Jehovan Todistajien konventti-stressi ?

[Bergerac]

Kesän konventit saattavat luoda osalle Jehovan Todistaja -perheistä jokavuotista niinsanottua konventti-stressiä ?

Joillakin kiire-aika ja valmistautuminen alkaa jo keväällä (tai aiemmin) tai viimeistään touko-kesäkuussa ja pahin kiire juuri ennen konventtia.

- uudet vaatteet pitää saada juuri konventtiin. Etenkin naiset ja naimattomat.
- rahaa tulee varata jemmaan tai sitten vaihtoehtoisesti korottaa vingutuksenomaiseti vaikka visan luottorajaa (hotellikulut, matkustuskulut, vaatekulut, linnanmäen seikkailut, syöminen ravintolassa illalla, eväskulut, pienet muut juhla-humina-kulut, KONVENTTIVAPAAEHTOISLAHJOITUKSET joihin jotkut todistajat vanhasta muistista lisäävät myös jo aikaa sitten poistuneen ruokailuvapaaehtoissuositusmaksun...jne)
- perheellisten iltatapahtumat ennen konventtiaamua sekä juuri konventtiaamun tapahtumat ja kiireet. Tilanteet saattavat olla jopa äärimmäisen kiristäviä.
- LASTEN VÄKISIN hiljaa pitäminen ja rauhoittaminen konventissa (voi syödä hermoja kun muut tuijottavat murhaavasti kun pieni lapsi touhuaa, silloin on syytä alkaa toimenpiteisiin. Perkele.)
- kesälomia voi joutua järjestämään lähituntumaan
- järjestelyihin osallistuminen. Sopii etenkin etuisuuksia havitteleville sekä niistä kiinnipitäville
- Kuuma kesäpäivä tuo muutamia lisäominaisuuksia perheellisten elämään konventtiajankohtana.
- Naimattomien pettymykset kun koventin yleinen "naima-tarjooma" kokee takaiskuja tai ei toteudu ollenkaan. Ehkä sitten ensi vuonna uudestaan.
- Juhannuskonventtien aikana "ajovuorot". Tämä voi olla myös painostava tekijä, jos konventtien aikaan haluaisi viettää juhannusta vähän lasia nostellen.
- iloisen ja rauhallisen olotilan näytteleminen vaikka väkisin
- Liberaalisimpien sekä kulttuurijehovien mietelmät : "mitä vittua täällä teen, no menköön nyt vielä...." ->ja ehkä ensi vuonna ei uudestaan.
- jne

- mielenosoitus tuottaa jehovan todistajille lähinnä valheellisen "liioittelu-reaktion". Jehovan Todistajien keskuudessa on ilmeisesti konventin aikana/jälkeen joku sanaton kilpailu siitä, kuka keksii järjettömimmän väitteen mielenosoituksesta/luopioista ja tapahtumista ->ja ihmeellistä että tämän kilpailun tuotokset kasvavat Jehovan Todístajien keskuudessa todeksi. Ja jos näitä JT-kilpailun tuotoksia kyseenalaistaa niin,, no helppo arvata.

[Lehtiveli]

Itse muistan konventeista lähinnä suunnattoman ahdistuksen kun täytyi hinautua johonkin laaduttomaan halpishotelliin, matkustaa kuumassa autossa, istua vielä kuumemmassa konventtihallissa kuuntelemassa koko päivä tylsääkin tylsempiä jorinoita.

Muistan kun joskus valitin konventeista, ja JT kaverini olivat suorastaan tuohtuneita. Onneksi enää ei tarvitse käydä...

[Jaakob]

Itseä ei konventit stressanneet viime vuosina juurikaan, aika kului näppärästi autossa torkkuessa.

[Jakke]

Varmaan monille, varsinkin perheellisille konventit stressiä aiheuttavatkin. Itselläni niistä on kuitenkin lähinnä mukavia muistoja. Sellaisia biletysreissujahan ne enimmäkseen olivat. Varsinkin sinkkuaikoina tuli käytyä kahdessa tai jopa kolmessakin piirikonventissa joka kesä.

