miten selvisitte

[Weathertop]

Ainakin te eronneet voitte olla hyvillä mielin siitä, että teitte yksiselitteisesti oikean ratkaisun, ymmärsivät läheiset tai eivät. Oma omatuntoni ei sallinut minun kuulua edes nimellisesti sellaiseen järjestöön, joka tekee jatkuvasti niin hirveitä asioita ihmisille.

Muistakaa, että jos joku kokee kärsivänsä ratkaisustanne ja mahdollisesti harjoittamastaan karttamisesta, hän kärsii todellisuudessa Vartiotorni-seuran aivopesun ja omien valintojensa takia.

Elämä on selviämistä päivästä toiseen, ei vähiten meille uskonnolla pahoinpidellyille. Tuskin voin itsekään koskaan sanoa, että no niin, nyt olen sitten "selvinnyt".

Joku sanoi joskus hyvin, että jehovantodistajuudesta toipuminen on prosessi, joka kestää koko loppuiän. Mutta tukea ja apua on tarvittaessa saatavilla.

[Weathertop]

On hyvä muistaa, että kenenkään toisen ihmisen takia ei koskaan kannata roikkua järjestön jäsenenä. Itse tein niin monen, monen vuoden ajan (kunnes omatuntoni ei tosiaan kestänyt sitä), ja kadun sitä nyt.

Kyse on teidän elämästänne, ja jokaisella on oikeus omaan maailmankatsomukseensa. Jos joku läheisenne loukkaantuu, järkyttyy tai masentuu siitä, ettette enää jaa hänen maaimankatsomustaan, vika on vain ja ainoastaan hänen asennevammassaan, ei teissä. Ja jos välit katkeavat tähän, tuon henkilön teitä kohtaan tuntema kiintymys on aina ollut pelkästään ehdollista, eikä ehdollinen kiintymys ole aitoa.

Sairaasta ja vahingollisesta lahkosta eroaminen ei ole missään olosuhteissa asia, josta olisi aihetta tuntea syyllisyyttä.

[mymmeli]

Weathertop: Se on kyllä totta, että kenenkään ihmisen takia ei kannata roikkua missään järjestössä. Tiedän henkilöitä, jotka eivät ole jt- opin takana , mutta ovat järjestössä perheensä ja sukunsa takia eivätkä uskalla erota. Onhan se totta, että itsekin koin vaikeaksi järjestöstä eroamisen, koska minulla ei silloin ollut kovinkaan montaa kaveria seurakunnan ulkopuolella ja jt- uskonto on elämäntapa, joka on hallinnut hyvin monella tavalla elämää , kun kuuluin uskontoon. Se oma elämä on pitänyt tavallaan luoda ihan uudestaan ja miettiä elämäänsä ihan perinpohjaisesti. Usein törmäsin päänsisälläni kysymykseen, että mikä on elämäni tarkoitus? Jt- opin mukaanhan ihminen ei voi olla onnellinen ilman yhteyttä jehovaan. Tuon ajatuksen liitän juurikin mielenhallintaan ja se tuntuu törkeältä vallankäytöltä. Ja jos on syntynyt jehovantodistajaksi niin eron jälkeinen tie on todella pitkä ja kivulias prosessi, jossa identiteetti pitää rakentaa ihan alusta. Tällä hetkellä ajattelen, että itse luon elämäni tarkoituksen ja teen siitä omannäköiseni itse omilla valinnoillani, joihin pystyn vaikuttamaan. Jossain vaiheessa pohdin kovastikin , että mistä maailma on saanut alkunsa, onko kuoleman jälkeen elämää jne. Pitkän pohdinnan jälkeen jätin nuo ajatukset kuitenkin sivuun, koska tulin siihen ajatukseen, että minulla on nyt tämä elämä eletävänä ja maailman synnyn pohdinta ei ole keskeinen asia elämässäni. Olen näin jälkeenpäin ajatellut, että olen näillä pohdinnoilla pyrkinyt täyttämään jt- maailmankuvan jälkeensä jättämää aukkoa. Eli mitä minä ajattelen maailmasta jne. Ihanaa on kuitenkin se, että tässä elämässä voi luoda ihan omia näkemyksiä asioista eikä hae vastausta jostain kirjasta. Toisaalta tuo oma ajattelu on ollut myös opeteltava asia tiukan kontrollin jälkeen.

