Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Syväkurkku
Viestit: 517
Liittynyt: 06.04.2018 16:42

Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Syväkurkku »

Keväällä ja alkukesästä pidin blogia missä pohdin onko Jehovan todistajien uskonto huuhaata vai vaarallista valhetta. Kesän ja syksyn aikana on ollut aikaa ajatella. Sen seurauksena poistin blogin ja jatkan elämääni Jehovan todistajana.

Tähän on kaksi syytä.

Minulla on ollut onni saada elämänkumppaniksi ihminen jota olen rakastanut jo vuosikymmeniä. Hän on uhrannut perheelle ja minulle kaiken. Mikä minä olen särkemään onnen jonka hän löytää uskostaan?

Toinen syy on on, että olen ymmärtänyt uskon toimivan aivan eri tasolla kuin järki. Tuskin paavi uskoo kaikkeen katoliseen oppiin. Uskonto antaa ihmiselle turvallisuutta ja onnea. Sitä tässä maailmassa ei ole liikaa. Marx totesi aikoinaan että uskonto on oopiumia kansalle. Kuten kaikilla huumeilla, uskollakin on hintansa. Perimmäinen kysymys kuitenkin kuuluu: haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Sekä sukuni että minä olemme saaneet paljon Jehovan todistajien uskosta. Ensimmäiset kontaktit raamatuntutkijoihin tapahtuivat 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa, toistakymmentä vuotta ennen Hartevaa. Itse olen työni puolesta joutunut matkustamaan paljon ulkomailla. Aina olen saanut paikallisissa seurakunnissa uskomattoman lämpimän vastaanoton. Jälkeenpäin olen usein häveten ajatellut, että enhän tullut käyttäneeni hyväksi seurakuntalaisia - iloisia, vieraanvaraisia, lämpimiä, hyväsydämisiä ihmisiä.

Sukuni ja omaksi kunniakseni mainittakoon että emme koskaan ole karttaneet ketään. Erotettuihin on pidetty yhteyttä ja suhtauduttu normaalistl. Uskoisin että emme ole ollenkaan ainoat.

Suvaitsevaisuutta tarvitaan, niin Jehovan todistajien kuin uskonsa jättäneiden keskuudessa.

Jatkossa en varmaan paljonkaan kirjoittele palstalle, vaikka saatankin käväistä silloin tällöin seuraamassa keskusteluja. Toivonkin kaikille Veljesseuraan osallistuville kaikkea hyvää elämässä.
Weathertop
Moderaattori
Viestit: 1532
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Weathertop »

Syväkurkku kirjoitti:Perimmäinen kysymys kuitenkin kuuluu: haluatko olla oikeassa vai onnellinen?
Tässä nyt vaan on se ongelma, että Vartiotorni-kultti on syystäkin kuuluisampi ihmisten elämien tuhoamisesta kuin onnellisuuden tuottamisesta. Jos joku valitsee moisen toiminnan tukemisen, vaikka on päässyt mielenhallinnasta irti, voin kunnioittaa hänen oikeuttaan siihen valintaan, mutta en missään tapauksessa valintaa itseään.

Oman mielenterveyteni tuo kultti tuhosi sen verran perusteellisesti, että onnellisuus on todennäköisesti joka tapauksessa pois kuvioista loppuelämän ajan.
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger
Polyester
Viestit: 2972
Liittynyt: 11.05.2007 22:11

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Polyester »

Syväkurkku kirjoitti:Toinen syy on on, että olen ymmärtänyt uskon toimivan aivan eri tasolla kuin järki. Tuskin paavi uskoo kaikkeen katoliseen oppiin. Uskonto antaa ihmiselle turvallisuutta ja onnea. Sitä tässä maailmassa ei ole liikaa. Marx totesi aikoinaan että uskonto on oopiumia kansalle. Kuten kaikilla huumeilla, uskollakin on hintansa. Perimmäinen kysymys kuitenkin kuuluu: haluatko olla oikeassa vai onnellinen?
Asia on vähintäänkin kaksipiippuinen. Vaikka itse pystyisi vetämään Jehovan todistajien uskontoa ilman suurempia haittavaikutuksia, joku toinen ei välttämättä pysty, ja itse saattaa larpatessaan tulla suositelleeksi asiaa sellaiselle, jonka elämän se vie pahasti sivuraiteelle lapsia ja lapsenlapsia myöten. Toisaalta Jehovan todistajien uskonnolle tekisi hyvää, jos kulttuuritodistajia olisi enemmänkin, niin pysyisivät kiilusilmät paremmin kurissa ja uskonto arkipäiväistyisi. Jehovan todistajien kaltainen uskonto tuskin pystyisi toimimaan muuttumatta radikaalisti tai hajoamatta, jos löyhästi mukana olevien osuus kasvaisi kovin suureksi.

