Markku Meilo kirjoitti:Niinpä, ja kasvattajille keino selviytyä nyt kun maataloutta on saateltu lähemmäksi yrittäjyyden lakeja, siis niitä samoja, joiden alaisuudessa muidenkin alojen yrittäjien on toimittava.
Juurikin näin. Näkisin perinteisemmästä luomuviljelyyn siirtyneiden yrittäjien hyötyneen valinnasta lähinnä kosmeettisista syistä, ei niinkään siitä, että luomun kysyntä kohtaisi tarjontaa.
Lähtökohtaisesti en osta luomutuotteita, mutta kerran ostin vahingossa luomuporkkanoita ja toden totta havaitsin eron tavallisen ja luomuporkkanan välillä, tosin se havaitsemani ero oli ainoastaan hinnassa.
Itse ihmettelin tässä eräänä päivänä kaupasta löytyvän luomyhyllyn hinnoittelupolitiikkaa. Purjot oli hinnoiteltu kappalekaupalla, vaikka niiden painoerot olivat silminnähtävissä. Yksi purjo maksoi reippaat kaksi euroa. Purjot olivat kovin pieniä, joten kilohintaa ajatellessa logiikkaa saa vain ihmetellä. Niin sanottujen perinteisempien tuotteiden hinnoittelupolitiikan ollessa vastaava, kuluttajat nousisivat barrikaadeille alle neljän sekunnin.
Toinen mielikuva- ja imagokysymys, sekoittuneena isänmaallisuuteen, nähtiin kun tanskalaiset kinkut vuosia sitten saapuivat kilpailemaan Suomessa kasvatettujen sikojen kanssa. Niin johan alkoi parjauskampanja, tanskalaisissa oli mukamas hirveän kauhean paljon enemmän lisäaineita kuin suomalaisissa. Taisi olla MTV3, joka tutkitutti molemmat laadut ja suomalaisessa oli useampia lisäaineita kuin tanskalaisissa, suolaisuuden ero oli aivan mitätön.
Näinhän tuo menee. Uudistusvastarinta on aina mielenkiintoista, se kun harvemmin perustuu faktoihin. Mielikuvat ja fiilikset vievät tuota eteenpäin enemmän.
Kun sitten hölösuuna mainitsin harrastetovereille hankkineeni pari tanskalaista kinkkua, niin johan muutamat paheksuivat, ettei joulu ole minkään arvoinen, jos pöydässä on ulkomaantuotetta. Osoittaa se toki todellista joulumieltä, jos tekee vaikka riisipuuronsa ja sekahedelmäkeittonsa kokonaan kotimaassa kasvatetuista aineksista, unohtamatta kotimaisista sinapinsiemenistä valmistettua sinappia.
Tanskalaiset kasvattavat ja jalostavat possunsa kiitettävästi. Kotimaisuus onkin psygologisesti vaikuttava asia, jolla ei
aina ole todellisuuteen verrattavaa katetta. Tämä viimeaikoina hehkutettu 141-tukikin on skandinaavisesti ajateltuna Suomelle tällä hetkellä etu verrattuna muihin pohjoisiin maihin. Siitä ei tietenkään olla halukkaita luopumaan, vaikka esim. possua tuotetaan tällä hetkellä kotimaisiin markkinoihin ajateltuna n. 115%. Kyseinen tuki antaakin suomalaiselle possunliha-ulkomaankaupalle muihin pohjoismaihin verrattuna epäreilun kilpailuedun. No, se taitaa kuitenkin olla häviäväinen etu ajan saatossa.
Samoille henkilöille oli pyhäinhäväistykseen verrattavaa ostaa pakkaseen toinen kinkku, ja kärventää se vappuna. Syyksi ei kelvannut edes se, että kinkun kilohinta oli alle lauantaimakkarapötkön tarjouskilohinnan.
Asenteet ovat monasti kummallisia ja täysin epäloogisia, kuten tapauksesi osoittaa.
Näistä äärimielipiteiden toisille tuputtamisista tulee hyvinkin mieleen jehovantodistajuus.
Näin se vain menee. Kotimaisuus on toki hyvä ja hieno asia, mutta rajansa kaikella. Ja onhan meillä elintarvikkeita valitessamme onneksi vielä jokaisella mahdollisuus omiin valintoihin, ilman että ne monessakaan tapauksessa vaikuttavat sosiaalisiin suhteisiimme.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja