Tapauksessa leivottiin tutkisteluoppilaasta seurakunnassa luopio. Kertonee omaa kieltään seurakuntien hädästä vapaan informaation maailmassa.
Alkuperäinen artikkeli: http://jwsurvey.org/cedars-blog/the-unb ... sachusetts
Kastamaton 'Luopio' Massachusettsin Salemista
Tutkiessasi Raamattua Jehovan todistajien kanssa, voit saada anteeksi jos erehdyt luulemaan että mielipiteesi merkitsevät, tai että saat tutkia vapaasti kaikkea mitä sinulle opetetaan, ja että mitkään kysymykset eivät ole kiellettyjä.
Juuri näin Rochelle Sevier ymmärsi asioiden olevan, kun hän suostui tutkimaan Raamattua Jehovan todistaja -naisen kanssa paikallisesta seurakunnasta, Massachusettsin Salemista - kaupungissa joka on surullisen kuuluisa 1600-luvun noitavainoista.
Rochelle ei ollut ihan tuntematon Jehovan todistajille. Rochellen perhe oli juutalainen, mutta kun hän oli viisivuotias, hänen äitinsä alkoi tutkimaan Jehovan todistajien kanssa. "Äitini otti minut ja siskoni mukaan kokouksiin. Osallistuin jopa kansainväliseen konventtiin lapsena," hän muistelee.
Rochelle kuitenkin menetti mielenkiintonsa ja lopetti kokouksissa käymisen kun hän tuli teini-ikäiseksi. Hän antaa tunnusta äidilleen siitä että tämä ei pakottanut uskontoa Rochellelle kun hän huomasi, että se ei ole häntä varten.
"Aikuisena aloin etsimään jotain tarkoitusta elämään. Kävin viikottain tutkimassa Tooraa juutalaisten työtovereiden kanssa, ortodoksisen rabbin opetuksessa. Vuosien päästä kävin useissa juutalaisissa temppeleissä yrittäen omaksua juutalaista perintöäni. En valitettavasti tuntenut minkäänlaista tyydytystä tai täyttymystä käytyäni näissä temppeleissä."
Rochellen hengellinen matka toi hänet lopulta takaisin Jehovan todistajien luokse vuonna 2011. Tässä vaiheessa hänen isänsä, joka oli aikaisemmin vastustanut uskontoa, oli tutkinut todistajien kanssa muutaman vuoden. Rochelle päätti käydä ensimmäisessä kokouksessa aikuistuttuansa, ja hän saikin osakseen pian yllinkyllin huomiota ja kiinnostusta seurakunnassa.
Rochelle aloitti tutkimisen seurakunnan vanhimmiston koordinaattorin vaimon kanssa. Yhdessä he tutkivat kirjaa 'Mitä Raamattu todella opettaa?'
"Innokkuuteni johdosta minulla oli kaksi tutkistelua viikossa, kokousten, muiden kokoontumisten ja konventtien lisäksi", hän kertoo. "Aikanaan myös muut seurakunnan sisaret olivat mukana tutkistelussani. Utelias luonteeni ja tietouteni tutkittavasta kirjallisuudesta tekivät minusta ihanteellisen tutkisteluoppilaan."
Edistymisestä huolimatta, Rochellen "utelias luonne" nousi vähitellen esiin, ja hän teki satunnaisia tutkimusretkiä internettiin löytääkseen objektiivista tietoa Jehovan todistajista.
Tämä sai hänet aluksi tuntemaan syyllisyyttä, mutta hän otti tutkistelut vakavasti ja halusi tietää onko tämä todella 'Totuus'. "Aina silloin tällöin törmäsin johonkin joka laittoi minut ajattelemaan, kuten erityisesti Barbara Andersonin elämäntarinaan. Halusin kuitenkin jättää tämänkaltaiset asiat taka-alalle."
Kysymykset johtavat arvosteluun
Huolimatta siitä, että Rochelle halusi ensin haudata epäilynsä, vuoden 2014 tammikuun aikoihin hän teki päätöksen selvittää asioita enemmän, ja seurata todisteita huolimatta siitä, miten epämukavaa se olisi.
