Tutkittavan vartiotornilehden vastaukset

[uskollinenidiootti]

Olen monesti miettinyt sunnuntaisin tutkittavan vartiotornin vastauksia monta vuotta.

Useinhan mennään viivauksella ja vastataan mitä paperissa lukee, joku saattaa lisätä raamatunkohdan ja oman lauseen.
Tätä on menty viimeiset 50vuotta.
Mikäli heität sivulauseen tai väärän tulkinnan vahingossa esim. raamatunkohdasta, ovat vanhimmat usein sopineet etukäteen että joku Vanhin on paikalla joka osaa oikaista sekä ennenkaikkea vastata oikein.

Tämä on todella suunnitelmallista. Maaseutuseurakunnassa oli "systeemi" joka toimi seuraavasti: Nuorempi vt:n vetäjä teki parhaansa, ja kokenein ja vaikutusvaltaisin veli niputti yhteen kappaleet vastauksellaan väliotsakkeiden väleistä jotta opetus meni perille varmasti.

Toinen etukäteen suunniteltu oli vastausvuorojen anto jos oli "tiukkoja tai tukalia" kysymyksiä.
Opin sen että VT:n tutkistelu niputettiin usein jo La. iltana kaikkien kesken jotta lopputulos olisi varma sekä haluttu.
Tämä oli todella puuduttavaa koska tutkistelu oli loppujaan kohden todella kliseistä. Joku hauskuutti jollain vitsillä tai kokemuksella mutta aineisto "joka oli pureskeltu ja palasteltu orjan johdosta", oli teksti rutiiniltaan puuduttavan yksinkertaista. Ei tarvinnut ajatella.
Ehkä tämä vetoaa seurakuntalaisiin jotka tuntevat itsensä tärkeäksi kun lukevat ääneet vartiotornista saman lauseen mikä sinne on kirjoitettu.
Tuli itsellä mieleen lähinnä äidinkielen tunnit sunnutaisin.

[Verilettu]

Ehkä tämä vetoaa seurakuntalaisiin jotka tuntevat itsensä tärkeäksi kun lukevat ääneet vartiotornista saman lauseen mikä sinne on kirjoitettu.

Ai että tämä oli puu-dut-ta-vaa. Yleensä vanhemmat mummelit sopersivat vastauksissa sanasta sanaan mitä vartsikassa luki. Ainoa hauskuus oli siinä jos mummeli luki vahingossa väärän kohdan, edellisen tai seuraavaan kysymyksen kappaleesta. Ääni täristen tuli täysin muuta kuin liittyi asiaan, eikä Veli Vartsikka saanut keskeytettyä mummua. Ja ei, en naura vanhukselle itselleen, vaan sille, että "uskonto" on tätä vartsikan tekstin toistamista niin sokeasti, ettei jaksa enää vanhus miettiä mitä lukee. Kaikkea hyvää vaan näille mummuille, heille se voi olla parhaimmillaan harmiton harrastus jossa sentään näkee muita. Joo.

Vielä noista vastauksista. Veli Etevä tietenkin pyrki vastaamaan omin sanoin, mutta toki samat asiat jotka oli juuri luettu. Sekin oli ihan perhanan puuduttavaa. Ja sitten tosiaan oli nuo veljet jotka koostivat kertauksenomaisesti vielä kerran, mistä äsken luettiin. Voi jeesus. Kaltaiseni Veli Vetelä ei paljon kainalotuulettanut kokouksissa.

Mielestäni niitä kysymyksiä ei olisi pitänyt liittää aineston mukaan, vaan ne olisi ollut vain vetäjällä (täysin vapaat kysymyksethän ei tule tietenkään kyseeseen PK-todistajissa).

[YksinäinenSusi]

Ehkä tämä vetoaa seurakuntalaisiin jotka tuntevat itsensä tärkeäksi kun lukevat ääneet vartiotornista saman lauseen mikä sinne on kirjoitettu.

Ja se on epäilemättä suuri etu ja siunaus

[Nukahtanut]

Olihan ne puuduttavia joo. Ja eniten ärsytti kun ne aiheet käytiin läpi toisinaan toooodella hitaasti. Tutkistelun vetäjä oikein odotti välillä, että olisiko jollakulla vielä jotain (sama asia 5. kerran) sanottavaa kappaleeseen, ennenkuin siirrytään seuraavaan.

[uskollinenidiootti]

Olihan ne puuduttavia joo. Ja eniten ärsytti kun ne aiheet käytiin läpi toisinaan toooodella hitaasti. Tutkistelun vetäjä oikein odotti välillä, että olisiko jollakulla vielä jotain (sama asia 5. kerran) sanottavaa kappaleeseen, ennenkuin siirrytään seuraavaan.

Vanhanajan hirsipuu peli tuli usein mieleen. Usein huomasi että porukka heräsi kappaleissa 17-19 kun huomasi että kello meni ensin hitaasti ja kohta nopeasti ja hätä kertauskysymykset ja kaikki pääsee kotiin.
Hassua mutta moni hymyili kun alettiin laittaan lehtiä kassiin

[Johanneksen poika]

Usein huomasi että porukka heräsi kappaleissa 17-19 kun huomasi että kello meni ensin hitaasti ja kohta nopeasti ja hätä kertauskysymykset ja kaikki pääsee kotiin.
Hassua mutta moni hymyili kun alettiin laittaan lehtiä kassiin

Tuo ikävystymisen ja kyllästymisen ongelma on ollut aina olemassa. Esimerkiksi kierrosvalvoja kirjoitti raporttiinsa kierrosviikon jälkeen näin:

"Jos kaikki julistajat saadaan vastailemaan tutkistelussa, on tutkistelussa kaikilla innostunut mieliala ja kukaan ei torku."

Ilmeisesti kokouksissa oli jotenkin nuutunut ilmapiiri, kun näin piti kirjoittaa.

Painostusta ja tietojen keräämistä 1960- ja 1970-luvuilla, lue täältä.

[Polyester]

Vartiotornin tutkisTelu ilmeisesti sentään on vanhalla kunnon nimellä edelleen? Nykyään kun "raamatuntutkistelua" eli prosessia, jossa pyritään korvaamaan ihmisen persoonallisuus kulttipersoonallisuudella, taidetaan nimittää "raamattukurssiksi".

Painettujen Raamattujen aikana salissa kuului lehtien havinaa, kun aineistossa tuli vastaan jokin sinänsä turhankin tuttu raamatunkohta (esim. "jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana"), mutta kaikki halusivat osoittaa teokraattisuuttaan hakemalla kohdan omasta Raamatustaan. Jos kaikki aineisto on tabletilla, tätäkään palvontatekoa ei voi tehdä.

[uskollinenidiootti]

Voin olla toki aikaani elänyt, mutta sana "raamattukurssi" on yleensä aikanaan järjestön sanaston mukaan suunnattu "kiinnostuneille".