"Ystävä" on jatkuvasti koeajalla Jehovan todistajien seurakunnassa

[Johanneksen poika]

Kuvat: JW.ORG

Jehovan todistajien järjestössä sana "ystävä" on omituisesti väännetty. Se ei tarkoita samaa kuin "normaalien" ihmisten kielenkäytössä. Normaalisti ystävä pysyy rinnalla, vaikka tulisi mitä vaikeuksia tahansa. Ystävä tukee aina. Mutta Jehovan todistajien "ystävät" ovat ehdollisia ystäviä. He ovat määräämättömään aikaan asti vain "koeajalla". Tämä todisti taas uusi lapsille tehty video "Miten saada uusia ystäviä?" Sen viimeinen lause kertoo kaiken.



Wikipedian määritelmä ystävyydestä saa Vartiotorniseuran "ystävyyden" tuntumaan kovin ohuelta ja mitättömältä.

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w363.html

[YksinäinenSusi]

Kemin seurakunnassa bruukattiin pyytää tulemaan käymään - siis kyläilemään. Kun sitten meni "käymään kylässä" niin se olikin yleisesti jehovantodistajien keskuudessa harmillista ja harmin aihe. Ja se näytettiin kyllä peittelemättä siellä kotipuolessa sitten. Saatettiin olla keittämättä kahveja kyläilijöille tai muuten olla ahdistuneen oloisia.

Salilla taas sitten kirkkain onnellisin silmin sitten taas pyydettiin jotakuta kylään luokseen.

Siis aivan tekopyhää toimintaa. Siinä se nähtiin mitä se "ystävyys" oikeastaan oli. Se oli vain kalskahtelevia symbaaleja ja korukieltä, jotain mitä ei voinut maailmasta mukaan tullut ymmärtää.

Se oli syntymäjehovantodistajien "ystävyyttä".

Itselläni oli tällaisia kokemuksia. Pyydettiin kylään, mutta sitten saikin jääkylmää vettä niskaan jos meni.

Miksi pyytää ollenkaan kylään luokseen, jos sitten pitää alkaa osoittamaan mieltä kylään tulevalle kutsutulle.

Se yks vanhimman vaimo oli sellainen ihan erityisesti. Pyysi kylään, mutta kotiovellaan sitten suhtautui hyvin jäätävästi.

Mutta ymmärrän kuitenkin sen että maailmasta mukaan tulleena minuun ei kait tarpeeksi sitten luotettu tai jotain. Olin seurakunnan "friikki" ehkä jo senkin takia että sairauteni teki minusta hyvin erilaisen "kristityn".

Jos haluan ymmärtää tätä niin täytyi minussa olla jotain pielessä ja olikin. ADD-häiriö pitää kyllä huolen että ihminen syrjäytyy tehokkaasti yhteisöstä, koska tuo sairaus aiheuttaa silminnähtävää erilaisuutta ja kummallisuutta käyttäytymisessä. Se ikäänkuin estää ihmistä kehittymästä oikein, sillä tavoin kuin kuuluisi kehittyä ... niin kuin muut kehittyvät.

Mutta siinä suhteessa asia on kummallinen, kun syntymäjehovantodistajien "ymmärrys" on täysin pinnallista. Maailmasta mukaan tullut voi ainoastaan hiemän ymmärtää toista maailmasta mukaan tullutta.

Se pinnallisuus on ihan ilmeistä jt:n keskuudessa. Se ei ole todellakaan yhtään aitoa.

Mutta ollaan iloisia että ollaan siitä päästy ulos. Rypekööt siellä tyhmyyslätäkössään lapsellisesti ja rangaiskoon itseään loputtomasti tyhmyydestänsä.

That's it. Be happy!

[Veli-Hopea]

Tämä todisti taas uusi lapsille tehty video "Miten saada uusia ystäviä?" Sen viimeinen lause kertoo kaiken.