"Törmäsin valtavaan määrään tietoa, joka haastoi mielikuvan jonka Vartiotorni-seura itsestään esitti. Ensimmäinen asia johon törmäsin oli se, miten Vartiotorni-seurasta tuli Ilmestyskirjan pedon, YK:n, tiedotusosaston NGO-liittolaisjäsen. Seuraavaksi luin miten Vartiotorni-seura suojelee pedofiilejä kahden todistajan säännön takia, joka antaa pedofiileille mahdollisuuden toteuttaa itseään."
Järkyttyneenä siitä informaatiosta joka hänelle oli paljastunut, Rochelle teki mitä kuka tahansa Jehovan todistajien tutkisteluoppilas tekisi... hän kysyi selvittämistään asioista tutkistelunpitäjältään. Se ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin hän olisi odottanut.
"Tutkistelunpitäjä ei halunnut käsitellä kysymyksiäni. Hän reagoi kysymyksiini vihaisesti ja halveksuvasti. Hän kohteli minua niinkuin olisin jäänyt kiinni keksivarkaudesta itse teossa."
Sen sijaan että Rochelle olisi vakuuttunut että hän oli väärässä, tutkistelunpitäjän reaktio antoi hänelle lisää potkua selvittää todellinen totuus asioiden takana. Koska hänen opettajansa kieltäytyi itsepintaisesti antamasta hänelle vastauksia, hän palasi internettiin ja löysi lisää häntä kauhistuttavaa tietoa.
Tutkistelun päättyminen
Näihin aikoihin Rochellen isä valmistautui menemään kasteelle, jolloin Rochelle ei voinut muuta kuin jakaa löytämänsä tiedot vanhemmillensa siinä toivossa, että se estäisi sen minkä Rochelle tiesi nyt erittäin huonoksi päätökseksi.
"Toivoin että voisin herättää heidät ja estää isäni kasteen, erityisesti sen jälkeen kun sain tietää, että kastekysymykset on muutettu.Ymmärsin että isäni ei ollut menossa kasteelle Jeesuksen, Pyhän Hengen ja Jumalan nimeen, vaan Järjestölle."
Rochellen järkytykseksi kaste kuitenkin eteni. Rochelle päätti olla osallistumatta, mutta hänen isänsä kertoi hänelle myöhemmin että hän oli lähestynyt erästä paikallista vanhinta tapahtuman aikana Rochellen kysymyksistä, kysymällä vanhimmalta jos tämä voisi tavata Rochellen. "Vanhin sanoi että hänen on ensin puhuttava muiden vanhinten kanssa ja hän palaisi asiaan isäni kanssa sen jälkeen. Seuraavana päivänä vanhin kertoi isälleni, että hän ei voi puhua kanssani, mutta ei kertonut mitään syytä tähän."
Tällaisen välinpitämättömyyden vallitsessa, hänen todellisista huolista, Rochelle lopetti tutkistelun. Hän lopetti myös kokouksissa käymisen. Siitä ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun hänen entinen tutkistelunpitäjä yritti jälleen lähestyä Rochellea.
"Vuosien saatossa tutkistelunvetäjäni lähetti minulle tekstiviestejä ja kortteja kertoen että oli ajatellut minua. Aluksi en tiennyt, miten minun tulisi vastata hänelle, koska olin vihainen ja loukkaantunut siitä tavasta jolla hän mitätöi kysymykseni. Lopulta kerroin mitä tunsin, ja hän kertoi ettei koskaan tarkoittanut loukata minua, mutta hänen oli suojeltava suhdettan Jehovaan, ja siitä syystä ei pystynyt käsittelemään kysymyksiäni."
