Olen seuraillut sivusta tätä foorumia jo kuukausia ja nyt päätin liittyä mukaan.
Olen miespuolinen ex-jt, joka syntyi todistajaperheeseen ja pienen seurakunnan piiriin. Vaikka synnyin jt:ksi, en koskaan kuitenkaan ollut mikään maailman mallikkain jt. Kenttätyö tuntui aina pakkopullalta ja kelloon tuijottelulta, kokoukset samoin. Kävin toki kasteellakin, mutta sekään ei sysännyt minua syvemmälle tähän lahkoon. Mutta toki mukana oltiin, koska pelko kaikesta pahasta saa pysymään mukana vaikka puoliväkisin, eikä vanhemmistaan eroon halua.
Ajan myötä tosin "ajauduin maailmaan", kuten lahkossa varmaankin asiaa kuvailtaisiin. Viimeinen niitti oli, kun aloin seurustella löytämäni maailmallisen naisen kanssa ja muutin hänen kanssaan yhteen.
Sittemmin toki lähes kaikki yhteys muuhun perheeseen ja moniin ystäviin katosi ja turvaverkot hajosi myös kohdaltani totaalisesti.
Onneksi en kuitenkaan parisuhteen vuoksi missään vaiheessa jäänyt aivan yksin. Viime aikoina myös tämä foorumi on antanut piristystä ja toivoa siitä, että päätös oli oikea jättäytyä pois. Siitä olen kiitollinen
Toki kun on saanut silmät auki ja nähnyt järjestön typeryyden, tuntuu pahalta seurata sivusta vanhempien ja muun perheen jatkamista lahkossa. Joka päivä toivoo, että myös heidän silmänsä avautuisivat. Mutta eiköhän tämä tästä etene, päivä kerrallaan.
Sekavasti esittäytyen
Nukahtanut
