hajonnut
Valvoja: Moderaattorit
-
- Viestit: 8
- Liittynyt: 22.02.2014 10:45
hajonnut
Tuli tässä foorumia lukiessa mieleen kun joku mainitsi nuoren masennuksesta ja ongelmista tämän erottuaan että olis varmaan aika kirjottaa tämä oma tarinani.
Synnyin todistajaperheeseen 90-luvun alkupuolella. Lapsena toki kävin innolla kokouksessa ja yritin edistyä koska muusta en tiennyt ja pienellä paikkakunnalla ei muualta oikein kavereita saanut. Perheen kuri oli kovaa ja fyysistä joten erimielisyyksiä ei pahemmin ääneen sanottu. Kolmannella luokalla mietin itse hiljaa järjestön sääntöjä ja uskontoa. Tulin tulokseen että tämä ei ole minun juttuni ja aloin elämään eri tavalla kotona ja koulussa missä ei ollut jatkuvaa valvontaa.
Olin noin 11 kun isäni erotettiin alkoholismin takia. Muutin pikku sisarusten ja äitini kanssa suurempaan kaupunkiin ja ajattelin että elämä voisi jopa vapautua hieman. Olin kuitenkin yksin uudessa kaupungissa ja äitini kielsi koulukavereiden kanssa turhan olon ja seurakunnasta sainkin hyviä ystäviä. Olin hiljainen koska tiesin että omat mielipiteeni erosivat muiden uskosta ja en halunnut aiheuttaa hälinää tai kuulla äitini huutoa, päällepäin malli todistaja kasvatti. Sisällä olin kuitenkin tukehtua. Kokoukset meni vielä jotenkin aktiivisen mielikuvitukseni juostessa mutta kentällä olisi pitänyt muita käännyttää tähän uskontoon ja se oli pelkkää tuskaa. Pidin kokouksissa äitini kirjoittamia puheitakin koska edistyä piti. Kastetta painotettiin ja tiedusteltiin usein. Valehtelemalla pystyin sen välttämään. Tutkin veljien kanssa yli 4 vuotta koska äitini näin käski, itse ei asia kinnostanut yhtään mutta en halunnut olla kapinallinen. Elin koko teini-ikäni kahtena eri ihmisenä. Koulussa olin oma vapaamielinen itseni ja kotona todistaja. Jouduin valehtelemaan jatkuvasti kun en uskonut todistajen opetuksiin.
Tämä elämä alkoi painaa nuorta mieltäni ammattikoulussa ja opiskelu haluni hävisi kokonaan ja masennuin. Mietin että mitä tässä voisi tehdä. Puhuessani seurakunnassa ystävilleni vastaus oli perus rukoilu ja raamatun luku. Tässä vaiheessa hermoni meni lopullisesti ja kouluni jäi kesken. Masennus paheni entisestään ja viiltely tuli kuvaan.
Onnekseni armeijan kutsunnat olivat sinä syksynä, päätin lähteä armeijaan ja sanoa hyvästit tälle touhulle. Tammikuussa sanoin äidilleni että lähden ensi viikolla armeijaan ja en halua olla todistaja. Muutaman sanattoman päivän jälkeen sain luvan asua kotona vielä armeijan ajan. Armeija auttoi masennukseen suunnatomasti ja olin onnellinen pitkästä aikaa. Armeija vuoteni aikana en kuullut sanaakaan seurakunnalta tai äidiltäni uskonnosta.
Kotiutuessani äitini oli etsinyt minulle asunnon ja käski muuttamaan sinne. Elätin itseäni kelan ja sossun tuilla eikä minulla ollut kavereita koko kaupungissa koska koulussa en niitä hankkinut. Seurakunnan parhaatkin kaverini hävisivät täysin. En ole vieläkään heille puhunut. Sain opiskelupaikan pääkaupunki seudulta ja muutin, yksin. Pian masennus alkoi taas painaa ja sain ahdistus kohtauksia. Koulu jäi kesken. Viiltely alkoi uudestaan ja aloin harkita itsemurhaa. Tätä jatkui neljä kuukautta kunnes kävelin ensiapuun ja pyysin apua. Sain sairaslomaa ja vakituisen psykiatrin.
Nyt syön masennus lääkkeitä ja käyn teriapiassa. Olen ollut työkyvytön tämän vuoden alusta asti. Mutta nyt sentään asiat on paranemaan päin että sain tämänkin kirjoitettua. Olen yrittänyt jo maaliskuusta asti..
Tämä foorumi on ollut todella hyödyllinen kiitokset siitä kaikille. Kesällä kävin jo Suomenlinnan miitissäkin. Pahoittelut sekavasta kirjoituksesta tai virheistä, tämän kirjoittaminen saa vieläkin tunnemyrskyn aikaan sisälläni.
