Valtio haluaa kaikki 18-29 vuotiaat jehovantodistajat siviilipalvelukseen

[Vieras]

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on saanut valmiiksi lausuntonsa hallituksen esityksestä kumota Jehovan todistajien vapautuslaki ja siten määrätä asevelvollisuusikäiset miespuoliset Jehovan todistajat suorittamaan asevelvollisuus vankilan uhalla.

Lakiesityksen laatinut puolustusministeriö oli kuitenkin ajatellut, että olisi kohtuutonta vaatia asevelvollisuuden suorittamista niiltä, jotka ovat jo hakeneet lykkäystä lain perusteella. Nämä henkilöt ovat mahdollisesti jo suunnitelleet elämänsä niin, ettei vuoden palkaton pakkotyö tule enää kysymykseen. On tehty lapsia, otettu asuntolainoja yms. Siksi lakiesitykseen jätettiin kolmen kuukauden siirtymäaika, jonka aikana ne joille on edes kerran myönnetty lykkäystä tuon lain perusteella, voisivat tuona siirtymäaikana saada lopullisen vapautuksen palveluksesta iästään riippumatta.

Perustuslakivaliokunta haluaa kuitenkin poistaa tuon siirtymäajan. Se tarkoittaisi, että jokainen 18-29 -vuotias jehovantodistajamies velvoitetaan palvelukseen välittömästi kun meneillään oleva lykkäys loppuu.

Perustuslakivaliokunnan lausunto:
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausu ... +2018.aspx

Mielenkiintoista nähdä tuleeko tämä vaikuttamaan totaalikieltäytymisten määrään jehovantodistajien keskuudessa sen jälkeen kun vapautuslaki kumottaneen ja millaisia tilanteita ja yhteiskunnallisia reaktioita tämä aiheuttaa niiden arviolta 1500 jehovantodistajamiehen keskuudessa, jotka joutuvatkin palvelukseen viimeisimmän lykkäyksen päätyttyä.

[Vieras]

Ahh, fantastisia uutisia!

Pikakelaus 15 vuotta taaksepäin: isä sanoi että meneppäs kasteelle, muuten joudut armeijaan.

Tämä aiheutti sen, että jouduin teeskentelemään olevani Jehovan todistaja, jotta pääsisin kasteelle.

Tämä aiheutti sen että löysin JT tyttöystävän, menin naimisiin jotta saadaan harrastaa seksiä, ja jouduin teeskentelemään kolme vuotta lisää.

Olisin halunnut opiskella mutta en hankkinut koulutusta koska jehova. Ja taas viesrähti kolme vuotta lisää.

Viimein kuitenkin erosin tuosta pakkoavioliitosta ja samalla myös Jehovan todistajista. Menetin ystävät, tutut, vanhemmat. Mutta jotain hyvää kuitenkin. Ei tarvinnut enää valehdella. Ei tarvinnut enää pelätä jäävänsä kiinni. Viimeinkin. Mikä vapauden tunne.

Olin pari vuotta yksin asunnossani, ja taas tuli kutsuntojen aika. Stressasin tästä pitkään kunnes tajusin mennä yksityislääkärille puhumaan yksinäisyydestä ja itsemurha-ajatuksista. Sain lääkäriltä paperit jotka vapauttivat minut armeijasta iäksi.

Niin, varmaan ymmärrät miksi toivon, että Jehovan todistajat pistettäisiin samalle viivalle kaikkien muiden kanssa.

Jos olisin päässyt todistajista eroon jo teininä, ilman teeskentelyä, ilman armeijapaineita, olisin pystynyt tekemään paljon parempia valintoja elämässä, seurustelemaan eri ihmisten kanssa ja tekemään normaaleja juttuja ja mitä nuoret tekee.

Olisin mennyt sivariin, olisin lopettanu Jehova-huuhaaseen osallistumisen. Olisin säilyttänyt itsetuntoni, ollut ylpeä itsestäni, en olisi hävennyt jehovapaskaa kokoajan. Olisin hankkinut ystäviä ja muut sosiaaliset piirit järjestön ulkopuolelta, ja mikä tärkeintä: vanhempieni ja koko sukuni ei olisi tarvinnut alkaa karttaa minua.

Tällä hetkellä on tilanne se että sekä minun että varsinkin vanhempieni elämä on kärsinyt suuresti tästä karttamismenettelystä (oman lapsensa hylkääminen ja cognitiivisesta dissonanssista johtuvat psyykkiset ristiriidat ovat ajaneet heidän elämänsä kriisiin).