Rinnastus esim. katoliseen kirkkoon toisaalta toimii ja toisaalta ei: nykyään kirkot eivät kai ainakaan systemaattisesti vääristele luonnotieteitä tai historiaa, mutta muuten samanlaisia ongelmia niissäkin esiintyy, varsinkin pienemmissä liikkeissä kirkkojen sisällä. Ratkaisusi on silti pohjimmiltaan samanlainen kuin esim. vanhoillislestadiolaiseen perheeseen syntyneen päätös pysyä liikkeessä mukana lähinnä sukulaisten ja bisneskontaktien takia. Senkin jollain tasolla ymmärrän.
Sekä sukuni että minä olemme saaneet paljon Jehovan todistajien uskosta. Ensimmäiset kontaktit raamatuntutkijoihin tapahtuivat 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa, toistakymmentä vuotta ennen Hartevaa. Itse olen työni puolesta joutunut matkustamaan paljon ulkomailla. Aina olen saanut paikallisissa seurakunnissa uskomattoman lämpimän vastaanoton. Jälkeenpäin olen usein häveten ajatellut, että enhän tullut käyttäneeni hyväksi seurakuntalaisia - iloisia, vieraanvaraisia, lämpimiä, hyväsydämisiä ihmisiä.
Melkoinen verenperintö, useimmat joutuvat tyytymään fraktioihin tuosta. Ei varmaan helpota porukasta lähtemistä.
Sukuni ja omaksi kunniakseni mainittakoon että emme koskaan ole karttaneet ketään. Erotettuihin on pidetty yhteyttä ja suhtauduttu normaalistl. Uskoisin että emme ole ollenkaan ainoat.

Suvaitsevaisuutta tarvitaan, niin Jehovan todistajien kuin uskonsa jättäneiden keskuudessa.

Jatkossa en varmaan paljonkaan kirjoittele palstalle, vaikka saatankin käväistä silloin tällöin seuraamassa keskusteluja. Toivonkin kaikille Veljesseuraan osallistuville kaikkea hyvää elämässä.
Samoin. Hyviä keskusteluja ja epäilyksen siemenien kylvämistä myös mielenhallinnassa olevien "uskonveljien" suuntaan.
Pro et contra
Viestit: 1634
Liittynyt: 04.08.2014 19:37

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Pro et contra »

Suvaitsevaisuutta tarvitaan, niin Jehovan todistajien kuin uskonsa jättäneiden keskuudessa.
Tätä ei tule liikaa korostettua, ihmismieli helposti ahtautuu vaikka kristillisyyteen kuuluu paljon enemmän rakkauden laajentaminen kuin pidättäminen.
..hämmennys valtasi sydämemme jne.., todistajuuden kulttuuriin on kuulunut totuuden hakeminen ja parhaimmalta vaikuttavan vaihtoehdon omaksuminen mikä on johtanut hengelliseen kirjanoppineisuuteen jossa omaa "totuutta" ei pystytä asettamaan kriittiseen tarkasteluun, jotkut heräävät tähän ja toimivat, toiset vastaavaan tilanteeseen heräävät
pysyttelevät mukana ja vaipuvat yhä syvempään hengelliseen uneen; heistä tulee kulttuuritodistajia, silti perimmäiseen kysymykseen; "missä aiot viettää iankaikkisuuden" olisi joskus hyvä etsiä vastauksia jos tuon kristillisyyteen oleellisesti liittyvän kysymyksen huomaa itselleen esittävän.
Nm.Syväkurkku on esittänyt kysymyksiä mutta on oma valinta millaisia vastauksia niihin hyväksyy joten toivotan hyvää jatkoa todellakin monien ihanien ja mukavien todistajaihmisten parissa joista ei vapaaehtoisesti halua luopua.
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Tony »

Ilman järjestön epäinhimillistä hylkäämiskäytäntöä ja epäterveen mustasukkaista suhtautumista omaan asemaansa voisit olla sekä oikeassa että onnellinen. :wink:

Elämä on tietenkin monenlaisia kompromisseja, perhe- ja parisuhde-elämä erityisesti. Loppupeleissä tärkeää on se, jääkö viivan alle miinus- vai plus-merkkinen lopputulema. Jos järjestöelämä antaa sekä turvallisuudentunnetta että hyvän parisuhteen, se saattaa joissain tapauksissa painaa vaa'assa juuri ratkaisevan verran enemmän kuin järjestön negatiiviset ilmiöt tai kulttimainen luonne.

