Kiva että sinulla on käynyt hyvä tuuri todistajakavereiden suhteen. Itse piti koko ajan varoa mitä sanoi, vaikka olisi ollut paras ystävä kyseessä. Jos joskus uskalsin avautua ystävälle, niin heti he kertoivat asiani eteenpäin vanhimmille.SuurinBabylon kirjoitti:Hyviä muistoja on Helsingin nuorisopiireistä ajalta, jolloin käytiin sekalaisella porukalla Kumpulan ulkouimalalla pelaamassa lentopalloa ja seurustelemassa. Sai jutella itsensä ikäisten todistajien kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin. Toki muitakin hyviä muistoja on, esim. seurakunnan aktiivisemman ja nuorekkaamman siiven kanssa tehdyt Viron matkat.
Hyvä muisto on myös uudeltavuodelta 2010-2011, jollon pidimme muutaman veljen ja sisaren kanssa vanhat kunnon LAN-partyt pelaten Quake 3:sta sipsien ahminnan ja oluen nautiskelun ohessa. Illan lopuksi käytiin katsomassa ilotulituksia, ja silloin oli todella sellainen tunne, että nämä ihmiset tässä ympärilläni ovat ystäviäni, sielunheimolaisia.
Mutta lopulta kävi ilmi, ettei niin ollutkaan. Joka tapauksessa todistaja-ajoilta on jäänyt eniten mieleen ihmiset, ei niinkään se mitä opetettiin tai miten piti elää. Hyvät, avoimet ja luottamukselliset ihmissuhteet olivat minulle positiivisinta koko lahkossa. Kyllä, ystävyys on mahdollista myös tabujen maailmassa, jos niitä ei tuo liiaksi esiin.
Saattaa vaikuttaa minuun vielä nykyäänkin, en oikein osaa luottaa ihmisiin, siksi ei oikein ystäviä löydy.