Synnyin todistajaperheeseen 90-luvun alkupuolella. Lapsena toki kävin innolla kokouksessa ja yritin edistyä koska muusta en tiennyt ja pienellä paikkakunnalla ei muualta oikein kavereita saanut. Perheen kuri oli kovaa ja fyysistä joten erimielisyyksiä ei pahemmin ääneen sanottu. Kolmannella luokalla mietin itse hiljaa järjestön sääntöjä ja uskontoa. Tulin tulokseen että tämä ei ole minun juttuni ja aloin elämään eri tavalla kotona ja koulussa missä ei ollut jatkuvaa valvontaa.
Olin noin 11 kun isäni erotettiin alkoholismin takia. Muutin pikku sisarusten ja äitini kanssa suurempaan kaupunkiin ja ajattelin että elämä voisi jopa vapautua hieman. Olin kuitenkin yksin uudessa kaupungissa ja äitini kielsi koulukavereiden kanssa turhan olon ja seurakunnasta sainkin hyviä ystäviä. Olin hiljainen koska tiesin että omat mielipiteeni erosivat muiden uskosta ja en halunnut aiheuttaa hälinää tai kuulla äitini huutoa, päällepäin malli todistaja kasvatti. Sisällä olin kuitenkin tukehtua. Kokoukset meni vielä jotenkin aktiivisen mielikuvitukseni juostessa mutta kentällä olisi pitänyt muita käännyttää tähän uskontoon ja se oli pelkkää tuskaa. Pidin kokouksissa äitini kirjoittamia puheitakin koska edistyä piti. Kastetta painotettiin ja tiedusteltiin usein. Valehtelemalla pystyin sen välttämään. Tutkin veljien kanssa yli 4 vuotta koska äitini näin käski, itse ei asia kinnostanut yhtään mutta en halunnut olla kapinallinen. Elin koko teini-ikäni kahtena eri ihmisenä. Koulussa olin oma vapaamielinen itseni ja kotona todistaja. Jouduin valehtelemaan jatkuvasti kun en uskonut todistajen opetuksiin.
Tämä elämä alkoi painaa nuorta mieltäni ammattikoulussa ja opiskelu haluni hävisi kokonaan ja masennuin. Mietin että mitä tässä voisi tehdä. Puhuessani seurakunnassa ystävilleni vastaus oli perus rukoilu ja raamatun luku. Tässä vaiheessa hermoni meni lopullisesti ja kouluni jäi kesken. Masennus paheni entisestään ja viiltely tuli kuvaan.
Onnekseni armeijan kutsunnat olivat sinä syksynä, päätin lähteä armeijaan ja sanoa hyvästit tälle touhulle. Tammikuussa sanoin äidilleni että lähden ensi viikolla armeijaan ja en halua olla todistaja. Muutaman sanattoman päivän jälkeen sain luvan asua kotona vielä armeijan ajan. Armeija auttoi masennukseen suunnatomasti ja olin onnellinen pitkästä aikaa. Armeija vuoteni aikana en kuullut sanaakaan seurakunnalta tai äidiltäni uskonnosta.
Kotiutuessani äitini oli etsinyt minulle asunnon ja käski muuttamaan sinne. Elätin itseäni kelan ja sossun tuilla eikä minulla ollut kavereita koko kaupungissa koska koulussa en niitä hankkinut. Seurakunnan parhaatkin kaverini hävisivät täysin. En ole vieläkään heille puhunut. Sain opiskelupaikan pääkaupunki seudulta ja muutin, yksin. Pian masennus alkoi taas painaa ja sain ahdistus kohtauksia. Koulu jäi kesken. Viiltely alkoi uudestaan ja aloin harkita itsemurhaa. Tätä jatkui neljä kuukautta kunnes kävelin ensiapuun ja pyysin apua. Sain sairaslomaa ja vakituisen psykiatrin.
Nyt syön masennus lääkkeitä ja käyn teriapiassa. Olen ollut työkyvytön tämän vuoden alusta asti. Mutta nyt sentään asiat on paranemaan päin että sain tämänkin kirjoitettua. Olen yrittänyt jo maaliskuusta asti..
Tämä foorumi on ollut todella hyödyllinen kiitokset siitä kaikille. Kesällä kävin jo Suomenlinnan miitissäkin. Pahoittelut sekavasta kirjoituksesta tai virheistä, tämän kirjoittaminen saa vieläkin tunnemyrskyn aikaan sisälläni.
Viimeksi muokannut hajonnut, 29.09.2014 09:20. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
-
- Viestit: 5324
- Liittynyt: 28.12.2010 16:25
Re: hajonnut
Näissä kertomuksissa on hyvin paljon samankaltaisia asioita. Ei muutakuin mukaan joukkoon jakamaan mielipiteitä
Tsemppiä!
Tsemppiä!
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?