On sitten aivan yksilöstä ja tilanteesta kiinni, millaiseksi elämä vaa'alla tanssittaessa muotoutuu. Kokonaan ei sisäisiltä ristiriidoilta voi välttyä, kun tiedostaa että järjestö ei ole totuus siinä merkityksessä kuin se väittää (tai missään muussakaan merkityksessä). Tai kun tietää että se aiheuttaa toiminnallaan paljon epäinhimillistä kärsimystä eikä ota siitä mitään vastuuta.

Joka tapauksessa oikein paljon onnea jatkoon ja valitsemallesi tielle. Karttamiselle kintaalla viittaavia todistajia ei ole järjestössä koskaan liikaa.

Olisi toki mielenkiintoista lukea kuulumisiasi ja pohdiskelujasi täällä myös jatkossa. Eli mielummin näkemiin ja kuulumisiin, ei hyvästi. :)
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Tony »

Weathertop kirjoitti:
Syväkurkku kirjoitti:Perimmäinen kysymys kuitenkin kuuluu: haluatko olla oikeassa vai onnellinen?
Tässä nyt vaan on se ongelma, että Vartiotorni-kultti on syystäkin kuuluisampi ihmisten elämien tuhoamisesta kuin onnellisuuden tuottamisesta.
Voi myös kysyä, kuinka aitoa todistajien onnellisuus todellisuudessa on, vai onko siinä kyse enemmänkin Onnellisuudesta™. Oman kokemuksen mukaan onnellisuus oli useimmiten näyteltyä mallia - rooli, jonka vetäminen on monille velvollisuus.
Jos joku valitsee moisen toiminnan tukemisen, vaikka on päässyt mielenhallinnasta irti, voin kunnioittaa hänen oikeuttaan siihen valintaan, mutta en missään tapauksessa valintaa itseään.
Toiminnan edistäminen silloin, kun toiminnan tietää vahingolliseksi, on toki tuomittavaa. Yksi hyötynäkökulma voisi kuitenkin olla mahdollisuus vaikuttaa mielipiteisiin järjestön sisällä. Tämän sanottua täytyy toki todeta, että ei mikään helppo tehtävä, useimmiten käytännössä jopa mahdoton.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Haluanko olla oikeassa vai onnellinen? No mieluummin olisin kyllä onnellinen, mutta kun ei pysty. Jos näyttelisin elämäni jonain roolina läpi, se en olisi minä. Jos joku sanoisi rakastavansa minua, ja tietäisin että ei oikeasti rakasta minua, vaan sitä roolihahmoa jota esitän, voisinko olla onnellinen siinä roolihahmossani?