Olen vailla sosiaalisia taitoja, itsetunto puuttuu, olen edelleen yksin. Niin yksin.

[YksinäinenSusi]

Mielenkiintoista nähdä tuleeko tämä vaikuttamaan totaalikieltäytymisten määrään jehovantodistajien keskuudessa sen jälkeen kun vapautuslaki kumottaneen ja millaisia tilanteita ja yhteiskunnallisia reaktioita tämä aiheuttaa niiden arviolta 1500 jehovantodistajamiehen keskuudessa, jotka joutuvatkin palvelukseen viimeisimmän lykkäyksen päätyttyä.

Ja jos omatunto ei salli siviilipalvelusta ja pitää mennä vankilaan sen takia, niin työpaikka sitten tietenkin menetetään.
Ja työpaikan tietysti menettää vaikka siviilipalvelun omatunto sallisikin, koska ei kukaan työnantaja varmaankaan anna lomaa siviilipalvelun suorittamista varten.

No onhan se tilaisuus tietysti osoittaa uskollisuutensa amerikkalaiselle jt-kultille.

Daavid oli Herran ystävä, vaikka oli sotilas. Miksei nytkin näin voisi olla? No siksi että joku rohveetta kirjoitti kirjakääröön että paratiisissa ei opetella sotimaan.

No - emme ole paratiisissa, joten voimme opetella sotimaan ja olla silti Herran ystäviä.

[kotijehova]

Eiköhän homma ole puolustusvoimille aivan se ja sama. Ei todistajista kukaan aseelliseen sotilaspalvelukseen astu menevät joko siviilipalvelukseen tai sitten jalkapanta kotona.

Eniten ihmetytti lausunto että todistajilla olisi asuntolainaa. Eikös kaikki kiihkeimmät odota maailman loppua jolloin maallista omaisuutta ei kannata hankkia.

Mielenkiintoista jo nyt olisi tietää mitä tapahtuu niille nuorille miehille jo nyt jotka lopettavat todistamisen. Eikö heidän jo nyt pitäisi joutua eroamisen jälkeen suorittamaan palvelusta, eli ovatko he jo tällä hetkellä lain rikkojia. Vai löytyykö palstalta joku alle 29-vuotiaana jehovista eronnut joka olisi mennyt palvelukseen.

Toinen mielenkiintoisuus on että jos nyt joku on roikkunut toimettomana tuonne 29 vuoteen niin alkaako nyt kato käydä jo nuorempana kun tämä asia ei enää pidättele miehiä järjestössä.

[Kaarmis]

Lakiesityksen laatinut puolustusministeriö oli kuitenkin ajatellut, että olisi kohtuutonta vaatia asevelvollisuuden suorittamista niiltä, jotka ovat jo hakeneet lykkäystä lain perusteella. Nämä henkilöt ovat mahdollisesti jo suunnitelleet elämänsä niin, ettei vuoden palkaton pakkotyö tule enää kysymykseen. On tehty lapsia, otettu asuntolainoja yms. Siksi lakiesitykseen jätettiin kolmen kuukauden siirtymäaika, jonka aikana ne joille on edes kerran myönnetty lykkäystä tuon lain perusteella, voisivat tuona siirtymäaikana saada lopullisen vapautuksen palveluksesta iästään riippumatta.

Eikös jokainen suomalainen mies ole joutunut funtsaamaan että minkälaisia vaikeuksia elämään tulee, kun lähtee suorittamaan inttiä?

Saakos intistä vapautuksen jos saattaa neitsyen tiineeksi? Ja varsinkin jos tämän kanssa saa tehtyä asuntolainan?

Jepukoilla on omat kuvionsa tässä että 17vee tytöt menee "poikkeusluvalla" naimisiin. Oltaisko nyt sen verran reiluja ja höveleitä että sallittaisiin muslimeille avioliitot kunhan vain morsmaikulla on menkat alkaneet? Ihan samat perustelut toimii. (paha vaan kun morsmaikut siellä Oulun suunnalla on alkanu kiukutella).

[Tao]

Ahh, fantastisia uutisia!

Pikakelaus 15 vuotta taaksepäin: isä sanoi että meneppäs kasteelle, muuten joudut armeijaan.

Tämä aiheutti sen, että jouduin teeskentelemään olevani Jehovan todistaja, jotta pääsisin kasteelle.

Tämä aiheutti sen että löysin JT tyttöystävän, menin naimisiin jotta saadaan harrastaa seksiä, ja jouduin teeskentelemään kolme vuotta lisää.

