Lähes säännöllisin väliajoin media ottaa silmätikukseen Jehovan todistajat (HS Torstai 20. 11.). Järjestöstä on tullut niin sanotusti vapaata riistaa julkisessa sanassa.
Kovin pitkään ei arvon rovastin ole vielä tarvinnut säännöllisin väliajoin harmistua jehovantodistajien kultista esitetyistä tosiasioista. Kyse on ennemminkin viimeaikaisesta suuntauksesta, jossa media on nostanut kissan pöydälle myös uskonnollisten liikkeiden suhteen. Jos arvon rovasti on eläkkeellä ikänsä puolesta, niin on hyvä ja muistelee millainen tabu uskonto oli nuoruutemme harvalukuisissa tiedotusvälineissä.
Jehovan todistajista saa väittää lähes mitä tahansa, ja kaikki tuntuu menevän läpi. Useimmiten kysymyksessä ovat toisinajattelijoiden, loikkarien ja erotettujen kertomukset, jotka kielivät vaivoin salatusta kostonhalusta.
Kaikesta voi halutessaan väittää lähes mitä tahansa, jonka arvon rovasti juuri sanoillaan osoitti. Se kun, arvon rovasti vaan menee aikuisten oikeasti niin, että asialliseen kritiikkiin jehovantodistajilla ei ole minkäänlaisia vastaväitteitä. Jos heillä olisi, he olletikin vastaisivat 1. Pietarin kirjeen 3:15 ohjeen mukaisesti. Mutta ei, tuon uskonnollisen kultin pää-äänenkannattajassa kriitikot leimataan mieleltään sairaiksi. Se on kuvaus, jota arvon rovastikaan ei ilmeisesti meistä entisistä kultin jäsenistä hetikään käyttäisi.
Olen toiminut vuosikymmeniä evankelisluterilaisen kirkon pappina. Minun on vaikea ymmärtää kirkon vihamielistä suhtautumista Jehovan todistajiin. Opilliset eroavuudet eivät sitä voi yksin selittää – niitähän on kirkon sisälläkin. Pahin kirkossa käytetty haukkumasana kollegasta on "jehova".
Voi kuule hyvä arvon rovasti, sama meno on Vartiotorniseurassa ollut jo 1800-luvulta, vielä 1940-luvulla Vt-seura opetti, että kaikki uskonnot, työantajasi mukaan lukien, ovat Perkeleestä. Todistajuusajaltani muistan kuinka keskinäisissä keskusteluissa kaikkia uskonnollisia kilpailijoita lyötiin sanallisesti kuin vierasta sikaa, ei siis mitään oleellista eroa tuossa suhteessa.
Vaikka varovaisestikin ilmaisisi tukea Jehovan todistajia kohtaan, joutuu epäilyksenalaiseksi, yhteydet kollegoihin etääntyvät ja ihmisestä tulee epähenkilö, "jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät". Tunnen kirkon luunkovan asenteen.
Jos jehovantodistaja ilmaisisi tukea uskonnollista kilpailijaa kohtaan vaikka varovasti ääneen, häntä oikaistaisiin ja hänet myös helposti leimattaisiin. Samaan riittää pelkkä vilpitön ongelma-asiasta esitetty kysymys. Jos sitten annettu puujalkaselitys ei kelpaa, niin käsittely pahenee. Mainitsemassasi luunkovuudessa edustamasi uskonnollinen toimija on pehmolelu verrattuna Vt-seuraan. Ilmeisesti juuri Vt-seuran luunkovuuden rehellinen esilletuonti sai sinut julkaisemaan mielipiteesi.
Olen tavannut Jehovan todistajia usein ovellani. Kutsun heidät yleensä sisään ja kysyn, kahvitellaanko. Ja sitten jutellaan. He ovat tavallisia, hiukan ujoja, vaatimattomia ihmisiä. On mukava vaihtaa mielipiteitä. Mutta ei, en ole kääntynyt: he tuntevat jo minut, olen niin sanotusti toivoton tapaus! En minäkään heitä käännytä. Kunhan jutellaan. Mitä kauheaa heissä on? En tiedä.
Opittuani totuuden nk. totuudesta olen ovellani ja muualla jututtanut jehovantodistajia ja havainnut heidän häpeävän joitain opetuksia ja jopa valehtelevan niistä. Yleensä keskustelu päättyy jotenkin kesken, koska tunnen Vt-seuran opetuksen valheellisuuden sen verran läpikotaisin, että vastaamattomia kysymyksiä riittää.
Kysyt mitä kauheaa heissä on. En minäkään tiedä mitä varsinaisen kauheaa nimenomaan yksittäisissä mielenhallinnassa olevissa kultin jäsenissä on. Mutta en myöskään tiedä miksi he olisivat kritiikin ja arvostelun ulottumattomissa, etenkin silloin kun laiminlyövät moraalisen velvoitteen ottaa selvää asioista, joita uskonnollisena auktoriteettina tarjoavat vieraille uskottavaksi, jotta kohdehenkilö välttyisi pian kohtaavalta ennenaikaiselta kuolemalta.
Suomalaisen mediailmapiirin polarisoituminen ja asenteiden jyrkentyminen eivät lupaa hyvää vähemmistöille tässä maassa. Rauhallisten ja kunnollisten ihmisten järjestäytynyt toiminta – uskonvakaumuksesta riippumatta – ei muodosta minkäänlaista uhkaa yhteiskunnalle.
Minusta kyse on mediailmapiirin vapautumisesta kun tuodaan esille uskonnollisten liikkeiden pimeitä puolia. Kunnollisenkin ihmisen rauhallisestikin esittämään valehteluun saa ja pitää puuttua.
Kuka viheltäisi pelin poikki tältä uusimmalta ajojahdilta?
Voisin ajatella, että peli menee katkipoikki jos arvon rovastin tavoin ajattelevat löisivät faktoja lavaan ja osoittaisivat merkittävin esimerkein missä asioissa media ”väittää lähes mitä tahansa”.