-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
-
- Viestit: 2455
- Liittynyt: 28.04.2007 12:43
- Paikkakunta: Helsinki
Re: hajonnut
Tsemppiä sulle! Minäkin olin Suomenlinnan miitissä kesällä. Siellä oli niin paljon porukkaa, että varmaan missasin sut. Nyt vaan lekurin kanssa elämä kohti parempaa.
Let me go Master I hate you so
- Tony
- Viestit: 7520
- Liittynyt: 28.04.2007 07:38
Re: hajonnut
Hienoa että sait kuin saitkin puettua kokemuksesi sanoiksi, sitten lopulta!
Aivan mahtavaa myös se, että valitsit avun hakemisen sen toisen vaihtoehdon sijasta.
Aivan mahtavaa myös se, että valitsit avun hakemisen sen toisen vaihtoehdon sijasta.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
- Jaakko Ahvenainen
- Viestit: 8100
- Liittynyt: 28.04.2007 15:41
- Paikkakunta: Lieksa
Re: hajonnut
Ja kolmanneksi. Kertomuksesi ei ole lainkaan sekava, päin vastoin. Hienoa, kun jaksoit kirjoittaa.
-
- Viestit: 8
- Liittynyt: 22.02.2014 10:45
Re: hajonnut
Kiitoksia. Lämmittää unetonta yötä mukavasti.
"I have defied gods and demons. I am your shield.. I am your sword."
-
- Viestit: 5324
- Liittynyt: 28.12.2010 16:25
Re: hajonnut
Itse olen unettomuuteen käyttänyt melatoniinia ( ja reseptillä saatavia lihasrelaksantteja. )Melatoniinia saa nykyään kaupasta ilman reseptiä 1g vahvuisena. Kannattaa toki kokeilla, joskin ei välttämättä kannata ottaa tavaksi. Luonnollisuudestaan huolimatta kaikella lienee haittansa.hajonnut kirjoitti:Kiitoksia. Lämmittää unetonta yötä mukavasti.
Mielummin kuitenkin itse otan 1-3g melatoniinia, kuin että valvon aamu viiteen asti.
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?
-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
-
- Viestit: 32
- Liittynyt: 14.06.2014 15:04
Re: hajonnut
Tsemiä!
Juteltiin Suomen Linnan miitissä. Pidin sinua silloin tosi rohkeana ja pidän edelleen! Ensimmäiset vuodet ovat taatusti haastavimmat. Jehovantodistajuus on pilannut paljon sinun elämästäsi, koeta jaksaa taistella loppuelämän mahdollisuuksien puolesta! Voimia yksinäisyyttä vastaan, varmasti helpottaa ennen pitkää. Ota rohkeasti yhteyttä inttikavereihin, varmasti pitävät sinua hyvänä tyyppinä! Helppo tietysti täältä huudella, mutta koeta mennä rohkeasti mukaan erilaisiin ryhmiin vaikka aluksi tuntuukin pelottavalta. Älä pelästy vaikka alkuun puheyhteys ei toimikaan kohtaamiesi uusien ihmisten kanssa! Olet arvokas!
Juteltiin Suomen Linnan miitissä. Pidin sinua silloin tosi rohkeana ja pidän edelleen! Ensimmäiset vuodet ovat taatusti haastavimmat. Jehovantodistajuus on pilannut paljon sinun elämästäsi, koeta jaksaa taistella loppuelämän mahdollisuuksien puolesta! Voimia yksinäisyyttä vastaan, varmasti helpottaa ennen pitkää. Ota rohkeasti yhteyttä inttikavereihin, varmasti pitävät sinua hyvänä tyyppinä! Helppo tietysti täältä huudella, mutta koeta mennä rohkeasti mukaan erilaisiin ryhmiin vaikka aluksi tuntuukin pelottavalta. Älä pelästy vaikka alkuun puheyhteys ei toimikaan kohtaamiesi uusien ihmisten kanssa! Olet arvokas!
-
- Viestit: 3808
- Liittynyt: 19.06.2010 08:27
Re: hajonnut
Minä olen ajatellut, että kaksoiselämä on oikeastaan ainoa vaihtoehto siihen, miten sellainen syntymä-jt voi selviytyä siinä paineessa kun eri mieltä ei saa olla vanhempien kanssa.
Siinä niinku vanhemmat ajaa sen nuoren kaksoiselämään, koska pahimmassa tapauksessa tulee jopa fyysistä kuritusta jos olet eri mieltä uskonasioista.
Kemissä eräs sisar sanoi kerran, että kun hän oli laps, nii isä sanoi että selkäsauna tulee jos et kasteelle mene, niin hän sitten tietysti meni.
Siinä niinku vanhemmat ajaa sen nuoren kaksoiselämään, koska pahimmassa tapauksessa tulee jopa fyysistä kuritusta jos olet eri mieltä uskonasioista.
Kemissä eräs sisar sanoi kerran, että kun hän oli laps, nii isä sanoi että selkäsauna tulee jos et kasteelle mene, niin hän sitten tietysti meni.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.