Kielletty tekstiviesti
Tästä jonkin ajan päästä Rochelle sai selville, että Vartiotorni-seura pyrkii sitouttamaan seurakunnat lahjoittamaan sille kuukausittain tietyn summan. Järkyttyneenä tällaisesta kehityksestä, Rochelle tunsi että hänen oli pakko lähettää ystävälleen asiasta tekstiviesti, joka kuuluu seuraavasti:
"Ensimmäisenä haluan sanoa, että olette erityisen rakkaita minulle, sinä ja kaikki muutkin seurakunnassa. Todella välitän heistä. Se mitä aion sanoa tulee rakkaudesta ja sydämestäni. Kuulin Vartiotorni-seuran uudesta lahjoitusjärjestelystä ja mielestäni ei ole oikein, että he pyytävät laumaa sitoutumaan kuukausittaiseen lahjoitussummaan. Vartiotorni-seura ei enää ole sen parempi uskonto kuin muutkaan uskonnot. Rutherford oli oikeassa sanoessaan, että uskonto on ansa ja kiristysryöstöä. Toivon että tämä herättää ihmiset ja että he ymmärtäisivät että heitä nyljetään. Ja muuten, vanhinten tulee lakata valehtelemasta [laumalle]. Kirje joka käsitteli lahjoitusjärjestelyä oli neljä sivua pitkä mutta vanhimpia oli ohjeistettu lukemaan ainoastaan ensimmäinen sivu. Minulla on kopio koko kirjeestä kun joku vanhin vuoti sen ulkopuolelle."
Rochelle ei voinut arvata, mitä viestin lähettämisestä aiheutuisi.
Päivää myöhemmin Rochellen vaisto käski häntä soittamaan paikalliseen kokoukseen kuunnellakseen ohjelmaa. Hän heristi korviaan kun hän kuuli maininnan, että palveluskokouksessa on puhe 'paikallisten tarpeiden mukaan' jonka seurakunnan tulee kuulla. Kun puhe alkoi, Rochelle ymmärsi pian että se koski häntä. Hänet oli eristetty joukosta ja hän oli syytettynä luopioitumisesta, vaikka hän ei edes ollut kastettu Jehovan todistaja!
Pääkohtia puheesta:
Puhujan johdanto on hieman epäselvä siinä mielessä, että se viittaa useisiin henkilöihin yhden sijasta.
- "Jotkut jotka tutkivat Jumalan sanaa... ovat langenneet luopumuksen ansaan, joten haluamme että seurakunta on tietoinen asiasta."
Rochellen tekstiviestin huomioonottaen, tässä vaiheessa on selvää että puhe on hänestä - siitä huolimatta että puhuja viittaa häneen oudosti "joinain ystävinä".
- "Jotkut ystävät, jotka eivät ole meidän kaltaisiamme ovat ajoittain yhteydessä meihin, he ovat yhteydessä joihinkin ystäviin ja antavat kielteistä informaatiota Hallintoelintä koskien, syyttävät jopa paikallisia vanhimpia seurakunnalle valehtelemisesta."
Puhuja, Salemin seurakunnan sihteeri, jatkaa ja esittää Rochellen henkilöksi, joka on kerännyt yhteystietoja toteuttaakseen synkkää motiiviaan.
Puhuja ei ota huomioon, että on aivan tavallista että Jehovan todistajat kommunikoivat tutkisteluoppilaidensa kanssa tekstiviestein.
- "Mutta joskus joku joka on ollut yhteydessämme jonkin aikaa, ja jonka me opimme jo hieman tuntemaan... saavat kännykkänumeroita ja sähköpostiosoitteita. Jos joku soittaa sinulle, sinä saat heidän numeronsa. Lähetät sähköpostia jollekin, 'Lähetänpä sinulle tämän postin' ja näin teillä on heidän sähköpostiosoitteensa. Joten haluamme että olet varovainen jos, ja siis 'jos', olet ollut yhteydessä minkäänlaiseen luopioinformaatioon... ja välttää sitä."
Tämän huomautuksen tehdessään puhuja unohtaa (kuten koko puheessa), että Rochelle on vain kastamaton tutkisteluoppilas eikä häntä näin ollen voida määritellä "luopioksi".
- "Me emme väittele totuudesta, varsinkaan luopioiden kanssa!"
"Luopioituminen" viittaa siihen että lähtee uskonnosta, eikä uskonnosta voi lähteä jos siihen ei ole edes liittynyt. Rochelle ei ollut Jehovan todistaja. Hän ei edes ollut alkanut saarnata vielä. Hänen ainoa rikos oli kysyä vääriä kysymyksiä, mutta puheen puhuja ei pysty näkemään asiaa niin.
