En enää usko

Vertaistuelle pyhitetty osio.

Valvoja: Moderaattorit

Alueen säännöt
Vertaistuki-alueen tarkoitus on tarjota mahdollisuus vertaistuelle, sanomisen, kuuntelemisen ja parhaimmillaan ymmärtämisen muodossa. Alueella voit avautua jehovantodistajuuden aiheuttamista haasteista ja saada tukea tilanteeseesi.

Vertaistuki-alueella ei suvaita minkään sortin väittelyitä, tinkaamisia, eikä opillisia debatteja. Niitä varten on omat, kyseiseen tarkoitukseen paremmin sopivat alueensa.

Vertaistuen eräs määritelmä.
Ajattelen

En enää usko

Viesti Kirjoittaja Ajattelen »

Tämä tilanteeni on kestänyt useita vuosia, olen hiipunut pois järjestöstä vähitellen, syy siihen on, että aikoonasn kun liityin tähän porukkaan niin tämä uskonto oli käytännössä eri mitä se on nyt. Aika paljon on muuttunut oppikysymyksissä ja sitä vain sanotaan että valo kirkastuu kirkastumistaan... Siis valhetta toisen perään ja amerikkalaisen lahkon julistuksia.. Tätä tämä on, ikävä tilanne, ei ole ollut normaalia nuoruutta, eikä normaalia aikuisen elämää, vaan tämmöstä sairasta touhua.. huh, olen vielä mukana sukuni vuoksi ja perheeni vuoksi.. Mikään tässä asiassa ei enään kiinnosta..
J Hepatiitti
Viestit: 506
Liittynyt: 12.01.2018 02:03

Re: En enää usko

Viesti Kirjoittaja J Hepatiitti »

Join the club. Samassa veneessä. Mennyttä ei saa takaisin ja jos perhettä tai sukua mukana, niin helvetimoista riesaa järjestö saa aikaiseksi.

Hyvä ettet usko. On parempi tietää.
"I used to be a good person. I think there's something seriously wrong with me." -Veikko Leinonen
Weathertop
Moderaattori
Viestit: 1532
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: En enää usko

Viesti Kirjoittaja Weathertop »

J Hepatiitti kirjoitti: Hyvä ettet usko. On parempi tietää.
Joo. Vaikka tilanne on monella tapaa vaikea, kannattaa olla iloinen siitä, ettei ole enää kultti-indoktrinoinnin orja vaan vapaa ottamaan asioista selvää ja muodostamaan oman maailmankuvansa. Se on oikeasti valtavan iso saavutus, vaikka se ei vielä tuntuisikaan siltä ja vaikka läheisille joutuisikin teeskentelemään ajattelevansa toisin kuin ajattelee.

Järjestöstä ei (mielestäni) kannatakaan erota harkitsematta asioita loppuun asti, koska seuraukset tosiaan ovat mitä ovat. Itse erosin vasta, kun oli suorastaan fyysinen tunne, että nyt on pakko, tuli mitä tuli.
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: En enää usko

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Ajattelen kirjoitti:...huh, olen vielä mukana sukuni vuoksi ja perheeni vuoksi.. Mikään tässä asiassa ei enään kiinnosta..
Mulla meni erotettuna 25 vuotta niin, että jokin kiinnosti, mutta ei suvun tai perheen vuoksi tarvinnut tehdä pakkoliikkeitä. Ainakin oma kokemukseni opetti sen, että kertarysäys olisi minulle ollut kertaluokkaa parempi kuin vuosikausien "ainainen kitinä". Kannattaa lukea lukea Raamattua, ei odotuksiaan Raamattuun, sen avulla pääsin itse kuiville. Hyvänä apuna oli Vt-seuran oma materiaali jo Russelin ajalta.

Jokainen taapeloi omista lähtökohdistaan ja omin voimin.
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: En enää usko

Viesti Kirjoittaja Tony »

Ajattelen kirjoitti:Tätä tämä on, ikävä tilanne, ei ole ollut normaalia nuoruutta, eikä normaalia aikuisen elämää, vaan tämmöstä sairasta touhua.. huh, olen vielä mukana sukuni vuoksi ja perheeni vuoksi.. Mikään tässä asiassa ei enään kiinnosta..
Näinhän se tuppaa menemään. Järjestö uhraa yksilöiden elämän sen omien tarkoitusperien saavuttamiseksi. Tätä sitten kutsutaan parhaaksi tavaksi elää. Best life ever, kuten Ameriikoissa muotoilevat. Pikemminkin best life never.

Miltä tulevaisuus tuntuu, jatkatko toiminnassa vastentahtoisesti vai onko aikomuksissa hiipua hiljalleen taka-alalle?
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
AnaniasHurmos
Viestit: 22
Liittynyt: 15.03.2014 16:59

Re: En enää usko

Viesti Kirjoittaja AnaniasHurmos »

Itse menetin uskon totuuteen 13-14 vuotiaana. Niin vain tapahtui, kertarysäyksellä, ja totuus muuttui valheeksi. Sanoin se myös ääneen, murrosikäisen lapsen varmuudella. Olin mennyt 11-vuotiaana kasteelle ja kun minut erotettiin epäuskoni takia, se oli aikamoinen shokki. 1960-luvulla luopiolapsia kartettiin samalla tavalla kuin aikuisiakin. Näin jälkikäteen ajateltuna se tuntuu lapsen heitteillejätöltä. Sitä sitten ajautui ensin ulkopuoliseksi seurakunnasta, perheestä, suvusta ja läheisistä, lopulta alkoi tuntua, että ei kuulu enää koko ihmiskuntaan. Tietynlaisesta ulkopuolisuudesta kärsin edelleen, 65-vuotiaana eläkeläisenä.

En osaa sanoa, mikä sinua varsinaisesti auttaisi. Itse olen saanut perspektiiviä asioihin lukemalla; historiaa filosofiaa, sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa. Olen yrittänyt löytää vastauksen siihen, miksi me ihmiset olemme valmiita liittymään ryhmiin ja uskomaan mitä älyttömimpiin uskomuksiin. Viimeksi luin Hararin "Sapiens - Ihmisen lyhyt historia" ja "Homo Deus - Huomisen lyhyt historia". Hänellä on kieltämättä aivan uusi horisontti ihmiseen ja uskontoon. Toinen asia mikä on auttanut minua, on tietysti se, että olen oppinut hyväksymään ja ymmärtämään itseäni sekä niitä asiota, joita en pysty muuttamaan - kuten omaa menneisyyttäni.
Kaikki todella arvokas tässä elämässä on ilmaista.
Vastaa Viestiin