Jojakin / Jekonja /Konja , millä nimellä nyt kutsutaankin oli Juudan kuningas reilu 3 kk ennenkuin vietii pakkosiirtolaisena Babyloniin ja Sidkia joka oli Jekonjan isän Jojakimim veli tuli hallitsemaan viimeisenä kuninkaana Daavidin maallisella valtaistuimella. Jekonja sai Babylonissa useampia poikia joista yhden poika Serubbabel nimitettiin Jerusalemin ja Juudean käskynhaltijaksi v. 607 Kyyros Suuren valtuuttamana.
Profeetta Jeremia sai tiedoksi tuomiosanoman Jekonjaa vastaan Jer.22
29 Oi maa, maa, maa, kuule Jehovan sana.+ 30 Näin on Jehova sanonut: ’Kirjatkaa tämä mies lapsettomaksi,+ voimakkaaksi mieheksi, jolla ei ole menestystä päiviensä aikana; sillä hänen jälkeläisistään ei yhdelläkään tule olemaan sellaista menestystä,+ että istuisi Daavidin valtaistuimella+ ja hallitsisi vielä Juudassa.’” UM
Jekonja, kuten sanottua sai poikia Baabelissa ja yhdestä hänen lapsenlapsistaan eli Serubbabelista tuli jopa Jerusalemin käskynhaltija mutta ei Daavidin istuimella istuvaa kuningasta:
Jojakin sai Babylonissa ollessaan seitsemän poikaa (1Ai 3:16–18). Näin säilyi Messiaaseen johtava kuninkaallinen sukuhaara (Mt 1:11, 12). Mutta profetian mukaisesti kukaan Jojakinin jälkeläisistä ei koskaan hallinnut maallisesta Jerusalemista käsin. Sen vuoksi Jojakin oli ikään kuin lapseton, vailla jälkeläistä, joka olisi seurannut häntä kuninkaana. (Jer 22:28–30.)
Hesekiel aloitti profeetan työnsä Jojakinin pakkosiirtolaisuuden viidentenä vuonna (Hes 1:2). Noin 32 vuotta myöhemmin, ilmeisesti 580 eaa., Nebukadnessarin seuraaja Evil-Merodak (Awil-Marduk) vapautti Jojakinin vankilasta ja asetti hänet erikoisasemaan kaikkien muiden vangittujen kuninkaiden yläpuolelle. Siitä pitäen hän söi Evil-Merodakin pöydässä ja sai päivittäisen määräannoksen. (2Ku 25:27–30; Jer 52:31–34.)
On löydetty babylonialaisia hallintoasiakirjoja, joissa luetellaan Jojakinin ja hänen viiden poikansa annokset.
Opas 1.
1Aik.3:17: Miksi Luukkaan 3:27 sanoo Jekonjan poikaa Sealtielia Nerin pojaksi? Sealtielin isä oli Jekonja. Mutta Neri ilmeisesti antoi tyttärensä Sealtielille vaimoksi. Luukas kutsui Nerin vävyä Nerin pojaksi samoin kuin hän sanoi Joosefia Marian isän Heelin pojaksi (Luukas 3:23).
1Aik.3:17–19: Mitä sukua Serubbabel, Pedaja ja Sealtiel olivat toisilleen? Serubbabel oli Pedajan poika, ja Pedaja taas oli Sealtielin veli. Toisinaan Raamattu kuitenkin sanoo Serubbabelia Sealtielin pojaksi (Matteus 1:12; Luukas 3:27). Tämä voi johtua siitä, että Pedaja kuoli ja Sealtiel kasvatti Serubbabelin. Tai kenties Sealtiel kuoli lapsettomana ja Pedaja solmi lankousavioliiton, josta syntyi esikoisena Serubbabel (5. Mooseksen kirja 25:5–10).
wt.2005 Kohokohtia 1.Aikakirjasta
Jeesuksen sukuluetteloissa tosiaankin on eroavuuksia Matteuksen ja Luukkaan kertomana, yllä oleva selittää osaltaan tätä eroavuutta.
Serubbabelista kerrotaan mm.seuraavaa:
Serubbabel
(akkadista, merk. ’Babelin siemen [jälkeläinen]’).
Kotimaahansa palanneiden juutalaisten ensimmäinen käskynhaltija (Hag 2:21); kuningas Daavidin jälkeläinen ja Jeesuksen Kristuksen esi-isä; todennäköisesti Pedajan poika, jonka katsottiin kuitenkin laillisesti olevan Sealtielin poika (1Ai 3:19; Mt 1:12, 13; Lu 3:27; ks. SUKULUETTELO, JEESUKSEN KRISTUKSEN: Ongelmia Matteuksen esittämässä Jeesuksen sukuluettelossa). 1. Aikakirjan (3:19, 20) sukuluettelossa mainitaan nimeltä Serubbabelin seitsemän poikaa (Mesullam, Hananja, Hasuba, Ohel, Berekja, Hasadja, Jusab-Hesed) ja yksi tytär (Selomit). Serubbabelin virallinen tai babylonialainen nimi oli nähtävästi Sesbassar (Esr 1:8, 11; 5:14, 16; vrt. Esr 3:8).
Babylonin pakkosiirtolaisuudesta vapautumisen jälkeen Serubbabel johti juutalaisen jäännöksen takaisin Jerusalemiin ja Juudaan 537 eaa. (Esr 2:1, 2; Ne 7:6, 7; 12:1; kartta, 2. osa, s. 332). Kuningas Kyyros oli nimittänyt Serubbabelin käskynhaltijaksi ja uskonut hänen haltuunsa pyhät kulta- ja hopea-astiat, jotka Nebukadnessar oli vuosia aiemmin ottanut temppelistä (Esr 5:14, 15). Jerusalemin temppelin alttari pystytettiin Serubbabelin ja ylimmäisen papin Jesuan johdolla seitsemännessä kuussa (etanim eli tisri, syys-lokakuu) (Esr 3:1, 2), ja varsinainen temppelin rakentaminen alkoi toisen vuoden toisessa kuussa (v:n 536 eaa. siv eli ijjar, huhti-toukokuu) (Esr 3:8). Serubbabel, Jesua ja isänhuoneiden päämiehet huomasivat, että niillä ei-juutalaisilla, jotka pyysivät lupaa osallistua jälleenrakennustyöhön, oli väärä vaikutin, minkä vuoksi he sanoivat: ”Teillä ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme huoneen rakentamisessa Jumalallemme, sillä me itse rakennamme yhdessä Jehovalle, Israelin Jumalalle, niin kuin kuningas Kyyros, Persian kuningas, on meitä käskenyt.” (Esr 4:1–3.)
Opas 2. Serubbabel