JT:t ja koulutus

[Jakke]

Nyt kyllä harmittaa ettei tullu jatkettua tekuun, kävin pääsykokeissakin huvikseni ja olisin sinne päässytkin.

Ootkos harkinnut työn sivussa opiskelua?

Vaihdan itse työpaikkaa nyt vuodenvaihteessa ja tää uusi firma tuntuu suhtautuvan positiivisesti jatkokoulutukseen. Oon ajatellu tekeväni masterin vielä joku päivä, sillä nousis palkkakin ihan mukavasti.

Olen harkinnut, mutta on sen verran stressaava ja aikaa vievä tää työ, että ei oo oikein aika eikä energia riittäny. Sellaisia pieniä täydennysjuttuja oon kyllä suoritellut aika-ajoin.

[Tony]

Kukaan ei estänyt minua hankkimasta teknisestä koulusta kunnon ammattia ja uskonkin, että suurin osa laittaakin oman vetelyyden, seuran piikkiin, jottei tarttis tunnustaa omaa laiskuutta.

Tuo on vähän kuinka sen ottaa. Voiko sitä vetelyydeksi kutsua jos hyppää suoraan työmaailmaan esim. ammattikoulun jälkeen? Itse valittu työttömyys (eli duunin vältteleminen) taitaa olla suurinta vetelyyttä tuolla saralla.

Ihan puhtaalla omallatunnolla voin todeta, että yksi osasyy opiskelujeni jättämiselle juontaa jehovantodistajuudesta johtuvasta lyhytnäköisyydestä, joka taas juontaa tietenkin tämän asiainjärjestelmän pikaistakin pikaisemmasta lopusta. Toinen osasyy lyhehkölle opiskelu-uralle johtui malttamattomuudesta duunien aloittamisen suhteen - joka taas on hyvin sidoksissa tämän asiainjärjestelmän pikaistakin pikaisemman lopun kanssa.

Onneksi tätä nykyä voi opiskella hyvin monella eri tavalla, hyvin monen eri ikäisenä.

Noh, onhan tässä plakkarissa kolme ammattitutkintoa kuitenkin, että ei sitä ihan laakereilla levätä työelämässäkään. Tänään oli kolmannen ammattitutkinnon näyttö ja läpihän tuo taisi mennä. Hitsi, ja nyt kun olisi ollut tilausta konjakkitujaukselle sen kunniaksi, niin eiköhän tuo pitkäripainen ole suljettu...

[rippeli]

Kovanyrkki on siinä mielessä oikeassa, että ainakin itse olen asika surkeasti koulutettu, tosin olen aika huono luopiokin.

Peruskoulun jälkeen aloin tienraivauksen ja jätin kaikki koulut väliin, koska se kuuluisa maailmanloppu oli silloin ihan käsillä. Kun se maailmanloppuhomma meni sitten oikeasti käsille niin aloin minäkin hankkia muutakin ammattia kuin Suomen Postin jakelija.

Nyt olen opiskellut itseni hammaslaborantiksi, sähköasentajaksi ja elektroniikka-asentajaksi. Lukion kävin siinä samalla kun opiskelin sähköä.

Eli aika matala opintoaste, vaikka kouluja vuosissa mitaten on tullut käytyä paljonkin.

Nykyinen ammatti metsäteollisuudessa ei ole missään tekemisissä minkään hankkimani ammattikoulutuksen kanssa, eli nuo koulut pitänee kaikki ajatella pelkkänä yleissivistyksenä

Ai niin. Tärkein unohtui: ehdin käymään 16 vuotta teokraattista palveluskoulua (siis ihan oppilaana enkä pelkkänä kuuntelijana). Sekään ei liity nykyiseen ammattiini millään tavalla.

[wolframium]

Ompas huonosti kouluttettua porukkaa nämä luopiot

Olen elänyt siinä uskossa, että luopiot ovat vallan koulujakäyneitä, mutta aikamoista rupusakkia näyttävät olevan, siis jos koulutusta tuijottaa.

