Good point. Tietynlaisen psykologian omaava ihminen pelkää jatkuvasti jäävänsä yksin ja voisinkin väittää, että jt-kulttuuri muovaa ihmisen persoonaa tähän suuntaan. Puheet maailmanlaajuisesta perheestä eivät siinä vaiheessa lämmitä, kun huomaa olevansa nelikymppisenä jumissa jollain paikkakunnalla, eikä pienistä piireistä ole sielunkumppania löytynyt. Voi olla, että siinä saunanlauteilla väännetään monet itkut ryyppyiltoina kavereille.ModestMuse kirjoitti:Jos elää sellaisessa kulttuurissa ja ympäristössä, jossa tällainen ajatusmaailma on se normaali ja hyväksytty, väkisinhän sellainen siirtyy eteenpäin.J Hepatiitti kirjoitti:Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, niin kyllähän se niin taisi mennä, että parhaat vietiin päältä ja hitaammat sitten joko ottivat jonkun jäljellä olevista, kun joku piti saada.
Ja juuri tämä ajatus oli päällimmäisenä, että jos ei mene nuorena naimisiin, kaikki parhaimmat tyypit on jo mennyt, ja joutuu olla yksin koko loppuelämänsä, tai valita jonkun luuserin... tai sitten tuottaa perheelleen ja ystävilleen pettymyksen menemällä naimisiin maailmallisen kanssa...
Sekään ei helpota, että paratiisissa ei sitten enää kukaan mene naimisiin. Fools rush in ja it's now or never. Vähemmästäkin ahdistuu.