Pääsin pois - miten selviän?

Vertaistuelle pyhitetty osio.

Valvoja: Moderaattorit

Alueen säännöt
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.

Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.

Vertaistuen eräs määritelmä.
-Johannes
Viestit: 19
Liittynyt: 30.05.2012 10:19

Pääsin pois - miten selviän?

Viesti Kirjoittaja -Johannes »

Olen irtaantunut lopullisesti Jehovan todistajista. Se teki kipeää. Minua kartetaan, vaikken koskaan ollut kastettu todistaja. Olin vain rehellinen tietyissä asioissa. Huomasin, että rehellisyys todistajien keskuudessa ei aina kannata - pitää ikäänkuin laittaa päänsä pensaaseen ja olla hiljaa.

Kaikki kuitattiin sanomalla "Ok." Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Ei ole tervehditty kadulla, sanottu päivää. Minusta tuntuu, että olen aivan yksin ajatusteni kanssa. Toisaalta on vapauttavaa, kun ei tarvitse joka torstai ja sunnuntai istua kokouksissa tuntikaupalla tai paasata uskosta toisille tai myötäillä toisten mielipiteitä.

Kysymys kuuluu, miten te olette selvinneet, päässeet eteenpäin? Mikä auttaa jaksamaan?
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Pääsin pois - miten selviän?

Viesti Kirjoittaja Tony »

Yksi keino selviytyä on hankkia jotain muuta elämänsisältöä todistajuuden jättämiin aukkoihin. Esimerkiksi jonkin harrastuksen. Sen kautta löytää myös uusia sosiaalisia kontakteja. Tosin sinulla ei tainnut olla sukurasitetta todistajuudesta, eli se puoli sosiaalisista suhteista on vielä kunnossa?

Olisi mielenkiintoista tietää enemmänkin matkastasi todistajien ja todistajuuden kanssa. Kiinnostuit todistajuudesta jo vuosikymmenen alussa, kunnes ymmärsit parin vuoden sisällä että se on hölynpölyä ja lopetit touhun. Pariin eri otteeseen. Ja nyt taas. Joku siis näyttää vetävän lahkossa puoleensa toistamiseen, vaikka tiedät sen olevan puuta heinää. Mutta mikä? :)
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Veli-Hopea
Viestit: 5324
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Pääsin pois - miten selviän?

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea »

Tonyn mainitsema harrastusten etsiminen on kyllä hyvä keino.
Sitä kautta saa seuraa ja uusia ystäviä. Mikä parasta , aitoja ystäviä eikä mitään ehdollisia.

Ensimmäisenä kannattaa alkaa miettimään sitä mistä tykkää ja mitä on aina halunnut tehdä. On se sitten vaikka salibandy, jalkapallo, kuntosali tai vaikkapa sukeltaminen niin kaikkiin löytyy mahdollisuus ja oikeastaan kaikessa nämä kausimaksut ovat hyvin kohtuullisia.

Mikä parasta, jos vaihdat harrastusta, sieltä löytyneet ystävät jää eivätkä hylkää jos vaihdat keilailusta sukeltamiseen. He eivät vaihda kadunpuolta jos et enään keilaa.

Myös seuduiltasi voi etsiä entisiä todistajia joista voi saada ystäviä ja jotka auttavat varmasti vielä niissä kysymyksissä jotka vaivaavat mieltäsi.

Myös tämä palsta ja kirjottelu on yhdenkaltainen "harrastus" eikä niinkään mitään sellaista jota puhutaan että täällä vaan katkerat exät huutelee.

Eli , voisi aloittaa siitä : mitä olet aina halunnut tehdä? Nyt on uusi maailma edessä miljoonine mahdollisuuksineen joten tästä eteenpäin kaikki on enemmänkin positiivista ja ihanaa sen sijaan että olisi synkkää ja vittumaista.

Synkistely ja baariryypiskely ei ole se paras tapa purkaa olojaan ja siinäkin on omat huonot puolensa joten kyllä se suunta kannattaa ottaa ehkä muualle.

Oikeasti ei ole sulla sinällään mitään hätää, kaikki menee tästedes moninverroin paremmin. Tietenkin harmittaa kun entisiä ystäviä katoaa ja on ikävää , mutta se on ohimenevää.

Osa näistä entisistä ystävistä saattaa tulla myöhemmin perässä niin silloin lienet jo valmis auttamaan heitä avosylein.
Osan niistäkin saa vielä ehkä takaisin.

Urheiluseurojen kautta olen itsekkin saanut satapäin ystäviä ja elämänsisältöä, mikä parasta, se on terveellinen elämäntapa.

En kaipaa entisestä enään mitään, se kun oli loppupeleissä ihan helvetillistä elämää. Sen tietää moni aktiivinen todistajakin , mutta sen myöntäminen onkin hankalampaa,varsinkin kun se pitäisi uskaltaa hyväksyä.
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
-Johannes
Viestit: 19
Liittynyt: 30.05.2012 10:19

Re: Pääsin pois - miten selviän?