[Weathertop]

Omaa ajattelua joutuu tosiaan opettelemaan (tässä voi olla hyötyä Orwellin romaanista 1984, joka auttaa tunnistamaan Jehovan todistajienkin käyttämät totalitaristisen mielenhallinnan keinot ja torjumaan ne), ja maailmankatsomuksen rakentaminen on uskon menettämisen jälkeen aloitettava alusta. Maailmankatsomuksessa on kuitenkin se hyvä puoli, ettei sen tarvitsekaan olla koskaan valmis. Sen rakentaminen voi olla loppuelämän mittainen seikkailu.

[mymmeli]

Hei taas Weathertop!

Tuosta Orwellin romaanista olen kuullut, mutta en ole vielä lukenut. Se on tosiaan niin, että omaa ajattelua joutuu opettelemaan ja se ei tapahdu nopeasti. Hyvin sanoit, että maailmankatsomuksen rakentaminen voi hyvin olla koko loppuelämän mittainen seikkailu. Itsekin tosiaan mietin jossain vaiheessa alkuräjähdysteoriaa, sielua ym. kunnes jossain vaiheessa tulin sellaiseen ajatukseen, että miksi ihmeessä mun pitäisi tietää mistä maailma on mahdollisesti saanut alkunsa tai onko kuoleman jälkeen elämää tms. Sitten vain ajattelin niin, että nyt en näe mitään mieltä sillä, että vaivaisin sillä päätäni sen enempää. MItä vaikutusta sillä olisi elämääni, vaikka saisin tietää totuuden maailmankaikkeiúden synnystä? Keskustelin jopa yhden kosmologian professorin kanssa asiasta. Elämäni on tässä ja nyt ja elämä on lyhyt. Haluan käyttää sen itselle todella tärkeiden ja merkityksellisten asioiden pohtimiseen ja ennen kaikkea elämän elämiseen.

[Weathertop]

Hei taas Weathertop!

Tuosta Orwellin romaanista olen kuullut, mutta en ole vielä lukenut. Se on tosiaan niin, että omaa ajattelua joutuu opettelemaan ja se ei tapahdu nopeasti. Hyvin sanoit, että maailmankatsomuksen rakentaminen voi hyvin olla koko loppuelämän mittainen seikkailu. Itsekin tosiaan mietin jossain vaiheessa alkuräjähdysteoriaa, sielua ym. kunnes jossain vaiheessa tulin sellaiseen ajatukseen, että miksi ihmeessä mun pitäisi tietää mistä maailma on mahdollisesti saanut alkunsa tai onko kuoleman jälkeen elämää tms. Sitten vain ajattelin niin, että nyt en näe mitään mieltä sillä, että vaivaisin sillä päätäni sen enempää. MItä vaikutusta sillä olisi elämääni, vaikka saisin tietää totuuden maailmankaikkeiúden synnystä? Keskustelin jopa yhden kosmologian professorin kanssa asiasta. Elämäni on tässä ja nyt ja elämä on lyhyt. Haluan käyttää sen itselle todella tärkeiden ja merkityksellisten asioiden pohtimiseen ja ennen kaikkea elämän elämiseen.

Joo, me ihmiset olemme näissä asioissa erilaisia. Itselleni sen tajuaminen, että evoluutio on tieteellinen tosiasia ja universumi on tosiaan voinut syntyä tyhjästä kvanttifluktuaatioiden ja inflaation kautta, oli se juttu, joka lopullisesti murskasi uskoni Vartiotornin propagandaan. Siitä lähtien olen ollut hirveän kiinnostunut kosmologian, kvanttifysiikan ja evoluutiobiologian edistysaskelista.

Olen myös monin tavoin etsinyt syitä uskoa, että on muutakin kuin tämä aineellinen kaikkeus (millä en tarkoita mitään luojajumalaa ja pikemminkin toisia olemassaolon tasoja). Mutta sen pidän henkilökohtaisena juttunani. Enää en halua julistaa kenellekään totuutena mitään, mistä ei ole objektiivisia todisteita. Mielestäni myös yhteiskunnan ja moraalin tulee olla täysin sekulaarisia. Muille ihmisille ei tule laatia sääntöjä minkään subjektiivisen perusteella. Se on aina sortoa.

Teet oikein eläessäsi elämääsi niin kuin sinulle tuntuu sopivimmalta. Sama pätee muihinkin kulttien vallasta vapautuneisiin. Tietenkin edellyttäen, että he muistavat kunnioittaa toisten ihmisten oikeuksia.

[harzit]

Hauska huomata että muutkin ovat kiinnostuneet tieteestä lähdettyään kultista Jännä juttu mutta nykyään tulee luettua paljon luonnontieteistä, evoluutiosta, kosmologiasta yms. Onhan se ymmärrettävää kun ennen sai lukea vain vartsikkaa.