Puhuja kiirehtii näin kyseenalaistamaan Rochellen motiivit. Hänen mielestään Rochelle ei ole voinut olla vilpitön ja kaivata totuutta. Kysyessään YK-kytköksistä tai kahden todistajan säännöstä, puhujan mukaan hän pyrki horjuttamaan tutkistelunpitäjän uskoa, vaikka Rochelle oli vasta tutkisteluoppilas.
- "Ja kun ajattelette asiaa ystävät, on ihan eri asia vastata kysymykseen kun joku kysyjä on vilpitön ja etsii totuutta, vastauksia kaivaten. Se on eri asia. Mutta meidän ei koskaan tulisi osallistua keskusteluun sellaisen kanssa jolla on luopioajatuksia. Ei henkilökohtaisesti, tekstiviestein, sähköpostitse tai millään muullakaan tavalla, ajatellessamme että meidän täytyy auttaa tätä yksilöä. Se ei ole heidän tarkoituksensa. Heidän tarkoituksensa ei ole oppia totuutta, heidän tavoitteensa on horjuttaa uskoamme. Se on heidän päämääränsä. Joten me emme halua virheellisesti ajatella, että me olisimme avuksi näissä tapauksissa. Niin ei käy. Heitä ei voi auttaa. Me haluamme turvata itsemme."
Puhujan tyrmäävä luonnehdinta Rochellen tutkimisesta on ristiriidassa Rochellen oman kertomuksensa kanssa, jossa hän tutki kaksi kertaa viikossa ja osallistui säännöllisesti kokoontumisiin. Puhujalle on kuitenkin kätevää sivuuttaa hänen niin kutsuttu "luopioituminen" veoamalla siihen, että Rochelle oli huono tutkisteluoppilas.
- "Voimme joskus ihmetellä, 'Miten joku joka tutkii kanssamme Raamattua ja jopa osallistuu kokouksiimme voi antautua luopioajattelulle?' Meidän täytyy muistaa, että sen kaltaiset eivät todellisuudessa koskaan antautuneet totuudelle, tai kuten Raamattu sanoo, olleet 'vakaita uskossaan'. He eivät koskaan kehittäneet suhdetta Jehovaan ja hänen sanaansa. Useimmiten he eivät panosta tutkimiseen eivätkä edes valmistaudu niihin... käyvät kokouksissa epäsäännöllisesti, eivätkä koskaan saa kehitettyä sitä suhdetta Jehova Jumalaan. Se mitä lopulta tapahtuu, on se, että he antavat Panettelijan vaikuttaa heihin ja näin heidän ongelmat alkavat kasvamaan."
Puhujan kuvaus tutkisteluprosessista on naiivi ja kapeakatseinen. Puhuja ei yksinkertaisesti näe että tutkisteluoppilaita voitaisiin indoktrinoida tai että heidät altistetaan Vartiotorni-seuran yksipuoliselle propagandalle. Puhujan mukaan tutkisteluoppilaat päinvastoin saavat sen tiedon kautta "uskon perusteet" ja tulevat "vakaiksi uskossaan".
Kuten Vartiotorni-seuran kannattajat yleensä, myös puhuja tekee yleisen virheen rinnastaessaan Jehovan Vartiotorni-seuraan niin, että "Jehovalla" ja "järjestöllä" tarkoitetaan samaa asiaa.
Jos Rochelle ei omaksu Vartiotorni-seuran käytäntöjä ja menneisyyttä, hänen katsotaan torjuneen "suhteensa Jehovaan". Jos hän ei hyväksy kyseenalaistamatta kaikkea mitä tutkistelunpitäjänsä hänelle opettaa, hänen tulkitaan antautuneen Panettelijalle.
Puhuja kertoo, että hänen puheensa perustuu - laajalti pahamaineiseen - vuoden 2013 piirikonventin puheeseen "Ihmisluopiot" - joka on nimittelyn ja ad hominemin taidonnäyte. Puhuja lisää Vartiotorni-seuran "Demonien pöytä" -puheeseen myös oman lisänsä vertaamalla Rochellen tekemisiä TV:n rikossarjan vaimoon, joka myrkytti aviomiehiä sekoittamalla pakkasnestettä urheilujuomaan.
