Pro et contra kirjoitti:
Sopii vastata; Korkeimman Jumalan [ El Eljon ] oikeudella ( 1 Mos 14:18 ).
On hyvä huomata että Korkeinta Jumalaa palveltiin muuallakin Abrahamin aikana, aikana jolloin Israel oli vasta lupaus tulevasta ja varhemminkin kuten Jobin aikana..
Jobin aikainen kertomus kuvastaa hyvin sitä kulttuurilainaa jota Raamatun kirjoittajat ovat hyödyntäneet. Saveen kirjoitettu teksti paljastaa kuitenkin Baalin ja Anatin kukistaneen pedot jotka myöhemmin on kirjattu Jahven voitoksi Job.27:1, 26:13
- Onko oikeasti mitään syytä tehdä eroa Jahven ja El välillä kun kyseessä on kuitenkin ainoastaan kulttuuriantropologiset erot ja erilainen palvontatapa?
On, sillä Jahve on vain eräs Elin ja Aseran pojista.
Sama tilanne nykypäivänä: Jehovan todistajat versus kristikunta, silti sama Jumala josta voidaan kertoa myös millainen Allah on kristillisestä näkökulmasta katsoen.
Allahia kuvaa hyvin Farooqui selitys "Jos joku hyväksyy totuuden kerran ja sitten kieltääkin sen se vaarantaa koko totuuden ajattelumallin, ainoa mahdollinen rangaistus näin suuresta rikkeestä on kuolema"
Tässä tulee mielestäni hyvin esille myös Nykyisen kristikunnan ja jehovantodistajien suuri ero.
On katsottava että Kanaanin väestöllä oli virheellinen näkemys ja välinpitämätön asenne Jahve Jumalan palvonnasta ja tahdosta vaikka heidän keskuudessaan läheisyydessä eli kuningaspappi Melkisedek ja samoin näyttää olevan Alanteen kaupunkien tilannekin El in suhteen , 2 Piet.2:6-8 kuvaakin Sodomaa ja Gomorraa lakia uhmaaviksi, tuon väestön täytyi siis tietää mitä El tahtoi vaikka kirjoitettua Mooseksen lakia ei vielä tuolloin ollutkaan.
Huvittavaa tässä onkin tuo" lakia uhmaava", lakia ei ollut silloin eikä ennen "vedenpaisumustakaan".
Savitauluista luettuna El ei tahtonut ihmisiltä yhtikäs mitään, hänellä oli työtä tarpeeksi pitäessään kurissa rauhattomia jälkeläisiään.
Arkeologien paljastama tieto sensuroidaan huolellisesti Suuren Seuran taholta yhtä tehokkaasti kuin muissakin ääriliikkeissä. Hyväksytyt löydyt kerrotaan vain jos ne tukevat jollain lailla Raamatun kirjoituksia.
Samaista intohimoista tiedon salaamista harjoitettiin jo kristikunnan alkutaipaleilla, v.390 joukko kristittyjä poltti Aleksandrian kirjaston 700 000 kirjaa, reilut vuosisataa myöhemmin Justinianus I lakkautti kreikkalaiset filosofian tärkeimmät koulut, Ei- kristilliset kirjat kiellettiin lähes kaikkialla Euroopassa ja monet niistä katosivat lopullisesti. Puhumattakaan atsteekkien ja mayojen kirjoista jotka tuhottiin heti ensimmäisenä.
Tuo kaikki ei valitettavasti ole menneisyyttä sillä samainen sensuuri on edelleen toiminnassa, ihan omakohtaisesti koettuna.