Viesti Kirjoittaja -Johannes »

Olin niin nuori ja tyhmä, minulle oli siksi niin helppo markkinoida todistajien uskontoa. Tunsin itseni myös aika ajoin yksinäiseksi, joten tunsin, että siitä porukasta sai tukea aina kun sitä tarvitsi. Mutta ei tarvinnut sanoa kuin muutama sana, muutama lause, niin heti heitettiin ulos. "Et kuulu tähän porukkaan."

Jokin harrastus olisi mukava. En ole sellaista baarissa notkujatyyppiä, siitä ei tule kuin huono olo ja pää menee sekaisin. Täytyy tosiaan alkaa miettimään omia mahdollisuuksia, nyt kun niitä on.

Täältä suunnalta suurin osa erotetuista on muuttanut muualle Suomeen, kun on niin pienet piirit. On nimittäin melko pieni kaupunki, ja todella ahdistavaa asua, jos on erotettu ja kartettu. Itse en anna sen haitata. Siinäpähän ovat jos ovat ollakseen.

Anteeksi, jos on kirjoitusvirheitä, oikoluku on ruotsiksi. :D
Avatar
Nukahtanut
Viestit: 1459
Liittynyt: 12.12.2015 16:03

Re: Pääsin pois - miten selviän?

Viesti Kirjoittaja Nukahtanut »

Suosittelen myös istumaan alas ja miettimään, mitä sitten? Ja päivä kerrallaan, ei ainakaan minulle tullut pariin vuoteen mitään järkevää sisältöä, mutta kyllä se sieltä sit aikanaan. :)

Tää on erinomainen tukipalsta myös. Aktiivisesti kun seuraa, niin huomaa nopeasti tulevansa paremmalle mielelle tajutessaan ettei ole yksin tilanteensa kanssa. Ja samalla myös saa teilattua epäilyksensiemenet sen suhteen, jos tuo touhu olikin se "tosi uskonto"
"You see, in this world there's two kinds of people, my friend: Those with loaded guns and those who dig. You dig."- The Good, The Bad and The Ugly
Veli-Hopea
Viestit: 5324
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: Pääsin pois - miten selviän?

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea »

Aktiivisesti kun seuraa, niin huomaa nopeasti tulevansa paremmalle mielelle tajutessaan ettei ole yksin tilanteensa kanssa.
No juuri tämä. Suurin osa täällä on käynyt ihan samoja asioita ja tunteita lähtiessään ja voisi sanoa että kutakuin kaikki on päässyt jaloilleen ja voi erittäin hyvin. Toki varmaan poikkeuksia löytyy.

Aloittajan kannattaa ehkä myös vihjata hieman mistä läänistä päin on niin mahdollisesti lukijat saattaa jopa yksityisviesteillä ottaa yhteyttä ja tarjota jonkinlaista vertaistukea jne

Mikään ei toki ole taattua, mutta ei se maksa kokeilla.
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
-Johannes
Viestit: 19
Liittynyt: 30.05.2012 10:19

Re: Pääsin pois - miten selviän?

Viesti Kirjoittaja -Johannes »

Sen verran sanon tässä, että asun Pohjois-Pohjanmaalla. Pikkuhiljaa mennään, ja otetaan päivä kerrallaan. Niin on paras. Aikaa harrastaa ja tehdä löytyy joskus.
Shamaani

Re: Pääsin pois - miten selviän?

Viesti Kirjoittaja Shamaani »

Eroaminen vie aina oman aikansa eikä se varmaan koskaan kokonaan poistu, koska se aiheuttaa lieveilmiöitä karttamisen ja väliinpitämättömyyden muodossa mistä puhuitkin. Yleensä se kipu kuitenkin hellittää sille tasolle että "ei enää kiinnosta" ja näet asiat laajemmasta kulmasta, kuten entiselle parisuhteellekin tuppaa käymään. Itse aloin jossain vaiheessa käymään Uskontojen uhrien tuen (UUT) vertaistukiryhmissä ja sekin avasi silmiä, kun kuuli että muissa uskonnoissa tapahtuu ihan samoja asioita kuin Jehovan todistajissa.

Mulla meni pari vuotta että sain vihan tunteen käsiteltyä. Siihen vihaan osaltaan saattoi myös vaikuttaa lapsuuden koti, mutta loppuaikoina se kanavoitui jo suurimpaan ongelmakohtaan eli hallintoelimeen. Nykyään harmittaa, että aikaa meni hukkaan alkupuolen elämästä yli 25-vuotta (laskien mukaan irtautumisen ja jälkipyykin). Toki parempi näin kuin että 80-90% elämästä. Toisaalta tämä kokemus on myös opettanut todella paljon, eikä se vieläkään kokonaan ole ohi.

