syövät juovat ja jatkavat sukuaan, jossain välissä vielä kai nukkuvatkin. Tokin jotkin eläinlajit aivan selvästi surevat muonavahvuudesta poistuneita kavereitaan, tarvittaessa sen voi selittää elämän tarkoituksen miettimiseksi.

Jos eivät, niin sen miettiminen ei tule automaattisesti, vaan joku syöttää sen meidän päähän.

Näin tekniikan läpitunkemana olen sitä mieltä, että filosofian olisi saanut jättää keksimättä.

[Filippos]

Ilman filosofiaa ei olisi tekniikkaakaan, joka perustuu fysiikan teorioihin.

[Markku Meilo]

Ilman filosofiaa ei olisi tekniikkaakaan, joka perustuu fysiikan teorioihin.

Ei muuta mun suhtautumista, joka suhtautuminen taas ei vaikuta muuhun kun mun ajatteluun.

[Kaarmis]

Tämä voisi olla mielenkiintoinenkin asia pohdittavaksi, mutta täytyy asian hautua kun joudun nyt lähiaikoina keskittymään lähinnä hydrauliikkaan, if you know what I mean.

[Filippos]

Filosofia on laajempi kokonaisuus, kuin vain elämän tarkoitusten pohtimiset ym. Matematiikka on puhdasta filosofiaa, jota ilman ei olisi fysiikkaa, kemiaa, eikä oikein juuri mitään muutakaan luonnontiedettä, missä logiikkaa kaivataan.