Ariadna kirjoitti:Noin se menee jos pitää kiinni vanhasta ajoituksesta ja näkemyksestä.
No, minä pidän toistaiseksi.
Oman tämän hetkisen ymmärrykseni mukaan uskon muinaishebrean tuntijan ja juutalaisen arkeologin Israel Finkelsteinin ajoitukseen johon sopii ja mahtuu tuo Arbahamin monoteismi jos hän nyt oli todellinen historiallinen henkilö. i.Moos. kirja on hänen mukaansa Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeisen ajan kirjallisuutta ja juutalaisuuden oma historia alkaa 600 eaa. ,sitä ennen se oli kanaanilaisten heimojen yhteistä historiaa.
Näkemys on minulle uusi ja ruotsin kieltä huonosti osaavana myönnän ymmärtämättömyyteni. Tämän sijaan mielelläni yhdyn näkemykseensä Mooseksen kirjojen kirjoittamisesta ja juutalaisuuden varsinaisesta historian alkamisesta, joskin voisin siirtää aikarajaa noin 100-200 vuotta myöhemmäs. Tämä ei tässä yhteydessä ole kovin oleellista. Beduiinimaisessa elämässä on varsin mahdotonta synnyttää varsinaista historiaa, saati kirjallisia dokumentteja, mutta siirryttäessä kaupunkimaiseen asutukseen tämä on mahdollista.
Eyptistä tulleet lainauksetkin mahtuvat hyvin tähän kuvaan kun niitä käyttivät muutkin uskonnot kuin juutalaisuus. Akhenatonilla oli ollut palatsi myös Palestiinassa ja siellä esim. tuo hänen kirjoittamansa hymni ja muut siltä ajalta tulleet lainat olivat jo paikallisten tiedossa.
Näin on. Lisäksi kaikki psalmilainaukset eivät ole olleet Egyptistä, vaan myös Mesopotamiaan kuuluvalta alueelta ja muualtakin, mutta tämä ei sinänsä liity jumaluuksiin, vaan orientaaliseen viisaukirjallisuuteen.
Ja kun vielä tiedetään miten tutkimusten mukaan ihmisillä on ollut (on) valtava muisti jolloin tarinat pystyivät säilymään muuttumattomina.
Ihmisten valtavasta muistista voi olla montaa mieltä. Yleensä se tapaa muuntumaan, kuten on jo osoitettu. Mielestäni tarinat eivät pysyneet tyystin muuttumattomina, vaan muuntuivat senkään estämättä, että aivan suorasanaista lainaa löytyy. Verrataan nyt vaikka sumerilaista itsenäistä vedenpaisumuskertomusta myöhempään Gilgamesh-epokseen ja tätä myöhempiin Nooa-kertomuksiin Raamatussa.
Juutalaisuudessa on myös Baalin palvonnasta tunnettuja lainoja joiden alkuperä on paljastunut Ugaritista löytyneiden kirjoitusten myötä, nekin tuolta 1300-1200 eaa.
Myös tämä pitää paikkansa. Niitä on vain Tanakissa suodatettu juutalaisuuden läpi, mikä pitää yhtä Tanakin myöhäsyntyisyyden kanssa kirjallisena, tokihan suusanallisia kertomuksia ennen eksiiliä on ollut olemassa ja varmaan joitakin tekstejä myös. Ne vain eivät ole säilyneet. Ugarit oli tähän huomattavana kauppakeskuksena erityisen sovelias.
Myös itse zarathurstalaisuus muotoutui ajansaatossa moneksi eri lahkoksi.
Jo tokkiinsa, mikäpä uskonnollinen suuntaus ei olisi omia satelliittejaan saanut, jopa Islam.
Hämeen-Anttilan Mare nostrum kuuluu kaikkien "pakko lukea" kirjojen joukkoon.
Olen täysin samaa mieltä. Ellei tätä teosta ole lukenut, se saattaa kuvastaa peräti sivistyksen puutetta tai siihen kiinnostamattomuutta, ainakin tultuaan tietoiseksi moisen opuksen olemassaolosta.
Minä luulen silloisten suurten sotien olleen tienraavajina uusille uskomuksille, kun samalla niiden seurauksina syntyi muuttoliikkeitä jolloin oma identiteetti oli kadotettu ja uusia vaikutteita otettiin helposti vastaan.
Mielelläni olen samaa mieltä. Ilman eksiiliiä ja Persian suurvaltaa ei Saatanaakaan olisi nykymuodossaan, ei liioin viimeistä tuomniota jumalan edessä. Vaikka vaikutteita näyttäisi olevan muualtakin, epäilemättä juuri zarathustralaisuudessa, joka oli Persian uskonta (ja voi hyvin edelleen mazdalaisuutena Iranin nuorison keskuudessa varsinkin, mutta kovin parhaista ajoistaan supistuneena.). Oikeastaan tämän uskonnon suvaitsevuuden piikkiin voidaan laittaa, että israelilaiset yleensäkään saivat palata omaan maahansa ja säilyttää uskontonsa.
Adonis ei ollut helleeni vaan syyrialais-foinikilainen hedelmällisyyden jumala, joka oli liian kaunis jätettäväksi sille alueelle.
Afrodite rakkauden jumalatar omi hänet rakastajakseen, josta seurasi hirveä Afroditen puolison Areen mustasukkaisuus joka johti Adoniksen kuolemaan, kaikesta huolimatta hänkin sai nauttia vuosittaisesta ylösnousemuksesta, hedelmällisyyden jumala kun oli.
Areksen vika, mitäs meni villisiaksi tekeytymään.
Juu, Kun Väinämöinenkin lupasi palata. Mutta missähän muodossa?
Toivottavasti ei sentään Paavo Väyrysenä.
Tästä näiden muiden uskontojen miettimisistä jää mieleen se, että sonni/nauta näyttää olleen näissä uskonnoissa aina jossain muodossa mukana.
Aivan, voimaa ja mahtia yhtä kaikki, joten uhrieläimetkin Raamattuun on lainattu ja jollei vallan sonnia aina saatu, pelkkä vasikka riitti. Tästä minulla olisi myyttistä tarinaa Siinailta kerrottavana, mutta olkoon. Johtuikin mieleen tuo kuun jumalan (Sin) palvonta, joka levisi laajalle ja kukaties häneltä myös Siinai on saanut nimensä. Näin ainakin erään kuulemani ja lukemani tarinan mukaan (Siinain luostarin englanninkielinen opasvihko, missähän lienee, jossain kätköissäni kuitenkin).
Jahve, Jehova on myöhäisempiä jumalan nimiä ja esiintyy ensimmäistä kertaa vasta Raamatussa Ex. 3:14, mutta tätä ennen, juutalaisen polyteismin aikaan oli jo Eloah-Elohim, missä jälkimmäinen on edellisen monikkomuoto kuvaten suuruutta ja mahtavuutta. Taustalla lienevät sumerilaiset Enki (viisaus, vesi) ja Enlil ("herra ilma", taivas, myös mahtava vuori), mistä Babylonian Ea (veden, käsityötaidon, älyn ja luomisen jumala). Koetan etsiä yhteyttä tähän Eloah-Elohin-jumaluuteen juuri pohjoista reittiä, mutta en juuri nyt jaksa. Joka tapauksessa sen on oltava lainaa ja nimen muunnos. Näin otaksun.