Juutalaisuudessa kuten myös antiikissa seksuaallisuus oli ihmisen/miehen perustarve siinä missä vesi ja ruoka.Sukupuoliroolien rajat olivat periaatteessa jo muodostuneet antiikin Roomassakin, miesten ja naisten rajattu eritavoin, kristillisyys ei sitä seksuaalisuuden osalta muuksi muuttanut, tosin Jeesuksen antama esimerkki antoi kristilliseen srk:n toimintaan liittyen naisille ympäröivän väestön mukaisesti tasa-arvoisemman aseman.Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Mutta myönnän, ettei antiikin oikeus ole alaani. Sen toki tiedän, ettei se suhtautunut seksuaalisuuteen juutalaisen lain tavoin, vaan paljon sallivammin, mutta rajansa silläkin.
Sepä tässä mättääkin, kun ajat ja kansat ovat ajat sitten kadonneet ja lähtökohtana aiheeseen pidinkin Suuren Baylonian määrittelemää sanaa porneia joka sanana ei enää vastaa Raamatun alkuperäistä ajatusta.Hyvä vai huono! Ajoilla ja kansoilla on tapansa. Ja mitä Raamattuun tulee, roomalaisille sillä oli kovin vähän käyttöä tuolloin. Juutalaiset saivat tietyin rajoituksin huseerata sen kanssa ihan miten tahtoivat ja kristityt olivat yksi juutalainen lahko.
Valtaansa käyttävät srk:n valtiaat katsovat, että heillä on oikeus tuomita ihmisen seksuaaluus, poistaa heidät srk:sta ja luovuttaa saatanalle tuottaen suurta häpeää ja surua ei pelkästään henkilölle vaan myös perheen muille srk:ssa oleville jäsenille. Tuollainen leimaaminen kuuluu juuri lahkon ominaisuuksiin ei kristillisyyteen.
Alkukristillisyydessä suuri kiistan aihe, jota silloin käytiin ja joka myöhemmin hajoitti kristillisyyden moniin eri lahkoihin oli ylösnousemusoppi, ei seksuaallisuus.
Tosin kirkon perustuksen muodostuessa Paavalilaisuuden mukainen ihanne naimattomuudesta sai valtavat mittasuhteet,varakkaitten seurakuntalaisten myötäjäiset siirtyivät perheen sijaan kirkolle ja naiset luostareihin.
Alkukirkon luostarien perustamisien yhteydessä jolloin alkoi uskonnollinen valta hallita seksuaallisuutta ja valta yleensäkin ja samalla rahastaa tulee hyvin esille.