[Kaappiluopio]

Lapsiperheiden vanhemmille konventit varmaan ovatkin stressaavia, mutta Jaken tavoin minullakin on konventeista lähinnä hyviä muistoja. Mukulana jaksoin istua kesän konventissa paikoillani suht hyvin, koska konventtimatka Helsinkiin oli noin yleisesti ottaen elämys: hotellissa oli kiva olla yötä, perjantaina pääsi ravintolaan syömään ja lauantaina Lintsille.

Yhden päivän konventit olivat kyllä mielestäni tylsiä, koska silloin ei ollut mitään tuollaista oheistoimintaa. Mutta ei niistäkään mitään traumoja ole jäänyt. Siinä 18-vuotiaana minua otti päähän ikäisteni siskojen tapa tälläytyä viimeisen päälle. Itse en jaksanut erityisemmin stressata jostakin hienosta kampauksesta tai siitä, että minulla pitäisi olla ihkauusi mekko joka konventissa. Minä ihan oikeasti keskityin enemmän ohjelmaan kuin niihin lihamarkkinoihin.

Nykyään kyllä ahdistaa ajatuskin siitä, että joudun istumaan konventissa kolme päivää. En kestä enää kuunnella sitä JT-tyyliin esitettyä pullamössöhöttöä, ja kokemukset siitä, miten joku uhrasi "Jehovan työhön" elämänsä, saavat minut lähinnä raivoihini.

[sorbet]

Äiti teki meille kolmelle samanlaiset prinsessa mekot joka konventtiin. Oli pitsiä ja röyhelöä, olin kamalan ylpeä mekostani. Jalassa upouudet juhlakengät ja nilkkasukat joissa pitsiä.Edellisenä iltana laitettiin letit meille kaikille hiuksiin ja aamulla oli ihanat laineet hiuksissa. Konventtiin saatiin uudet vihot,kynät ja ostaa konventti namit. Silloin kun mummi oli mukana kilpailtiin siitä kuka meistä kolmesta saa istua hänen vieressään,koska mummilla oli koko käsilaukku karkkia täynnä. Istuttiin jäähallissa olisko ollut katsomo e7,niillä vihreillä puupenkeillä,oli viltit ja tyynyt pehmusteina ja ei haitannut vaikka välillä torkahti. Odotin aina sunnuntain näytelmää. Ihan lapsuudesta muistan jäähallissa tarjotut mansikkaleivokset, se taisi olla konventin kohokohta. Joka konventin jälkeen kotona syötiin nakkeja ja perunasalaattia, kun vanhemmat oli ihan poikki konventista. Teininä istuttiin aina lähellä jotain veljen alkua, johon joku kaverini oli ihastunut ja sitä kimpassa tuijoteltiin ja tirskuttiin. Myöhemmin pidin konventin valmistelu töistä, niistä on mukavia muistoja. Itse konventtiin piti kireen kaupalla ostaa uudet vaatteet, rahatilanteesta riippuen eri joka päivälle, sunnuntaiksi säästää parhaimmat vaatteet ja meikkejä..vihkoon tuli lähinnä piirretyä...jossain vaiheessa alkoi veljien kyttääminen ärsyttää..kun oli tyttö porukalla kierretty halli perä jälkeen 20 kertaa. Ei varmaan kyllä olisi edes sieltä löytynyt mulle yhtä ihanaa miestä kuin mun oma kultani, hih

[Ninth]

Itse olin lapsi ja esiteini kun konventeissa ravasin, mutta ei minulle mitään suurempia traumoja jäänyt. Välillä hatutti nousta niin pirun aikaisin ja kuunnella erityisesti sisarten "oi ku on ihanaa, ihana konventti, olipa ihana puhe"-juttuja, jotka lemahtivat kovasti teeskennellyiltä, ja tuli ahdistus kun piti jakaa sama huone jt-perheenjäsenien kanssa viikonlopun ajan.