Koulutuksella ja sillä tavalla, miten Jt:sta joutuu lähtemään pois, saattaa olla lievä yhtenevyys; vähäisemmän koulutuksen saaneet poistuvat joukoista usein seksiin liittyvien asioiden takia, kun taas kriittisyyttä ja "perustelupakkoa" opiskelleet saattavat lähteä ihan oppikysymystenkin takia.

Kukaan ei estänyt minua hankkimasta teknisestä koulusta kunnon ammattia ja uskonkin, että suurin osa laittaakin oman vetelyyden, seuran piikkiin, jottei tarttis tunnustaa omaa laiskuutta.

Ei minuakaan estetty, mutta kun ottaa huomioon jääräpäisyyteni ja sen, että nuorena aikuisena meni pitkiäkin aikoja kun en osallistunut Jt:ien kokous- tai kenttätoimintaan, niin aika surkea tapaus Jt-mittakaavalla olinkin.

[wolframium]

Nyt kyllä harmittaa ettei tullu jatkettua tekuun, kävin pääsykokeissakin huvikseni ja olisin sinne päässytkin.

Kävin AMK:n pienellä paikkakunnalla, johon sisään pääsi suunnilleen jokainen, joka jaksoi raahautua pääsykokeisiin. Suomessahan on hirveästi "löysää" koulutusta, jolla ei välttämättä läheskään aina ole työllistävää vaikutusta. Mutta yksilön henkisen elämän kannalta katsoen mikään koulutus ei mielestäni ole koskaan hukkaanheitettyä.

Neljä päivää on edelleen työttömyyspäivieni määrä koko elämäni aikana ja ihan mielekästä työtä on tullut tehtyä.

Minulle noita päiviä onkin kertynyt reilusti enemmän, mutta olenkin lievästi sanoen "on-off" -tyyppinen henkilö. Muutamia vuosia sitten pk-seudulla asuessani tein kahden vuoden ajan niin, että normaalin työpäivän jälkeen menin EVTEKin järjestämään täydennyskoulutukseen. Siinä sitten kun kelaa sähkötekniikkaa ja ohjelmointia 12 tuntia putkeen päivittäin, ja välillä lauantaisinkin, niin ei ihmekään jos väsy yllättää.

Jos minulla olisi perhe elätettävänä, niin saattaisin toki suhtautua nykyiseen työllistymiseeni aivan toisenlaisella tarmokkuudella. Mutta ilman motivaatiota elämästä puuttuu kaikki motivaation tuomat hedelmätkin.

[Kovanyrkki]

a

[Valtakunnan palvelija]

Seuran ja seurakunnan kannustamana aloitin kokoajanpalveluksen heti peruskoulun jälkeen, vaikka päästötodistuksessa oli vain ysejä ja kymppejä. Opettajat olivat vähän ihmeissään
Pari vuotta ehdin tienraivausta ja muuta kokoaikaista palvelusta tehdä. Siinä sitten huomasin totuuden totuudesta ja menin töihin. Töissä huomasin tarvitsevani koulutusta, ja hommasin ammattikoulututkinnon. Muutaman vuoden töitä tehneenä olen nyt työnjohtajana, "pikkupomona". Olisin todennäköisesti paljon isompi päällikkö ja hyvätuloisempi koulutttautuneempana.
Nyt olisi helppo syyttää Seuraa ja seurakuntaa tästä. Syytänkin. Mutta silti otan suurimman vastuun itselleni. Mitäs olin niin idiootti 15v tienraivaajan alku ja uskoin kaiken VT-seuran propagandan!
Olin tyhmä ja naivi. Onneksi olen yhä sitä, sillä muuten en osaisi olla tyytyväinen nykyiseen elämääni.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tarkoituksenani on hommata hyvä koulutus nyt aikuisena työn ohessa. Vähitellen korjailen jälkiä jotka hyväuskoisuuteni VT-seuraan on aiheuttanut.
Myönteistä on se että nyt asiat menee vuosi vuodelta parempaan suuntaan. Seurakuntalaisena maailma meni pahemmaksi ja loppu läheni. On oppinut myös ajattelemaan avoimesti, ja varomaan "mielen syväjäätä".