Olen "oikeassa" eli rehellinen itselleni, ja jos itsenäni en olisikaan onnellinen, toteaisin vain saaneeni sen minkä oikeasti ansaitsen.
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Syväkurkku kirjoitti:Toinen syy on on, että olen ymmärtänyt uskon toimivan aivan eri tasolla kuin järki.
Järjellinen ajattelu ja logiikka ovat todella kaukana uskonnoista, itse asiassa epärehellisyys itselle ja muille korvaa hyvin pitkälle järjellisen ajattelun ja logiikan.
Tuskin paavi uskoo kaikkeen katoliseen oppiin.
Kuten ei hallintoelinkään usko kaikkeen opettamaansa, mutta sen estämättä todistajien tulee kehottaa jättämään esimerkiksi katolilaisuus, jotta ei olisi vikapää sen tekemisiin.
Uskonto antaa ihmiselle turvallisuutta ja onnea.
Uskontojen markkinoimat turvallisuus sekä onnellisuus ovat pelkkää liturgista mantraa, jolla uskovainen psyykkaa itseään syvemmälle mielenhallintaan. Etenkin fundisliikkeiden uskonnollinen onnellisuus edellyttää kilpailevia liikkeitä, joita vastaan oman onnellisuuden astetta mittaillaan. Uskovaisuuden perusta on turhan usein pyrkimys itsensä korottamiseen korottamiseen muiden yläpuolelle. Ja sitä jää vain miettimään kuinka suuri tekijä tuo kullekin on onnellisuuden tunteen luonnissa, ainakin minulle se oli sitä aikoinaan.
Perimmäinen kysymys kuitenkin kuuluu: haluatko olla oikeassa vai onnellinen?
Tai perimmäinen kysymys on mitä mistäkin on halukas maksamaan.
Itse olen työni puolesta joutunut matkustamaan paljon ulkomailla. Aina olen saanut paikallisissa seurakunnissa uskomattoman lämpimän vastaanoton.
Miltei sama täällä, paitsi sillä erolla, että kyse oli harrastekerhoista ja niissä vallinneesta yhteisöllisyydestä, jossa hyväksyttävyyden mittapuuna ei ole yhteneväinen onnellisuushakuisuus.
Suvaitsevaisuutta tarvitaan, niin Jehovan todistajien kuin uskonsa jättäneiden keskuudessa.
Mikä ettei, suvaitsemattomuuttahan ei voi olla esimerkiksi Vt-seuran opetusten valheellisuuden esilletuonti, koska Vt-seura itse kannustaa paljastamaan uskontojen valheellisuuksia.
Weathertop
Moderaattori
Viestit: 1532
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Weathertop »

Kun kysyn itseltäni, voisinko olla onnellinen kultissa, jonka tiedän harjoittavan äärimmäistä henkistä väkivaltaa, aivopesevän lapsia uskomaan heille haitallisiin asioihin, salailevan järjestelmällisesti lasten hyväksikäyttöä, vaativan ehdotonta tottelevaisuutta, ajavan ihmisiä veri-itsemurhiin, lietsovan vihaa seksuaalivähemmistöjä kohtaan, alistavan naisia, opettavan kreationismin kaltaista huuhaata ja olevan ihan kertakaikkisen yksiselitteisesti väärässä, en kyllä saa väännettyä vastausta myönteiseksi, vaikka kuvittelisin olevani vapaa niistä onnellisuuden esteinä olevista asioista, jotka tuo kultti on itselleni jo aiheuttanut.

Jos päättää pysyä kultissa toisen ihmisen onnellisuuden takia, on ehkä syytä miettiä, onko se ihminen todella onnellinen omana itsenään, vai onko pikemminkin kyse hyvin ruokitun kulttipersoonallisuuden tyytyväisyydestä. Mitä paksummin tuo persoonallisuus voi, sitä vähemmän elintilaa jää todelliselle persoonalle.

Suosittelen lämpimästi Steven Hassanin kirjaa Combatting Cult Mind Control kaikille, joiden elämässä tällaiset ratkaisut ovat ajankohtaisia.

EDIT: Maininta hyväksikäytön salailusta unohtui. Lisätty.
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger
Avatar
Psalmista606
Viestit: 92
Liittynyt: 18.05.2015 18:32

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Psalmista606 »

Syväkurkku kirjoitti:Mikä minä olen särkemään onnen jonka hän löytää uskostaan?

-- Kuten kaikilla huumeilla, uskollakin on hintansa. Perimmäinen kysymys kuitenkin kuuluu: haluatko olla oikeassa vai onnellinen?
Nämä ovat ihan käypiä pointteja. Elokuvassa Matrix oli hahmo, joka halusi unohtaa asioiden oikean laidan ja muuttaa takaisin Matrixin asukkaaksi, koska koki arvokaammaksi elää tuossa lihaa ja viiniä tarjoilevassa tekomaailmassa kuin olla tietoinen asioiden oikeasta laidasta. Päätös ei ole oikein eikä väärin.

