Onnellinen elämästä

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
kukkamaaria
Viestit: 49
Liittynyt: 16.05.2014 20:57

Onnellinen elämästä

Viesti Kirjoittaja kukkamaaria »

Hieman tietoa minusta, historiastani ja pienestä perheestäni. Olen kahden murkkuikäisen yksinhuoltajaäiti. Ja tulin mukaan kun lapset olivat aivan pieniä.
Olin Jehovan Todistaja noin kymmenen vuotta, 2004- 2013. Uhrasin tälle "totuudelle" parhaat nuoruusvuoteni. Hain jonkinlaista turvaa elämään jäätyäni yksin pienten lasten kanssa. Olihan minulle lapsesta asti opetettu mikä on onnellisen elämän salaisuus.
Eli olin mukaan tullessani "kadonnut lammas" joka pyrki takaisin.
Olin noin viisi vuotias, kun äitini kiinnostui raamatusta ja alkoi tutkia Jehovan todistajien kanssa. Hän tutki sitten kyllä tosi pitkään, me lapsetkin kasvettiin aikuisiksi ja tehtiin omat päätöksemme ennenkuin äiti meni kasteelle. Kuitenkin meillä elettiin ihan jt perhe-elämää koko ajan eli kokouksissa käyntiä, raamatun tutkimista, harjotuspuheita, ei jouluja eikä muita kiellettyjä juhlia, me lapset emme olleet uskontotunneilla, maailmallisia kavereita ei saanut olla yms. Ainoastaan kentällä käynnistä minulla ei ole nuoruudesta kokemuksia.
Minua ja vuotta nuorempaa veljeäni valmennettiin ylä- aste aikoina oikein olan takaa kunnon todistajiksi. Olimme joka viikko ti ja to kokousiltoina erään todistajaperheen luona yötä, että pääsimme kokoukseen. Ennen kokousta valmistauduttiin kunnolla ja oli niin hengellistä meininkiä. Tuntui kuin meidät ois adoptoitu tälle pariskunnalle. Tähän aikaan kyllä liittyy paljon hyviä muistoja ja joskus ajattelinkin, että voi kun olisin heidän lapsensa. Mutta tarkoitus oli siis tehdä meistä todistajia. Tämä tuntui murkkuikäisen mielestä ahdistavalta koska miksi meiltä vaadittiin sellaista mitä ei vaadittu meidän vanhemmalta.
Sitten selkä seinää vasten 16 vuotiaana päätin valita kahdesta pahasta sen toisen eli maailman ja minusta ei tulisi todistajaa. Pitkään kuljetin mukana kaikkea kirjallisuutta ja elin kahden vaiheilla. Mutta olen joko tai ihminen ja lopulta vaan hautasin koko Jehovantodistajuus-asian.
Mutta minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Koska vain päätin olla ajattelematta asiaa jäi se kummittelemaan selkärankaan. Tietysti kun pienestä asti oppii uskomaan jonkun asian olevan totta niin ei se muutu vaikka yrittää olla ajattelematta. Muutokseen tarvitaan oikeita todisteita ja asian pohtimista. Elämänkokemuksella on myös suuri merkitys.
Olin 26 vuotias kun kiinnostuin uudelleen ja aloin tutkia. Seuraavana vuonna menin kasteelle ja siitä se sitten lähti. Olin tosi innokas ja aktiivinen. Mikään teokraattinen toiminta ei ahdistanut aluksi, myöhemmin kyllä. Alusta asti oli ulkopuolinen olo. Tunne, että meitä ei edes haluttu mukaan. Olimme tosi yksin, olen käynyt kaikki mielen demonit läpi tuon kymmenen vuoden aikana ja selvinnyt. Aika monta yksinäistä iltaa mahtuu tuohon aikaan. Hyljeksitty tiiviissä yhteisössä. No, ollaan koko perhe täysjärkisiä ja nyt onnellisia. Kaikesta on vaan pitänyt selvitä esim. toinen tytöistäni sairastui epilepsiaan.
Ajattelen, että minun piti mennä takaisin kokeilemaan kantapään kautta mikä tää "totuus" on ja nyt se on nähty, eletty, koettu. "Tutkimis" sanaa en halua edes käyttää....
En tarkoita, että pitäs mennä mukaan jotta pääsee vanhoista kummituksista. Mutta minulla tää nyt meni näin.
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Onnellinen elämästä

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Tervetuloa kirjoittelemaan.
Aika elämänmakuinen esittely. Kiitos siitä.
Let me go Master I hate you so
mirjam123
Viestit: 369
Liittynyt: 16.05.2014 22:40
Paikkakunta: Helsinki

Re: Onnellinen elämästä

Viesti Kirjoittaja mirjam123 »

Kukkamaaria, jos haluat vertaistukea niin voit laittaa minulle myös yksityisviestiä.
Tiedän todella mitä käyt läpi. Huomaan että itselläni on suuttumusvaihe tällä viikolla,
koska olen katsonut nämä ihmiset arvollisiksi kuulemaan myös pahan
ja ruman.
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Onnellinen elämästä

Viesti Kirjoittaja Tony »

kukkamaaria kirjoitti: Ajattelen, että minun piti mennä takaisin kokeilemaan kantapään kautta mikä tää "totuus" on ja nyt se on nähty, eletty, koettu. "Tutkimis" sanaa en halua edes käyttää....
En tarkoita, että pitäs mennä mukaan jotta pääsee vanhoista kummituksista. Mutta minulla tää nyt meni näin.
Kukin valitsee oman polkunsa. Loppuviimeinhän se on varmasti pelkästään hyvä asia, että menit takaisin ja sait varmuuden siitä että ko. uskonto ei ole sinua varten.

Myöhästyneet tervetulotoivotukset. :)
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
kukkamaaria
Viestit: 49
Liittynyt: 16.05.2014 20:57

Re: Onnellinen elämästä

Viesti Kirjoittaja kukkamaaria »

Kiitokset teille ja kaikille jotka ajatuksia jaatte näillä sivustoilla!! Ihan sydäntä sykähdyttää kun lukee muiden kokemuksia ja tuntoja. On vaan kertakaikkisen vapaa olo ja onnellisuus ja toivon samaa vapauden tunnetta kaikille järjestöstä irti kamppaileville.
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Onnellinen elämästä

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Peukkua! :)
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Vastaa Viestiin