Koko irtautumisprosessi kesti itsellä noin seitsemän vuotta. Se alkoi vuonna 2010 jäämällä pois kokouksista sekä kentältä ja viimeinen konventti oli 2013. Kuuluisa luopio-puhe siinä konventissa avasi silmät sen verta että päätin pysyvästi jäädä toimettomaksi. 2015 sitten kirjoitin kirjallisen erokirjeen (jota tosin en koskaan postittanut) ja nyt 2017 sitten vihdoin erosin maistraatin kautta. Vanhin yritti soitella perään mutta en enää antanut siimaa vaan pidin pintani. Mahtava fiilis sen jälkeen! Siitä tein tarkemman selostuksen "Erosin Jehovan todistajista" -triidiin, jos kiinnostaa.

Itse olen selvinnyt lukemalla tietokirjoja seksuaalisuudesta, ateistien pohdintoja uskonnosta, hieman tutustunut evoluutioon, katsonut aiheisiin liittyviä asiavideoita ja pohtimalla paljon, siis todella, todella paljon omaa elämää ja sitä miten minä näen ympärillä olevan maailman ja maailmankaikkeuden, ilman että joku muu sanoo tasantarkkaan mitä pitää uskoa/olla uskomatta ja nähdä/olla näkemättä. Sen lisäksi parisuhde ja harrastus antaa paljon sisältöä elämään.

Todistajien elämät ovat loppupeleissä yhtä tyhjiä, ellei tyhkempiäkin kuin muun väestön. Samoja asioitahan hekin tekevät kuin muutkin, käyvät kuntosalilla, elokuvissa, lukevat, piirtävät, pelaavat, yms. Heillä se vain on hyvin rajoitettua ja sen lisäksi joutuvat tekemään kaikkea muuta todistajille räätälöityä; kiinnosti tai ei. Mielestäni tällä todistajien-extratäytteellä saadaan näennäisesti se fiilis että heidän elämässään on todella paljon kaikkea ja "ah että, miten hieno järjestö meillä onkaan". Sitten kun se yhtäkkiä poistuu elämästä niin tuntuukin yllättäen tyhjältä. Ei se tyhjää ole, se on sitä täysin samaa aikaa joka sinulla on aina mennyt Vartiotorniseuran elämäntyylin ylläpitämiseen. Nyt vain se kaikki on sinun käsissäsi ja saat ihan itse päättää mihin sen käytät, joten sitä ei kannata enää tuhlata!

Voimia tulevalle ja hyvää jatkoa! :thumbup:
Marjolie
Viestit: 262
Liittynyt: 22.01.2013 14:42

Re: Pääsin pois - miten selviän?

Viesti Kirjoittaja Marjolie »

Itsellänikin oli aikamoinen tunnekuohu eroamisen jälkeen. Mutta selvisin siitä hengissä, kun ajattelin jälkeenpäin miksi noita kaipaan kun ei kukaan heistä ollut edes ystäväni. Mutta eron jälkeen en ollut kuitenkaan yksin, koska olin parisuhteessa joka auttoi minua elämässä eteenpäin, parisuhteessa jossa olen edelleen 9v aviovuosia käytynä ja kymppi häämöttää. Sinunkaan kannata olla yksin. Harrastus on hyvä idea.
mymmeli
Viestit: 235
Liittynyt: 18.07.2011 19:35

Re: Pääsin pois - miten selviän?

Viesti Kirjoittaja mymmeli »

Hei Johannes!

Oma eroamiseni ei ollut kivuton. Erosin, koska koin, että minulla oli huono olo tuossa uskonnossa ja pahoinvointini ei lukuisista rukoiluista ym. parantunut ja lopulta en uskonut edes jumalaan. Eroamiseni jälkeen kävin psykoterapiassa useamman vuoden ja sainkin diagnoosina keskivaikean masennuksen. Terapia auttoi masennuksen hoidossa ja opin tuntemaan itseäni.

Itse koen hyvänä sen, että hankkii itselleen mahdollisimman paljon ystäviä/ kavereita. Ilman yhteisöä ihmisellä on hyvin vaikeaa. Olen saanut kavereita harrastuksista, työpaikalta. Kaveripiiriä pidän tosi tärkeänä. Sinkkuna olen elellyt enimmäkseen. Lisäksi on hyvä miettiä, missä on hyvä ja mistä pitää. Niitä kannattaa harrastaa ja miettiä jopa uraa sitä kautta. Kannattaa muutenkin tehdä sellaisia asioita, mitkä tuntuvat hyvältä.

Oma raskain uskonnostaeroamisen prosessini kesti 10 vuotta. Nuo vuodet olivat raskaita, koska minulla oli usein "mitä jos sittenkin palaan takaisin" - ajatuksia. Oman uuden maailmankuvan rakentaminen ei tapahdu nopeasti. Henkinen irtautuminen lahkosta kestää pitkään ja tie on kivinen, mutta se kannattaa ehdottomasti. Haluan olla aito ja siksi sanon rehellisesti, että minusta tie lahkosta on henkisesti raskas, mutta antoisa lopulta kun vain jaksaa olla kärsivällinen ja antaa ajan kulua. Lisäksi kun ajattelee, että mitä kaikkea kivaa sitä voikaan tehdä kokouksissa käytetyn ajan tilalla niin tuo henkinen työ on tosiaan kannattanut.
Vastaa Viestiin