Joku voisi tosin kyseenalaistaa sen, millaista onnellisuutta on se, että tullaan jonkun kiinteistörahaston materiaalin pelottelemana pelkäämään ainaisen läheistä joukkomurhaa sekä maailmanlaajuista, yliluonnollista salaliittoa itseä vastaan ja pelastaudutaan tuolta pelolta suorittamalla palvontatekoja muutamalle yhdysvaltalaiselle johtajalle. Matrixin hahmolla oli vapaus valita, kuten sinulla on, mutta ylivoimaisesti suurimmalla osalla todistajista ei ole - etenkään jos pajunköyttä on syötetty lapsuudesta asti, eikä ympärillä ole koskaan ollut eriäviä ääniä.
Sukuni ja omaksi kunniakseni mainittakoon että emme koskaan ole karttaneet ketään. Erotettuihin on pidetty yhteyttä ja suhtauduttu normaalistl. Uskoisin että emme ole ollenkaan ainoat.
Tämä on mukavaa kuulla. Kuitenkin omituista, sillä tämä on täytynyt tehdä salaa - onhan normaali suhtautuminen erotetusleiman saaneisiin ihmisiin jo itsessään erottamisperuste.
Suvaitsevaisuutta tarvitaan, niin Jehovan todistajien kuin uskonsa jättäneiden keskuudessa..
Suvaitsevaisuus on ehdoton hyve. Tosin, jos olisin itse asemassasi, muistaisin järjestön sisälläkin ääneen olla suvaitsematta tiettyjä objektiivisia moraalittomuuksia, joita järjestö harrastaa, mainittakoon järjestäytynyt lasten hyväksikäytön salailu, henkinen väkivalta erotettuja kohtaan, verensiirtokielto ja lapsien aivopeseminen täysin sopimattomalla kuvastolla. Näillä on oikean elämän kuolonuhrinsa, enkä haluaisi omiin käsiini tuota verta (näin VT-sanastoa käyttääkseni).

Et ole helpon päätöksen kynnyksellä, joten toivotan onnea matkaan! Ja kuten tony sanoi, toivottavasti tämä on 'kuulemiin', ei aivan täysi 'hyvästi' :)
"On enemmän aineistoa Valtakunnan olemassaolon puolesta kuin siitä, että on olemassa painovoimaa, sähköä ja tuulta."
-Stephen Lett
Weathertop
Moderaattori
Viestit: 1532
Liittynyt: 17.06.2017 19:35

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Weathertop »

Psalmista606 kirjoitti:Näillä on oikean elämän kuolonuhrinsa, enkä haluaisi omiin käsiini tuota verta (näin VT-sanastoa käyttääkseni).
Tämä on tärkeä näkökohta. Oletetaan, että olisin Jehovan todistaja ja jehovantodistajuus tekisi minut aidosti onnelliseksi, vaikka tietäisin, että moni muu joutuu maksamaan onnellisuuttani ylläpitävistä asioista äärimmäisen hinnan. Millainen ihminen olisin silloin?
"The universe is not fine-tuned for life; life is fine-tuned to the universe." - Victor J. Stenger
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Weathertop kirjoitti:Oletetaan, että olisin Jehovan todistaja ja jehovantodistajuus tekisi minut aidosti onnelliseksi, vaikka tietäisin, että moni muu joutuu maksamaan onnellisuuttani ylläpitävistä asioista äärimmäisen hinnan. Millainen ihminen olisin silloin?
Kai tuollaisellekin on jokin kuvaava sivistyssana kehitetty. Tosin se onnellisuuden aitous tässä uskontoaiheessa särähtää, koska totuus ja onnellisuus ovat esimerkiksi jehovantodistajuudessa saman sarjan aitousluokkaa.
J Hepatiitti
Viestit: 506
Liittynyt: 12.01.2018 02:03

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja J Hepatiitti »

Markku Meilo kirjoitti:
Weathertop kirjoitti:Oletetaan, että olisin Jehovan todistaja ja jehovantodistajuus tekisi minut aidosti onnelliseksi, vaikka tietäisin, että moni muu joutuu maksamaan onnellisuuttani ylläpitävistä asioista äärimmäisen hinnan. Millainen ihminen olisin silloin?
Kai tuollaisellekin on jokin kuvaava sivistyssana kehitetty. Tosin se onnellisuuden aitous tässä uskontoaiheessa särähtää, koska totuus ja onnellisuus ovat esimerkiksi jehovantodistajuudessa saman sarjan aitousluokkaa.
Immoraalinen?

Vakavien eettisten ongelmien eteenhän sitä tullaan heti, kun asiaa aletaan pohtia. Seura on omalla jyrkällä kaksinaismoralismillaan kaivanut itselleen kuopan, josta on vaikea tehdä vertauksia oikein mihinkään normaalisti toimiviin yhteisöihin.