Munkin lapsilla olis monta ystävää koulussa ja mielellään leikkisivät näiden kanssa koulun jälkeenkin. Ihan reippaita ja kohteliaita nämä ystävät ovat, ei moitteen sanaa ja koulussakin arvosanat huippuluokkaa.

Silti, nämä lasteni ystävät eivät rakasta minua joten meidän lapset eivät sitten leiki heidän kanssa.

Meille ei ole mitään asiaa.

Minä minä minä ja minä minä minä. Voi äkkiseltään kuulostaa hieman sairaalta että olen lasteni ystävyyssuhteiden tiellä mutta näin sen pitää mennä.

Joko se olen minä tai sitten ei tule mistään yhtään mitään.

[YksinäinenSusi]

Tämä lastensa kieltäminen leikkimästä maailmallisten lasten kanssa aiheuttaa sen että lapsen on vaikeampi aikuisena sitten tehdä yhteistyötä maailmallisten kanssa. Maailmalliset saattavat mieltää että hän on hieman "outo" tai "vähän erikoinen ja jotakin salaava". Hän ei siksi pysty herättämään maailmallisten luottamusta häneen ja hän ei sitten sovi myöskään yhteistyökumppaniksi työurakassa kun urakkaan valitaan työntekijöitä.

Se että järjestö väittää että jehovantodistajia palkataan etunenässä työpaikoille on järjestön levittämää harhaa jehovantodistajille.
Järjestö ei osoita todisteita tästä asiasta. Julistaa vain niin.

Itse en ole päässyt töihin kertaakaan sen vuoksi että olin Jehovantodistaja ja sanoin sen työhonottohaastattelussa. Pääsin vain niinä harvoina kertoina kun en esitellyt jehovantodistajuuttani.

Eli työkaverit, ystävät, leikkikaverit lapsuudessa. Ystävänä oleminen opitaan käytännössä jos lapsesta alkaen.

Se kenen ei anneta sitä oppia ... on sitten vähän "outo hiippari", "kummallinen", "hiljanen", "nysvääjä", "inhottava tyyppi". Eli tällainen kaveri herättää kielteisiä tuntemuksia maailmallisten mielissä eikä pääse joukkoon sisään, eikä työporukoihin ole asiaa.
"Häivy siitä idiootti",he sanovat.

Haluatko lapsellesi tällaisen kohtalon. HALUAN, vastaa innokas jt-vanhempi, KOSKA JEHOVA HALUAA NIIN.

[pikku myy]

Itselläni kokemuksia ehdollisesta ystävyydestä; tai paremminkin ystävyydestä mitä ei ole.
Kun aloin väsyä kokous rumbaan (sitä ennen jo kenttäily jäi ) niin yritin raahata itseni ja lapsia salille koska luulin että se on ainoa oikea ratkaisu toimia vaikkei jaksaisikaan
No,siellä ei juuri kukaan asiaan kiinnittänyt huomiota,vain kourallinen tervehti meitä tämän pitkän hiipumis prosessin aikana.silloin tuo hiipuminen ei ollut vielä tietoista,sitä yritti tosissaa olla odotusten mukainen.
Koska todellisuus ja vt löpinät auttamisesta,huomioimisesta ja keskinäisestä rakkaudesta eivät kohdanneet, alkoi todellinen herääminen.
(se kokonaisuus on toinen tarina..) mutta joo,eniten sieppasi että lapset saivat LAPSILTA saman kohtelun.
Ei otettu mukaan hyörinään salilla tai vapaalla.
Sitten kehtasivat tässä päivänä eräänä tulla kotiin puhumaan miten ovat kaivanneet ja olleet huolissaan "kadonneista lampaistaan" kun ei ole näkynyt kokouksissa!!
Prosessi kesti kuitenkin pari vuotta päätyä tähän vaiheeseen joten luulisi että olisi kiinnostanut aiemminkin.... No,aivan sama.enään.ei mene läpi.
Että ehdollista on ystävyys ollut ja vielä ehdollisemmaksi on mennyt -tosin perheemme tulee aivan mainiosti toimeen ilman tuollaista touhua. iloa on ollut enemmän sekä vapaus hengittää ja ajatella omin aivoin.