Kuitenkin joskus jopa kaipaan "konventtitunnelmia". En siis sitä että Jumalan kansa kokoontuu yhteen yksimielisenä ja lähimmäisenrakkautta uhkuen, vaan konventin ääniä ja tiloja (Hämeenlinnan konventtisalin yläkerta ja jäähallin piha) ja edellisiltaa kun vanhempi silitti kokousvaatteita ja yritti komentaa meikäläistä pehkuihin. Välillä pistää surettamaan suuresti se, ettei konventeissa enää järjestetä ruokailuja, vaikken olisikaan muutamaan vuoteen päässyt niistä nauttimaan. Ah, ne lihapullat ja mansikkaleivokset!

[peerc]

Minulle nyt lähinnä jääneet mieleen teini-iän tuoma stressi. Siis se, että puberteettiminä huutaa vastakkaisen sukupuolen seuraa ja että juuri konventti olisi se paikka, mistä sitä etsiä. Siis itse kun en ollut mikään sanaseppo ja koko konventti ympäristönä oli vaivaannuttava (paljon silmäpareja ympärillä, ryhmäpaine ym.). Kerran vuodessa järjestettävässä piirikonventissa sitten pitäisi luoda kontakteja ja parhaimmassa tapauksessa vielä natsata.. paineitahan siinä tulee. Ja kun markkinat on sitä luokkaa, että liikenteessä on kaiken maailman sanaseppoja kukkoina tunkiolla, niin jäähän siinä hissukat jalkoihin. Usein sunnuntaina pois lähtiessä olikin jäljellä suuri vitutus.

Noh, onneksi tämäkin "hissukka" löysi paremman puoliskon vähän luontevimmissa merkeissä.. eikä tartte kyllä konventeissakaan ravata.

Näin jälkiviisaana voisi sanoa, että onneksi ei konventeissa natsannut. Voisi elämä olla pahimmassa tapauksessa aika toisenlaista.

[Istuva Härkä]

Aivan samoin ajatuksin kuin peerc.
Konventit olivat aina hienoja odottaa nuorena mutta ehkä me hissukat veljet väkisin jouduimme kerta toisensa perään vain vitutuksen valtaan kun koskaan ei mitään naista tullut edes tavattua.. Ne veljet joille ohjelma ja se hengellinen lumo on ollut pääasiassa, ja ystävien kanssa juttelu yleensä, eivät varmasti pahoilla mielin konventista kuitenkaan lähde. Nämä hyvät veljet toisaalta helposti saavat sisaria muutoinkin nähdä, ovathan tällaiset paremmat veljet aina kutsuttu joka puolelle illan istujaisiin.
Olen kuunnellut ja analysoinut sisaria ja ymmärtänyt että he naisina luonnollisesti joutuvat lähinnä toppuuttelemaan niitä veljiä joiden kanssa ei halua alkaa kummempiin tekemisiin, yrittäjäveljiäkin kun kerta riittää ja kaikilla jonkin näkösillä sisarilla on kyllä vientiä. Toki päätään varmasti hakkaavat seinään ja kotona sitten itkevät ne sisaret jotka ovat oikeasti vähemmän ulkomuodoltaan houkuttelevia ja joita sitten eivät pörrääjäveljet huomioi. Mutta veljistä masentuu paljon suurempi prosentti.
Konventeilla on nuorille suuri tunnelatausmerkitys mutta näin jälkeenpäin, onneksi kun koskaan ei naismarkkinoilla lykästänyt, on enemmän negatiivisia tunteita noita tapahtumia kohtaan kuin mitään positiivista 'kaipuuta'.

Stressiä enemmän kuvailisin konventtiin liittyneitä tunteitani masennukseksi ja jonkinlaiseksi vihaksi (epäilinhän kaikkea lavalta paasattua jo nuorena ja se nosti vihaa systeemiä vastaan..).

[Marilyn]

Olen kuunnellut ja analysoinut sisaria ja ymmärtänyt että he naisina luonnollisesti joutuvat lähinnä toppuuttelemaan niitä veljiä joiden kanssa ei halua alkaa kummempiin tekemisiin, yrittäjäveljiäkin kun kerta riittää ja kaikilla jonkin näkösillä sisarilla on kyllä vientiä. Toki päätään varmasti hakkaavat seinään ja kotona sitten itkevät ne sisaret jotka ovat oikeasti vähemmän ulkomuodoltaan houkuttelevia ja joita sitten eivät pörrääjäveljet huomioi. Mutta veljistä masentuu paljon suurempi prosentti.