Pohdin itse syväkurkun kysymystä joku vuosi toiminnasta pois jättäydyttyäni. Silloin koin olevani syvästi onneton. Siinä tilassa en suoraan sanottuna ollut ollenkaan varma vastauksesta. Nykyään ajattelen, että ihminen, joka tietoisesti kieltäytyy seuraamasta omaa moraalista kompassiaan kärsii siitä myös itse. Rehellisyys ja oikein toimiminen itseä ja muita kohtaan eivät takaa onnellista elämää, mutta uskoisin, tämän tarjoavan ainakin paremmat lähtökohdat psyykkiseen hyvinvointiin ja ihmissuhteiden laatuun. Huomautan nyt vielä, että rehellisyys ja oikein toimiminen ei todellakaan mene itselläni koko ajan nappiin.

Eivätpä syväkurkun asemassa tehtävät päätökset helppoja ole. Eikä minulla ole mitään varaa alkaa ketään moralisoimaan. Melko todennäköisesti kävisin edelleen ainakin sunnuntaikokouksissa näyttäytymässä jos olisin vielä naimisissa. En könynnyt mitenkään sulokkaasti pois järjestöstä. Vieläkin olen nimellisesti mukana, vaikka jokaisen tilanteen, missä joku ilmaisee asiaan kiinnostusta käytänkin luopioiden.

Onnea matkaan kurkulle. Henkilökohtaisesti toivon, että löydät vielä joskus itsesi tilanteesta, jossa oikeassa oleminen ei seiso onnesi tiellä.

EDIT: puuttuva sana
"I used to be a good person. I think there's something seriously wrong with me." -Veikko Leinonen
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

J Hepatiitti kirjoitti:[Immoraalinen?

Vakavien eettisten ongelmien eteenhän sitä tullaan heti, kun asiaa aletaan pohtia. Seura on omalla jyrkällä kaksinaismoralismillaan kaivanut itselleen kuopan, josta on vaikea tehdä vertauksia oikein mihinkään normaalisti toimiviin yhteisöihin.
Hengellisessä paratiisissa elävä maailman onnellisin kansa vertautuu lähinnä Pohjois-Koreaan. Omien pedofiilien suojeluohjelma lähinnä korostaa sulkeutuneisuutta, josta Pohjois-Korea on tunnettu. Sen sijaan Pohjois-Korea ei ole millään tavalla tunnettu normaalisti toimivana yhteisönä.
SAWTHEWORLD

Re: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

Viesti Kirjoittaja SAWTHEWORLD »