Olisin halunnut opiskella mutta en hankkinut koulutusta koska jehova. Ja taas viesrähti kolme vuotta lisää.

Viimein kuitenkin erosin tuosta pakkoavioliitosta ja samalla myös Jehovan todistajista. Menetin ystävät, tutut, vanhemmat. Mutta jotain hyvää kuitenkin. Ei tarvinnut enää valehdella. Ei tarvinnut enää pelätä jäävänsä kiinni. Viimeinkin. Mikä vapauden tunne.

Olin pari vuotta yksin asunnossani, ja taas tuli kutsuntojen aika. Stressasin tästä pitkään kunnes tajusin mennä yksityislääkärille puhumaan yksinäisyydestä ja itsemurha-ajatuksista. Sain lääkäriltä paperit jotka vapauttivat minut armeijasta iäksi.

Niin, varmaan ymmärrät miksi toivon, että Jehovan todistajat pistettäisiin samalle viivalle kaikkien muiden kanssa.

Jos olisin päässyt todistajista eroon jo teininä, ilman teeskentelyä, ilman armeijapaineita, olisin pystynyt tekemään paljon parempia valintoja elämässä, seurustelemaan eri ihmisten kanssa ja tekemään normaaleja juttuja ja mitä nuoret tekee.

Olisin mennyt sivariin, olisin lopettanu Jehova-huuhaaseen osallistumisen. Olisin säilyttänyt itsetuntoni, ollut ylpeä itsestäni, en olisi hävennyt jehovapaskaa kokoajan. Olisin hankkinut ystäviä ja muut sosiaaliset piirit järjestön ulkopuolelta, ja mikä tärkeintä: vanhempieni ja koko sukuni ei olisi tarvinnut alkaa karttaa minua.

Tällä hetkellä on tilanne se että sekä minun että varsinkin vanhempieni elämä on kärsinyt suuresti tästä karttamismenettelystä (oman lapsensa hylkääminen ja cognitiivisesta dissonanssista johtuvat psyykkiset ristiriidat ovat ajaneet heidän elämänsä kriisiin).

Olen vailla sosiaalisia taitoja, itsetunto puuttuu, olen edelleen yksin. Niin yksin.

Mikään ei ole myöhäistä vieläkään! Laita viestiä, jos siltä tuntuu - ollaan toistemme tukena ja ystäviä niin ei olla yksin

[uskollinenidiootti]

"Jos olisin päässyt todistajista eroon jo teininä, ilman teeskentelyä, ilman armeijapaineita, olisin pystynyt tekemään paljon parempia valintoja elämässä, seurustelemaan eri ihmisten kanssa ja tekemään normaaleja juttuja ja mitä nuoret tekee."

Jos esim. tämä nettisivusto olisi ollut silmilläni ja olisin lukenut näitä ajatuksia 1998, olisin tehnyt TÄYSIN SAMOIN! En tajunnut että ajatusmaailma muuttuu koska maailma ei muuttunut kuten JT opetti.

Olisin saanut "vapautuksen" henkisestä orjuudesta, olisin ollut silti se mukava poika "joka ehkä joskus tulee järkiinsä", ja todistajat olisivat tervehtineet. Se että sai seksiä "laillisesti" oli kaiken hukkaa ja elämän menetys. Toki "srk:n perheateriat olivat muka maailman ainointa ja aidointa seuraa ja vapaa-aikaa.

Itseasiassa niin ei ollut. Harmittaa edelleen että en käynyt armeijaa, se että olen nykyään töissä puhunut esimieheni kanssa historiasta saan paljon enemmän tukea ja ymmärrystä koska en häpeä historiaani enään. Olen vapaa siinä suhteessa. Totuus vapauttaa.

Jos joku haluaa kuulla ja saada tukea niin voi vapaasti ottaa yhteyttä ja laittaa viestiä.
Kiitos Kirjoittaja: Vieras. Oli hyvin kerrottu mitä se voi olla käytännössä ja samastuin jopa osittain.

[Tony]

Ja jos omatunto ei salli siviilipalvelusta ja pitää mennä vankilaan sen takia, niin työpaikka sitten tietenkin menetetään.
Ja työpaikan tietysti menettää vaikka siviilipalvelun omatunto sallisikin, koska ei kukaan työnantaja varmaankaan anna lomaa siviilipalvelun suorittamista varten.

Asepalveluksen suorittaminen, sivarissa tai armeijan harmaissa, ei muuten ole irtisanomisperuste, että sikäli varsinaista ongelmaa tässä asiassa ei ole.