Jotta aikuiset ihmiset alentuvat näin villiin liioitteluun, heidän täytyy olla samaan aikaan sekä annostelijoita että vastaanottajia. Ei ehkä myrkytetyn urheilujuoman, vaan Vartiotorni-seuran oman, erittäin vahvan juomasekoituksen annostelijoita ja vastaanottajia. Kun he kohtaavat "Jehovan järjestön" vastustajan tai kyseenalaistajan, järki ja logiikka lentävät ikkunasta ulos.
Tarpeeton varoitus
Lopuksi puhuja päättää puheen lukemalla Psalmista 26:4, ja muistuttaa jakeella etteivät seurakuntalaiset olisi missään tekemisissä luopioiden kanssa. Rochelle, joka ei edes ole Jehovan todistaja, on nyt tehokkaasti "merkitty". "Merkitseminen" on karttamisen lievempi muoto jota vanhimmat käyttävät silloin kun todistajat osoittavat huomattavaa välinpitämättömyyttä teokraattista järjestelyä kohtaan sellaisissa tapauksissa, jotka eivät kuitenkaan lukeudu synteihin jotka käsitellään oikeuskomiteassa. (Vanhinten kirja 2010 sivu 124)
Rochelle kertoo että onneksi vain muutamat tietävät tekstiviestistä, ja että monet ovat tietämättömiä että puhe oli osoitettu hänelle. Hänen äitinsä kieltäytyy hyväksymästä, että Rochelle oli puhujan hyökkäyksen kohteena.
Jos puhe todella oli merkitsemispuhe (tai varoituspuhe), se ainoastaan korostaa miten tarpeetonta ja ylireagoitua se oli. Kuten vanhinten kirja kertoo merkitsemistä koskevassa kohdassa: "Jos häiritsevä käytös ei ole yleisessä tiedossa eikä aiheuta vaaraa muiden hengelliselle hyvinvoinnille, tavallisesti neuvojen ja kehoitusten antaminen riittää. Vanhinten ei tulisi pitää varoituspuhetta hätäisten johtopäätösten perusteella."
Rochellen tapauksessa "neuvoja ja kehoituksia" ei annettu. Mitään apua ei annettu jotta hän olisi saanut vastauksia kysymyksiinsä, vaikka hänen isänsä pyysi apua vanhimmalta. Sillä hetkellä kun Rochelle osoitti että hän tietää liikaa, vanhimmat painoivat paniikkinappulaa.
Onnekas pakeneminen
Vaikka Rochelle oli järkyttynyt kokemastaan, voin todeta että kun puhuin hänen kanssaan puhelimitse eilen illalla, hän näytti ottavan asian niinkuin olisi voittaja. Päästyään onnekkaasti kontrolloivan kultin otteesta, hänen ajatuksensa ovat siirtyneet hänen vanhempiinsa ja ymmärrettävään huoleensa heidän tukalasta tilanteestaan.
Heidät on valitettavasti petetty järjestön taholta joka ihannoi itseään ja murskaa säälimättä kaikki aikomukset itsenäiseen ajatteluun ja rehelliseen tutkimiseen.
Jos olet aikomuksissa aloittaa tutkistelun Jehovan todistajien kanssa, Rochelle haluaisi että otat hänen kokemuksensa huomioon. Mikä tahansa järjestö, joka väittää, että sillä on "totuus" pitäisi tervetulleena sen opetusten ja käytäntöjen tarkan tutkimisen, mikäli järjestö toivoo että se otetaan vakavasti.
Mutta Vartiotorni-seuran tapauksessa, väärien kysymysten kysyminen tai asioiden liian tarkka tutkiminen voi viedä kuumottavalle alueelle. Voit hyvin joutua tuomituksi lavalta myrkylliseksi "luopioksi" ennenkuin olet edes liittynyt Jehovan todistajiin.
Koko merkitsemispuhe äänitteenä: http://www.youtube.com/watch?v=pihfUcR38Sw