[Veli Innokas]

Kuvat: JW.ORG

Jehovan todistajien järjestössä sana "ystävä" on omituisesti väännetty. Se ei tarkoita samaa kuin "normaalien" ihmisten kielenkäytössä. Normaalisti ystävä pysyy rinnalla, vaikka tulisi mitä vaikeuksia tahansa. Ystävä tukee aina. Mutta Jehovan todistajien "ystävät" ovat ehdollisia ystäviä. He ovat määräämättömään aikaan asti vain "koeajalla". Tämä todisti taas uusi lapsille tehty video "Miten saada uusia ystäviä?" Sen viimeinen lause kertoo kaiken.



Wikipedian määritelmä ystävyydestä saa Vartiotorniseuran "ystävyyden" tuntumaan kovin ohuelta ja mitättömältä.

Käsite "Ystävä" tarkoittaa jotakin samankaltaista kuin esimerkiksi poliittisessa ideologiassa. Saman puolueen jäseniä saatetaan kutsua "tovereiksi". Todistaja voi sanoa toiselle, kun näkee uskonveljiä kärrytyössä: "Katso, tuolla on ystäviä! ". Tämä ei tarkoita välttämättä sitä että tämä todistaja mitenkään tuntisi henkilökohtaisesti kyseiset henkilöt.

Käsite "ystävä" on luultavasti laadittu puoluetoimistossa joka sijaitsee Brooklynissä.Sen tarkoitus on luoda laumahenkeä. Sinulla on ainakin 8 miljoonaa ystävää joka puolella maailmaa ja he kaikki rakastavat sinua! 8 miljoonaa puoluetoveria siis. Entä jos vaihtaa puoluetta? Politiikassa voi hetken saada lokaa niskaan mutta kyllä ne entiset puoluetoverit sentään kadulla moikkaa jos vastaan tulevat.

Jotkut ohjelman pitäjät seurakunnissa tykkäävät käyttää tuota sanaa.On sellaisia fraaseja kuin: "Mitä mieltä olette ,ystävät?" "Eikö olekkin mahtavaa,ystävät"! En itse laisinkaan pitänyt tuon kaltaisista fraaseista.Se oli jotenkin teennäistä ja ulkoa opeteltua. Ehkäpä siksi että en muistanut seurakuntalaisten nimiä. En tiennyt mitä he tekevät työkseen, mitä he harrastavat,keitä he oikeasti olivat. Jos oikein rehellinen olen, ei minua niin kiinnostanutkaan tietää.Ystävä sanan käyttö liittyi minunkin osalta vain laumassa olemiseen.

Olen surullinen että olen koko ikäni karttanut ns normaalien ihmisten seuraa.Ikävöin opiskelukavereitani.Olisin voinut tutustua työkavereihin jne. Olen varma että jos olisin viettänyt heidän kanssa aikaa ,voisin nyt paremmin tunneperäisesti ja älyllisesti.Huono seura turmelee hyödylliset tavat, nimittäin vartiotorniseura.

[Markku Meilo]

Käsite "Ystävä" tarkoittaa jotakin samankaltaista kuin esimerkiksi poliittisessa ideologiassa.

Käsitteellä pyritään luomaan kuva jt-yhteisöllisyydestä ja samalla toivotaan unohdettavan kaiken takana aina oleva ehdollisuus. Hyvin tuo on onnistunut, ainakin päätellen siitä, että yhteisöllisyys on käytännössä ollut ainoa vastaus, kun olen kysynyt mitä sellaista positiivista jehovantodistajuudessa on, mitä ei ole muualla. Jopa jehovantodistajuuden taakseen jättäneet ovat vastanneet tuolla tavalla.