Hei Syväkurkku,

Luin avauksesi postauksen ja haluaisin sanoa jotakin. Kirjoittelen harvoin palstoille, koska koen, ettei niillä ole minulle mitään syvällistä tai merkittävää annettavaa. Mutta kirjoituksesi johdosta teen poikkeaman. Etsin vastauksia tekstistäsi siihen, miksi pohdit blogissasi, onko J-todistajien tapa uskoa "huuhaata" vai "vaarallista" valhetta. Tartuin näihin kahteen ajatukseen, koska minusta ne olivat voimakas kannanotto ja kiinnostavaa tietää, miksi sisäinen maailmasi huutaa maailmaan tuollaisia ajatuksia? Tosin, olet poistanut blogi kirjoituksesi, joten en voi lukea mitään siitä, mitä haluat ilmaista teksteissäsi. Olisin iloinen, jos avaisit sisäistä maailmaasi hiukan enemmän, jos koet, että haluat kertoa jotakin. Oletko joskus uskonut siihen, että Jehovan todistajilla voisi olla totuus? Minusta uskon ei koskaan tulisi perustua kuvitteelliselle todellisuudelle vaan realismille, jossa aivan ensimmäisenä täytyy selvittää kaikkein hallitsevin ja tärkein, uskooko Jumalaan vai ei? Sen jälkeen on aika etsiä Jumalan sanasta vastauksia kysymykseen, onko Jehovan todistajilla totuus tai esittäisin asian hieman tarkemmin, ovatko he ymmärtäneet Jumalan sanan oikein ja vielä laajentaakseni aihetta lisää....mistä uskonnosta löytyy Jumalinen totuus vai onko totuutta olemassa lainkaan? Kas, siinä onkin pähkinää purettavaksi. Jos saan sanoa, minä uskon, että Jehovan todistajat ovat tulkinneet Jumalan sanan salaisuuksia oikein. En usko, että kaikki ovat kanssani samaa mieltä, mutta arvostan jokaisen ajatuksia. Olen syvästi tietoinen siitä, että heidän kirjoituksissaan on esitetty skenarioita lopun tulosta, jonka tuloa on myöhäistetty vuosikymmenten lipuessa tuon tuosta. Minä uskon, että kyllä se joskus tulee! Tai skanariot vuodesta 1975.. näitähän voisi mainita runsaasti, mutta en katso sitä kirjoituksen puitteissa tarpeelliseksi. Jos minä pitäisin Jehovan todistajien oppirakennelmia "huuhaana" tai "vaarallisena valheena", kuten syväkurkku toteaa, mitä minulle jäisi käteen ja mihin perustaa oma henkinen ja hengellinen todellisuuteni, jos kokee hengellisyyttä sisällään? Ateistit ja muut ovat sitten toinen juttu. Vaihtoehtoja uskontojen värikkäässä ja runsaassa tarjonnassa olisi runsaasti, mutta valitettavasti niiden löyhä hengellinen sisällys ei koskaan voisi tyydyttää sitä tarvetta, että haluan perustaa oman olemassaoloni johonkin pysyvämpään ja sellaiseen, johon haluaa uskoa vakavasti. En löydä elämälleni tarkoitusta maailman uskonnoista. Tietenkin voisin alkaa uskoa sattumaan, mutta jäisin kylmäksi. Omien havaintojeni pohjalta totean, etten ole koskaan kokenut jehovan todistajien hengellistä maailmaa missään tapauksessa "vaaralliseksi valheeksi" tai "huuhaaksi". Onko sinulla esittää jotakin parempaa vaihtoehdoksi?
En ole itse löytänyt mitään sellaista, miksi voisin sanoa Jehovan todistajien oppia vaaralliseksi valheeksi. Päinvastoin. Minusta he valistavat nykyajan nuoria huumeiden ja muiden riippuvuutta aiheuttavien asioiden vaaroista. Myös huonosta seurasta koskevat kirjoitukset ovat todella arvokkaita ja käytännöllisiä. Elämanlahjan kunnioittamiseen kohdennetut kirjoitukset auttavat ihmisiä elämään tervemielisesti jne. Voidaanko näistä muutamista esimerkeistä sanoa niiden sisältävän vaarallisia valheita?

Olen myös iloinen puolestasi, että olet löytänyt rinnallesi elämänkumppanin, jota rakastat. Mainitsit, että mikä minä (siis sinä) olen särkemään onnen, jonka hän löytää uskostaan? Ymmärsinkö oikein, että olet itsekkin Jehovan todistaja? Jos näin on, ymmärrän tilanteesi olevan haasteellinen, koska kysymys on laajakirjoisesta asiasta, jonka kosketuspinta käsittää myös muut, kuten perhe ja sukulaisuus. Valitettavasti on sellaisia, jotka ovat mukana "totuudessa" vain ja ainoastaan siksi, koska suku ja oma perhe on mukana. Mielestäni tälläinen tilanne on pahinta ja surullisinta, jonka harmooninen ja rauhaisa perheidylli voi kohdata. Olen skeptinen siinä, jaksaako kukaan todella elää rinnakkaistodellisuudessa koko elämänsä valehdellen itselleen, perheelleen, sukulaisilleen ja Jumalalle. Kun tälläinen tilanne lopulta räjähtää käsiin, se hajotta useimmissa tapauksissa perheen harmonian. On kovin raskasta kirjoittaakkin aiheesta, koska kosketuspinta on niin syvä ja haavoittava. Voiko valhetodellisuus koskaan tuottaa pysyvää onnea jos tietää sisimmässään, että harmonia voi särkyä milloin tahansa? Jos jompikumpi perheen vanhemmista ei enää usko JT:ien tavalla, eikö ole rakkaudellista kertoa asia suoraan ja rehellisesti kuin se, että elää tietoisena valheessa ja sisäisessä pelossa perheen menettämisestä. Jos avioparilla on oikea rakkaus keskenään, niin sisäisen vapauden ja rehellisyyden tulisi olla se, jolla on suurin merkitys. Jos toinen, joka on Jehovan todistaja ei tätä voi hyväksyä, vaan perhe menee kaaokseen, onko avioliitossa ollut koskaan oikeaa rakkautta? Avioliitossa mies tai nainen eivät koskaa voi omistaa toistensa elämää siitä huolimatta, vaikka Raamatullisen normin mukaan heistä tulee yhtä lihaa. Minusta ketään ei voi pakottaa uskomaan pakolla. Siinä riistetään ihmisen vapaus olla oma itsensä mielipiteineen. Jokaisella on oikeus uskoa tai olla uskomatta hengellisiin todellisuuksiin. Niinhän meille sanotaankin, että kaikessa on kysymys uskosta, uskosta näkymättömiin todellisuuksiin. Ja niitähän meistä kukaan ei voi nähdä kirjaimellisin silmin.