[Nukahtanut]

Mielenkiintoista jo nyt olisi tietää mitä tapahtuu niille nuorille miehille jo nyt jotka lopettavat todistamisen. Eikö heidän jo nyt pitäisi joutua eroamisen jälkeen suorittamaan palvelusta, eli ovatko he jo tällä hetkellä lain rikkojia. Vai löytyykö palstalta joku alle 29-vuotiaana jehovista eronnut joka olisi mennyt palvelukseen.

Kyllä, minä erosin alle 29v ja "jouduin" käymään armeijan. Eipä tuo mitään haitannut, mukava kokemus oli

[YksinäinenSusi]

Asepalveluksen suorittaminen, sivarissa tai armeijan harmaissa, ei muuten ole irtisanomisperuste, että sikäli varsinaista ongelmaa tässä asiassa ei ole.

No ei varsinaisesti olekaan irtisanomisperuste, mutta piankos työnantaja keksii jonkin muun irtisanomisperusteen. Voidaan irtisanoa vaikkapa tuotannollisista syistä.

Tai jos sekään ei onnistu niin irtisanotaan vaikkapa siksi ettei kykene käymään töissä sopimuksen edellyttämällä tavalla. Eipä tietenkään kykenekään jos pitää sivariin tai armeijaan mennä.

[Verilettu]

Mielenkiintoista jo nyt olisi tietää mitä tapahtuu niille nuorille miehille jo nyt jotka lopettavat todistamisen. Eikö heidän jo nyt pitäisi joutua eroamisen jälkeen suorittamaan palvelusta, eli ovatko he jo tällä hetkellä lain rikkojia. Vai löytyykö palstalta joku alle 29-vuotiaana jehovista eronnut joka olisi mennyt palvelukseen.

Kyllä, minä erosin alle 29v ja "jouduin" käymään armeijan. Eipä tuo mitään haitannut, mukava kokemus oli

Jep. Armeija kannattaa kyllä käydä. On oikeastaan peruskoulutus sille, miten olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Suosittelen lämpimästi. Ensimmäisten viikkojen aikana tippuu ne pois, joiden polla tms. ei kestä. Loppuun asti suoriutuvat, pitävät yleensä armeijaa yhdestä parhaista kokemuksista. Joo, armeijassa oppii tappamaan, mutta siellä oppii niin paljon muutakin. Ja nykyarmeija on aika löysä paikka. Toisin se oli silloin joskus kauan sitten.

Piilotettu sisältö

---

Tässä on pelkästään meidän tupa ennen "loppusotaa", eli jäljellä on enää kuukauden verran. Melkoinen porukka on ollut erikoistumiskauden kuukaudet ahtaasti, ilman minkäänlaista yksityisyyttä tuvassa, metsässä välillä. Kun tällainen porukka on oppinut toimimaan yhdessä, ja tulevat toimeen keskenään, niin on se omalla tavallaan vaan hieno asia. On helppo ymmärtää miten sodissa tutulla porukalla melkoinen me-henki.

Ei, minulla ei ole partaa ollut koskaan, mutta vähän peitin, ettei nyt kukaan JT tunnista. Ja kyllä, aikaa on kulunut. Eipä juokse meikäläinenkään enää cooperia 3150. Tuolloin mentiin, ja vielä tupakoin. Oi nuoruutta. Koko rykmenttiä ei enää ole olemassa.

Pistäänpä toinen. Alkaa selviämään miten aika kuluu. Viimeisintä tekniikkaa, siellä jossain.


-Kun muut suojautuvat, ilmatorjunta taistelee.

[Vastustaja-luopio]

Armeijaa tai sivaria ei kannata käydä. Itse erotessani jehovantodistajista alle kolmikymppisenä, tein jo mielenkiintoista ja hyväpalkkaista esimies- ja asiantuntijatyötä omalla alallani.

C-paperit eli rauhan ajaksi vapautuksen sai jo tuolloin hyvin helposti ja ne hankin itsekin avoimesti valehtelemalla terveydelliset perusteet. Mieluummin käytin aikani ja tarmoni itseni ja läheisteni hyväksi kuin aloin hyppiä Vartiotornin jälkeen "toisen tornin" mukaan. Eiköhän se "ilmaispalvelus" tullut muutenkin suoritettua mummoja kuunnellessa kahvipöydässä kenttäpalveluksessa

Lisäksi pelkkä säästöhän eläkekertymä huomioiden oli kymmeniä ja kymmeniä tuhansia euroja verrattuna aikanaan palvelukseen astuneisiin ikätovereihini.