Todellista ja vilpitöntä ystävyyttä on käytännössä laajalti, paitsi mitä nyt ei saliuskottavuutta haikailevissa jt-piireissä.

[Veli Innokas]

Käsite "Ystävä" tarkoittaa jotakin samankaltaista kuin esimerkiksi poliittisessa ideologiassa.

Käsitteellä pyritään luomaan kuva jt-yhteisöllisyydestä ja samalla toivotaan unohdettavan kaiken takana aina oleva ehdollisuus. Hyvin tuo on onnistunut, ainakin päätellen siitä, että yhteisöllisyys on käytännössä ollut ainoa vastaus, kun olen kysynyt mitä sellaista positiivista jehovantodistajuudessa on, mitä ei ole muualla. Jopa jehovantodistajuuden taakseen jättäneet ovat vastanneet tuolla tavalla.

Todellista ja vilpitöntä ystävyyttä on käytännössä laajalti, paitsi mitä nyt ei saliuskottavuutta haikailevissa jt-piireissä.

Tuo yhteisöllisyys on aina ollut ollut asia jota olen inhonnut.En ole koskaan pitänyt joukkue peleistä.Koulussa inhosin urheilua.Jehovan todistajien touhu muistuttaa minua siitä.En ole joukkue pelaaja.Minulla on Asperger.

[Markku Meilo]

Tuo yhteisöllisyys on aina ollut ollut asia jota olen inhonnut.

Motto on, että ilman yhteisöllisyyttä ihmislajia ei olisi olemassa, yhteisöllisyys on taannut jatkuvuuden. Toki karkea yleistys, mutta ihminen on laumaeläin.

En ole koskaan pitänyt joukkue peleistä.Koulussa inhosin urheilua.

Mä inhoan urheilua edelleen ja kiitos siitä kuuluu jehovantodistajuudelle, loppupeleissä koen kuitenkin voittaneeni. Etenkin nyt kun urheilu pyörii turhan paljon suorituskemikaalien ja epärehtiyden avulla. No dementiahiihtoa harrastan, se myönnettäköön.

Jehovan todistajien touhu muistuttaa minua siitä.En ole joukkue pelaaja.Minulla on Asperger.

Ei kyllä lohduta, mutta lääketiede on nyt jo sen verran huippuunsa kehitettyä, ettei tervettä ihminen tavataan ainaostaan muistisairaiden eläkeläisten muistelukisoissa. Minusta on hienoa kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, se hälventää epäluuloja ja tuo esille sen, että jos normaali ihminen olisi olemassa, niin hän saisi heti paikan paikan Pariisin museossa.

[Lothar II]

Ystävyydestä palautui mieleeni. Olin vasta leivottu innokas todistaja ja minulla oli ruusuisia kuvitelmia mm. ystävyydestä. Tiesimme vaimoni kanssa, että naapuri talossa asuu tod.pariskunta toisesta seurakunnasta. Menimme extemporee hieromaan lähempää tuttavuutta heidän kanssaan, veli vanhin kyllä aukaisi oven, mutta peremmälle ei pyydetty, ei auttanut kuin kääntyä kannoillaan ja luikkia takaisiin kotiin. Onneksi oli lyhyt matka. ( vrt. J Ruonansuun sketsi, kun meni naapurin ovelle..., joo, en mä olis tullukkaan...)

[Nukahtanut]

Ystävyydestä palautui mieleeni. Olin vasta leivottu innokas todistaja ja minulla oli ruusuisia kuvitelmia mm. ystävyydestä. Tiesimme vaimoni kanssa, että naapuri talossa asuu tod.pariskunta toisesta seurakunnasta. Menimme extemporee hieromaan lähempää tuttavuutta heidän kanssaan, veli vanhin kyllä aukaisi oven, mutta peremmälle ei pyydetty, ei auttanut kuin kääntyä kannoillaan ja luikkia takaisiin kotiin. Onneksi oli lyhyt matka. ( vrt. J Ruonansuun sketsi, kun meni naapurin ovelle..., joo, en mä olis tullukkaan...)