Noh noh! Itse ainakin hiljaisena tyttösenä jäin auttamattomasti vikkelien siskojen jalkoihin. Ja oman kokemukseni mukaan myös ne rupisimmatkin sammakkoprinssit vilkuilivat vain niitä tiettyjä "toppuuttelevia" siskoja. Mutta ainahan se niin on mennyt ettei markkinat täysin kohtaa. Mutta äläs silti yleistä noin karusti Härkäseni! En omasta mielestäni ole "ulkomuodoltani vähemmän houkutteleva" mutta silti jäin "pörrääjäveljien huomiota" vaille. Olihan se tietenkin surku huonon itsetunnon silloin omaavalle tyttölapselle. Itse asiassa konventtien lihatiskimarkkinat ovat identtisiä trendiyökerhojen vastaaviin. Ehkä jopa astetta pahempia, koska ulkonäön lisäksi pitää vielä loistaa "hengellisyydellä".

[karoliina]

Olen kuunnellut ja analysoinut sisaria ja ymmärtänyt että he naisina luonnollisesti joutuvat lähinnä toppuuttelemaan niitä veljiä joiden kanssa ei halua alkaa kummempiin tekemisiin, yrittäjäveljiäkin kun kerta riittää ja kaikilla jonkin näkösillä sisarilla on kyllä vientiä. Toki päätään varmasti hakkaavat seinään ja kotona sitten itkevät ne sisaret jotka ovat oikeasti vähemmän ulkomuodoltaan houkuttelevia ja joita sitten eivät pörrääjäveljet huomioi.

kuuluin itse tähän ryhmään jota ne "kunnon" veljet ei huomoineet.
sain siihen äidiltäni oivan neuvon: "jos et laihduta, et pääse ikinä naimisiin. tai pitää käydä kentällä vähintään kymmenen tuntia kuussa niin joku huomaa kuinka innokas ja henkevä olet" tämä on kerrottu kun olin kuusitoista, aika rajua siihen muutenkin epävarmaan hetkeen.

tapahtuneesta on aikaa melkein saman verran, mutta tuollainen jää mieleen. en tosin syytä äitiä tuosta lauseesta, ohjelmointi oli sen verran vahva. ja pelko tyttären jäämisestä vanhaksipiiaksi.
muuten konventit oli aikamoista kierroksen tekoa jäähallin ympäri. taisi parhaimmillaan mennä muutama kymmentä rikki.

[Jaakob]

Eipä se veljilläkään niin kivaa ollut. Jos et ollut avustava tai vähintään vakituinen osa-ajan ravari, ei mahkuja juuri ollut mihinkään. Siihen kun vielä lisäsi päälle keskivertoa rumemman ulkonäön sekä tuppisuisen luonteen niin melkolailla rauhassa sai kulkea.

Tämä kaikki siis vaikka olisit muuten ollutkin kovin "hengellismielinen".

[Jakke]

Eipä se veljilläkään niin kivaa ollut. Jos et ollut avustava tai vähintään vakituinen osa-ajan ravari, ei mahkuja juuri ollut mihinkään.

Sä oot heitellyt verkkojasi ihan väärille vesille, veli hyvä

[Jaakob]

Sä oot heitellyt verkkojasi ihan väärille vesille, veli hyvä

No joo, mä oon siinä mielessä jäävi puhumaan asiasta kun en heitellyt niitä verkkoja oikeastaan minnekään. Tiesin että ennemmin tai myöhemmin oon jäämässä pois niin pidin parempana etten sido itseäni lahkoon avioliiton kautta.

[Johanneksen poika]

Mutta ainahan se niin on mennyt ettei markkinat täysin kohtaa.

Onko kenelläkään tietoa, miten nämä "markkinat" toimivat? Onko kysynnän ja tarjonnan laki tasapainossa?

Markkinavoimien temmellyskenttä?