Länsimaista tuskin missään on enää sellaista yleistä asevelvollisuutta joka koskisi suurinta osaa mies-ikäluokasta. Jos armeija on joku ihmeellinen käytöskoulu kuten suomalaisessa propagandassa esitetään, on hämmästyttävää miten noiden maiden ihmiset (tai suomalaiset naiset) ylipäätään pärjäävät elämässä.

[Verilettu]

Armeijaa tai sivaria ei kannata käydä. Itse erotessani jehovantodistajista alle kolmikymppisenä, tein jo mielenkiintoista ja hyväpalkkaista esimies- ja asiantuntijatyötä omalla alallani.

C-paperit eli rauhan ajaksi vapautuksen sai jo tuolloin hyvin helposti ja ne hankin itsekin avoimesti valehtelemalla terveydelliset perusteet. Mieluummin käytin aikani ja tarmoni itseni ja läheisteni hyväksi kuin aloin hyppiä Vartiotornin jälkeen "toisen tornin" mukaan. Eiköhän se "ilmaispalvelus" tullut muutenkin suoritettua mummoja kuunnellessa kahvipöydässä kenttäpalveluksessa

Lisäksi pelkkä säästöhän eläkekertymä huomioiden oli kymmeniä ja kymmeniä tuhansia euroja verrattuna aikanaan palvelukseen astuneisiin ikätovereihini.

Länsimaista tuskin missään on enää sellaista yleistä asevelvollisuutta joka koskisi suurinta osaa mies-ikäluokasta. Jos armeija on joku ihmeellinen käytöskoulu kuten suomalaisessa propagandassa esitetään, on hämmästyttävää miten noiden maiden ihmiset (tai suomalaiset naiset) ylipäätään pärjäävät elämässä.

Tästä ei nyt ota selvää, että olisiko armeija uhannut sinua "alle kolmikymppisenä", vai että jo nuorempana vältit armeijan, koska olit niin fiksu, ja kolmikymppisenä sitten nautit "mielenkiintoisesta ja hyväpalkkaisesta esimies- ja asiantuntijatyöstä omalla alalla"? Siksi vaan, että armeijahan käydään yleensä siinä 18-20 v, johon se sopii vallan mainiosti. Siihen nähden, ja muutenkin, tuo eläkekertymä-puppu oli jo vähän liian paksua. Eihän siellä armeijassa olla kuin kuukausia, ei vuosia. Ei siellä nysväillä mummojen pöydissä vuosia, kuten joidenkin on kuulleen tekevän.

[Vieras]

Tästä ei nyt ota selvää, että olisiko armeija uhannut sinua "alle kolmikymppisenä", vai että jo nuorempana vältit armeijan, koska olit niin fiksu, ja kolmikymppisenä sitten nautit "mielenkiintoisesta ja hyväpalkkaisesta esimies- ja asiantuntijatyöstä omalla alalla"? Siksi vaan, että armeijahan käydään yleensä siinä 18-20 v, johon se sopii vallan mainiosti. Siihen nähden, ja muutenkin, tuo eläkekertymä-puppu oli jo vähän liian paksua. Eihän siellä armeijassa olla kuin kuukausia, ei vuosia. Ei siellä nysväillä mummojen pöydissä vuosia, kuten joidenkin on kuulleen tekevän.

Jos se nyt jäi epäselväksi niin armeija uhkasi minua reilusti alle kolmikymppisenä niihin aikoihin kun erosin seurakunnasta enkä tietenkään saanut enää seurakunnan todistusta lykkäystä varten. Tuohon aikaan olin jo mainitsemallani työuralla, jonka olisin joutunut jättämään vuodeksi kesken. Ylennykset, palkankorotukset ym. tulisivat koko loppu-uran ajan vuoden verran myöhässä.

Ei sitä tarvitse eikä yleensä kannatakaan lähteä kaikkiin älyttömyyksiin kuten asevelvollisuuteen, tupakointiin, ja suonensisäisiin huumeisin yms. mukaan vaikka olisikin lahkossa elämänsä siihen asti viettänyt ja houkutus tehdä kaikkea aiemmin kiellettyä olisikin suuri.

Asevelvollisuuden suorittaminen muuten lyhentää työuraa loppupäästä ja loppupäässä yleensä palkat (ja menetykset) ovat suurimmat.

[Verilettu]

Heh. Jep jep.