Katsoin viimein dokumentin, hyvin mielenkiintoinen oli eikä kahden tunnin kestokaan tuntunut liian pitkältä. Tuli kyllä vahvoja
bon voyage -fiiliksiä, yhtymäkohtia jehvoantodistajuuteen on tosiaan vaikka kuinka paljon. Scientologit ovat nähtävästi vieneet homman pykälää tai paria pidemmälle, mutta tunnistettavia peruselementtejä ovat mm. väärän informaation syöttäminen omalle porukalle ja julkisuuteen, mielenhallinnan keinot, itsekontrollin ja ryhmäkontrollin luominen, syyllistäminen ja entisten jäsenten karttaminen. Kiinteistöbisneksetkin vilahtivat mukana. Olivat saaneet haastateltavaksi hyvin korkean tason ex-jäseniä, mikä teki dokkarista vielä kiinnostavamman.
Kultteihin mukaan vetämisen menetelmät lienevät aika universaaleja. Ensin lähdetään liikkeelle jostain melko helposti hyväksyttävästä ja hyödyllisenkin tuntuisesta, mutta jos nielemishalukkuutta riittää, pajunköysi muuttuu hiljalleen koko ajan paksummaksi. Käy niin kuin sammakolle kattilassa ja kun lahkon maailmankuvaa pikkuhiljaa hivutetaan ja vahvistetaan toiston avulla, saattaa tulla nielleeksi yllättäviäkin asioita, mitkä eivät olisi millään menneet läpi jos koko paketti olisi heitetty silmille heti kättelyssä. Tähän osaltaan perustunee todistajienkin virallinen tiedotuslinja: annetaan siloteltu kuva julkisuuteen ja "pienellä präntätty" kerrotaan vasta siinä vaiheessa, kun saalis alkaa olla tiukasti kiinni koukussa. Lisäksi mitä enemmän ihminen on investoinut aikaa, vaivaa ja rahaa johonkin hankkeeseen, sitä vaikeampaa psykologisesti on luopua hankkeesta, sillä tehdyt investoinnit tuntuvat menevän hukkaan. Tällöin saattaa tulla jatkaneeksi ihan turhaakin projektia vain välttyäkseen kohtaamasta sitä mielipahaa, että joutuu lopullisesti tunnustamaan menetyksensä. Tosiasiassahan turhan projektin jatkaminen ei millään tavalla pelasta jo tehtyjä hukkainvestointeja, vaan ainoastaan pahentaa tilannetta. Ilmiö tunnetaan nimellä sunk cost fallacy, kääntynee jotenkuten suomeksi uponneiden kustannuksen harhaksi.