Elämä vie

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
AnaniasHurmos
Viestit: 22
Liittynyt: 15.03.2014 16:59

Elämä vie

Viesti Kirjoittaja AnaniasHurmos »

Olen tätä nykyä 65-vuotias eläkeläinen. Synnyin JT-perheeseen. Menin kasteelle 11-vuotiaana ja 13-14-vuotiaana minut erotettiin. Tosin halusin sitä itsekin, mutta en tiedä olisinko halunnut, jos olisin ymmärtänyt seuraukset. Lähdin kotoa ja lopetin koulunkäynnin. Välit läheisiin katosiovat. Mihin nuori lapsi menee tuossa tilanteessa, kun viranomaiset ovat perässä ja koulukotipaikka on valmiiksi katsottuna. Minä reissasin ensin Ruotsiin ja sieltä Kööpenhaminaan. Elätin itseni huumeiden myynnillä. Tulin Suomeen kun olin 17-vuotias eikä minua saatu enää koulukotiin. Mutta alakulttuuriin jäin elämään, en nähnyt muitakaan vaihtoehtoja.

Vankilat ovat tulleet tutuksi. Jehovan todistajia en ihmisinä väheksy, he ovat mitä ovat. Minulla ei ole ketään todistajaa vastaan mitään. Organisaatiota kohtaan tunnen katkeruutta. Uhreja oli lisäkseni myös läheiseni, etenkin vanhempani. Mielestäni minut jätettiin lapsena heitteille JT-oppien ankaruuden ansiosta. Olisi ollut hyvä, jos silloin olisi ollut UUT ja tällainen Veljesseura. Ei ollut. Siihen nähden olen pärjännyt erinomaisen hyvin.
Kaikki todella arvokas tässä elämässä on ilmaista.
Vastaa Viestiin