Kirjoitit, että "olet ymmärtänyt uskon toimivan aivan eri tasolla kuin järki".
Olisin tähän halunnut sanoa paljonkin, mutta tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole olla romaani.... :) Ehkä palaan tähän joskus jossain toisessa yhteydessä.

Mainitsit myös seuraavasti: "Sukuni ja omaksi kunniakseni mainittakoon että emme koskaan ole karttaneet ketään. Erotettuihin on pidetty yhteyttä ja suhtauduttu normaalistl. Uskoisin että emme ole ollenkaan ainoat.
Suvaitsevaisuutta tarvitaan, niin Jehovan todistajien kuin uskonsa jättäneiden keskuudessa. "

En ole samaa mieltä kanssasi tästä. Tarkoitukseni ei ole missään nimessä tuomita tai kritisoida. Jos joku eroaa Jehovan todistajista tai toinen vaihtoehto, että saatetaan ulkoovelle jonkinlaisen vääristymän tai teon johdosta, miten sinusta syväkurkku tulisi suhtautua kyseiseen"rikkoneeseen" yksilöön? Toivon, ettei kukaan nyt ota mukaan tähän mitään pedofiili aiheita, koska en halua alkaan tonkia kaikkia pahuuksia, mitä ihmiset tekevät. Mutta noin yleisellä tasolla, kuinka sitten pitäisi toimia rikkonutta yksilöä kohtaan, joka tietoisesti on rikkonut Jumalisia säädöksiä vastaan, mitä kirjoitukset sanovat (..ja joita Vartiotorni seura soveltaa oman näkemyksensä ja tulkintansa mukaan)?

Kysyn tätä siksi, etten ole löytänyt siihen järkevää tapaa tai vastauksia ns. kristillisperäisten uskontojen tai lahkojen keskuudesta. Uskonnoissa tapa kohdella rikkoneita sanoisinko melko väljästi ja Jumalan sanan mukaista käytäntöä vesittäen. On totta, että JT:ia moititaan käytännöstä, joka heillä on suhtautumisessa erotettuihin. Muistan lukeneeni jossain yhteydessä Johanneksenpojan ajatuksia tästä, mutta en muista tekstiyhteyttä, missä niihin törmäsin. Artikkelissa käsiteltiin mm sitä, kenelle ajatus siitä, että "älkää edes syökö sellaisten kanssa" alunperin tarkoitettiin. En muista tuosta sen enempää.

Uskon, että erottamis asia tai tapa suhtautua eronneisiin on vaikea käsitellä. On kuitenkin hyvä miettiä, kuinka heitä siis pitäisi kohdella yksilöinä. Onko Raamattu väärässä sanoessaan, että "huono seura hyvät tavat turmelee" vai miten se kohta menikään?! Olen 100%sen varma siitä, että jos joku tulisi jatkuvasti kännissä kokouksiin, olipa kysymyksessä minkä tahansa seurakunnan uskonnollinen tilaisuus, jonkinlaisiin toimenpiteisiin papit, pastorit ja muut seurakunnasta vastaavat ryhtytisivät. On aivan luonnollista, että seurakunnissa on oltava jonkinlaiset puhtaus ja käytösnormistot, kuten perheissä ja muissa instansseissa luonnollisesti on. Tarkoitan tällä sitä, että jonkinlainen kuri täytyy olla, jotta muilla olisi miellyttävää olla "herran huoneessa".
Mainitsit lopuksi, ettet jatkossa varmasti paljoakaan kirjoittele palstalle. Toivon sinulle kaikkea hyvää valitsemallasi tiellä. Minäkin olen satunnainen vierailija.
Vastaa Viestiin