Näin se menee. Enkä ihmettelis vaikka sama veli vanhin olis salilla kaikkien kaveri ja innokas haastelemaan kaikille... Kaksnaamasuutta parhaimmillaan.

[Veli-Hopea]

Ystävyydestä palautui mieleeni. Olin vasta leivottu innokas todistaja ja minulla oli ruusuisia kuvitelmia mm. ystävyydestä. Tiesimme vaimoni kanssa, että naapuri talossa asuu tod.pariskunta toisesta seurakunnasta. Menimme extemporee hieromaan lähempää tuttavuutta heidän kanssaan, veli vanhin kyllä aukaisi oven, mutta peremmälle ei pyydetty, ei auttanut kuin kääntyä kannoillaan ja luikkia takaisiin kotiin. Onneksi oli lyhyt matka. ( vrt. J Ruonansuun sketsi, kun meni naapurin ovelle..., joo, en mä olis tullukkaan...)

Näin se menee. Enkä ihmettelis vaikka sama veli vanhin olis salilla kaikkien kaveri ja innokas haastelemaan kaikille... Kaksnaamasuutta parhaimmillaan.

Älkää ny hätäilkö, mistäs tiedätte jos heppu oli petipuuhissa ja tuli keskeytys? Ei sitä sillon extempore vierailut priorisoidu ekaksi kellään kun makkarissa on kiimainen teeri kostealla lortsulla kantapäät kohti kattoa.


Minä ainakin sanoisin että "joku toinen kerta, moikka!" Ja vetäisin oven kiinni juosten hihitellen rappusia pitkin makkariin, olin vanhin tai en.

[Kaarmis]

No mä ainakin harkitsisin peremmälle kutsua tuossa skenaariossa. Riippuen tietty hieman kuka sitä ovikelloa soitti.

[Markku Meilo]

Kymmeniä vuosia sitten kolistelin USA:ssa mulle ennestään täysin tuntemattoman harrasteveljen ovelle ilman ennakkoilmoitusta. Ei ollut Bob kotona, mutta poikansa suorastaan vaati, että jään odottamaan kun Bob on pois vaan semmosen puoli tuntia. No Bob tuli kotiin ja meillä riitti juttua pitkälle iltaan.

Kymmeniä vuosia sitten brittiharrasteveli huuteli Stadissa kapulaansa lähihotellissa, vastasin ja aluksi kiertelimme kaupunkia sekä lopuksi uppouduimme radiorappaamooni muutamaksi tunniksi.

Tossa pari parhaiten mieleeni syöpynyttä tapausta saatanallisista piireistä, joissa joko ollaan ystäviä tai sitten ei olla. Niissä piireissä ei näytellä valheellista näytelmää, jossa ehdollinen ystävyys esitetään muka aitona.

[Nimrod]

Teininä jo aloittamani harrastukset olivat tavallansa portti ulos lahkosta, muttei kuitenkaan syy eroamiselle. Oppiasiat ja vt-fuula olivat pääasiallinen syy ja siitä kiitos mm. tämän palstan artoodetoolle, Makelle, Ripelle, Tonylle yms. he tietävät joiden kanssa olen vaihtanut ajatuksia. Siitä myös olen kiitollinen että eroamiseni aikaan kavereita ja ystäviä oli jo lahkon puolella. Tajusin tilanteen ja päätin välittömästi alkaa rakentaa sosiaalista verkostoa mahdollisuuksien puitteissa. Yksinäisyys ja pohjalle putoaminen oli pelottava tunne. Koen päässeeni suhteellisen helpolla.

Toisinsanoen, olemme täällä lähestulkoon jok'ikinen epäonnistunut koeajalla. Lahkolle ominainen kaksoiskieli onkin nykyään huumoria